Rahahanojen tarkkailua

Olen tarkka rahankäyttäjä mutta toisaalta rahaa kuluu huomaamatta sinne sun tänne. Kahville, pari poğaçaa, ostoskoriin tarjouksesta jotain, joka jää kaapin perälle, oho. Turkissa hinnat ovat nousseet, joten seurasimme mihin se raha oikeasti kuluu ja mikä on kallistunut. Rustaamme keittiön kuukausikalenteriin päivittäiset kauppa- ja ravintolakulut sekä muut hankinnat. Sähkö-, vesi- ja kaasu sekä netti- ja puhelinkulut ovat melko vakioita ja niitä on helppo seurata nastataululle ilmestyvistä laskuista. Iltaisin molemmat kirjaavat päivän menot. Ekan ja sitä seuraavan viikon menojen ero oli huikea.


Ekalla viikolla en juuri miettinyt ostoksia ja vasta viikonloppuna ynnäillessäni menoja tuskastuin. Mitään suuria hankintoja ei oltu tehty eikä muutenkaan päättömästi tuhlailtu, silti rahaa oli ainakin omasta mielestäni hujahtanut ei-mihinkään melko paljon. Seuraavalla viikolla katsoin tarkemmin ostoskoriani, juuston kilohintaa ja kahvikupin hintaa. En ostanut pakastimeen mitään odottelemaan tai hyllyille homehtumaan. Otin taas listan käyttöön, siihen merkkailen sunnuntaisin alustavasti tulevan viikon ruuat.


Toisen viikon menojen summa oli melkein 200 turkin liiraa pienempi pienen tarkkailun ja säntillisemmän rahankäytön suhteen. Budjetin seuraamisesta oli siis todellakin hyötyä. Omalla kohdallamme ne rahanmenojen mustat aukot löytyvät herkuttelusta ja huvittelusta. Iltapäivä rantaravintolassa ja perjantain pyörähdys kirjakaupassa, pähkinäkaupassa, kahvilassa. Sunnuntaiksi pihviä ja hyvää punaviiniä. Taksilla lastenteatteriin kiireessä. Tytölle jotain pientä kivaa sielta sun täältä. Lastenlehti, lelu ja hiuspannat ohimennen kaupasta. Herkkukaupoissa lähtee helposti lapasesta, vielä pussiin noita oliiveja, ai uutta juustoa, viikonlopuksi paria herkullista mezeä ja makkaraa. Elämän pienet ekstrat ovat juuri niitä, joiden kohdalla hinnat ovat viimeisien vuosien aikana nousseet.


Muutamalla pienellä arjenmuutoksella arkikuluista putosi kolmannelle viikolle melko helposti ylimääräiset pois. Hankin maitotuotteet, perustavarat kuten jauhot, säilykkeet, kuivatuotteet, leikkeleet ja siivoustarvikkeet kerran viikossa edullisesta marketista. Ei siis kotimatkalla väsyneenä kaikeista kalleimmasta kaupasta, jonne on helpoin pysähtyä fillarilla. Alexin 250 liiran koiranmuonapussi vaihdettiin 100 liiraa maksavaan pussiin, joka on osoittautunut myös maistuvaksi että laadukkaaksi. Alkuviikon vaikeiden heräämisten ja myöhässä olemisen korjasin heräämällä varttia aiemmin, useampi turha taksimatka viikossa on sekin kallista lystiä.


Kuukauden budjetintarkkailun jälkeen voi ottaa siis hieman löysemmin. Ne turhuuksista säästöt voi käyttää nyt hieman järkevämmin. Rantaravintolassa ja kahvilla istutaan taatusti tulevinakin viikkoina mutta ihan turhat löysät rahareiät tukitaan. Herkkukauppaan menen ostamaan jotain tiettyä, enkä astu ovesta ulos monen pussin kanssa. Rantaravintolan sunnuntaiolut, hampurilaiset ja pillimehut voi toisinaan nauttia myös omalla terassilla, varsinkin nyt kun kevät on parhaimmillaan ja oma piha kukoistaa. Huomenna pakataan eväät ja pyöräillään rantaan piknikille. Huhtikuun ostoslistalle olen merkannut pikniktuolit.

Hinnoissa on paljon eroa, koska kauppiastoimintaa on isompien markettien lisäksi valtavasti. Lapsen tarhavuoden kirjakauppahankintojen hinnat vaihtelevat 100-250 tl välillä riippuen ostopaikasta. Saman maidon hinnassa on 1,50 liiran ero kauppojen välillä. Kahvikupin hinnasta joutuu usein maksamaan aluelisää mutta toisaalta maksan mielelläni hieman merinäköalasta. Edullisten hintojen ja liian halpojen hintojen välillä on taiteiltava, liian halvalla ostetuissa oliiveissa on taatusti jotain mätää. Liikaakaan ei kannata kuitenkaan maksaa sillä aina on niitä kauppiaita,  jotka kokeilevat meneekö kattohinta läpi. Turkkilaiset puhuvat mielellään hinnoista ja jymyalennuksista tiedotetaan  myös naapureille ja tuttaville. Viime viikolla naapurini huolehti, että olenhan varmasti muistanut käydä läheisen marketin 16.vuotisjuhlissa hakemassa halpoja mansikoita ja tällä viikolla kurssikaveri raahasi minua ostamaan askartelutarvikkeita parin kilometrin päähän. Säästimme ainakin vitosen ja kulutimme kaloreita.

Pidän itseäni aika tarkkana rahankäyttäjänä mutta olen vuosien aikana omaksunut turkkilaisilta vielä tarkempaa kulutuksen tarkkailua.  Lamput sammutetaan aina huoneista, joissa ei olla. Talven kaasunlämmityksen kanssa ollaan tarkkoja ja pattereita lämmitetään vain tarpeen mukaan. Omista vaatteista ja jalkineista pidetään hyvää huolta, silityksen, lankkauksen sekä neulan ja langan avulla. Pienempienkin ostosten, kuten kirjakauppatavaran tai lankojen, hintaa kysytään ainakin parista paikasta ennen ostamista. Yksikin säästetty liira tarkoittaa mukavaa taukohetkeä liiran arvoisen teekupin äärellä.


Oletko tarkka kuluttaja vai valuvatko rahat helposti sinne tänne? Teetkö listoja ja tarkkailetko budjettia?

1 € = n. 3.2 TL

Kommentit

  1. Mä olen hirveän huono kuluttamaan säästeliäästi, vaikka pidänkin kirjaa kaikista ostoksistani (mulla on sellainen excel-taulukko). Jotenkin en osaa ajatella taloudellisesti, siis juuri tuolla tavalla, että pienistä säästöistä kertyy iso summa. Ostaessa ajattelen, että ei se parinkymmenen sentin ero nyt niin iso ole, mutta kyllähän siitä äkkiä melkoinen summa kertyy.

    Minulla on myös paha tapa ostaa jääkaappiin kaikenlaista siltä varalta, että sitä tarvitaan, ja sitten päiväykset menevät vanhaksi. Tässä olisi kyllä todellakin opettelun paikka! Kiitos, että muistutit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen perusluonteeltani aika nuuka ja tulen onnelliseksi kun löydan jonkun laadukkaan tuotteen vaikka halvalla. Viime vuosina kun miehen tulot ovat olleet paljon isommat kuin omat, on tullut tarkasteltua hintoja aiempaa tarkemmin. Penni on miljoonan alku, sanoi Roope :)

      Poista
  2. Mussa löytyy molemmat puolet, sekä tuhluri että säästäjä.
    Me matkustellaan melko paljon vuodessan 8-10 kertaa ja matkoilla olen yleensä melkoinen tuhluri. Tosin Turkissa tulee käytyä sen verran monta kertaa vuodessa että siellä osaan vähän hintoja katsastella mutta muualla kun ei ole tietoa ns normihinnoista niin silloin saa mennä mitä menee. Ja niihin kivoihin terasseihin ja ruokapaikkoihin saa matkoilla kulumaan ihan hirveästi rahaa. Niinkuin kirjoitit niin varsinkin ne kivalla paikalla olevat ravintolat on aina vähän kalliimpia.
    Kotona olen taas aika säästäväinen , meillä syödään joskus lounasta ulkona mutta suurimmaksi osaksi syödään kotona. Kahvilla käyn aniharvoin joten sinnekään meillä ei kotikamaralla mene rahaa.
    Vaateostokset/kenkäostokset tehdään ulkomailla, eikä vähiten Turkissa :) .
    Toi on ihan hyvä idea kirjoittaa ylös mihin ne rahat häviää vaikka mitään muka ei ole ostanut. Täytyypä testata.
    Kohta alkaa kesäkauden suunnittelu ja sitä varten taas pitää muistaa vähän pihtailla jotta pääsee uusiin seikkailuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kylla yllatyin siita, etta aikamoisia summia saattaa hulahtaa ei-niin-mihinkaan. Tallainen ylöskirjaaminen teki sen, etta muistaa taas paremmin mika maksaa paljon ja mista on helppo saastaa.

      Poista
  3. Täällä Shanghaissa on törkeenkallista! Käyn päivittäistavaraostoksilla Metrossa ja Carrefourissa, joissa on halvempaa. Ostan pieniä eriä, ettei mikään kerkee vanheta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin ostan suht pienia summia, kahdesta syysta: meilla on pieni ruokatalous ja mies syö töissa lahes aina illallisen, toisekseen teen ostokset eri paikoista ja kavellen/fillarilla joten isoja maaria en raahaa. Onko Kiinassa ruoka kallista, tietty ruoka?

      Poista
  4. Täältä löytyy tarkkaavainen kuluttaja, vaikken kirjaa ostoksistani pidäkään. Meillä tarkkaillaan sähkönkulutusta (tärkeää myös ekologisesti ajatellen) ja toinen on, että ruokakaupasta ostetaan todellakin vain se ruoka, joka syödään ja ruokahukkaa ei meiltä oikeastaan tule lainkaan. Tämä on mielestäni myös hyvin tärkeää oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi, ei vain rahan säästämikseksi. Ajatella miten paljon tuotettu ja valmistettu ruoka on jo tuhonnut luonnonvaroja, nin sitähän ei roskiin heitetä! Yksi säästökohde on myös se, että kuljetan omia eväitä ja täytän vesipulloa hanasta. Esim omat täytettävät mehupullot ja vedet itsellä ja lapsilla tulevat todella paljon halvemmiksi kuin kiiressä janoon kioskista ostetut. Yksi tuhlailukohde itsellä on vaatteiden ostelu välillä ihan liian heppoisin perustein. Siinä minun pitäisi todellakin olla tarkempana, kaapissa on paljon vaatteita, joita ei sitten tulekaan niin käytettyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilla ruokahukka on aika pieni mutta nyt se pienikin saisi jaada pois. Ostan pienia maaria ja varsinkin nyt taas listojen myöta yritan suunnitella tarkemmin paivan ruuat, mulla on evaat mukana kun olen kurssilla ja myös tytölle iltapaivaevaat, vesipulloa taytan minakin kotona. Mulla ei vaatteet aiheuta onneksi tuhlailua, silla en tykkaa kayda vaateostoksilla mutta nuo kaikenlaiset pienet herkkukaupat ja kraasaputiikit...

      Poista
  5. Mulla on itseasiassa nyt just kirja ja kannykkasovelluskin, jonne merkitsen menot. Nyt on parin viikon aikana on toki mennyt enemman rahaa, koska kaapit olivat aika tyhjat tanne tullessa ja on pitanyt ostaa vahan erilaisia ruokia/ruoka-aineksia Bellan takia, koska han on niin nirso ettei mikaan meinaa kelvata ja uusia juttuja pitaa koittaa.
    Kaasu sattui myöskin loppumaan, etta 64TL meni uuteen kaasupulloon. Herkkuihinkin nyt parin viikon aikana on mennyt...just sen takia, kun pitkasta aikaa ollaan Turkissa ja kaikkea turkkiherkkuja pitaa saada :D Me ei kayda koskaan ravintoloissa tai kahviloissa, ehka ma voin joskus harvoin jonkun kaverin kanssa kayda, mutta yleisesti ottaen ei kayda missaan.

    İtse olen aika hintatietoinen seka Turkissa etta Suomessa, tiedan mista löytyy perusjutut halvimmalla. Joitain tuotteita ostan vain silloin kun ovat tarjouksessa. Ma en heita juuri koskaan ruokaa roskiin, aina tulee ostettua sen mukaan, miten ehditaan syöda.

    Tassa kuussa nayttaa menevan aika paljon rahaa. Mutta toivon, etta ensi kuussa osaan olla saastavaisempi. Suomessa aion jatkaa tata menojen kirjaamista myöskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannykkasovellus, tuo onkin hyva vinkki, kiitos! Valilla voikin vahan ottaa löysemmin ja nautiskella, sitten taas tasapainottaa menoja seuraavassa kuussa. Menojen kirjaaminen kylla lisaa hintatietoisuutta ja tulee taas tietoiseksi mista kannattaa hankkia ja mita.

      Poista
  6. Kiva oli lukea tätä rapottiasi omani jälkeen. Teillä on Turkissa selvästi halvempaa kuin meillä. Minä innostuin ruokaostososten kirjaamisesta niin että siitä taisi onneksi tulla pysyvä tapa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ma meinaankin kirjata pelkat ruokaostokset joku kuukausi niin saan ne sitten paremmin selville. Luulen etta meilla on taalla myös alhaisempi tulotaso verrattuna sinne.

      Poista
  7. Olen lukenut jo jonkin aikaa blogiasi, mutta en ole tainnut koskaan kommentoida mitään. Asun Chilessä ja täällä ruokakaupassa saa maksaa ihan samat hinnat kuin Suomessa ja joissain tuoteryhmissä, kuten juustoissa, hinnat voivat olla jopa kalliimpia. Olen viime aikoina miettinyt juuri ostosten kalleutta. Miten rahaa saa kulumaan ilman sen suurempaa ajattelua kohtalaisen paljon ihan noin vain. Täällä Santiagossa välimatkat ovat pitkiä ja varmasti keräilemällä tuotteita eri paikoista ruokakorista saisi halvemman. Sinkkuna ja 45-50 h viikossa töissä olevana yritys saa jäädä ajatuksen tasolle. Viikonloppuisin käyn vihannes- ja hedelmätoreilla, jotta ainakin siinä kohtaa saa säästettyä kohtalaisen hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit Suvi ja terkut Chileen, oih sinne toivon joku paiva viela paasevani matkalle! Turkissa tuontitavara on kallista, esim. eurooppalaiset juustot ja viinit. Niiden kuluttaminen nostaa laskua todella paljon. Ma olen aina asunut Turkissa joka kaupungissa ihan ytimessa, mika helpottaa ostosten tekoa. Nyt arki muodostuu monesta liikkuvasta osasta joten en siltikaan viikolla ehdi/jaksa pyöria monessa eri kaupassa. Helpoin paikka kotimatkan varrella ei ikava kylla ole hinta-laatusuhteeltaan paras mutta aina ei rahkeet riita.

      Poista
  8. Tarpeen mukaan kituutetaan. Lasketaan senttejä ja mietitään pää höyryten, että mistä voisi säästää. Mutta lomalla ei kituuteta, vaan eletään vaikka vähän yli varojen. Joskus kun on pakko saada nauttia elämästä. Yli varojen elämistä en kyllä pitkän päälle suosittele, lomillakaan, joten pidetään paino sanalla VÄHÄN:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nain meillakin vahan toimitaan, jopa arjessa. Viikolla eletaan tiukemmin ja tarkemmin, viikonloppuna otetaan rennommin myös rahankaytössa, herkutellaan ja joskus vahan tuhlataankin. Se on kai sita balanssia :)

      Poista
  9. Mä vihaan budjettien tekemistä ja elänkin aika fiiliksellä. Ostoksia tehdessä teen vertailua, mutta olen yrittänyt yhä enemmän muistaa myös ajankäytön. Että jos käytän viisi tuntia jonkun vertailun tekemiseen, niin olisiko ollut järkevämpää käyttää se aika toisella tavalla... Aikaa on kuitenkin vain rajallisesti, ja jonkun parin taalan säästön takia ei kannata paljoa aikaa tuhlata, ellei oikeasti siitä säästämisestä nauti (tai ole ihan oikeasti pakko).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassa on varmaan eroa myös tulotason ja elamantilanteen valilla. Jos on varaa elaa leveasti niin silloin varmaan harvemmin tulee tehtya tarkkaa kirjanpitoa menoista, toisaalta jos perusluonne on nuuka niin sehan voi olla jollekin jopa nautinto. Itse olen kylla perusluonteeltani saastavainen mutta elama on opettanut etta on myös pakko, jotta pysyy ns. vararahasto.

      Poista
  10. Tulipa hyvään saumaan tämä! Kesäloman tuhlauksia varten aloitin säästökuurin. Kiitos lisätsempistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit