Matka anopin lapsuuden maisemiin

Palasimme tänään Konyasta kotiin. Izmiristä Konyaan on matkaa noin 560 km ja se taittuu bussilla noin vajaassa 8 tunnissa, rengasrikon kanssa 10 tunnissa kuten saimme todistaa. Olen pitkään halunnut vierailla Konyan lähellä sijaitsevassa Sillen kylässä, jossa anoppi on syntynyt 40-luvun lopulla. Sille oli ennen piskuinen maalaiskylä, jossa valmistettiin saviruukkuja ruuantekoa ja veden säilönmistä varten, kylän laitamilla on edelleen vaatimattomia maalaistaloja, jotka elävät viinirypäleiden viljelystä. Ihan kuten anopin perhe aikoinaan.


Sillellä on takanaan historiaa noin 5000 vuoden ajalta. Paikasta tekee mielenkiintoisen se, että alueella muslimit ja kristityt elivät rinnatusten noin 800 vuoden ajan. Tästä piti huolen Rumi, jota myös Mevlanaksi kutsutaan. Hänet tunnetaan suufimystikkona, rauhan ja rakkauden lähettiläänä, joka perusti Dervissi-veljeskunnan. Sillen alueen turkkilaiset kunnioittivat Rumin toivetta antaa alueen kreikkalaisten elää rauhassa vaikka kaikki eivät tilanteeseen olleetkaan tyytyväisiä kylän ulkopuolella. Alueella kirjoitettiin myös karamanlin kieltä eli turkkia kreikkalaisin kirjaimin.


Anoppi oli käynyt synnyinkylässään viimeeksi 15 vuotta sitten. Ei vain tullut lähdettyä mutta nyt mentiin sillä halusin nähdä kylän, jonka rakennuksia on viime vuosina restauroitu ja muutettu kahviloiksi, ravintoloiksi ja kaupoiksi. Bussin kaartaessa kylään anoppi tunnisti tutut kukkulat, kalliohaudat ja laitamien vanhoja asumuksia. Kahvilat, kaupat ja muodonmuutoksen nähnyt ydin oli aivan uutta. Anoppi pyyhki silmäkulmiaan, löytyisiköhän kylästä vielä tuttuja perheitä? Itse katselin vaikuttuneena bussin päätepysäkin ympäristöä. Ympärillä kohtasi taas niin monia asia, mennyt ja nykyisyys, kulttuurit ja uskonnot. Turkin vavisuttavin tekijä, monien asioiden ääripäät yhdessä silmänräpäyksessä.


Sillessä on Pyhän Helenan kirkko ja kaunis puumoskeija, rinteessä vanha ottomaanien aikainen hautausmaa. Konyan kaupungin bussi ja autot tuovat kylään konyalaisia nauttimaan kylän läpi virtaavan joen äärelle aamiaista, illallista, teetä ja kahvia. Pienissä putiikeissa kaupataan koruja ja alueella tehtyjä saviruukkuja, jonkun verran myös turistikamaa mutta hinnat ovat murto-osan kun vertaa moniin muihin paikkoihin ja tuotteet laadukkaita. On terassikahviloita ja pieniä sympaattisia kujia.


Kirkko on bayramin eli sokerijuhlan takia kiinni, joten kolkuttelemme lukittuja ovia, kulman takaa pelmahtaa kuvattavana oleva hääpari. Jatkamme joen vartta alas kun anoppi huomaa tien vieressä kasan isoja saviruukkuja. Setäni oli saviruukkujen kuuluisimpia valmistajia, touhottaa anoppi ja on jo menossa kauppaan jonka edessä on niitä lisää. Anoppi esittelee itsensä ja antaa lyhyen selonteon suvustaan. Anopin sedän poika tunnetaan, on vain sattunut menemään Manisaan juhlapäiviksi. Anoppi saa kaupasta lahjaksi testin eli savipotin, jossa haudutetaan liharuokaa uunissa. Joen toisella puolella kanat kaakattavat pihalla ja toisella puolella joku ajaa liian lujaa kapeaa katua hienolla jeepillä. Kahviloissa tilataan jääkahvia, viereisen ränsistyneen talon edustalla istuu mies teekuppia kilistellen. Hämmentelee niin, ettei tiedä ollako tyytyväinen vai kyllästynyt kun vuosisatoja omissa oloissaan ollut kylä kiinnostaa nyt muitakin.


Anoppia ei moskeija kiinnosta eikä kallioluolille lähde kipuamaan kälykään. Suunnistamme siis tytön kanssa moskeijan kautta polkua ylös, ihan ylös asti ei neidin kanssa pääse ja aurinko porottaa jo polttavasti. Sillä aikaa anoppi on löytänyt jo muutaman muun sukulaisen ja kipuamme kahviloiden ja restauroitujen talojen taakse katselemaan missä kohdin anoppi on mahdollisesti lapsena asunut. Anopin aikana kylässä ei asunut enää kreikkalaisia, sillä vuonna 1923 solmitussa Lausannen sopimuksessa sovitiin väestönvaihdosta maiden välillä ja niin Sillessä asuvat kreikkalaiset joutuivat lähtemään.

 Anoppi haluaa sac börekiä, joka on Konyan alueella tyypillistä börekiä. Erittäin ohutkuorista täytettyä piirakkaa. Jäätelöt voidaan nauttia tässä kahvilassa mutta jo tuoksu kertoo ettei täältä mitään kunnon ruokaa saa, nyrpistelee anoppi. Sivuutamme siis joen varren kahvilat ja nousemme rinteeseen, jonka kujilla elämä tuntuu jatkuvan kuten ennenkin. Anoppi huokaa, no nyt tuntuu kuin olisimme vanhassa Sillessä. Nautimme börekin pienen pöydän ja kiikkerien tuolien ääressä, omistajan kasatessa varjoja meille suojaksi. Lajitelma peruna- ja juustobörekiä on taivaallista, niitä valmistaa Fatma rouva kuumalla sac-pannulla paistellen. Tarinointi omistajapariskunnan kanssa avaa taas uusia väyliä anopin sukulaisiin alueella.

Viereisessä rakennuksessa sijaitsee anopin kaukaisen sukulaisen paja, jossa edelleen valmistetaan saviruukkuja, tosin nykyisin kuulemma enemmin kukkaruukuiksi ja harvemmin hyötykäyttöön. Tämäkin sukulainen on sokerijuhlan vuoksi länsirannikolla sukuloimassa. Kuulemme uusia juoruja ja hurjia tarinoita. Avioeroja, karanneita vaimoja, suuria tunteita ja hurjia kohtaloita. Omistaja pariskunta haluaa ehdottomasti näyttää meille kotiovensa, jos joskus tarvitsemme apua niin ovenkolkutus riittää. Hyvästelemme Mehmetin ja Fatman, vatsa täynnä ruokaa ja monta tarinaa rikkaampana.


Kotimatkalla anoppi puristaa kättäni. Jos sinua ei olisi, tuskin muille olisi tullut edes mieleen viedä minua Silleen. Anoppi aikoo tulla takaisin jo ensi viikolla. On jo katsastanut paikan joka näyttää kelvolliselta aamupalalla. Ei se nyt yhtä hyvä ole kuin kotona mutta tunnelma ja ilmapiiri voittaa sen, latelee anoppi. Alkuun laitetut selvittelyt suvun jutuista ovat saaneet anopin innostumaan. Seuraavana aamuna löydän anopin keittiön pöydän äärestä edessä kasa papereita. Suvun tila on siellä jossain Sille kukkulalla mutta sen kohtalo ja omistussuhteet ovatkin jo toinen juttu, tämä pitänee anopin kiireisenä hetken. Silleen aion palata minäkin.


Blogissa on vierailtu aiemmin miehen lapsuuden maisemissa: http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.fi/2015/01/aikamatka-miehen-lapsuuteen.html









Kommentit

  1. Ihana postaus ja ihana kylä! Tällaset pienet ja tuntemattomammat paikat on niin kiinnostavia Istanbulien ja muiden isojen kaupunkien keskellä, vaikka mielellään kyllä niistäkin lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sille oli kylla iloinen yllatys, aivan ihana paikka jossa oli viela havaittavissa kylan oma meininki.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus ja kyla. Tuolla olisi janna kayda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sille oli kerrassaan kiva paikka eli jos Konyassa joku kay niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa paivaseltaan Sillessa.

      Poista
  3. Ihana, että veit anopin sinne. Kyllä juuret ovat meille kaikille tärkeät. Mitä enemmän tulee ikää, sitä paremmin sen tajuaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, omat juuret taitavat tulla tosiaan ian myöta yha suurempaan arvoonsa.

      Poista
  4. Aivan ihanasti kirjoitettu. Anoppi oli varmaan ihan onnessaan.

    VastaaPoista
  5. Tuntuu niin kodikkaalta ja tutun tuntuiselta vaikka ihmiset ja tapahtumat ovat Euroopan toiselta laidalta. Vähän samanlaisen teon tein joskus 80-luvulla kun vein vanhan tätini tapaamaan koulukaveriaan monien kymmenien vuosin takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallaiset pienet asiat ovat isoja toisille ja nautin kylla itsekin paivasta Sillessa.

      Poista
  6. Tosi hienosti teit anopin onnelliseksi. Useasti tuollaisia matkoja tulee siirrettyä aina vaan johonkin paremmin sopivaan hetkeen ja sitten se onkin jo myöhäistä. Minä kadun, kun en nuorempana ollut kovin kiinnostunut isäni karjalaisista juurista johtuen ehkä siitä, että hän kuoli ollessani pikkulapsi. Nyt ei sitten enää ole elossa tätejäni eikä setiäni, joilta kysellä. Anoppisi kotiseutu tulee joskus kiinnostamaan lastasikin.
    hyvää kesää tv Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta, paiva Sillessa jai varmaan meidan kaikkien mieleen.

      Poista
  7. Mikä ihana paikka, ja mikä ihana sinä <3
    Mulle tulee ihan kyyneleet täällä, kun mietin miten tuo päivä teki anoppisi onnelliseksi ja varmasti myös opetti teille paljon.

    Juuri tuollaisia kyliä minusta olisi ihana matkoilla nähdä.

    Venla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit