Turkki ei ole kiiltokuvaa

''Mukava nähdä aitoa Turkkia eikä vain kiiltokuvaa. Minä olen hyvin vähän matkustellut enkä ole koskaan asunut ulkomailla. Turkki on minusta pelottava maa, uskontonsa ja miesvaltaisen poliittisen elämän ja kulttuurinsa vuoksi. ''


Asuessani 2000-luvun vaihteessa Malesiassa, jouduin ensi kertaa arjessani vastakkain sen kanssa, millaista on asua maassa, jossa ihmisen rodulla ja poliittisella taustalla on merkitystä joka asiassa. Yliopiston kokeissa huhuttiin intialaisten saavan automaattisesti huonompia numeroita kuin malajien, eikä iltaelämän keskuksissa pörräävillä kiinalaisilla ja uskonnollisempaa asustusta käyttävillä malajeilla ollut mitään yhteistä vaihto-oppilaiden järjestämissä kekkereissä. Länsimaalaisille vaihtareille hyppy mielenkiintoiseen kulttuuriin oli toisille arkista selviytynmistä ulospäin niin seesteisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa.


Olin yhteydessä jonkin aikaa sitten matkamediaan, joka toimii näkyvästi netissä. Izmir ja sen lähialueet ovat matkailun suhteen nousussa, mutta alueelta löytyy todella vähän tietoa. Kaupungin nähtävyyksistä tiedot ovat osittain vanhentuneita, ja alueen mielenkintoisimmista paikoista eli kalastajakylistä, historiallisista kohteista ja rantapaikoista, ne ovat suomenkielisinä olemattomat. Näyteteksti alueesta herätti mielenkiinnon, mutta yrityksen linjauksen mukaan Turkki kuuluu harmaalle alueelle reilun matkailun näkökulmasta. Kiina, Intia, Thaimaa ja Amerikka eivät kuitenkaan kuulu, joten reilun matkailun mittapuu tuntuisi olevan yrityksen kohdalla joko venyvä, ehkä vain markkinointikikka tai sitten me katselemme asiaa erilaisen linssin läpi.

Kun on asunut elämästään suurimman osan maissa, joissa oikeudenmukaisuuden periaatteet eivät toteudu monissa asioissa, joutuu katsomaan asiaa vaihtelevista näkökulmista. Miettii sitä pienen pensionin perhettä, joka pelkää hiki otsassa joka toukokuu lupaavalta tuntuvan turistikauden kaatuvan ennalta-arvaamattomaan tapahtumaan. Tai entisiä pomoja, joiden puolen suvun elämä riippuu tulevien turistien liikkeistä. Akarcan rannan rullakebapkioskia, joka tekee suuren osan tuloistaan kolmen kuukauden aikana. On-off turistibussia, joka ei ole kulkenut enää pariin vuoteen lomalaisten kaikottua ja työttömiä paikallisoppaita. En ole aina ihan vakuuttunut, onko tiettyjen kohteiden ja maiden boikotoinnilla todella tarkoitus vaikuttaa tilanteeseen vai omien yöunien laatuun.

Jutun alussa olevan kommentin sain blogiin jo aikaa sitten, ja se on minusta loistava. Turkki ei ole kiiltokuvaa, eikä ole moni muukaan maa, vaikka sinne muuttanut uudisasukas saattaa hattaroissaan hetken niin ajatella. En ole koskaan halunnut tehdä blogistani matkailumainosta, jonka tarkoitus on kiillottaa tuhansien tarinoiden ja todellisuuksien maata. Haluaisin kuitenkin viedä lukijat niille kapeille kujille, joissa lusikka kilisee teekuppiin tai nauru raikaa rakilasin takaa. Sellaisiin paikkoihin, joihin harvemmin myydään pääsylippuja tai neuvotaan matkaopaskirjoissa. Värikkäiden parvekkeiden alle, jonne kuuluu yläpuolelta iloisten rouvien tarinointi vitivalkoisten pyykkien seasta. Mukulakivikaduille, joita reunustavat historialliset rakennukset ja mitä ihmeellisemmät putiikit. Turkki on vahvojen vastavoimien maa, joiden ansiosta tunteet ovat pinnassa niin  vaalivalvojaisissa kuin jalkapallokisoissakin. Itku ja nauru, köyhyys ja rikkaudet, kateus ja vieraanvaraisuus, häviöt ja voitot eletään kaikki syvissä urissa.



Olemme kolunneet vasta osan lähialueiden kylistä ja kalastajakaupungeista. Muuttomme aikoihin kuutisen vuotta sitten  monissa paikoissa oli väljää jopa sesongin aikana, mutta nykyisin välttelemme osaa tieosuuksista jopa talviaikaan, emmekä todellakaan aio ruuhkaisimpiin paikkoihin kesällä. Suomalaisten matkailijoiden suunta on vahvasti tuttu ja turvallinen Alanya, mutta maalla olisi tarjota niin paljon muutakin. Muutaman viime vuoden aikana Izmirin alueen turistivirrat ovat lisääntyneet nopeasti. Pienten kylien infrastruktuuri on kovilla paikallisten suosimien lomien aikana ja kesäkuukausina.

Izmirin lähialueen lomapaikoista on saatavilla todella vähän tietoa jopa englanniksi, mutta melkein olemattomasti suomeksi. Paikat ovat olleet perinteisesti kaupunkilaisten kesäpaikkoja, joiden kiinnostus on alkanut vetää maan suurista kaupungeista lomalaisia viimeisen 10 vuoden aikana. Valittavana on historiallisia, autenttisia ja kauniita paikkoja. Mistä hankit tietoa ennen reissua? Nettisivut, mitkä? Minne kannattaa mennä ja milloin?
 

Kerro minulle omat lomatärppisi Turkista niin paljastan omani seuraavassa postauksessa!