Miten päivä alkaa parhaiten?

 

Edellisellä viikolla bongasin useita mainoksia Karşıyakan kaupungin järjestämästä maksuttomasta Zumbasta Bostanlin ranta-alueella. Eka tunti pidettiin viikko sitten tiistaina ja olin matkalla jo hyvissä ajoin kasin maissa. Rantatiellä oli tuttuun tapaan paljon lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia, alueen kuntovälineet olivat ahkerassa käytössä ja kaupungin työntekijät häärivät jo musavehkeiden ja lavan kimpussa. Paikalla oli tietysti myös papparainen kärryn kanssa teetä ja kahvia myymässä.

Tasan kello 8.30 starttasi zumba ja innokkaita oli mukana runsaasti, vanhoja ja nuoria, pitkiä ja pätkiä, tosi liikkujia ja aloittelijoita, kaikenkokoisia ja taitoisia, miehiä ja naisia ja laidalla heilui muutama lapsi ja koirakin. Vetäjänä oli energinen nuori nainen joka tsemppasi kaikki mukaan heilumaan, liikkeet sinne päin, pääasia että nautitte, tunti tanssittiin mambon ja salsan tahtiin, turkkilaisten iloksi sekaan heitettiin myös välillä paikallista rytmiä ja liikettä. Lanteet keinuivat ja tutisivat, tunnin jälkeen hiki virtasi ja pulssi oli katossa.


Zumba järkätään kahdesti viikossa, torstaista eteenpäin aloitettiin jo 8.00, silmät ristissä olin jo matkalla, onneksi sillä osallistujia oli edellistä kertaa enemmin ja meininki vähintään yhtä hyvä. Turkkilaiset ovat laumasieluja ja innostuvat herkästi, hikitanssin pyörteissä lanteitaan heiluttaa niin 60v. herra, lenkkipolulta tunnille pyrähtää sekaan reilusti mahamakkaroitaan värisyttelevä rouva, vieressäni torstaina salsaa rouva huivissa, kukaan ei häpeile liikkeitään tai taitojaan, porukkaa hurraa ja hihkuu vetäjän innoittamana, meillä on hauskaa!

Voiko parempaa olla parempaa tapaa aloittaa päivä, taustalla tyyni meri, auringossa kylpevät vuoret ja putputtavat kalastajapurkit? Muistin taas, miten mukavaa ryhmäliikunta on, kun musa lähtee käyntiin ja innostus valtaa porukan, hyvän vetäjän mukana tulee hikoiltua huomaamatta ja puristettua itsestään enemmin kuin yksin kuntoillessa, jalka nousee vähän enemmin eikä tuntia voi jättää kesken, kun puolta vanhempi leidi hyppii edessä kevyesti.


Jumppa oli kivasti järkätty, kaupungin puolesta jaettiin osallistujille vettä ja kyllähän ilmainen jumppa kivassa paikassa saa ajattelemaan että onpa hienosti tehty kaupungilta, lisää tälläistä! Olen asunut läntisen Turkin alueella useammassa paikassa ja erot eri alueiden kaupunkien panostuksessa asukkaisiin ovat huikeita, Karşıyakan kaupunki on varakas ja saa paljon tukea asukkailta. Alueella panostetaan erityisesti liikuntamahdollisuuksiin ja lapsiperheiden ulkoilualueisiin kahviloineen, Ankaran kaupungissa viimeiset panostukset ovat olleet kaupungin sisäänkäynneille rakennetut portit ja lukuisat kellotornit eri kaupunginosiin. Ei tarvitse varmaan kertoa kumman kaupunginhallituksen toimet saavat meiltä enemmin kiitosta?

Toinen tapa aloittaa aamu kivasti on aamiaisella ulkona, joten jumpan jälkeen kipitin leipäkaupan kautta kotiin, aamiainen tuntui ihan ansaitulta. Olisikohan kuntoilukärpänen nyt viimein purrut?

Liikutko kesäisin ulkona vai sisällä?