Sari Manninen: Afrikkalainen kouluvuosi

Kun ikä karttuu, alkaa väistämättä miettiä mennyttä ja tulevaa. Että onko tämä nyt tässä, vai voisiko vielä tehdä jotain muuta.

Sari teki vielä jotain muuta ja lähti Keniaan opiskelemaan Kenya Wildlife Service Training Instituteen. Ajastaan villieläinpuistojen henkilökuntaa kouluttavassa opinahjossa Sari on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan. Olin odottanut kirjaa, sillä Sari on entinen kollegani opasajoilta ja olemme työskennelleet yhdessä Turkissa, Sarilla on takana pitkä ura oppaana monenlaisissa  kohteissa ja tehtävissä, opastettuja safareitakin on kertynyt jo yli sata.


Kun sain kirjan kouraani, olin alusta asti imussa, Sari vei matkalle Afrikkaan, sinne josta olen nähnyt ja kuullut tarinoita vain uutisissa, elokuvissa ja kirjoissa, sinne missä norsuja joutuu varomaan ja tiet ovat ajoittain mutavelliä. Laskin kirjan pariin otteeseen pöydän kulmalle ja otin naistenlehden kouraan, ihan vaan siksi ettei Sarin tarina loppuisi liian nopeasti. Se vei ihan toisenlaiseen maailmaan ja arkipäivän seikkailuun.

Koululle on matkaa 4 kilometriä....bonuksiin sisältyvät eläimet; joka kerta seeproja ja impaloita, jonain päivinä myös hirviantilooppeja ja pahkasikoja. Linnustokin on värikäs ja äänekäs. Eläimiä ei tosin pysähdy katsomaan yksikään kenialainen.

Kirja jakautuu lukijalle kahteen osaan ja etenee kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen osa käsittelee tutustumista ja sopeutumista kenialaiseen koulumaailmaan ja opiskelua, toinen osa työharjoittelua päiväntasaajan molemmin puolin levittäytyvällä Ol Pejetan Conservancyssä. Alussa tutustutaan Sarin uuteen opiskelijakaupunkiin, Naivashaan, joka sijaitsee noin 80 km päässä Nairobista, asukkaita kaupungissa on noin 30 000. Sarin matkassa pääsee sisälle koulun arkeen ja ulkomaalaisen kohtaamiin ongelmiin, kuten kenialaiseen venyvään aikakäsitteeseen, opiskelijoiden suuriin elintasoeroihin ja asioihin, joita Euroopassa opiskeleva harvoin kohtaa kuten opiskelumateriaalien puutetta, tietokoneen äärelle pääsyn hankaluutta, vessojen vähyyttä tai sitä kuinka annos saadaan haltuun ruokalasta kyynärpää-tekniikan ja rynnimisen avulla. Elintasoerojen äärellä käydään myös Sarin palatessa omaan paikalliseen arkeen suomalaiselle vedetyn yltäkylläisen safarin jälkeen.

Mielialani on sangen sekava, toisaalta on ihanaa olla taas täällä 'oikeasti villissä luonnossa', toisaalta taas hienon safarin ja mukavan ryhmän muisto on vielä tuoreena mielessä. En tunne kuuluvani kumpaankaan paikkaan sataprosenttisesti. 

Kirja on alusta loppuun asti loputonta ihmettelyä kun koulumatkan varrella astellaan rinnakkain seeprojen ja impalojen kanssa tai kun  päiväretken voi tehdä läheisen luonnonpuiston alueelle ihastelemaan virtahepoja ja kirahveja. Toisinaan ihmetellään nurjempia juttuja kuten pitkään poikki olevia sähköjä ja homeisia elintarvikkeita. Uskomaton luonto ja eläimet ovat läsnä joka hetkessä, yöaikaan ne muistuttavat olemassaolostaan valvottaen. Kun luen koulun pidemmistä retkistä, nousee hiki otsalle. Niiden aikataulutus, olosuhteet ja tehtävät maastossa vaativat todellista turnajaiskestävyyttä, jopa Sarin kaltaiselta yhtä ja toista nähneeltä ja kokeneelta oppaalta.

Aamu alkaa sarvikuonopartiolla, tällä kertaa tarkoituksena löytää määrätyt viisi suippohuulisarvikuonoa. Puistovartijat tietävät, mistäpäin niitä kannattaa etsiä, mutta tänä aamuna veijarit tuntuvat olevan ihan omilla teillään.

Työharjoittelun aikana Sari on selvästi päässyt sen äärelle, mitä on lähtenyt etsimään. Työllensä omistautuneiden työntekijöiden ja tutkijoiden mukana Sari on mukana luonnonpuiston monissa työtehtävissä.  Kakkanäytteiden keruu, valvontakameroiden asennus, eläinten jäljitys, punkkinäytteiden keruu tai työskentely simpanssikeskuksessa eivät ehkä kuulosta huikealta mutta jokainen kirjan lukenut olisi taatusti valmis vaihtamaan paikkaa Sarin kanssa, edes hetkeksi. Huikeaa.

Ei hetken taukoa, vaan raahaamaan telttoja pitkin leirintäaluetta ja pystyttämään niitä. Telttojen vieressä on epämääräisiä koloja, mutta ei ole aikaa pohtia niiden mahdollisia asukkaita. Puolentoista tunnin sisällä teltat ovat jotenkuten pystyssä, ja alamme taistella suihkuvuoroista, kaksi suihkukoppia 80 oppilaalle, reikävessoja on samoin kaksi.

Nautin suunnattomasti kirjan suoruudesta ja jouhevasta kerronnasta, joka toi Sarin arjen Keniassa eteeni. Opiskeluiden lisäksi kirjassa sivutaan kenialaisten opiskelijatovereiden kohtaamia ongelmia, kuten avioton lapsi ja rahaongelmat. Kirjan tyyli on suora, samalla paikallisia ja kulttuuria kunnioittava, mieletön läpileikkaus yhden naisen matkasta Afrikan sydämeen. Rankat matkanteot pomppuisilla teillä, malariahorkka ja uupumus toisinaan arjen haasteisiin kulkevat käsi kädessä paikallisen elämän parempien puolien rinnalla. Kirjaa lukiessa podin tajutonta matkakuumetta sekä ylpeyttä Sarista, joka ei turhia valita vaan menee ja tekee, Tunnelmoin siitä, että jonkun ulko-ovelta aukeaa Afrikka, jossa on villieläimiä ja akaasioita. Sari asuu nimittäin edelleen Naivashalla. Lähtisin heti kylään jos pääsisin.

Afrikka on voimakas kokemus, tulvillaan tuoksuja, värejä, ääniä. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja aikanaan. Vailla tuntemuksia ei kukaan täältä lähde. Monet sanovat: 'Minä olen Afrikassa.' Minä sanon:'Afrikka on minussa!'

Sari Manninen: Afrikkalainen kouluvuosi
Mediapinta Oy

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-851-6

Lue kirjailijan esittely: http://www.mediapinta.fi/kirjailija/13558

Kommentit

  1. Kolme kertaa puhelimella kommentin näppäiltyäni, ja huitaistuani taivaan tuuliin, tulin kirjoittamaan pojan tietokoneella. En luovuttanut :D

    Kiitos suosituksesta, täytyy katsella löytyisikö kirjastosta. Ja siitä tuleekin sitten jatkokysymykseni, onko siellä teillä millaiset kirjastot? Ja miten rahoitetut?

    Entä tuo aikakäsitteiden venyvyys, joka taitaa olla yleistä hyvin monissa paikoissa. Alkaako se jo lapsuudessa, alkavatko pienten koululaistenkaan koulupäivät edes useimmiten ajoissa, vai tulevatko hekin miten sattuu. Koska vanhemmat kai siitä huolehtivat? Ja jos nyt joku muualtakin oleva sattuu omasta paikastaan tätä asiaa tietämään noiden pikkukoululaisten kohdalta, mielellään kuulisin myös teitä.

    Onko sinulla Petra muuten koulutusta kirjoittamisesta? Ihailen kovasti taitoasi,olet loistava kirjoittaja.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa on kirjastoja mutta eivat ole kovin kaksisia, parhaimmat ovat yliopistojen omia kirjastoja ja mita parempi ja varakkaampi yliopisto, niin yleensa sen tasoinen on sitten kirjastokin. Moniiissa kirjastoissa on vahan kirjoja, ne ovat huonokuntoisia tai ne ovat auttamattomasti vanhoja, monissa paikoissa kirjan saa lainata vain kayttöön kirjaston sisalla, ei kotiin vietavaksi.

      Aikakasitteen venyvyys riippuu varmaan vahan perheesta ja myös paikasta, kaupungeissa on pakko pysya jo jonkunlaisessa rytmissa, monissa työpaikoissakin saatetaan jopa sakottaa jatkuvasta myöhastelysta. Tarhalla ollaan viela aika lepsuja myöhastelyn suhteen mutta koulussa on jo tiukempi kuri ja vanhemmille tulee sanomista jos lapsi myöhastelee usein. Tyttareni tarhassa esikoululaisilta vaaditaan jo ajoissa olemista, kerroksen ovet laitetaan kiinni tiettyyn aikaan ja sen jalkeen on pyydettava vartijaa viemaan lapsi erikseen luokkaan, talla tempulla on varmaan tarkoitus oppia olemaan ajoissa.

      Kiitos Venla kauniista sanoistasi! Ei ole koulutusta mutta tykkaan kirjoittaa, olen aina tykannyt :) Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen kommenttiin. .Oonkin sen jo sanonut muutaman kerran, että olet lahjakas kirjoittaja😊 Mielenkiintoinen aihe, ja huomasin että kirjan on kustantanut sama kirjapaino kun munkin kirjani😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Leilaseni, kiitos sinullekin. Joo kirja on saman kustantajan kun sinun kirjasi, huomasin ihan saman! Sinun kirjaa taalla odottelen kuumeisesti :)

      Poista
  3. Tämä kirja pitää etsiä käsiin! Kiitos kirjapäivityksestä muutenkin; oli kivaa luettavaa😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun innostuit, oli tosi mielenkiintoinen kirja, suosittelen lampimasti. Jos tykkaa lukea suomalaisten kokemuksista ihan toisenlaisesta kulttuurista niin Sarin kirja on loistava opus sellaiselle!

      Poista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, kiitos vinkistä. Laitoin heti kirjastoon varauksen, olen sijalla 25 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkasin kirjasta, tama oli ensimmainen kirja, jonka olen lukenut millaista on arki suomalaisen silmin Keniassa. Sijalla 25 eli kiinnostaa muitakin, hyva Sari! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit