tiistai 28. heinäkuuta 2015

Arki uutisten takana

Turkki on ykkösuutisena monissa maissa, maa käy sotaa kahdella rintamalla ja pitkään jatkunut epävarma poliittinen tilanne on ajautunut melkoiseen sumppuun. Viimeinen pari vuotta Turkissa on ollut täynnä niin nopeasti vaihtuvia tilanteita ja yllätyksiä aamun uutisissa että mikään ei enää kummastuta. Loputon nauha mielenosoituksia, vaaleja, kapinallisten iskuja, rajaongelmia, pakolaisvirtoja, pidätyksiä, etsintöjä ja painostavia tilanteita. Aina on jotain, sanoo turkkilainen ja hauduttaa lisää teetä.




Turkkilaiset ovat tottuneet elämään epävarmuudessa. Lähes jokaisella on oma pommitarina kerrottavana, kuinka räjähdys näkyi taksin takaikkunasta tai kuinka joku ihmeellinen asia pelasti iskulta. Minullakin on oma. Monen oman sukupolven edustajan lapsuuden muistoihin liittyvät vahvasti oikeiston ja vasemmiston kiihkeät taistelut, sotilasjuntta ja tiukat kontrollit. Myöhemmin alkoi Turkin valtion ja terroristijärjestö PKK:n jälleen viime päivinä kiihtyneet yhteenotot. Viimeisen viikon aikana turvallisuustilanne on kiristynyt, uusien iskujen pelko leijuu ilmassa ja kaikki tuntuvat olevan odottavalla kannalla. Mitä seuraavaksi?



Arki jatkuu Izmirissä suhteellisen normaalisti sillä sen on jatkuttava. Ihmisten on noustava aamuisin metroihin ja busseihin mennäkseen töihin, käytävä kaupassa ja suoritettava arkisia askareita. Facebookissa kiertää varoituksia ja sivu täyttyy uutisista liittyen aiheeseen. Muut uutiset ja tapahtumat tuntuvat melko toissijaiselta. Hälytysajoneuvojen sireenit saavat miettimään kaikenlaista. Naapureiden tai tuttavien kanssa ei juuri kiristävästä tilanteesta puhuta, puhutaan mieluummin helteestä, lomista, työstä tai sen puutteesta, pihan hoitamisesta ja koirista. Asioista, jotka pitävät ihmiset mukana tavallisessa arjessa. Läheisempien tuttavien kanssa taustalla häilyvä ikävä tunnelma nousee esille, omien kuulumisten ja helteen tuskailun jälkeen kysellään onko rutiineita muutettu. Uskallatteko mennä viikonloppu ruuhkassa ostariin, entä eläintarhaan?




Sunnuntaina Izmirin keskustassa suljettiin Konakin aukio pommiepäilyn vuoksi, hylätty mopo aiheutti mittavan operaation. Onneksi hälytys oli turha. Samanlaisia hälytyksiä on ollut viime päivinä useita, turvallisuutarkastukset lentokentillä ja pääväylillä, satamissa sekä monissa ostareissa ovat aiempaa tiukempia. Lauantaina löyhyttelimme helteisessä iltapäivässä pihalla kun kuului pamahdus. Autonrengas epäilin, isäni taas suurempaa paukkua. Kyseessä oli puoluetalon edustalla räjäytetty äänipommi. Aamulenkillä Alexin kanssa Bostanlin rannassa ikävä tilanne tuntui kaukaiselta. Meri oli yhtä tyyni kuin se usein aamulla aikaisin on, kalastajapaatit lipuivat lahdella ja kalastajat virittelivät virveleitä. Lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat puhelivat keskenään koiristaan ja helteistä. Arki jatkuu koska sen on jatkuttava.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

The Vesilasku

Ehdin juuri kehuskella Helenan blogiin kuinka muutto on sujunut melko mutkattomasti ja ilman suurempia byrokratian kiekuroita. Suurin osa palveluista on saapunut ajallaan ja tähän asti oli selvitty turkkilaisittain vain muutamilla hikisillä virastoreissuilla. Ei hurjia jonoja, ei puuttuvia papereita.



Olin hakenut aamun toisen teekupin eteeni, avasin tietokoneeni ja aioin pyhittää  aamupäivän työhommalle, mies istui teekuppi kourassaan seuraten uutisia ja odotteli maalareita. Oli tarkoitus siivota myöhemmin, sillä tyttö oli lähtenyt ukin ja mummin mukana ostariin. Alex pötkötteli pihalla. Hyvin organisoidun aamun pilasi soitto vesilaitokselta, päivää nimiinne vaihdettu vesimittari ei täsmää sillä se näyttää olevan toisella kadulla, tulisitteko ystävällisesti setvimään asiaa pyyteli eläkettä taatusti kuumeisesti odotteleva Mevlana rouva. Mies keräsi kuuliaisesti mukaansa pinon papereita ja lähti matkaan.

Olimme maksaneet vesimittarin siirtomaksun omiin nimiin mutta maksu olikin maksettu toisella kadulla sijaitsevan asunnon muuttajalle. Mies hikoili vesilaitoksella ja soitteli kotiin. Itse juoksentelin talonmiehen ulalla olevan pojan kanssa pihamaan varaston vesimittareita ihmetellen, tuijottelimme ruosteisia numeroita ja toisiamme emmekä ottaneet tolkkua edes siitä, mikä mittari kuuluu kenellekin. Mies ajeli taksilla vesilaitoksen ja kodin väliä etsien vanhoja laskuja ja tositteita.


Vesilaitoksen rekisteristä ei tuntunut löytyvän asuntoomme kuuluvaa mittaria vaan mittarimme sijaitsi kolmen kadun päässä kun taas talonmiehemme näytti löytyvän oman mittarimme ja osoitteen takaa. Kiersin puolityhjän lomailevan talomme asuntoja ja sain toisella yrityksellä herätettyä nro vitosen Saadet sedän. Saadet raapi päätään hihattomassa paidassaan, kalsareissaan ja polvisukissaan, pyytelin anteeksi kun hekotteleva setä taas pyyteli anteeksi pukeutumistaan. Lopulta Saadet löysi vanhan laskun, josta tarkistelimme osoitetta ja vesimittarin asiakasnumeroita.


Neljännellä reissulla vesilaitokselle asiaan saatiin jo järkeä. Vesilaitoksen johtaja ja virkailijat pudistelivat päätään ja pahoittelivat touhua. Vesilaitoksella oli päivän aikana korotettu ääntä ja oltu pinna suhteellisen kireällä. Mies oli kertonut mielipiteensä eläkettä odottelevan Mevlana rouvan kahvinjuonnin ja juoruilun vaikutuksesta osoitteiden sekaannuksiin ja yleensäkin koko valtion touhuun. Mevlana jatkanee kuitenkin turkkilaisen kahvin juomista ja tarinointiaan, toisinaan töitä tehden siinä sivussa. Muutaman kadun päässä asuvan Necat herran mittarin aukaisu maksu palautunee tilillemme maanantaina ja talonmies joutuu seuraavaksi hikoilemaan vesilaitokselle selvitellessään omaa vesimittariaan ja osoitettaan. Vesimittarien sekamelskastakin löytyi oma mittarimme, laskuja odotellessa. Normipäivä mutta tavallista hikisempi +40 asteen lämpötiloissa. Onneksi vettä tulee hanasta.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Foçan taika

Vajaa viikko Foçan pienessä kalastajakylässä oli enemmin kuin paikallaan. Taakse jäi kotiremppa kun lähdettiin ja lomalta palattiin suurkaupungin hikeen ja kodin kaaokseen. Rempasta ja sen etenemisestä tarinaa myöhemmin. Foçassa sai olla taas kuin aina ennenkin, muutamassa rantamekossa, lierihatussa, aurinkorasvoissa ja -laseissa, vatsa tyytyväisenä ja mieli rentona. Mikä vetää Foçaan aina uudelleen?


