Arkipäivän suomalainen

Viime viikolla tytön paras tarhakaveri oli pois tarhasta loppuviikon, ihmettelimme minne tyttö on kadonnut, olimme tiistai-iltana vasta viestitelleet tämän äidin kanssa, huomenna nähdään! Epäilin yön aikana yllättänyttä flunssaa ja riensin maanantaina geçmiş olsun toivotusten kera kaksikon luo. Ei me oltu kipeinä, oli niin kylmät ilmat että jäimme kotiin. Ai, oli siis +5, no eipä tullut mieleeni jäädä kotiin.


Viime torstaina ovikello soi, mitäh, kello on puoli 8 illalla, kuka siellä voi olla? Kurkin avaimenreiästä, yläkerran rouva siellä hymyilee tukka ojennuksessa ja huulipunissaan. Meillä on tytön kanssa yöpaidat. Hei, meillä on yläkerrassa alkamassa lapseni synttärit, olisi kiva jos tekin tulisitte! Tuota, joo, olisipa kivaa mutta me olemme krööh hieman flunssassa, harmi. Voi ei, toivottavasti lasten mekastus ei häiritse, ensi kerralla sitten. Me taisimme jo nukahtaa kun lastenbileet olivat parhaimmillaan.


Viime viikolla lihakaupassa miehen kanssa. Mitas laitetaan? Laitetaan 250 g vähärasvaista jauhelihaa, sanon minä. Mies vieressä, no otetaan kilo samantien, ja mitäs tuossa on lampaankaretta, otetaan niitä muutama. Hullu! Kuka tuon kaiken syö? Eipä lopu kesken, vakuuttelee mies, joo ei ole loppunut, puolet on pakkasessa edelleen. Ruokakaupassa sama jatkuu, tutkin tarjouspaketteja ja vaikean valinnan jälkeen heitän kärryyn pienen paketin kalkkunaleikettä, no ota nyt enemmin ihmettelee mies. Juustotiskillä käsken mestaria leikkaamaan paketin puoliksi, otetaan koko köntsä innostaa mies. Mulkoilen murhaavasti kun mies on jo viereiseltä hepulta ostamassa KILOA oliiveja, 200g riittää hihkun väliin. Kotimatkalla keskustellaan Roope-Ankasta ja siitä että penni on miljoonan alku sekä siitä että ruuasta ei tingitä.


Torstaina ilma on mitä ihanin, suuntaamme tytön parin tarhakaverin ja heidän äitien kanssa puistoon. Lapset vaihtavat leikkipaikkaa ja toinen äideistä korjaa lasten takit ja reput, jokaista lasta muistetaan pussata ohi juoksun aikana, ennenkuin ehdin sanoa kissa, on meidät kutsuttu illaksi toisen luokse kylään, tapaatte samalla muutakin sukuamme! Sovittu retkestä yhdessä eläintarhaan ja kerrottu paljon asunto maksoi ja kuka sen rahoitti. Olen vasta ehtinyt rouvien kanssa hyvää päivää, kaunis ilma, viihtyvätkö lapset tarhassa asteelle. No mutta yhteinen eläintarhareissu ja kuka tuo eväät on jo sovittu, vauhtia sosiaalistumis-masiinaan suomalainen!


Odotan tyttöä tarhalta, viereeni sukeltaa tytön tarhakaverin äiti, hei miten menee, teetkö vielä kotoa käsin etätöitä, juu kyllä vaan. Kuule, aloitin yhden kielikurssin viime kuussa mutta jätin sen kesken kun huomasin etten ehdi hoitaa kotia, pyykit pesemättä, lattiat läikikkäät ja ruokakin mitä sattuu, huh. Missä välissä ehdit silittää ja pyykätä. Silittää? Ei meillä silitetä ja pyykkään kerran viikossa, nyt kun sanoit niin ne lattiat olisi varmaan siivottava. Nielaisen lauseen lopun, nainen tuijottaa minua ilmein ettei tiedä vitsailenko vai olenko hullu ulkomaalainen.

Olen hullu ulkomaalainen, joka tutkii leikkelepakettien grammat ja kilohinnat ja taatusti ainoa joka ostaa leipäkaupasta puolikkaan leivän. Olen se, joka ihmettelee että miksi tarhan aula on hiljainen kun ulkona sataa ja on paikallisittain kylmä. Olen se, joka nauraa villakoirille nurkissa mutta unohtaa että se on osalle paikallisia haudanvakava asia, siivous! Osaan jo, että aamu 09 ei ole oikea aika soittaa turkkilaiselle kaverille että joko mennää, turkkilaisen aamu on meikäläisen aamupäivä. Jälkikäteen tinttaan itseäni kuvainnollisesti kun tajuan että unohdin toivotella, voivotella ja pussata oikeissa paikoissa. Onneksi suurin osa tottuu ja muistaa, että ulkkishan se. 

Kommentit

  1. Petra, kiva ja hauska postaus😊 Olin juuri Sörtsön kanssa kävelyllä ja kun aurinko alkoi muuttua iltapv.haaleammaksi auringoksi, ukolle tuli kiire kotiin, koska oli kylmä tuuli. ;) Musta tuuli oli lämmin mutta virkistävä😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla on myös eriavat mielipiteet paikallisten kanssa kylmasta ja virkistavasta :D

      Poista
  2. Taas on ihasteltava Petra sinun taitoasi napata arjestasi asioita, joihin moni turkkilaisten kanssa tekemisissä oleva on törmännyt, ja osaat vielä kertoa niistä niin mukaansa tempaavalla tavalla.
    Minäkin sain alkuaikoina Turkin anoppilassa pitkiä katseita osakseni, kun aloin tehdä nukkumaanlähtöä illan kääntyessä aamupuoleksi. "Aikuinen ihminen ja menee näin aikaisin nukkumaan, onkohan se sairas?" Siivouksesta en viitsi edes puhua, - "no se on ulkomaalainen miniä...". Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja :) Joo mina olen monet kerrat kuorsannut anoppilan olohuoneen toisessa osiossa kun muut katsoo telkkaria ja syö iltapalaa :D Eivat ne enaa ihmettele, nykyisin anoppi kyselee jo kympin aikaan etta eikö olisi jo mulla nukkumaanmenoaika.

      Poista
  3. Ihania juttuja, tunnistan suomalaisen (ja itseni myös) näistä tarinoista. Sadepäivänä ei tullut mun vierustoveri kouluun ollenkaan Argentiinan Mendozassa ja miehen sisko laittoi viime viikolla Jerusalemista viestiä, että koulut on ollut pari päivää kiinni kun lunta tulee :) onneksi sitä saa juttuja ulkomaalaisena anteeksi, pitäisi vaan muistaa sama täällä Suomessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taallakin on ollu tana talvena koulut monena paivana kiinni useilla alueilla kun on ollut harvinaisen luminen ja kylma talvi, tosin pitkalti sen takia etta aurauskalustoa ei ole ja monin paikoin ulkoutuminen muodostuu hengenvaaralliseksi mutta meilla taalla Izmirissa ei lunta ole joten kotia jaamiseksi tosiaan riittaa jarkyttavan kylma +5 astetta :D

      Poista
  4. Hauska huomata jalleen, kuinka paljon yhteista turkkilaisella kulttuurilla on takalaisen kanssa :) Ruoan massoittain ostamisen ja pakastamisen ymmarran kylla enemman kuin hyvin, koska toimistotyoaikoja tekevien kaupassakayntiajat ovat ihan mahdottoman ruuhkaisia ja mun aika ja karsivallisyys ei riita myoskaan kolmeen eri puotiin ravaamiseen joka paiva. Vihannekset on poikkeus sailyvyyden takia.

    Talla korkeudella kylma tai varsinkin sade on aivan pateva syy perua menoja ja muuttaa suunnitelmia. Jos niita nyt ylipaansa on olemassa! :D Ja jos minulla olisi lapsi, niin puoli kahdeksalta aikaisintaan ehtisin toiden jalkeen hanet vieda juhlimaan. Siellahan se illallinenkin tulisi syotya sitten samalla :P Siivoamista varten on siivoojat, joten siistia on, muttei valttamatta omasta toimesta. Luotettavan loytaminen onkin sitten oma numeronsa. Mukavaa viikonloppua Izmiriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taalla on niin paljon kauppoja etta ruuhkaa syntyy eniten ehka viikonloppuna mutta musta tuntuu etta tama paljon ostaminen juontaa siita, etta ennen sita tarjontaa ei niin ollut ja se, etta jos vieraita sattuu tupsahtamaan kylaan niin aina on mita tarjota, jotenkin sita ruokaa pitaa olla kauheat maarat ja eniten se tuntuu olevan miesten harrastus tuo ostetaan-kerralla-kiloittain-lihaa....niinhan se on taallakin etta monesti ne menot ajoittuvat iltaan koska oma aika alkaa monella myöhemmin kuin vaikkapa Suomessa. Taallakin on monella siivoajat mutta meilla ei talla hetkella, kun teen vain osan paivaa kotoa etatöita ja tyttö on puolipaivatarhassa niin sita aikaa pitaisi olla kerran viikossa siivota mutta huvitus on toisinaan 0 :D Sinne myös hyvaa viikonlopun jatkoa Irina!

      Poista
  5. Minusta se oli oikeastaan vapauttavaa. Selittää käytöstään ulkomaalaisuudellaan. Entäs täällä? Selitänkö sillä, että olen unohtanut kuinka olla suomalainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin se on, kylla ma masokistisesti nautin monesti siita etta olen ulkomaalainen vaikka aika monessa asiassa olenkin paikallistunut, heheee suomalainen kuka unohti kuinka olla suomalainen :D

      Poista
  6. Tunnistan itseni noista tilanteista, paitsi ruokakaupassa! Hyvin kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vihreatniityt, me ulkosuomalaiset koemme siis useissa paikoissa samanlaisia erilaisuuden hetkia.

      Poista
  7. Täällä ei ehkä olla ihan noin sosiaalisia kotiin kutsumisen kanssa, mutta ostosten suhteen toimii sama tapa, ruokaa, varsinkin lihaa, pitää ostaa muovikassillinen kerralla. Kaiken varalta, eihän sitä tiedä koska joku tulee viikoksi kylään... Tapa taitaa olla perua ajalta, jolloin tavarasta oli pula, ja silloin kun sitä kauppaan tuli, piti ostaa heti säkittäin,vielä 80-luvullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo joissakin lihakaupoissa saattaa jopa saada ihmettelevan mulkaisun jos pyytaa jauhelihaa alle puolikiloa, se on ikaankuin minimaara joo ja ma luulen etta se on perua juuri tuosta, ruuan kanssa taalla ei kylla saastella, saastökohteet on sitten muualla.

      Poista
  8. Hienoja huomioita taas! Täällä oli myös lunta ja lasten kouluja paljon suljettu. Meille sanottiin kielikoulussa, että tätä ei suljeta lumellakaan. Ainakin pari kurssikaveria jätti tulematta, koska mies/anoppi/mummo/täti tms. kielsi tulemasta niin hurjalla kelillä mihinkään. Hurja keli kyllä paikoin olikin, koska aurauskalustoa ei käytännössä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepa se, taalla se talventulo on hieman eri mittakaavassa kuin Suomessa, se todellakin yllattaa.

      Poista
  9. han asiaa taas kirjoitit. Minulla tuo vierasvara yleensä jää hankkimatta ja sitten on isäntä huuli pyöreänä kun tarjoilen ei-oota. Samoin minua ahdistaa jääkaappiin jäävät ruoat, jotka pitää heittää pois. Ihmettelen kyllä, kun kesänaapureilla on aina pähkinät ym. ojennuksessa siltä varalta, että joku tulee käymään.
    Mutta tämä ulkomaalaiskortti on ihan valttia vetää esiin, silloin kun ei jaksa olla maassa maan tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ahdistaa joten olen tosi tarkka ruuan ostamisen kanssa, ostan vain sen mika varmasti menee, miehen mielesta mieluummin aina vahan yli ettei lopu kesken ja tosiaan jos joku tulee kylaan ja meilla on tarjolla vaan kaurakekseja :) Ulkomaalaiskortti toimii onneksi aika usein.

      Poista
  10. Aina kymmeninsiä kurahousuja jalkaan lapsille auttaessani, huomaan herkuttelevani ajatuksella, että voisipa tehdä turkkilaisittain ja jäädä sisälle, kun ilma on huono. Tai kokonaan kotiin :D

    Mutta toisaalta, kun sitten joskus jäädään sisälle (päiväkodilla siis), kadun kyllä siinä vaiheessa, kun melutaso alkaa olla jäätävä.

    Kivasti kuvasit taas tätäkin asiaa.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venla, kaikella on puolensa, sen verran turkkilainen olen etten taatusti lahde sateeseen lapsen kanssa huvikseni ellei ole pakko vaan odotan parempia ilmoja mutta matkat tarhaan tms. kylla onnistuvat vahan huonommassakin saassa, taalla on tarhassa aika iso sisaleikkipaikka, liukumaet, pallomeri jne. eli ma luulen etta se on taalla monesti opettajan pelastus :)

      Poista
  11. Ihanaa jos ei tarvitsisi silittää, miehellä vaan pakko olla valkoiset paidat ja silitetyt housut joka päivälle. Sitten kun tulee naapureita tai ystäviä tuosta vaan käymään niin tuntuu että pakko siivota enemmän kuin ehtisi, toisaalta olen itsekin sellainen että epäjärjestys häiritsee. Sitten useamman ruokalajin lounaat ja päivälliset, monet vaatii kun ovat tottuneet vaikka itse voisin syödä vaan jogurttia... Ymmärrän hyvin tuota naista joka ei voinut jatkaa kurssia, itsekin toivoisin että ehkä vielä joku päivä pääsisin kielikurssille tai jonnekin. Onneksi nyt on aamupäivisin kotiapua, kahden pienen kanssa on ollut aika vaikeaa yksin. Monenlaista ongelmaa joita ei suomalaisittain välttämättä olisi :)

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun miehella onneksi sopii töissakin tyyli printtipaidat ja farkut ja ottaa silitysraudan kateensa hieman minua pedantimpana ihmisena usein itsekin, tosin vuosien varrella olemme selvasti vaikuttaneet toisiimme, mina saan ajoittain silityspuuskia ja mies lahtee töihin paidassa, joka on vain hyvin ripustettu kuivumaan :) Meilla on fuusiokeittiö, teemme paljon turkkilaisia ruokia mutta useamman lajin juttuja vain vapailla tai kun on enemmin aikaa, linssikeitto on meille ihan normaali ateria vaikka se on monelle vain alkukeitto. Onneksi sulla on kotiapua, kahden kanssa on taatusti kaksinkerroin touhua!

      Poista
  12. Hihi tämä on aivan mahtava kirjoitus Petra! Kiitos. On se vaan jännä, että vaikka kuinka kauan asuu ulkomailla, niin niistä vanhoista tavoista ei vaan pääse eroon. Aina on vähän kummallinen. Tänään mun italialainen ystävä soitti rannalta, oli saapunut ennen minua: "Missä olet? Ethän SINÄ voi olla myöhässä?!" Niinpä niin. Suomalainen maine kiirii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ma kylla salaa nautin tasta kummajaisen roolistani, onhan siina oma viehatyksensa :) Minusta on tullut myöhasteleva suomalainen, kiitos Turkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit