lauantai 27. helmikuuta 2016

Otteita arkipäivän iloista ja suruista

Turkissa asuessa tunnemaailma joutuu melkoiseen vuoristorataan, ihan arkisen päivän aikana ehtii kiihtyä usemman kerran raivostuttavaan tilaan mutta yhtä nopeasti pieni kiukku lauhtuu. Tapahtuu iloisia ja mukavia asioita, päivä paistaa eikä enää edes muista miksi tunti aikaisemmin teki mieli kaivaa passi laatikosta, pakata laukku ja suunnata johonkin missä ihmisen normipäivään ei kuulu aina hervotonta naurua, iloa, surua ja raivoa.


Aamu alkaa kivasti, Izmiriä ja monia Turkin alueita hellii yllättävä helmikuinen helleaalto, takkia pois ja fillarin selkään. Tarhamatkan aikana eteen tulee kuitenkin mustia pilviä. Ensimmäinen notkahdus on heti liikennevaloissa, joku puoliuninen painelee päin vihreitä ja jalankulkijat hyppivät sinne tänne. Senkin &/?+%&! huudan muiden mukana. Ennen tarhaa todistan vielä yhden törppöilyn ja viimeisessä risteyksessä olen jo niin raivoa täyteen ladattu että huudan, röyhkimykset, ettäs kehtaatte, etkö aio antaa tietää naiselle lapsen kanssa! Autoilijoilla on ikkunat auki lämpimällä ilmalla joten mateleva autojono pysähtyy heti, anteeksi huutelee auton ikkunasta päänsä ulos työntävä herra, kukaan ei kehtaa edes töötätä autojonossa.


Turkkilaisista usein sanotaan että heillä on tunteet pinnassa, ilo ja suru ovat lähellä toisiaan. Leppeä juttutuokio kadunreunassa vaihtuu yhtäkkiä vihaiseksi huudoksi ja sadatteluksi. Tasaista latua tuntuu näkyvän harvoin, enemminkin soratietä jossa pompitaan nopeasti eri suuntiin. Kun sujahtaa turkkilaiseen arkeen, ymmärtää aika nopeasti vaihtuvien tunnetilojen syyt.

Saavun tarhalle pyöräkypärä päätä kiristäen. Pulssi on korkealla ja tekisi mieli potkia pyöränrenkaita, samassa kiukku kaikkoaa ja unohtuu. Aulassa odottelee tytön tarhakaverin äiti, jonka kanssa juttelin edellisenä päivänä tulevan viikon pesusieni-projektista. Tässä on sulle pesusieni ja ostin sinullekin siihen koristeita, ole hyvä! Ihana ihminen, tulee niin hyvä olo, ei vaan siitä että pesusientä ei tarvitse enää lähteä hankkimaan koristeineen vaan lähinnä siitä että joku on ajatellut minua. Kotimatkalla aurinko paistaa, pyörä kiemurtelee liikenteen sekaan ja toisinaan jalkakäytävälle. Ennen kotia pysähdyn ostamaan rinkelit tutulta kauppiaalta ja sitten fillari parkkiin ja Alexin kanssa lenkille.


Koirapuistossa on kuhinaa, fiilis on katossa. Loistava ilma, hyvää seuraa sekä koiralle että itselle. Kotona mies on jo teenkeitossa ja laitetaan aamupalaa, verannalla on niin lämmin että ovia on pakko avata. Ja sitten aamurauhan katkaisee pora. Alakerran asukas on ostanut asunnon ylemmästä kerroksesta ja aloittanut remontin. Pora laulaa viikolla ja viikonloppuna, aamulla ja illalla. Hei vaan rauhallinen aamuhetki. Turkissa kerrostaloyhteisöissä remppamölyä siedetään hyvin, valittaakaan ei voi kun muistissa on oman asunnon pölyt ja mölyt, jotka häiritsivät muitakin kuin meitä. Mies soittelee hälytysjärjestelmästä vastaavaan fimaan kymmenettä kertaa, firma on päättänyt nostaa kuukausimaksua tekstiviesti-ilmoituksella monta kymppiä, tämä taistelu ja poran ääni ei ratkea aamupäivän aikana.


Turkkilaisessa arjessa tuntuu olevan monia kuumottavia hetkiä, liikenne, hullun pitkät työpäivät, kahelit pomot, oikeuksista tappeleminen moneen tuuttiin ja epävarmuus aina johonkin suuntaan. Turkki tuottaa niin uskomattoman määrän uutisia päivittäin että luulisi heikkomielistä hirvittävän. Totuus on kuitenkin että paikallinen tapa suhtautua uutisiin on ainoa järkevä. Niistä ei puhuta, ei päivitellä eikä niiden mukaan eletä ennenkuin uutinen koskettaa konkreettisesti omaa maanantaita. Omassa arjessa on usein tarpeeksi tilanteita eikä jokaista uutista parene jäädä pohtimaan.


Fillaroin ihmisvilinässä, ei kovin lepuuttavaa joten parkkeeraan fillarin ja käyn pähkinäkaupassa ja sekatavarakaupassa. Ehdin tarhaan juuri kun vanhempainkokous alkaa. Tunnin verran kuuntelemme kevään projekteista ja juttelemme lapsista yleisesti. Opettaja saa eräältä isältä aiheetonta kritiikkiä ja hiillyn sisäisesti tämän puolesta. Kokouksen jälkeen otamme omamme ja suunnataan rantaan. Tilaamme viereisestä kahvilasta teet puistonpenkille, verkkokalvojen kautta terapiaa. Tyyni meri, auringonpaiste, sininen taivas ja vastarannan silhuetti. Vierellä nauravat naiset ja lapset. Ommmmm mieli rauhoittuu. Nopeasti liikkuvan kaupungin keskellä lepää paljon nähnyt Izmirin tyyni lahti, se ei vähistä aaltoile joten en minäkään.

