Korona paljasti että sisälläni asuu erakko

Tänään on Turkissa vietettävän Sokerijuhlan kolmas ja viimeinen juhlapäivä. Normaalisti kortteleissa pyörisi lapsia leikkimässä ja naapureita toivottelemassa toisilleen iloista paastokauden loppua. Tänä vuonna koko maa laitettiin 4 päiväksi kotieristyksiin, joten toivotuksia on viskelty vain parvekkeelta toiselle ja juhlittu videopuheluiden välityksellä. Itseäni asia ei ole niin haitannut, sillä oven takana ei ole tarvinnut panikoidan tulijoista ja kaikki suklaat on saatu syödä itse. Ennen maan sulkeutumista juhlien ajaksi sain puhelun tuttavaltani. Hei, mitä teet? Haetaanko take-away kahvit ja ajellaan johonkin juttelemaan? Olin työn touhussa, joten toivottelimme toisillemme vain hyvä tulevat sokerijuhlat. Puhelun jälkeen olin hetken pöyristynyt. Palaaminen ihmisten ilmoille, kahviloihin ja lenkkipoluille tuntui kovin kaukaiselta ja pelottavalta. Ihan hyvinhän tässä on pärjätty Whatsappin välityksellä ja olen jo melkein unohtanut miltä maistuu kahvi kantakuppilassa, ja mihin juttu jäi viimeeksi kaverin kanssa?


Ihan vielä emme palaile edes normaalin suntaan, sillä vanhempien ihmisten ja nuorison ulkonaliikkumiskielto on edelleen voimassa. Uimisesta ja kielletyille alueille, kuten puistoihin, menemisestä saa sakot eikä Izmiristä pääse matkustamaan ilman virallista lupaa toiseen maakuntaan. Ostarit ovat kuitenkin jo auki ja kaupunkimme ranta-alueelle on rakennettu merkittyjä istuskelu ympyröitä, joiden on tarkoitus estää tulevaisuudessa liian läheiset kontaktit vieraisiin. Pysytellään siis omissa ympyröissä!


Puursin pitkään, että sain itselleni työn, jossa sain olla ihmisten kanssa tekemisissä oman aikataulun puitteissa. Nyt kun olen tehnyt töitä jo toista kuukautta kotoa käsin, ei paluu entiseen huvitakaan. En ole varma onko korona paljastanut, että sisälläni asuu erakko vai onko kyseessä vain mukava tauko kiireisestä arjesta? Korona on paljastanut monta muutakin asiaa vain piintyneiksi kuvitelmiksi. Olin varma, että kotona liikkuminen säännöllisen rytmin mukaan on mahdotonta mutta eihän se olekaan. Sehän on yhtä helppoa kuin töiden tekeminen kotona, ei siirtymisiä paikasta toiseen ja turhia pulinoita ihmisten kanssa. Vai ovatko ne pulinat sittenkin se syy, miksi kannattaa ulostautua tai voi alkaa kuvitella oikeasti nauttivansa kotona olemisesta hieman liikaakin?


Kotona oleminen on paljastanut, että tyttö ja mies haluavat omaan makuuni liian monena aamuna sucuk-makkara munakkaan kun itse söisin mieluummin munakkaani pinaatilla. Onneksi olemme hankkineet joskus kaksipuolisen pannun! Olen aina ollut se, joka on kyllästynyt melkein kaikkiin elokuviin ensimmäisen tunnin sisällä ja valinnut siksi katsottavaksi vain sarjoja. En tykkää muuten myöskään fantasiaelokuvista. Viimeisen kahden kuukauden aikana olemme ahmineet kaikki mahdolliset fantasiaelokuva-trilogiat. Mitähän seuraavaksi?


Olemme leikanneet miehen kanssa toistemme hiukset, ja yleensä ulkonäöstään tarkkaa miestäni ei paljon haitannut vaikka vedin koneella miehen päähän viirun. Leikkasimme koko tukan sitten samalla mallilla. Olen ollut aikeissa mennä silmälääkärille tarkistuttamaan näköni, joten en huomannut pituuden olleen säädetty neloselle, eikä seiskalle kuten oli tarkoitus. Koronan aikana olen myös alkanut epäillä aamuvirkkuuttani, sillä valvonkin mielelläni myöhään ja tykkään pastastakin enemmin kuin luulin. Kävelenkö joku päivä ulos koronaeristyksestä muuttuneena naisena?