Tieto siitä, että ajanvietteeksi riittää halutessa kalastajien elämän seurailu rantaravintolassa tai hotellin partsilla. Ihana tekemisen sietämätön keveys.  Jos haluaa voi päivän viettää rasittamatta itseään liikaa, keskustan ranta on hotellin oikealla puolella ja kalaravintolat vasemmalla. Pienen kylän asukkaat ovat jo tuttuja, on papparaisen kalaravintola ja sama verkonkorjaaja touhuissaan sataman kulmassa. Perhehotellin henkilökunta elää arkeaan hotellilla, lasten lelut ja osa perheen lapsista löytyy respan takaa seuraksi. Kaikki onnistuu ja järjestyy.



Ruoka on taivaallista, muita tuliaisia ei kylästä olekaan kun tyytyväinen vatsa ja muutamat ruokatuliaiset. Tarjolla on kalan ja äyriäisten lisäksi muutakin mutta tuntuu synniltä olla syömättä kalaa päivittäin. Merenantimien kulku suoraan merestä ravintoloihin maistuu, kaikkea on tarjolla kaupunkia runsaammin, maku on tuorettakin tuoreempi ja hinnat alhaalla. Johonkin väliin on pakko mahduttaa oliiviöljyruokia ja jäätelöä.


Talot ja värit. Olen kulkenut suurimman osan kylän keskustan kujista useaan kertaan mutta aina löytyy uusi tönö ihasteltavaksi, kurkin sisään rantakadun avonaisista ikkunoista ja otan puolisalaa kuvia mummoista ja perheistä joille elo turkoosein ikkunoin varustetussa kivitalossa merenrannalla on arkea. Tuijottelen kiinteistönvälityksen ikkunoiden korkeita hintoja ja ihastelen kauniita parvekkeita, joilla voisi nauttia rantaan saapuvan kalastajan tuomisia. Tällä kertaa kukkulalta löytyy taiteilijakahvila, jonka asiakkaiden ammatista ei voi erehtyä.


Vesi on kirkasta vaikka hiekkarannoista ei vanhassa Foçassa ole tietoakaan. Kesän lämpötilat pysyttelevät kaupunkia alhaisempina ja vesi läpi kesän viileänä, öisin nukuttaa mitä parhaiten kun merituuli puhaltelee avonaisesta ikkunasta. Päivän suurin kysymys on missä söisi, ei mitä söisi ja minkä kujan valitsisi. Paluu kuumaan kaupunkiin ja remonttisotkuun tuntuu tuskaiselta. Aivot ovat loman jälkeen useamman päivän Foça-asennossa ja toimeen tarttuminen takkuaa. Muutama kuja on vielä käveltävänä, useampi lautasellinen mustekalaa ja sardiineja nauttimatta. Lähdetäänkö Foçaan?


 Lue muita Foçan kalastajakylän tarinoitani tunnisteen Foça alta


tiistai 14. heinäkuuta 2015

Liirat tiukilla

Muistan kun Turkki tuntui niin halvalta, että laskun maksun aikaan ei koskaan kiristänyt, ravintoloissa oli halpaa, kaupoissa oli halpaa ja markkinoilla vielä halvempaa. Nuori opas eli melko leveästi sen aikaisessa Turkissa. Tämän vuoden aikana uutisissa on ollut esillä kiihtyvällä tahdilla nousevat hinnat. Pienet eläkkeet tai minimipalkka ovat kovalla venytyksellä jopa vihannespitoiseen kotiruokaa, halvimpiin vuokriin ja välttämättömiin menoihin. Lihan hinta on kivunnut vuodessa noin 30% ja monet vihannekset ja hedelmät maksavat jopa neljä kertaa enemmin kuin vuosi sitten. Turkin liira on vajonnut ja menettänyt vuodessa arvostaan noin 30 %.


Ennen markkinoilla sai 20 liiralla niin paljon kauden vihanneksia ja hedelmiä, että ne riittivät toisinaan jopa kahdeksi viikoksi ja kuorman jaksoi juuri raahata kotiin. Nykyisin 20 liiran kanssa saa olla tarkkana jos meinaa haalia sillä summalla markkinoilta viikon tuotteet. Neljä yrttinippua liiralla kojut ovat vähentyneet tai yrttiniput puolittuneet onnettoman pieniksi. Kesällä tarjonta on onneksi parhaimmillaan ja hinnat talven jälkeen taas kohtuullisemmat. Lihatiskillä meinasin pyörtyä kun näin kyltin erikoistarjous, naudanlihaa 37 liiraa kilo! Tuntui että vasta vähän aikaa sitten ostin jauhelihaa puolikiloa noin kympillä. Mansikoiden kilohinta on jämähtänyt 6 liiraan vaikka viime vuonna näihin aikoihin niitä osteltiin jo puolet halvemmalla.


Turkin minimipalkka on noin 1000 liiraa kuukaudessa, jos perheessä on vain yksi elättäjä, on tuolla rahamäärällä pärjääminen sinnittelyä nykyisin. Toisaalta elintasoerot ovat aina olleet läsnä Turkissa ja varattomampi kansanosa on tottunut hyvin erilaiseen ajattelutapaan kalliin, halvan sekä tarpeellisen ja tarpeettoman välillä. Asuntojen vuokrat ja hinnat ovat olleet nousussa viimeisen puolen vuoden aikana tasaiseen tahtiin, myös muihin juokseviin kuluihin saatiin talven aikana korotuksia. Kaupungeissa vuokraan menee minimissään puolet minimipalkasta, päälle vesi-, sähkö- ja lämmityskulut talvella syövätkin jo palkasta leijonaosan. Asumiskulut ovat monilla alueilla nousussa, asuessamme edellisessä asunnossa maksoimme vuokraa 850 tl, nyt vuokranantaja pyytää uusilta vuokralaisilta 1350 tl.


Kävin kesäkuussa kesävaateostoksilla, niiden hinnat ovat edelleen suhteellisen edulliset, pienistä kaupoista ja useista Turkin ketjuliikkeistä saa rättejä halvalla. Matkailijoille Turkki on säilynyt edullisena, kiitos liiran kurssin. Paikallisille maasta on sen sijaan tullut kallis ja pahiten se iskee tietysti pienipalkkaisiin, takuuvarmasti edullisina pidettyjen tuotteiden hinnat kohoavat silmissä. Tuttavapiirissäni ihmiset myyvät autojaan, jättävät lampaankareet tiskille ja grillaavat kanaa. Moni jättää ulkomaanmatkan väliin ja lomailee Turkissa, itseäkin kauhistuttaa tuleva loma Suomessa kuluineen kun Turkista euroalueelle suuntautuva reissu maksaa kipeän paljon rahaa.


Onneksi edullisiakin ostoksia voi vielä tehdä ja nauttia ilman rahatukkuja. Teatteriin, moniin konserttehin ja näyttelyihin pääsee edullisesti ja toisinaan ilmaiseksi. Kesällä kannattaa panostaa edullisiin ja herkullisiin tomaatteihin, munakoisoihin, kurkkuihin, papuihin, meloneihin, kirsikoihin ja muihin kausituotteisiin. Järkevin valinnoin kauppakassin hinta on edelleen kohtuullinen, ei tuontituotteita ja kausituotteet kunniaan. Huokean hintaisia mutta laadukkaita ravintoloita ja yöpymisiä kohtuuhintaisissa perhepensionaateissa pienissä kohteissa kannattaa suosia. Kuten:

  • 4 hengen huoneen hinta pienessä perhehotellissa Foçassa heinäkuussa sis. aamiainen  150 tl/yö
  • 4 hengen ruokailu juomineen kaupungin ravintolassa merenrannassa Izmirissä                 70 tl
  • Kulttuurikeskuksien maksuttomat näyttelyt
  • Ilmaiskonsertteja on viikoittain
  • Izmirin eläintarhaan aikuisten lippu 3 tl ja lapset ilmaiseksi
  • Aamiaiset ravintoloissa 10-15 tl/hlö
1 € =n. 2.9 tl

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Uusi koti, uudet kulmat

Muuttaminen uusille kulmille jännittää aina, varsinkin Turkissa. Vaikka muutimme vain muutaman kilsan verran, on asuinalueemme nimi vaihtanut nimeä ja tutustuminen naapureihin ja talon tapoihin käynnissä. Kulmat olivat etukäteen jo osittain tutut mutta aamulenkillä koiran kanssa eletään vielä kuherruskuukautta uusiin kulmiin. Silmä tavoittaa kauniita parvekkeita, ajan patinoimia ovia ja mielenkiintoisia kauppoja.


Asuintalo on noin 30 vuotta vanha, samanlaisia nelikerroksisia pienkerrostaloja on vierekkäin kadullamme neljä. Ympäristö on vehreä, pihamaat ja talojen edustat noudattelevat turkkilaista värikästä pihakulttuuria, sikinsokin kukkia, pensaita, palmuja, hedelmäpuita, vihanneksia, värikkäitä ruukkuja, kuivumassa olevia chilejä ja tomaatteja, kukka-asetelmia peltipurkeissa. Vaikka talo on vanha, on se saanut harvinaisesti raportin maanjäristyskestävyydestä.Toivottavasti tutinoita ei tarvitse ihan heti kokea. Kodissa on neliöitä noin sata, kaksi makuuhuonetta ja pieni vierashuone, jonka ovi on vaihdettava haitarimalliin, jotta vuodesohva saadaan auki. Keittiö on pieni ja ensi kertaa vuosiin käytössä on vain yksi wc-kylpyhuone mutta kaikkea ei voi saada. 



Asukaskunta on suurimmaksi osaksi eläkeläisiä, joilla on aikaa istua talojen edustoilla ja hoitaa ruusujaan. Ismail ja herra asunnosta nro 9 kastelevat pihaa ja hoitavat ruusuja, asunto nro 9 Filiz huolehtii pihan kolmen kissan juomavesistä ja nro 4 Saadettin setä suunnittelee pihan kunnostusta. Miestä on pyydetty jo asuntoyhdistyksen johtoon ja mummeleiden päät hytkyvät yläparvekkeelle tyytyväisinä kun häärimme pihalla suunnittelemassa paikkaa tomaateille, bibereille ja yrteille. Mies on kauniisti kieltäytynyt tehtävistä, joista kokemuksesta koituu melkoisesti puuhaa ja eriskummallisia tilanteita naapureiden kesken.

Korttelimme on aluetta, jossa moni asukas on asunut koko ikänsä. Naisilla on föönattu tukka mallia eilinen ja kesämekko, joka voisi olla yöpaita tai keveä helleasuste, ehkä molempia? Aamuisin miehet fillaroivat onget olalla kalalle rantaan tai virittelevät virveleitä ja rakıa Foçaa varten. Joka kulmalla on vihannes-hedelmäkauppa ja eläkeläisten kahvila.


Edellinen asukas oli remontoinut asunnon reilu vuosi sitten, joten sisätiloissa ei suurempaa remonttia tehdä. Pihalle rakennetaan lasitettu veranta, jonka olisi tarkoitus toimia myös ruokailutilana ympäri vuoden. Olohuoneesta tilaa vievä massiivinen ruokapöytä etsii uutta omistajaa ja tuolit saavat uuden maalin, jonka jälkeen ne etsivät kodista uutta paikkaa. Asukkaiden lisäksi tavaratkin ovat vielä lievästi tuuliajolla. Taulut odottavat vielä paikkojaan ja käynti verholiikkeessä saa odottaa syksyä, vaatekaappi ja muut kaapit saadaan pystyyn ensi viikolla ja piharemontti alkanee tulevalla viikolla.

Pahin jännitys uusien kulmien soveltuvuudesta on ohi ja olemme rentoutuneet. Tytön nenä otti osumaa pihalla  ja Alex teki tilejä selviksi kissojen kanssa. Tänään bongasimme pihalta rosmariinia, minttua, kaalia ja persiljaa. Alex löysi rotan ja vanhan pallon. Pihalle on hankittu parit pihatuolit ja tytölle uima-allas joten ei kun nauttimaan. Pihasta. Kesästä. Kesävieraista. Huurteisesta oluesta. Helleaallosta. Kesäherkuista. Lomista.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kuinka sujuu muutto Turkissa?

Kahden vuoden takainen muutto Ankarasta Izmiriin oli vielä muistissa mutta se epätoivon tunne, joka valtaa mielen ensimmäisenä iltana uudessa kodissa pahvilaatikoiden, epämääräisten pussien ja kaaoksen keskellä oli unohtunut. Nyt muuttomatkaa oli vain muutama kilometri ja kaikki sujui melko mutkattomasti. Särkyneitä tavaroita oli tasan nolla ja kadonneita kiikarien yksi linssisuojus, hermoja koiteltiin eniten koiran pissiessä ekoina iltoina sinne tänne. Viikon nettipimento ja television puuttuminen ei haitannut, päinvastoin. Kerrankin oli mahdollista lukea Hürriyet-lehti tarkasti ja vältellä töiden tekemistä. Pinnani on selvästi nykyisin mallia turkkilainen, kaappitilan puuttuminen, kodinkoneiden ahtaat tilat ja monet muut väliaikaiset ratkaisut kuittasin olan kohautuksella.



Muutto omin voimin on harvinaista nykyisin Turkissa. Muuttoaamuna 5 muuttomiestä saapui purkamaan ja pakkaamaan, tavarat oli siirretty uudelle asunnolle kahteen mennessä. Tytön kanssa vietimme päivän evakossa kaverin luona, mies ohjaili tavaraliikennettä oikeisiin huoneisiin. Huonekalut ja kodinkoneet olivat paikoillaan, edessä oli siis tavaroiden järjestely ja tilaratkaisujen miettiminen. Minne tiskikone, entäpä liesi ja hella? Ekan viikon sähköjohtoja risteili epäilyttävästi sinne tänne ja aamuisin vaatteita etsittiin eri puolille rakennetuista pinoista.


Rasittavinta muutossa on juurikin se, että kotona ramppaa monenlaista asentajaa ja varsinkin vanhoissa taloissa edessä on aina muutama ylläri. Parhaimmillaan kotona on useita asentajia samanaikaisesti, johtoja, porausta ja puruja siivottavana. Sähköpistokkeiden paikat ovat metsässä ja lämmityskaapin sähköjohtoja ihmettelee ammattimieskin sormi suussa. Mies on ottanut tällöin avuksi maalarinteipin, sakset ja kelmua. Näin saatiin lämminvesi auki, pientä kekseliäisyyttä ja turkkilaista hulluutta. Viime viikkoina kodissa on vieraillut sohvakaluston pesupalvelu, muutama sähkömies, muuttopalvelun arvioija ja lopulta itse muuttomiehet, telkkaripaketin asentaja, netin asentaja, hälytysjärjestelmän asentaja, kaasulaitoksen tarkastaja, tiskikoneen ja hellatason asentajat, puhelinlaitoksen mies ja remonttimies. Jatkoa seuraa kun pihalla aloitetaan remppa.


Olen jälleen kerran vetänyt takaisin sanojani turkkilaisesta venyvästä aikakäsityksestä ja byrokratiasta, suurin osa palveluista toimi loistavasti. Lähes kaikki palvelun tarjoajat saapuvat paikalle sovittuun aikaan, useat lähettävät vielä varmistusviestin puhelimeen. Kaikkien linjojen sulkemiset ja uudelleen avaukset onnistuivat netin tai puhelimen kautta. Kaupungin virastoissa joudutaan asioimaan kun vesi, sähkö ja kaasu siirretään omiin nimiin ja samaiseen paikkaan viedään  myös muuttoilmoitus. Alueen uudisrakentamisprojektin aiheuttama muuttobuumi oli ruuhkauttanut kaasulaitoksen joten kuumaa vettä ja ruuan valmistusta odotettiin yli viikko. Ongelmia? Ei, sillä +30 päivälämpötilassa kylmä suihku sopii kaikille ja kotiinkuljetus tuo ruokaa tarvittaessa.




Edessä on vielä monenlaista ennenkuin koti on toimintakunnossa, pihalle on tarkoitus rakentaa lasitettu veranta, varastoon hyllyjä, käytävään varastokaappi ja keittiöön keksiä paikka pienelle uunille. Annoimme liesi-uuni yhdistelmän pois vaihdossa pelkkää liesitasoa varten sillä isolle masiinalle ei paikkaa löytynyt. Pihan suunnittelu ja laittaminen taitaa olla mieluisin puuhamme. Tyttö ja Alex ovat jo tutkineet jokaisen kulman ja puun. Voi kuinka pihaa oli ikävöity. Mitä haluatte kuulla liittyen muuttoon? Piharemppa postauksia vai tilaratkaisuja kodissa, laittakaa kommentteja!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Terkut uusilta kulmilta

Muutto on takana mutta kotona tavarat hakevat edelleen paikkaansa. Yhtenä päivänä päätämme purkaa keittiön seinän ja jättää lasitetun verannan tekemättä, seuraavana päivänä suunnitelmat ovat tehneet täyskäännöksen. Pienen keittiön järjestäminen toimivaksi vaatii suunnittelua. Uudessa kodissa ei ole valmista kaappitilaa kuten entisissä asunnoissa, joten reissu huonekaluliikkeisiin on edessä hyvin pian, tarvitaan vaatekaappia, kenkäkaappia ja varastokaappia, lisähyllyjä ja laatikoita. Remonttimiestä tarvitaan vielä useita kertoja.





Uuden kodin kulmat ovat osittain tutut, sillä matkaa edelliseen majapaikkaamme on muutama kilometri. Alue on osoittautunut rauhalliseksi ja uusi talomme uinuvaksi eläkeläisten taloksi, jossa elämänmeno on verkkainen. Naapurit ovat uteliaina toivotelleet tervetulleiksi ja kertoneet omia talohistoriikkejaan. Pimpom soi illalla ovikello kun numero viitosen Filiz Rouva tulee pahoittelemaan saapuvansa vasta viidentenä iltana toivottamaan tervetulleeksi ja kutsuu silitysliikkeeseensä kahville.




Paras aika lähikulmien tutustumiseen on aamulla 06, jolloin Alex ulisee lenkille. Tienoo on hiljainen eikä liikkeellä ole kuin muut koiranlenkittäjät. Suunnistamme läheiselle puistoalueelle ja sieltä kohti rantaa, ilma on raikas ja Izmirin lahdella putputtavat vain kalastajat.



Parasta uudessa kodissa on piha, jossa kasvaa granaattiomena-, aprikoosi-, persikka- ja hapankirsikkapuut, rönsyilevä piha on tarkoituskin säilyttää sellaisena. Yhteen nurkkaukseen pieni ryytimaa ja hieman kukkia. Uusi koti on aiempaa pienempi ja meille juuri sopiva, kodista ja mahdollisista pienistä rempoista tarinaa myöhemmin. Asunnon oston yhteydessä ihastuimme kadun vehreyteen, rönsyileviin pihoihin ja siihen kutkuttavaan fiilikseen mikä vallitsee vielä näillä vanhoilla turkkilaisilla asuinalueilla, joissa kukat rehottavat peltipurkeissa, eläkeläiset kerääntyvät juoruilemaan talojen edustoille ja pienkauppiastoiminta on elävää. Esittelen myöhemmin kulmakunnan munakaupan, pelituvat ja lankakaupat. Taatusti myös muutaman eläkeläisen.




Terkut siis Nergizin uusilta hoodeiltamme, jonne olemme alkaneet sopeutua hyvin. Isovanhemmatkin saatiin muuttokaaoksen keskelle ja luvassa on pientä lomailua ja Suomen reissun odotusta. Tulevissa postauksissa lisää muuttoa, uusia kulmia, remonttia ja pähkäilyä kodin järjestyksen suhteen.