Rappukäytävässä on tilanne päällä. Mies seisoo pumpulit korvista roikkuen keskustelemassa toisen naapurin kanssa. Naapurin rouva ajatteli tuoda vanhan pesukoneen ovemme viereen säilöön, mies on eri mieltä. Tämä meidän ovenvierusta ei ole yleinen tila, johon tuodaan milloin mitäkin säilöön. Runttaan pyörää sisälle ja samalla Alex karkaa. Siinä vaiheessa kun tavoitan Alexin roskiksilta nuuhkimassa kissojen levittämiä luunpaloja, on pesukone jo viety takaisin ja mies keittämässä kahvia. Tytöllä on maitomuki edessä ja ruoka mikrossa.

Tilanteet vaihtuvat nopeasti. Kanssaihmiset kuten naapurit ja korttelin kauppiaat kuuluvat jokapäiväiseen arkeen. Poran soimisesta ei voi oikein valittaa sillä jokainen tietää ettei Turkissa ole mahdollista hoitaa asioita tietyn ajan sisällä vaan ne hoidetaan kun pystytään, vaikka iltamyöhällä. Parasta on laittaa siis pumpulit korviin ja antaa raivostuttavan hetken lipua ohi, edessä on pian jotain kivaa sillä täällä syklien mutkat ovat astetta jyrkempiä.

Illalla ladataan akkuja ja rentoudutaan, on arjen tokavika ilta ennen viikonloppua. Keittiön ikkunan kautta kantautuu naapurista musiikkia, Stingiä ja Roxettea. Hoilailen mukana samalla kun tyhjennän astianpesukonetta, samoin kuuluu tekevän naapuri. Kaveri soittaa kahdeksalta ja kutsuu meitä puistoon kunnes muistaa että olen suomalainen. Kymppinumeron Hüsseyin tuo pussin pihan greippejä ja muistuttaa yhtiökokouksesta tulevalla viikolla. Illalla vien Alexin illan viimeisille pihalle, tuijottelen tähtiä ja nautin kaupungin taustahuminasta, ikkunoja ikkunoiden perään, iloa ja surua kertaa monta miljoonaa. Huomisella on uudet tarinansa, hälyt, porut ja ilot.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Ihan pähkinöinä

Kuruyemiş var mı, kysyy usein turkkilainen. Onko jostain naposteltavaa ja tällöin tarkoitetaan nimeomaan pähkinöitä, siemeniä, paahdettuja kikherneitä tai kuivahedelmiä. Niitä on hyvä ollakin aina varastossa pakottavaa napostelunälkää varten. Pähkinät kuuluvat monien muiden paikallisten ruokajuttujen lisäksi sarjaan, joka ei näytellyt juuri minkäänlaista osaa elämässäni ennen Turkkia. En koskaan ajatellut että ostanpa viikonlopuksi muutamia sekoituksia pähkinäkaupasta herkuteltavaksi tai että lähtisin varta vasten tiettyyn pähkinäkauppaan pähkinäostoksille. Vähänpä tiesin pähkinöistä ja pähkinäkaupoista.


Varsinkin viikonloppuisin joka toisella vastaantulijalla heiluu kädessä kaunis ja värikäs pieni pussukka, suosituimman pähkinäkaupan logolla varustettu muovipussi on yleisempi näky kuin Suomessa aikoinaan mäyräkoira viikonloppuna. Kun asuimme vielä Ankarassa, mies tuli eräänä päivänä kotiin, Tuğba on tullut kaupunkiin, laita kengät jalkaan! Luulin että kyseessä on joku tuttu, vanha kaveri ehkä kunnes saavuimme kaupunkiin avattuun Tuğba-nimiseen pähkinäkauppaan, josta väkeä pursusi ajotielle asti. Kaikki muut tiesivät mikä on Tuğba, paitsi minä.


Pähkinäkaupat näyttivät aina houkuttelevilta mutta kesti vuosia ennenkuin uskaltauduin sisälle tuijottelemaan valikoimaa ja kyselemään hulluja. Rakastan näissä putiikeissa leijuvaa tuoksua, johon yhdistyy tuoreet pähkinät, kuivahedelmät ja usein kahvinjauhatuskoneen paahteinen aromi. Lähes jokaisessa pähkinäkaupassa on tarjolla muutama sekoitus erilaisia pähkinöitä, lajitelma kuivahedelmiä sekä yksi sekoitus jossa on molempia. Tarjolla on eri laatuisia ja kokoisia saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, maapahkinöitä ja pistaasipähkinöitä. Kuivahdelmistä suosituimpia ovat aprikoosit, rusinat ja viikunat sekä taatelit mutta viime vuosina kuivatut ananakset, mangot, omenat, banaanit, mulperinmarjat ja monet muut ovat nostaneet suosiotaan.



Valikoima on parhaimmissa kaupoissa laaja, sekoitusten lisäksi rusinalaatuja on kymmenittäin, samoin aprikooseja. Turkkilaiset ostavat kaupasta myös usein paahdettuja kikherneitä, vesimelonin siemeniä ja auringonkukansiemeniä. Kaikkia on lukuisia laatuja, suolattomia, suolaisia, enemmin paahdettuja ja vähemmin, lämpimiä suoraan paahtokoneesta, eri lajikkeita, hunajalla tai chilillä kuorrutettuja jne. Mieleisensä sekoituksen voi pyytää itse myyjältä. Pähkinäkaupat ovat loistavia pienille tuliaishankinnoille sillä niissä on tarjolla erilaisia paketteja, suklaisia pähkinöitä, kauniita kuivahedelmä-pähkinä herkkuja eli atomeita ja lokumia eli Turkin marmelaadia.


Käyn usein perjantaina Karşıyakan keskustassa hyörimässä ja samalla myös pähkinäkaupassa. Se ei ole muuten Tuğba vaan oma suosikkini,izmiriläinen ketju Can Kardeşler Kuruyemiş. Monesti mukaan lähtee sekoitus kuivahedelmiä ja toinen pähkinöitä, usein ostan tytölle pienen rasian jöle-karkkeja eli marmelaadia. Vuosien varrella olen oppinut miltä hyvät ja tuoreet pähkinät maistuvat, ihan joltain muulta kuin kaupan hyllylle hautautuneessa pussissa. Tuoreet kivelliset isot rusinat tai Malatyan kaupungin kuivatut aprikoosit, mulperinmarjat ja hunapäällysteiset paahdetut kikherneet. Voi herkkujen herkkua.

Turkki kuuluu pähkinätuottajamaiden joukkoon, erityisesti se tuottaa hasselpähkinää ja saksanpähkinää mustanmeren rannikkokaistaleella. Juuri näin keväällä on kukinta-aika ja pian kadunvarsilla näkyy suoraan säkeistä myytäviä loppu vuoden pähkinöitä. Eri kokoiset pähkinänsärkijät olivat minulle melko tuntematon keittiöväline ennen tänne asettumista, kunnes opin minkäkokoisia tarvitaan mitäkin varten. Näistä ihanista puljuista saa hankittua maailman parhaita myslinteko aineksia.


Kotimysli

5 dl kaurahiutaleita
kourallinen kuorittuja auringonkukan siemeniä
kourallinen kurpitsansiemeniä
lajitelma pähkinöitä
kuivattuja aprikooseja
rusinoita
kuivattuja viikunoita
kuivattuja karpaloita
0,5 dl öljyä
3rkl hunajaa
1 rkl rypälesiirappia
maun mukaan mausteita kuten kardemummaa ja kanelia


1. Laita hiutaleet, siemenet ja pienemmiksi rouhitut pähkinät kulhoon. Rouhi pähkinät mielesi mukaisiksi suupaloiksi. Sekoita toisessa kulhossa öljy, hunaja ja rypälesiirappi sekä mahdolliset mausteet. Tätä seosta voi muunnella, olen vaihdellut seoksen mittasuhteita ja käyttänyt siirapin ja hunajan tilalla mehua, joskus vähemmin öljyä ja enemmin hunajaa.  Sekoita seos mysliseoksen joukkoon.

2. Levitä seos vuoratulle uunipellille tasaisesti ja paista 170 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kääntele seosta ja tarkkaile ettei se pala, paista vielä vartti lisää. Paistoajan pituus vaihtelee siitä, millaisen myslin haluat, kuivempaan mysliin ei tarvitse niin paljon öljyä tai hunajaa jne. mutta paistoaika on tuolloin lyhyempi.


3. Kun seos on saanut hieman väriä eikä se ole enää märkää. Ota seos uunista ja sekoita siihen kuivatut hedelmät. Paloittele ne myös haluamasi kokoisiksi. Purkita ilmatiiviisiin purkkeihin. Pähkinöitä, mittasuhteita ja kuivahedelmiä voi vaihdella miten haluaa, kuivatut marjat ovat myös loistava lisä, samoin kookoshiutaleet. Jos haluaa herkutella, sekaan voi rouhia vaikka hieman suklaata.

Parasta herkkua paksun turkkilaisen jogurtin kera!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Rullapiirakka eli kol böreğı

Vietimme yli puoli vuotta ilman uunia muuton jälkeen. Vanha uuni sai kyytiä sillä se ei mahtunut pieneen keittiöömme. Kesän helteissä uunia ei tullut ikävä ja syksyn saapuessakin huomasin muuttuneeni enemminkin lieden käyttäjäksi. Teen paljon ruokaa painekattilassa tai hauduttelen pannulla bulgurin tai riisin sekaan villiyrttejä ja kauden vihanneksia. Turkissa lieden käyttäminen on uunia tavallisempaa sillä se on usein edullisempaa. Suurin osa liesitasoista toimii edullisella kaasulla kun taas uunit toimivat useimmiten sähköllä. Muutaman tunnin hauduttamista vaativat uunipotit huomaa nopeasti sähkölaskussa. Kesäkuumalla keittiöhommat on supistettu minimiin ja kuuma uuni ei juuri houkuttele. Syksyn edetessä tuli kuitenkin tarve leipoa sämpylöitä, tehdä itse pizzaa ja lohkoperunoita. Lihapullatkin valmistuvat helposti siinä vierellä. Niinpä hankittiin pöytätasolle pieni uuni, jota turkkilaiset kutsuvat usein börek-uuniksi. Saatiin jouluksi tortut, lanttulaatikko ja piparit.

Börekin tekemiseen innostuin talven viileimpinä aikoina tammikuussa ja sitä tulikin tehtailtua hetken tarpeisiin. Ostin korttelimme yufka-kauppiaalta 5 yufka-taikinalevyä, joista riitti kahteen kol börek-piirakkaan kahdella eri täytteellä ja pussilliseen sigara börekiä, jotka pakastin odottamaan hetkeä jolloin tekee mieli jotain hyvää tai tarvitaan nopeasti vieraille tarjottavaa. Aiemmin blogissa on ollut tepsi börekin ohje, johon käytetään enemmin taikinalevyjä mutta itse tykkään eniten tästä ilmavasta kol börekistä, jonka valmistaminen on myös todella helppoa!


Kol börek ricotta-persijatäytteellä

2 yufka-taikina levyä
n. 3 dl ricottajuustoa tai muuta leivontaan sopivaa juustoa
pieni nippu persiljaa silputtuna hienoksi
2 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
1 dl maitoa
1.5 dl öljyä
n.30 g voita


1. Silppua persilja ja sekoita se hyvin juustoon. Halutessasi voit maustaa seoksen chilillä tai muulla haluamallasi mausteella. Voitele piirakkavuoka. Sekoita muna, jogurtti, maito ja öljy keskenään

2. Avaa yufka levy ja leikkaa se kahtia, jolloin saat kaksi puolikuun muotoista palaa. Levitä muna-jogurtti-maito-öljy seosta levylle, älä kuitenkaan liioittele ettei levy kostu aivan märäksi. Annostele täyte palan pisimmälle reunalle ja rullaa levy tasaisesti kuin kääretorttu. Nosta valmis rulla varovasti piirakkavuokaan ja asettele se kuten kuvassa, itsensä ympäri ikäänkuin ruusuksi. Taittokohdan tulee olla alla.

3. Tee toiselle puolikkaalla sama ja jatka rullaa piirakkavuuassa. Leikkaa myös toinen taikinalevy kahtia ja tee kuten yllä. Piirakkavuoka alkaa täyttyä ja neljästä taikinalevyn puolikkaasta on pian valmiina pyöreä rullapiirakka. Voitele taikina päältä muna-jogurtti-maito-öljyseoksella ja lisää voipaloja vielä päälle ennen uuniinlaittoa. Voit jättää voin poiskin jos haluat piirakasta aavistuksen kevyemmän. Huolehdi, että muna-jogurtti-maito-öljy seosta on tasaisesti joka paikassa, ettei piirakka pala uunissa.

4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin puoli tuntia. Tarkkaile paistosta, se on valmis saatuaan pintansa kullankeltaiseksi.

 Piirakkaan voi vaihdella täytteitä oman mielen mukaan. Itselleni jäi vielä kaksi levyä, joista tein seuraavaksi päiväksi vieraille toisen rullapiirakan turkkilaisella sucuk-makkaralla ja tavallisella juustolla täyttäen.

Afiyet olsun!


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Vessajuttuja

Kun muutimme ensimmäisen kerran miehen kanssa saman katon alle, kohtasimme vessaongelman. Pienen asunnon vessa oli minimaalinen ja ainut paikka pesukoneelle oli vessassa. Pesukone saatiin mahtumaan vessaan vain jos vessan ovi irrotettiin. Pesukone vai vessan ovi? Häveliäille turkkilaisille vessa ilman ovea on ennenkuulumatonta. Kotonamme vierailevat turkkilaiset lukitsevat aina vessanoven monta kertaa varmistellen kun taas suomalaiset taas suhtautuvat toimituksiin pienessä huoneessa huomattavasti rennommin.


Viime viikonloppuna juttelin tuttavani kanssa menneistä ja tulevista kesälomista. Tuttava kertoi viime kesänä olleensa ensimmäistä kertaa elämässään telttailemassa. Se oli ollut kovin ihmeellistä ja eksoottista turkkilaiselle kaupunkilaiselle, reissuun oli lähdetty miehen kovasta innostuksesta näyttää miten hauskaa telttailu luonnossa on. Suurin ongelma koko reissussa tuttavalleni oli vessa tai sen puute. Reissuun oli otettu tytölle mukaan potta ja yksi laukullinen kostareita eri hajusteilla. Keskellä yötä potan, kostareiden ja taskulampun kanssa metsässä pyöriessä ei naurattanut, sanoi tuttava ja huokasi helpotuksesta että tänä vuonna edessä on hotelliloma.



Kerroin tuttavalle tottuneeni melko alkeellisiin vessaoloihin jo lapsena. Kun vietti kesät mökillä, ulkohuussi ja sen tyhjennys oli ihan arkista. Tyhjennys, pyöritteli tuttava silmiään. Oli parempi olla menemättä yksityiskohtiin. Mieleeni muistui toisen kaverini tarina turkkilaisista vieraista suomalaisella kesämökillä ja kuinka ulkohuussi muodostui melkoiseksi dilemmaksi. Oikean vessan puolesta turkkilainen kävelee kilometrejä ja on valmis pidättelemään kun taas tämä suomalainen vie tyttärensä pusikon taakse pissahädän iskiessä puistossa, jossa ei ole vessaa mailla halmeilla. Viime kesänä olimme koko perheen voimin Suomessa ja viikonlopun ystäväni mökillä. Onneksi oma turkkilaiseni ei pienistä hätkähdä ja on tottunut monen muun suomalaisen tavan lisäksi myös suomalaiseen vessakulttuuriin. Jossain menee kuitenkin hänelläkin raja. Mies kompasteli huussiin polun päähän keskellä yötäkin vaikka kerroin että pienet hädät voi toki lirauttaa mökin taaksen metsikköön pimeässä. Mitä jos joku näkee? No kuka ja mitäs sitten.


Totuin erilaisiin vessaratkaisuihin opasaikoina, joten turkkilaiset reikävessat eivät kummastuttaneet. Käytän niitä julkisissa tiloissa aina mieluummin kuin tavallisia. Asunnon etsinnän yhteydessä piti aina varmistua että asunnossa on kuitenkin pönttövessa. Monissa turkkilaisissa asunnoissa on kaksi vessaa, toinen ala turca eli reikävessa ja toinen pöntöllä varustettu. Uusimpiin asuntoihin ei ala turcaa enää laiteta mutta moni turkkilainen on niin tottunut sen käyttäjä että jopa uusiin asuntoihin saatetaan pyytää muutosta ja poikkeuksellisesti toisen vessan muuttamista reikämalliseksi. Turkkilaisiin vessoihin on rakennettu aina ns. pöntössä valmiina oleva pide ja sen puuttuminen ihmetyttää ehkä eniten turkkilaisia maissa, jossa pide ei ole niin yleinen. Suomessa olen vessavastaava ja kerron miehelle mitä vessaa käyttää jotta vältytään suurimmilta shokkikohtauksilta.



Ennen anoppilan wc- ja kylpyhuoneremonttia, talossa oli ainoastaan ala turca wc. Vanhemmatkin turkkilaiset ihmiset taipuvat ketterästi vessassa mutta suomalaisille reikävessa voi olla pelottavan haasteellinen. Näin oli kun vierailimme anoppilassa suomalaisen seurueen kera ennen remonttia. Pieni wc ja siellä ketterästi kyykkiminen nosti sen verran hikeä otsaan asiaan tottumattomille että kaarsimme autolla tuhatta ja sataa läheiselle huoltoasemalle päivän päätteeksi.

Siinä ensimmäisessä yhteisessä majassamme valitsimme miehen kanssa vessan oven sijaan voittajaksi pesukoneen. Sen kesän aikana vierainamme kävi suomalaisia, jotka aika nopeasti tottuivat vessaan jossa ovea toimitti verho, turkkilaisia ei uskallettu pyytää ja järkyttää. Pesukone oli sen verran vanha että toisinaan toisen piti istua sen päällä pesukoneen saadessa hyppimiskohtauksia vaikka toisella oli toimitukset kesken vessassa. Siinä taisi karista miehen loputkin häveliäisyydet.

Aiheeseen liittyviä kuvia ei onneksenne löydy, kamalien vessatarinoiden jälkeen lupaan palata ruokaan ja resepteihin. Ellet ole vielä tykännyt Izmirin Vuokrapalvelu -sivuston facebooksivusta, käy tykkäämässä sillä tykkääjien kesken on tulossa pian arvonta!


lauantai 13. helmikuuta 2016

Lasten synttärihulabaloo

Synttäreiden viettäminen on Turkissa nykyisessä kaupunkilaisten mittakaavassa aika uusi ilmiö. Miehen perheen keskuudessa juhlakalulle soitetaan, lahjoja ei lähetellä eikä niistä stressata. Mieheni mukaan lapsuudessa jokaisen lapsen synttäripäivänä syötiin kakkua mutta juhlia ei pidetty eikä lahjoja hankittu. Nykyisin synttärikemut alkavat karata jo hieman käsistä monien kaupunkilaisperheiden kohdalla. Neljä vuotta juhlahumua takana, joista kulunut kausi on ollut ehdottomasti hektisin. Pyyhin jo hikeä otsasta tulevia viisivuotis-päiviä pohdiskellessa.

Pari viikkoa sitten turkkilaiset lapset viettivät valtion kouluista kahden viikon lukukausilomaa. Syyslukukausi laitettiin pakettiin, pokattiin kehitysraportit ja lomailtiin hieman ennen uuden lukukauden alkua. Tytön kaverin äiti kutsui koko tarharyhmän lapset kotiinsa poikansa puolivuotisjuhlien kunniaksi. Puolivuotisjuhlat, siis mitä? Juhlittiin siis pojan 4,5-vuotissynttäreitä kakuin, lukuisin juhlavierain ja tarjottavin. Autoin tuttavaani minkä pystyin ja kirjoitin illalla muistivihkoon että älä koskaan, äläkä missään hulluuden tilassa ryhdy samaan kuin tuttavani. Kaverini asuu samankokoisessa, turkkilaisittain pienessä, kerrostalohuoneistossa kun me. Hän tekee 5-päiväistä pitkää arkiviikkoa töissä ja miehensä taas 6-päiväistä vuorotyötä. Poikaa hoidetaan yhteisvoimin suvun kesken. Kaikessa humussa kaverini oli loihtinut monen sortin tarjottavat, hymyili kauniina ja aurikoisena juhlatamineissaan ja tuntui oikeasti nauttivan puolivuotisjuhlista, joiden pitäminen ei olisi tullut pienempään mieleenikään.


Viime kesänä pidimme tytölle 4-vuotisjuhlat kotona. Oli kuuma heinäkuu ja moni lomaili, lapsia oli kutsuilla 6 ja aikusia hieman enemmän. Tarjottavia oli niin suomalaiseen kuin turkkilaiseenkin makumaailmaan sopivaa, turkkilaiset kummastelivat jälleen kerran kalavoileipäkakkua ja popsivat onnellisina börekiä. Syksyllä tytön kavereita alettiinkin juhlia ulkoistettuna. Parhaan kaverin synttärit pidettiin kahvilassa, jossa on oma leikkipaikka lapsille, aikuisille oli katettu kevyt aamupala ja lapsia viihdyttivät leikkitädit, vaivatonta ja mukavaa. Lompakko näissä kahviloissa pidetyissä kekkereissä tietysti kevenee kotipippaloita enemmin mutta mielenrauha säilyy, pienet kakkusormet pyyhkivät kahvilan seiniä ja arvostelut kohdistuvat paikan tarjoiluun, ei omaan.

Lahjat eivät ole näytelleet suurta osaa omassa tuttavapiirissä. Tiedän tosin että varakkaamman väen piirissä tämä ei pidä paikkaansa. Joillekin synttäreille kaikki eivät ole tuoneet edes lahjaa vaan omatekoisia leivonnaisia tai mehua. Lahjoina on leluja, vaatteita ja pieniä paketteja, joissa on sukkia tai vaikka tytöille sukkahousuja ja pinnejä. Kotisynttäreillä lapset leikkivät keskenään ja yhtä suurta antia ne ovat sitten vanhempien kesken, jutellaan, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Vanhemmat pukeutuvat vaihtelevasti, osa juhlatamineissa ja meikeissä, osa hieman arkisemmin mutta ei lenkkareita tai verkkareita, ikinä!


Lapsien kanssa saa vetää överiksi, yksikään tylli, pikkutakki, solmio tai hiuskäkerrys ei ole liikaa. Turkkilaiseen tyyliin lapsia kehutaan vuorotellen, ihana punkero, ota lisää kakkua, mikä prinsessa, tuletko mun tytöksi, voi tuota herrasmiestä ja valloittajaa. Kakku on tärkeä osa juhlaa ja lähes aina kahvilasta tilattu. Kotitekoinen herättää ihmetystä, kuka leipoo itse kakun kun upean luomuksen saa edullisesti tilattua? Kauhulla muistelen viime kesäistä omaa räpellystäni kahvilasta tilattujen luomusten rinnalla. Tarjottavien kanssa on muistettava myös aikuiset, sillä vaikka pääosassa ovat lapset, on tilaisuus tarkoitettu myös vanhemmille. Turkkilaisilla kotikekkereillä ei yleensä ole ohjelmaa, lapset leikkivät vapaasti ja aikuiset lörpöttelevät keskenään, osassa kahviloita paikalle saapuu pelle tai leikkitäti, toisinaan huviksi riittää paikan leikkialue.

Kun katselin kaverini kotona reuhaavaa noin 15 henkistä lapsilaumaa ja olohuoneessa tarjoilua odottavaa samankokoista aikuislaumaa, päätin että tytön kestit tullaan järjestämään ulkoistettuna. Turkkilaiselle naislaumalle torttujen pyörityskin onnistuisi ja kestäisin ne utelut valmistusmenetelmistäkin mutta se riehuva lapsilauma turkkilaisin maustein taitaa olla liikaa. Tuttavani värväsi minut pariin otteeseen lapsilauman poliisiksi, sulla on hyvä pelottava ja jämäkkä tyyli, ne tottelee sua! En halua kuitenkaan mainetta kamalana poliisi-mutsina, joten tulevana kesänä aion pitää kestit ulkoistettuna tai karata tytön kanssa Suomeen.

torstai 11. helmikuuta 2016

Linssipullat eli mercimek köftesı

Viime postauksen kuvassa näitä herkullisia palleroita jo näkyikin. Linssipullat kuuluvat ehdottomasti alkupala suosikkien joukkoon. Niitä tarjotaan usein lastenkutsuilla tai ystävien luona illanistujaisissa. Jos tykkäät linsseistä, tykkäät todennäköisesti näistäkin. Linssipullien valmistus on helppoa joten ne onnistuvat taatusti jokaiselta.


Linssipullat eli mercimek köftesı

1 juomalasillinen punaisia linssejä
1 juomalasillinen pienirakeista bulguria
3 juomalasillista vettä
1 iso sipuli
puolikas nippu persiljaa
kevätsipulia
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 dl öljyä
chilirouhetta
juustokuminaa
mustapippuria
suolaa

1. Keitä linssejä niin kauan kun vesi on imeytynyt niihin, jos linssit tuntuvat edelleen kovilta, lisää hieman vettä. Kun linssit ovat kypsiä, ota kattila liedeltä ja lisää bulgurit. Anna hautua kannen alla puolisen tuntia, bulgurit kypsyvät itsestään kuumien linssien seassa.


2. Kuullota pannulla öljyssä sipulisilppua ja lisää siihen tomaattipyree. Anna jäähtyä hetki. Tai sitten voit tehdä kuten kiireinen minä: sipulit ja persiljat tehosekoittimeen ja silpuksi. Sekoita tomaattipyree ja persilja-silppu lämpimään linssi-bulgurmassaan.

3. Lisää seos pannulta bulgurien ja linssien sekaan, sekoita mukaan myös pieneksi silputtu kevätsipuli, persilja ja mausteet. Vaivaa seosta niin, että mausteet sekoittuvat kunnolla.


4. Muotoile massasta pitkulaisia pullia ja asettele ne halutessasi salaatinlehtien ja yrttien päälle, laita tarjoiluun myös sitruunalohkoja. Halutessasi voit vaihdella mausteita ja yrttejä.

Afiyet olsun!

Olen nyt myös instagramissa, löydät minut sieltä izmirpetra nimellä. Tervetuloa seuraamaan Izmiriä kuvien kautta!




tiistai 9. helmikuuta 2016

Tee Turkki kotiisi

Jos haluat kotiin palan Turkkia, valmista kotiisi helppo mezeiden eli alkupalojen täytteinen ilta! Blogissani on useita meze-ohjeita reseptit-tunnisteen alla. Tässä muutama hyvä vinkki joiden avulla on helppo loihtia ystäville tai omalle perheelle asetelma turkkilaisia alkupaloja melko mutkattomasti. Turkkilainen perinteinen meze-juoma on tietysti anisviina rakı mutta ilman sitäkin selviää.

Turkkilaisen mezepöydän yksi yleisimpiä tahnoja on ezme. Näitä tomaattisia, pippurisia, hieman tulisia tahnoja on sitten yhtä monta versiota kun tekijöitäkin. Ne voidaan jakaa oikeastaan tuore ezmeen ja paistettuun vastaavaan. Tuore versio muistuttaa kovin tuttua salsaa kun taas paistetussa versiossa on tuhdimpi maku. Itse tein nopean tuore version:

Ezme
2 isoa tomaattia
1 iso suippopaprika
1 sipuli
3 tulista pippuria (chiliä jne.)
2 v.sipulin kynttä
puolikas nippu persiljaa
2 tl suolaa
hieman mustapippuria
1 tl sokeria
chilirouhetta maun mukaan


Kaikki mausteita lukuunottamatta tehosekoittimeen ja sekaisin. Lisää lopuksi mausteet. Jos haluat seoksesta tahnamaisemman ja tuhdimman, laita seos kattilaan, kaada sekaan noin 1,5 dl öljyä ja anna kiehua niin kauan kun seos saostuu kunnolla ( noin 1 tunti). Keitetyn seoksen voi purkittaa ja säilöä!

Atom
1 valutettua paksua jogurttia
5-7 kuivattua chilinpalkoa
oliiviöljyä
valkosipulia

Pilko chilit pannulle, lisää noin 1 dl oliiviöljyä ja purista valkosipulia maun mukaan sekaan, anna kuumentua vain hetken, jotta maut sekoittuvat öljyyn. Valkosipulin voit halutessasi sekoittaa myös suoraan jogurttiin ja jos on tosi kiire, unohda koko pannu vaihe ja sekoita kaikki ainekset suoraan jogurttiin. Anna jäähtyä ja kaada seos jogurttiin, sekoita.

Viime perjantaina katoimme illalla pöytään muutamia mezeitä. Ylläolevat ezme ja atom, sekä sigarabörekit, joiden ohjeen löydät täältä. Niitä meillä olikin valmiina pakkasessa, johon pyörittelen niitä aina kerralla useamman satsin paistovalmiiksi tälläisiä extempore meze-iltoja tai vieraita varten. Tein myös mercimek köfteja eli linssipullia, joiden ohjeen laitan ihan omassa postauksessa lähipäivinä. Pyöräytin vielä venäläistyylisen salaatin valmiista purkkitavarasta.


Helppoja ja suosittuja alkupaloja ovat majoneesipohjaiset salaatit. Niitä voi keventää jogurtilla. Sekaan voi laittaa vaikka punajuuripurkin jämät tai vaikka valmiin purkillisen herneitä, porkkanaa ja perunaa kuten tässä paikallisittain suositussa versiossa, jota venäläiseksi salaatiksi usein kutsutaan.

Venäläinen salaatti
herneitä, porkkanaa ja perunakuutioita
majoonesia
paksua jogurttia

Turkkilaiset kotimezet voivat olla todellakin nopeasti kyhättyjä. Alkoholia ei koskaan tarjota ilman pikku suolapalaa, joten jääkaapin aineksista saa aina loihdittua jotain. Helppoja vaihtoehtoja ovat myös kurkku- ja porkkanatikut suola-sitruunaliemessä, valkosipuli-yrtti jogurttidippi, lajitelma kaapista löytyviä juustoja ja oliiveja. Oliiviöljyssä paistettuja paprikasuikaleita tai muita kasviksia.

Lisää mezeohjeita löydät täältä:

lauantai 6. helmikuuta 2016

Turkkilaista budjetointia

Miten sulla riittää rahat kuukaudeksi palkan jälkeen? Joudutteko kovasti tinkimään kaikesta ja elää mahdollisimman säästeliäästi jotta rahat riittää? Loppuuko rahat kesken kuukauden? Vai meneekö kaikki hyvin ja rahaa jää jopa säästöön?

Ei täällä Suomessa minulla ainakaan jää rahaa yhtään ylimääräistä. Kaikki maksaa niin paljon... Haluaisin asua joskus jossakin halvemmassa maassa.



Sain hyvän kysymyksen lukijalta, josta syntyi tämä postaus. Vuodenvaihteessa turkkilaisia muistettiin taas erilaisilla hinnankorotuksilla. Nousijoina olivat ainakin alkoholi- ja tupakkavero sekä autovero, Veroja nostettiin monien palveluiden kohdalla, joten passi ja monet muut lupakirjat kallistuivat, samoin sakot nousivat. Julkisen liikenteen maksuihin tuli myös korotuksia. Elintarvikkeiden hinta on ollut noususuuntainen jo muutaman vuoden ajan tiettyjen tuotteiden osalta.

Hintojen nousu on huomattu myös meillä viime vuoden aikana, kuukausittain kauppaan ja laskuihin kuluva summa on noussut useammalla sadalla liiralla. Olemme tarkkoja rahan käytössä mutta haluamme myös nauttia elämästä. Keittiössä porisee siis usein kasvisruoka ja harvemmin siellä tirisee pihvit. Talvella syödään kalaa ja kauden tuotteita, kesällä taas kesävihanneksia. Viikolla juodaan soodaa ja viikonloppuna viiniä. Autoa emme omista ja liikumme paljon pyörillä, tarvittaessa edullisilla takseilla. Perheen yhteisinä vapaa-aikoina rahaa ei haluta miettiä, sillloin syödään ulkona, ostetaan herkkuja, mennään leffaan tai mihin mieli tekee.



Kuukausibudjetista isoimman menoerän lohkaisee kaupassa käynti. Kauppareissuihin uppoava rahasumma vaihtelee meillä paljon, viikonlopun kauppalasku nousee helposti 150 tl kun arkipäivinä selviän monesti 20 tl ostoksilla. Viikonloppuna hintaa nostaa usein viinipullo tai rakı, liha, herkut, tytölle jotain pientä kuten lastenlehti, samoin itselle. Käyn eri kaupoissa sillä kilometrin säteellä kodistamme on 6 eri markettia, joilla jokaisella on omat valttinsa. Gürmarista valutettua, paksua jogurttia, Şokista tietyt maitotuotteet ja siivoustarvikkeita jne. Pieniin puoteihin menee myös oma ekstransa, jos ostaisin juustot ja lihat halvemmasta marketista, säästäisin hieman mutta jossain asioissa tinkiminen ei aina kannata. Haluan lihat lihakaupasta, kalat kalanmyyjiltä ja juustot erikoisliikkeestä. Henkilökohtaista palvelua ja laatua ei voi korvata pienellä voitolla laskun loppusummasta. Kalliita valmisruokia ja pakastetuotteita en osta eli olen kyllä tarkka hinnasta, teen monet jutut itse kahdesta syystä, laadun ja hinnan takia. Itse tehty mysli, tulinen tomaattikastike, leivonnaiset, omat mehut ja kotiruoka tulee halvemmaksi kuin valmiina ostetut.


 Seuraavana ovat laskut. Talviaikaan kaasulasku pomppaa kun lämmitys on päällä jatkuvasti. Viime kuun lasku oli 280 tl, jota pidimme ihan kohtuullisena. Siihen sisältyy talon lämmitys, lämmin vesi ja kaasulieden käyttö. Sähkölaskumme on vaihdellut 70-90 tl välillä ja vedestä pulitamme noin 40 tl kuukausittain. Talvella sähkölasku on selvästi hieman korkeampi, johtunee talvella valtaavasti innostuksesta uuniruokiin ja leivontaan sekä kotona vietetyn ajan lisääntymisestä. Taloyhtiön vastike on naurettavan pieni, 20 tl kuukausittain mutta sen lisäksi maksamme kuukausittain lisämaksua talon tulevaan ulkoremonttikassaan muiden asukkaiden tavoin. Tytön tarhamaksua maksetaan kuukausittain 135 tl, kuljetukseen ei uppoa rahaa sillä vien tytön itse tarhaan.


Oman vaihtelevan osansa vievät sitten ne kuuluisat muut kulut. Ravintolat ja kahvilat tasaisina rimpsuina kun silmäilen luottokorttilaskua, muutamat leffakäynnit, kampaaja, vaateliike ja ompelija. Satunnaiset taksimatkat ja julkinen liikenne. Alexin menot. Lääkärikäynnit yksityisellä. Ravintolat ja kahvilareissut ovat onneksi kohtuuhintaisia, niihin ei uppoa suurta summaa. Perjantaina tapasin ystävän kanssa pienessä ravintolassa, jossa nautimme ison lautasellisen çığ köfteä kera vihannesten ja tulisten kastikkeiden, juomina ayrania ja talon tarjoamaa marjateetä monta kuppia. Köyhdyimme mukavasta ja herkullisesta rupatteluhetkestä yhteensä 20 tl. Teekupin hinta on kahvilassa noin 1 tl ja siihen viereen täytetyn poğaçan saa edullisimmillaan liiralla. 


Viime sunnuntaina nautimme auringonpaisteesta rantaravintolassa, 2 olutta, 1 mehu, 1 toast-annos salaatilla ja ranskalaisilla sekä sipulirenkaat salaatilla kustansivat 32 tl, joista suurimman osan lohkaisivat tietysti oluet. Käytämme perusvaivoihin valtion terveyskeskusta joka on ilmainen, sen palveluihin olemme todella tyytyväisiä. Sen sijaan rutiinikontrollit monissa erikoislääkäriä vaativissa tapauksissa suoritetaan yksityisellä ihan sen helppouden ja mukavuuden vuoksi. Lääkkeiden hinnat ja yksityisten lääkärien vastaanottomaksut ovat nousseet myös viime aikoina. Ennen gynekologin vastaanottohinta sisältäen papan maksoi 40 tl, nyt sama lysti maksaa 60 tl. 


Monella kuukausittaisista menoista selviytyminen on vaikeaa. Hinnat tuntuvat erityisesti euromaista saapuville edullisilta kurssin vuoksi. Turkin minimipalkka on 1300 tl ja kun naisista on työllistynyt vain noin kolmannes, eletään useissa perheissä yhden palkalla. Vuokrat, lämmityskulut, elintarvikkeet ja muut menot ovatkin melkoinen yhtälö sovitettavaksi. Turkin kotitalouksien velkaantuminen onkin yksi maan tikittävistä aikapommeista. Toisaalta minimipalkasta ei tarvita valtavaa harppausta seuraaviin palkkaluokkiin, hieman korkeammalla palkalla pieni perhe elää jo mukavaa arkea, ilman sen suurempia rahahuolia. Suurin yhteinen huoli on kuitenkin elämän epävarmuus, mikä muodostuu lyhyistä työsuhteista ja työntekijöiden nopeasta kiertokulusta sekä geopoliittisesta epävakaudesta.

Tässä hieman hintoja viime viikoilta:

1l oliiviöljyä                   26 tl
keksipaketti                     1 tl
viinipullo                      18,90 tl
6 pientä soodaa                2 tl
1 l maitoa                         2,50 tl
250g voita                        5,25 tl
1 l jogurttia                      4,25 tl
lasten atlas-lehti                8,50tl
250g pähkinöitä                10 tl
250g kuivahedelmiä          8 tl
1 kg hamsia                       8 tl
1 kg lohimedaljongit        15 tl (tarjous)

2 kebabrullaa ja 2 ayrania    11 tl
synttärilahja tytön kaverille  15 tl
turkkilaiset kahvit x 2            8 tl
3 teetä, 3juustokakkupalaa   20 tl
Tytön ja oma kampaaja        60 tl
Julkisen liikenteen kertamaksu 2,40 tl
pussillinen täytettyjä simpukoita 5 tl
Alexin ruokasäkki 15 kg             80 tl
Alexin rokotukset                       50 tl


4kg tomaatteja                    10 tl
500g tulisia pippureita          3 tl
280g valkoista lampaanmaitojuustoa   6 tl
600g tulum-juustoa                              14 tl
15 munaa                          7,50tl
600g parsakaalia               2 tl
1kg kurkkua                      3 tl

Kurssi 1 € = 3.2 tl