Kotimme vieressä on iso puisto liikuntahalleineen ja ravintoloineen. Puisto on muuttunut viimeisen kahden kuukauden aikana sosiaalisesta kanssakäymiskeskuksesta syrjäytyneiden miesten alueeksi. Siellä missä ennen lapset ja koira juoksentelivat ja mummelit hörppivät teetä, tehdään nyt entisen kahvilan takana paukkuja puhtaasta alkoholista ja tuetaan melkein sammuneen kaverin askellusta kohti kodittomien suojaksi muutettua urheiluhallia. Ennen koiranpissatus-tuttavani haki minusta tukea jos puiston penkillä nukkui laitatien kulkija, eilen kailotimme niitä näitä turvavälin päässä useampien kodittomien nukkuessa siellä sun täällä. Miten nopeasti tottuukaan olemaan erakko, syömään liikaa lihaa ja keksimään tekosyitä.

Kommentit

  1. Täälläkin kaikkina kevään suurina pyhinä oli täysi ulkonaliikkumiskielto,mistä pidin niin paljon että voisi olla joka pyhä niin;D Nyt on viikonlopun alla taas juhla, mutta ei ulkonaliikkumiskieltoa tällä kertaa. Viime viikolla avattiin kauppakeskukset, ja sitä edellisellä katutason kaupat, ja elämä keskustassa näyttää melkein normaalilta täällä.,LUvut ovat nyt tosi hyvät täällä, ei kuolleita moneen päivään, ja vain vähän uusia tapauksia päivittäin,ja vakavasti sairastuneiden luku laskee joka päivä. Huomenna avautuvat ravintolat, kahvilat mutta rajoituksin, ja monta ravintolaa ja kahvilaa on joutunut lopettamaan kun ei valtiolta ole tullut apua ja ovat olleet kiinni lähes 3 kk. Nyt täällä saa mennä jo puistoihinkin ja viime viikosta lähtien rannoille,kunhan pidetään sitä väliä, ja maskit pitää olla päällä. Tänään tosin huomasin että monilla, etenkin nuorilla ihmisillä, ei ollut maskia päällä vaikka on maskipakko. Tänään tajusin mikä on katukuvassa nyt niin erilaista Tel Avivissa: ei ole turisteja, ei yhtäkään, kun tänne ei toistaiseksi voi tulla kuin paikalliset. Se todellakin tuntuu koska normaalisti täällä niin paljon turisteja. Entä teillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös maskipakko ja kaikilla tuntuu olevan, siihen on kai jo niin totuttu. Ravintolat ja kahvilat saa toimittaa kotiin ja saa hakea mukaan mutta asiakkaat eivät saa mennä vielä sisälle. Heinäkuussa kai suunnittelevat turisteille avaamista jos tilanne jatkuu näin että tapaukset ei ryöpsähdä. Kova isku tämä on kyllä yrittäjille ja juuri matkailulle.

      Poista
  2. Blogisi on hiljalleen herättänyt minussa halun päästä Turkkiin lomalle, ja varsinkin tuohon Izmirin kaupunkiin. Vaikuttaa hyvin viehättävältä. Tällä hetkellä meilläkin on kaunista, kun kaikki kukkii ja tuoksuu, ja linnunlaulu kuuluu valoisina iltoina kauan, ja alkaa varhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Toivottavasti tilanne paranee ja tännekin taas joskus pääsee. Kukat kukkii ja nyt on ehdottomasti vuoden kaunein aika kun on jo lämmintä ja niin vihreää. Izmir on ihana kaupunki.

      Poista
  3. Hauskoja koronahavaintoja olet tehnyt. :-) Olen kyllä huomannut muutoksia itsessänikin, mutta en en ihan yhtä paljon kuin sinä. Tänään yritin mennä pitkästä aikaa vaatekaupoille, mutta se tuntui ihan oudolta. Tuli oikein sellainen ahdistunut olo, että täältä on päästävä äkkiä pois. Toivottavaati tämä jäisi pysyväksi ilmiöksi. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ostarit avattiin vasta ja katselin ihmeissäni niihin jonottavia ihmisiä. Meillä on eri tartuntatilastot kuin Suomessa, joten en menisi vielä ostareihin. Olen kyllä aika anti-vaatekauppa ihminen. Kahvilaan olisi kiva mennä mutten oikein osaa vielä ajatella niihinkään menoa, meillä ne avataan ehkä kesäkuun puolivälissä.

      Poista
  4. Olipa mukava postaus! Olin itsekin varma, että kotiliikunta ei ole minun juttuni vaan muualle se on mentävä! Vaan niinpä se on kotiliikkuja tullut minustakin ja suoraan sanoen nautin siitä. Vetää vanhat jo pesua kaippavat trikoot jalkaan ja aloittaa jumppa ihan oman aikataulun mukaan siellä minne juuri sillä hetkellä mahtuu sopivasti levittämään jumppamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös aina ollut sitä mieltä, ettei kotona liikkumisesta voi tulla voi tulla mitään. Piintyneitä ajatusmalleja näköjään, ihan hyvin tuo liikunta onnistuu kotonakin ja tosiaan milloin huvittaa. Lenkillä käyminen on myös ihanaa koska kadut ovat normaalia hiljaisempia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit