Tilannetajua

Vuodenvaihteessa on käytetty normaalia enemmin taksia kylmän ilman, sateiden ja flunssan takia. Sunnuntaina tilasimme taksin, itse en edes vilkaissut mittaria mutta mies vilkaisi. Mikäs teillä on aloitustaksa? Kuski köhi hermostuneesti takaisin ja kertoi laittaneensa jo mittarin päälle taksiasemalla kun tulee eestaas ajelua ja muutama tiekin on suljettu. Yalan vastasi mies. Valetta. Eikä suostunut puhumaan enää kuljettajalle. Matkan päätteeksi kuljettaja tarjoili pientä alennusta, joka ei miestä kiinnostanut. Kiitos, emme käytä asemaanne enää jatkossa. Nykyisin taksi tilataan toiselta asemalta.


Ennen joulua kahvittelin ystäväni kanssa, tilasimme juustokakut ja kahvit. Herkullisen näköiset kakkupalat kiikutettiin pöytään mutta kahvikupeissa lillui valkoisia möykkyjä. Maito vähän juoksettui mutta ei se hassumpaa ole, sanoi tarjoilija. Ei ole hassumpaa? Vie ne kahvit heti takaisin hermostui ystäväni. Pidätkö meitä idiootteina? Kuka täällä on vastaava? Tuijottelin kengänkärkiä ja huokailin helpotuksesta että ystäväni otti tilanteen hoitaakseen. Yhä edelleen rasitun kun näissä tilanteissa on noustava barrikaadeille ja toisinaan tekisi mieli latkia se möykky-kahvi kiltisti hiljaa ja poistua sen jälkeen takavasemmalle.



Syksyllä tytön tarhan ruokalistasta nousi keskustelua. Joinakin päivinä tuntui että ruoka on kehnoa eikä sen voimin touhuta montaa tuntia. Kirjoittelin kiltisti muutamat valituslaput ja pudotin ne niille tarkoitettuun laatikkoon. Kun vilkaisin lootaan seuraavalla viikolla, huomasin kahden lappuni lepäävän siellä edelleen. Tuskailin asiaa puolitutulle äidille, joka varmaan tuumaili että kuvitteleeko tuo ulkomaalainen asioiden hoituvan Turkissa useinkin virallisia väyliä pitkin. Koulun johtajatar on kiireinen, joka kolmas äiti pyrkii tämän juttusille päivittäin murheineen, joten hänen huomion varastamiseksi pitää olla nopea ja oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Noin 12.15 suoraan oven edessä neuvoi puolituttu äiti. Kun johtajatar yritti päästä ovesta ulos, oli puolituttu äiti tukkinut tien. Todella tärkeää asiaa! Lapset riutuvat, poikani laihtuu, mitä kamalaa hilloa hänelle syötetään, onko rahat loppuneet kun omenakin on enää puolikas? Seuraavassa kuussa ruoka parani, omenakin on taas kokonainen ja lappuni homehtuvat laatikossa.




Olen kyllä kunnostautunut liikennepoliisina. Mies odottaa nykyisin jo päivän liikenneraporttia, ketä toruin, kuinka monta kuljettajaa haukuin ja kenelle kerroin kuinka asiat oikeasti pitäisi tehdä. Ykkös vihollisiani ovat minibussikuskit ja madalluksen kohtaan pysäköivät. Eilen sain eteeni mehukkaan tilanteen. Olin hakenut tytön fillarilla tarhasta ja huomasin törkeästi pysäköidyn auton madalluksessa. Toisella puolella tuskaili nainen kaksosrattaiden kanssa. Sivusilmällä huomasin pankkiautomaatilla päätä raapivan miehen tuijottelevan vuorotellen autoaan ja automaatin ruutua. Eläimellistä touhua, joka päivä me kärsitään näistä egoistisista törkimyksistä, naisia ja lapsia ei ajatella yhtään, missä on poliisi?! Kaksosratas nainen yhtyi mölinääni, tyttö huuti takana että nyt äiti suuttui! Punainen mies juoksi autolleen ja sai sättimiset vielä niskaan kahdelta paikalle saapuneelta papalta. Ai että mun perjaintai oli pelastettu sen purkautumisen suhteen.


Viime viikolla kotimatkalle osui taas ihana lokma eli paikallinen munkkikärry, jonkun muistojuhlaa varten oli tilattu paistajat paikalle ja ihmisiä kertyi nopeasti jonoksi. Pysäytyin fillarin ja liityin jononhännille tytön kanssa. Vieressäni seisoskellut vanhempi herra rykäisi, kuules ei sinun tarvitse jonottaa. Sinulla on lapsi, sanot vain kovaa että minulla on lapsi ja menet jonon eteen. Arvatkaa meninkö, jonottelin kiltisti. Tosin käytin lasta syynä seuraavana päivänä pankissa. Kuulkaa, lapsi on väsynyt, kysyn ihan nopeasti yhden jutun selitin edellä oleville enkä jäänyt odottamaan vastausta, tiskille vaan turkkilaiseen tyyliin. Tajusin miksi lapset ovat täällä joka paikassa mukana.


Näistä tilannetajua vaativista asioista sain idean Ulkosuomalaisen kompastuskivat postauksen lukuisista kommenteista. Niissä tuli esiin miten suomalaisen on opittava uudessa maassa uusille tavoille selvitäkseen arjessa. Kiitos myös Selitä Turkki postauksen kommenteista. Tulossa on varmasti pyydettyjä ruoka- ja reseptijuttuja, tarhatarinoita sekä myös muita toivepostauksia. Mukavaa viikonloppua lukijoille!

Kommentit

  1. Ihan mahtavia! Nauran täällä tuolle madallukseen pysäköiville - niin kovin tuttua! Täällä porukka saattaa huoletta jättää autonsa keskelle katua tyhjäkäynnille sillä aikaa kun käyvät hakemassa labrasta tuloksia tai leipomosta patonkia. Siis vaikka pahimpaan ruuhka-aikaan. Myös meidän kotiportin eteen pysäköivät kaikkein laiskimmat vanhemmat, jotka eivät viitsi kurvata viereisen koulun parkkikselle. Kun kerran avauduin yhdelle miehelle asiasta, hän täräytti: "Madame, tämä on teidän oma vikanne, tehän olette halunneet asua koulun vieressä!" Niinpä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taalla on sama etta autot jatetaan tyhjakaynnille mihin vaan jos on asiaa ostamaan leipaa, apteekkiin jne. niin raivostuttavaa.....Tuo miehen logiikka asuinpaikanvalinnasta kuulostaa jotenkin niin E-Euroopalle :D

      Poista
  2. Turkin liikenne ja jokaisella omat liikennesäännöt. Siitä voisi puhua vaikka ikuisesti. Eniten ärsyttää juuri joka paikkaan, vaikka keskelle katua pysäköidyt autot. 4 vilkkua päälle ja voit pysäköidä mihin vaan. Onneksi meillä harvemmin on enää pieniä lapsia kyydissa ja onneksi koirat eivät puhu, muuten voisivat mummin puheet liikenteessä kuumentaa korvia. Go Petra, justiin noin, anna niiden kuulla kunniansa, niin minäkin tapaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tyttö on varmaan oppinut jo tahan ikaan mennessa kamalaa kielenkayttöa aidiltaan liikenteessa...eilen eras pappa ripitti mua jalkakaytavalla pyörailysta, siihenkin mulla on jo vastineeksi pitkat tarinat siita etta mita valia kun ei ole mitaan saantöja :)

      Poista
  3. Ensin ajattelin, että mahtais mulla on vaikeuksia asua Turkissa, kun olen niin nössö. Mutta toisaalta, olisihan se kiva, kun saisi silloin tällöin vähän purkaa tunteitaan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, taalla tehdaan nössösta purkautujia, niita joilla on aina valittamista jostain :) Kylla se riehkaaminen tekee valilla niin hyvaa, on vahan sellainen karpolla on asiaa -olo sen jalkeen.

      Poista
  4. Leppoisaa lauantaita sinnekkin!
    Tää oli niin hauska kirjoitus kun mielessäni ihan näin nämä tilanteet.
    Aikamoista touhua kun on suomalaisena ei niinkään koskaan valittavana kasvanut.
    Toisaalta luulen että ikä on myös yksi juttu jonka mukana nämä että uskaltaa suunsansa avata tulee.Enää ei hävetä antaa väliin tulla kunnolla, tosin vain kun on aihetta. Ja siitäkin sanomisesta voi illalla korvia kuumottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta etta ika tekee tehtavansa, senkin myöta on helpompi ottaa kantaa eika niin valita mita muut ajattelevat, kiva jos pystyit nakemaan tilanteet elavina :)

      Poista
  5. Voi Turkki :) Mä en oo kovin hyvä tuossa kyllä vielä. Pari kertaa olen ilmiselvästi raa'an kanan palauttanut keittiöön saamaan lisäkypsyyttä, kipeäksi en kuitenkaan halua tulla. Liikenne on kyllä aina oma lukunsa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Turkki, ala muuta sano. Siita se lahtee, raa'asta kanasta :)

      Poista
  6. Eilen sanoin miehelle, etta nyt vasta tajusin miten huonokaytöksinen minun taytyy olla jotta minut otetaan tosissaaan eika viilata linssiin. Todellakin jonkinsortin röyhkeytta on taytynyt opetella ja nyt vasta olen paassyt ikaankuin ehka siihen lakipisteeseen. Uskallan kayttaytya röyhkeasti tai uppiniskaisesti kaiken tietaen tarpeen vaatiessa kun tiedan sen jalkeen saavani parempaa palvelua. Uskomatonta, mutta valitettavan totta. Ulkomaalaisena meidan opetukset uskoisin ja toivoisin jaavan myös vastapelurin mieleen loppuiaksi. Ehka jopa oppisivat meilta jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin jannaa miten hyvakaytöksisia turkkilaiste ovat tapoineen mutta miten hailyva on se linja hyvien kaytöstapojen ja omien oikeuksien puolustamisen suhteen? Röyhkeytta tarvitaan, alkuaikoina oli monesti aina tilanne etta mietin myöhemmin kotona etta miksen avannut suutani, nykyisin siis avaan suuni mieluummin liian helposti kuin en ollenkaan.

      Poista
  7. Mä olen oppinut pitämään itsestäni ääntä ja olemaan tarvittaessa törkeäkin... vähän edelleen välistä huimaa, mutta vaatimalla saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla valilla tosiaan huimaa mutta ihan kuten sanoit, vaatimalla saa muuten jaa aina jononhannille hymyilemaan.

      Poista
  8. Minä en usein valittele tai koroa ääntäni jos jokin ei ole just niin kuin pitää. Sitten mieheni opetti minut äänekkääksi ja puolustamaan oikeuksiani enemmän röyhkeämmin (koska se jos mikään Intiassa oikeasti toimii). Välillä jää jälkeenpäin ikävä olo kun piti sille yhdelle ihmispololle huutaa, välillä tuntuu itsekin että oli ihan oikein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama juttu, valilla tulee paha mieli etta miksi ma noin kayttaydyin ja apua jos joku menettaa työpaikkansa minun takia mutta sitten taas tulen jarkiini.

      Poista
  9. Miestä seuraten olen oppinut miten homma toimii, alussa nolotti kovasti mutta nyt sujuu paremmin jo itseltänikin. Toisaalta valittaminen tai kilahdukset ei ole niin iso juttu kuin Suomessa, niitä ei jälkeenpäin juuri muistella mikä on kyllä helpotus :))

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielakin valilla nolottaa mutta tosiaan, onneksi juuri kukaan muu ei edes muista enaa huomenna taman paivan purkautumisia.

      Poista
  10. Voiskohan joku tulla tännekin noille autoilijoille kertomaan miten saa tehdä ja miten ei. Ja koskaan ei ole poliisi paikalla kun törkeimmät ohitukset tai parkkeeraukset tehdään :/
    Mä lopetin "poliisin" hommat kun huomasin että olin ainoa joka stressasi niistä idiooteista enkä oikeasti vaikuttanut mihinkään tai kehenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo munkin liikennepoliisin hommat on aika tyhjan kanssa, ei niista kukaan mitaan opi, ainoastaan itse saan hiiltymiselleni jonkun kohteen purkautua.

      Poista
  11. Hei, olen nyt muutaman kuukauden lukenut blogiasi. Kiitos, että kirjoitat! On nautinnollista lukea hyvin kirjoitettuja juttujasi. Ja vaikka juuri tämä postaus ei suorastaan houkuttele Turkkiin, niin muuten blogisi on saanut matkakuumeen nousemaan : D vielä kun saisin miehen ymmärtämään kuinka mielenkiintoinen kohde Turkki olisi... T anonyymi L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos L, ja tervetuloa. Nama tilanteet nakyy vahemmin lomalaisen arjessa. Ei muuta kun tanne ja kay vilkasemassa mun vuokrasivustoja, jos kiinnostutte tulemaan Izmirin kulmille!

      Poista
  12. Äärettömän mielenkiintoinen postaus taas kerran! Teki mieli kiljahdella "just noin" kun luin tätä. Oltiin eilen ystäväpariskunnan kanssa ulkona Lontoossa, ystävän mies on turkkilainen ja kertoi kaaottisista sairaalapäivystyksistä Turkissa jossa lääkäri hoitaa kaikki kerralla ja lääkärin saa paikalle suunnitteen hihasta vetämällä ja kertomalla kovaäänisesti vaivansa/vaatimalla hoitoa. Haluisin niin olla kärpäsenä katossa seuraamassa paikallista päivystystä :D

    Olen itse kyllä niin nässö että jäisin varmasti kaikkien jalkoihin jos asuisin siellä, toisaalta kyllä niitä paikallisia tapoja vaan alkaa väkisinkin omaksumaan (etenkin kun tarpeeksi turhauttaa) ja täälläkin olen pikkuhiljaa oppinut "pomottajaksi" kuten on ihan pakko jos haluaa yhtään edetä uralla :) Hirvittää kyllä jo valmiiksi ensi kuun työhaastattelu jossa pitäisi kuulemma kehua itseä ylivertaiseksi kuten täällä tapana, suomalaisen kauhistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Valtionsairaaloissa on kylla meno todellakin valilla aika hurjaa! Muistan ensimmaisen kerran Ankarassa valtion sairaalassa, en tajunnut etta tohtorin juttusille paasee kun vaijyy oven takana vuoroaan ja kyynerpaataktiikalla sitten survotaan sisaan...meno on ainakin taalla meilla nykyisin jo vahan rauhallisempaa mutta luulen etta valtionsairaaloiden paivystyksessa voi olla todella hurjaa menoa valilla.

      Tsemppia sulle työhaastatteluun ja muista kehua itseasi mahdollisimman paljon!!!

      Poista
  13. Hyvä postaus! Mä aina valitan kaikesta, joskus kovaa, joskus hiljaa itsekseni. Mun suurin ärsytys on ihmiset täällä jotka kiilaa jonoissa, ilman syytä. Siitä sanon kyllä usein. Kerran kyllä ohitin täällä jonon minäkin, käytin naisten asemaa hyväski. Olin intian suurlähetystössä hakemassa viisumia (voit vaan kuvitella hajun...) ja ainoana naisena menin jonon eteen ja sanoin että voiko ottaa mut seuraavaksi, kun tää huone on täynnä miehiä. Otti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tätä olen itsekin miettinyt usein, kun miesystävä tai ystävä sättii huonosta palvelusta tai huijausyrityksistä. Itsekin on pakko välillä, että jotain saa hoidettua, mutta joka kerta se tuntuu suomalaisittain ahdistavalta! :)

      Poista
    2. Soile: Hyva sina, niin sita pitaa kayttaa milloin mitakin, kuten naiseutta, hyvakseen. Niin ne ovat aukeavat :)

      Sanna: Kylla se ahdistaa valilla suomalaisena mutta ei auta, pakko on vaan rynnia ja valilla valittaa etta pysyy jonon karjessa eika jaa hannille.

      Poista
  14. Hahah, suomalaisille taas tiukkoja tilanteita, on se kulttuuri niin erilaista. Täälläkin tuo pysäköintikulttuuri saa välillä näkemään punaista. Ärsyttää ihan simona kun auto parkkeerataan keskelle katua, hätävilkut päälle ja mennään leipomoon hakemaan leipää. Argh! Jotkut jopa parkkeeravat liikenneympyrään kun menevät käymään siinä vieressä olevassa automaatilla. Mies kutsuu mua parkkinatsiksi kun mun mielestä auto pitää parkkeeraa sille osoitetulle paikalle plus sen pitää olla suorassa eikä mennä viivojen yli tai edes päälle, vaan siinä sopivasti keskellä, että muutkin autot ja autosta poistujat mahtuvat ulos. Tuo kiilaaminen lasten kanssa on kätevää :D Espanjassa ihmiset muuten jonottovat todella nätisti. Tai ainakin täällä Kataloniassa. Sitä ihmeteltiin silloin kun tänne muutettiin. Jonossa saattoi olla vaikka 20 ihmistä, ei vuoronumeroita missään, mutta jokainen tiesi vuoronsa kun aina vikana tullut kysyy kuka on viimeinen. Näin se oma paikka pysyy selvillä kun pitää vain silmällä sitä, joka oli itseä ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo parkkeeramis ongelma on varmaan varsin valimerelle ominaista toimintaa :) Taalla harrastetaan muuten tuota samaa jonotussysteemia joissakin paikoissa, ainakin postissa vanhukset istuvat aina penkeilla ja jonossa seisova nuorempi muistaa hakea sitten oikean vanhuksen tiskille kun on taman vuoro mutta monissa paikoissa sitten etuillaan ja kiilaillaan kuten taksijonoissa aamuruuhkassa ja vaatekaupoissa....

      Poista
  15. Voi vitsit mitä tilanteita! Oletpa hyvin kyllä opetellut tavoille :) Minä muuten kokeilin Istanbulin lentokentällä lapsi-korttia kun näytti siltä, että olisimme joutuneet jonottamaan pitkän jonotuksen lipouja vaihtamaan. Varovasti kysyin että tosiaanko pienten lasten kanssa joutuu jonottamaan ja kappas, ei tarvinnut!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on ollut opetella, muuten istuisin varmaan vielakin pankissa :) Hyva etta lapsikortti toimi, se toimii aika usein Turkissa, kukaan ei kehtaa kieltaa lapsen kanssa liikkuvalta etuiluoikeutta....

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit