Salaattisoppa

Ensimmäisen kesän aikana, jolloin löimme miehen kanssa kimpsut yhteen, keittiössä kohdattiin useita erimielisyyksiä. Ongelmia eivät aiheuttaneet tiskivuoret, tai safkan valmistusvuorot vaan se kuinka ruoka tehdään. Kun kerroin paistavani perunoita, ajattelin suomalaista pyttipannumaista tyyliä kun mies taas odotti rasvassa uppopaistettuja ranskalaisia. Kun mies kertoi tekevänsä pastaa, olin tyrmistynyt, miksi spagetin sekaan tungetaan lopuksi voita. Sama juttu keiton kanssa, miehelle keitto tarkoittaa soseutettua, sileää soppaa, kun taas valmistamani lihakeitto edusti lounasruokaa. Missä on riisi, ihmetteli mies soppalautanen edessään? Mies raastoi spagettikastikkeeseen tomaattia pannulle ja itse raastoin spagetin sekaan juustoa, tuijottelimme toisiamme pöydän yli, ja ihmettelimme mihin asentoon keittiön kahvelit ja kipot tulevaisuudessa laitetaan.


Salaatti kuului mielestäni huitaistavien ruokien joukkoon. Salaatinlehtiä paloiksi, pari kirsikkatomaattia kahteen osaan, kurkkua siivuiksi ja päälle sipulirenkaat. Miehellä oli salaattiin toinen ote, sen on oltava ruokaa ja tavaraa kunnolla kuin sopassa. Esiin kaivettiin sen aikaisen keittiömme suurin potti eli kattila. Salaatti revittiin minimaalisiksi palasiksi, tomaatit kuorittiin ja silputtiin pieniksi. Olin tässä vaiheessa jo luovuttanut, salaattipotti ei valmistukaan viidessä minuutissa. Kurkut pieniksi kuutioiksi, samoin sipulit ja tuliset paprikat eli biberit, sekaan reilusti sitruunaa ja oliiviöljyä, sekaan hieman mustapippuria ja suolaa. Sitten kauhomaan.


Vuosien varrella olen kuitenkin ymmärtänyt, että pieteetillä puuhattu yksinkertainenkin ruoka on jotain ihan muuta, kuin oma äkkiä jotain kokoon. Mies oli suhtautunut ruuan valmistukseen samanalaisella määrällä rakkautta ja aikaa jo sinkkuna, kun taas itse muistan eläneeni pussinuudeleilla ja jogurtilla.Olin syönyt varmasti puolet elämäni aterioista seisoen ja ilman veistä, sillä haarukalla kauhoi kiireessä nopeammin. Mies taas ei ollut tottunut laatikkoruokiin, joista voi lämmittää seuraavanakin päivänä. Nykyisin keittiömaailma kotona on kombo, jossa ruokaan panostetaan viikonloppuna ja kun on aikaa, mutta kiireessä syön edelleen munakkaan tietokoneen edessä ilman veistä ja teen toisella kädellä töitä.


Muistan edelleen salaattielämyksen vuodelta 2007. Olin työmatkalla, ja ajoimme Bodrumista kohti Antalyaa kolleegan kanssa. Auton kanssa oli ollut ongelmia, ja ennen Finikeä olimme väsyneitä ja nälkäisiä, joten parkkeerasimme auton makean veden rapuja tarjoavaan paikkaan. Nykyisin alueella on hienompia ravintoloita, mutta noihin aikoihin tarjolla oli ainoastaan telttoja ja ränsistyneitä tienvarsikuppiloita. Ruoka oli kuitenkin taivaallista, myös salaatti. Minimaalisen pieniksi pilkottua porkkanaa, punakaalia, tulisia turkin pippureita ja runsaasti sitruunaa sekä oliiviöljyä, voi taivas. Muistan edelleen, miten hyvää se oli. Ja sitten vielä ne ravut.



Turkkilaisessa kodissa salaattipotti nostetaan usein keskelle ruokapöytää. Vaaleaa, tuoretta leipää dipataan salaatin öljyiseen ja sitruunaiseen kastikkeeseen, ja sitten taas kauhotaan. Leuat louskuvat kun tuoreet tomaatit ja kurkut häviävät kiposta. Salaatti kauhotaan aina loppuun, sillä sitä ei säilötä. Ellei kukaan muu jaksa enää kauhoa salaattia, syö miehen perheessä anoppi salaatin loppuun. Mitään ei heitetä pois!

Turkin tyypillisin salaatti on varmasti talonpoikaissalaatti, johon kurkut, kuoritut tomaatit, sipuli ja aavistuksen tuliset paprikat pilkotaan hyvin pieniksi, jonka jälkeen sekaan lotrataan reilusti sitruunamehua ja oliiviöljyä, monesti myös granaattiomenauutetta. Paikalliset hyödyntävät hyvin villiyrttejä, joista olen kirjoitellut aiemminkin ja vihanneksien mukana tulevat naatit ja varret käytetään viimeistä lehteä myöten hyväksi. Edellisen viikon sellereistä jääneistä naateista tehtiin viikonlopuksi hyvä sörsseli, jota dippailtiin leipätikuilla ja porkkanoilla:



Dippi naateista

Sellerinvarret ja lehdet
Paksua jogurttia
1 tl sinappia
1 tl hunajaa
Inkivääriä
Kurkumaa
Chilirouhetta
Valkosipulia

1. Leikkaa varret ja lehdet pieniksi ja sekoita kaikki sekaisin. Anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Hauskaa Vappua!

Kommentit

  1. Ihana postaus salaatista. Salaatit ovat lempiruokaani,ja joka päivä on saatava sellainen. Täällä muutenkin on myös aina salaatteja ruokapöydässä, ja totta, ihan yksinkertainen on parasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinkertainen on tosiaan hyvää, kunhan siinä on sesongin tuoreet tuotteet niin ei voi olla huonoa :)

      Poista
  2. Nuo pieniksi paloiksi näperretyt salaatit kuulostavat melkein salsalta!? Nyt kun kotona ei ole muita kun minä ja mies, en jaksa enää tehdä erillistä salaattia. Laitan sellaisen valmiiksi lautasen reunalle odottelemaan ruokaa, 3-4 ainesosasta. Huomaan, en ole salaatteihin niin innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa salaateista on melkein salsoja, ja sellaisia salsan omaisia erilaisia mezeitä täällä tarjotaan monesti alkupaloina. Musta tuntuu, että me suomalaiset emme ole niin tottuneita salaatteihin, omassa nuoruudessa kaupan rehuosasto oli vielä aika kurja monina vuodenaikoina. Turkkilaisilla taas on ollut erilaiset raaka-aineet aina tarjolla, en itsekään ole niin innokas salaatintekijä kuin mies on.

      Poista
  3. Miehesi salaatit kuulostavat just hyviltä! Itse syön lähinnä salaatteja niin lounaiksi kuin päivällisiksikin, joten niiden täytyy olla monipuolisia ja hyviä. Turkissa taidetaan osata hyvästä ruoasta nautiskelu, Suomessa taas taitaa käytännöllisyys, nopeus, edullisuus ja terveellisyys nousta tärkeille sijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, Suomessa ruoka on useimmiten oltava nopeasti valmista. Turkissa on enemmin kotiäitejä ja kodinhoitajia apuna. Työpaikoillakin lounaalla on ihan erilainen rooli kuin Suomessa, jossa syödään nopeasti jotain suoraan eväslaatikosta. Ruoka on vakava asia paikallisille, ja siihen ollaan valmiita uhraamaan aikaa.

      Poista
  4. Tulipa nälkä! :-D Kiva naattivinkki. Intiassa käytetään naatitkin, jotka minä heitin aina ennen pois. Ai kaameeta. Tosin en ole itse oppinut käyttämään kuin vasta punajuuren naatteja, sillä naattien saanti on täällä Suomessa aika minimaalista ja rajoittuu tiettyyn aikaan vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa varmaan naatit on useimmiten leikattu pois? Mihinhän ne joutuu, roskikseen? Se on sääli koska niistä saa hyvän kasvispöperön aikaiseksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit