Terlikit eli sisätossut -tappoase ja vierasvara
Terlikit kuuluvat niin olennaisesti paikalliseen kulttuuriin, että niistä on pakko kirjoittaa ihan juttu. Aina anopille mennessä eteisessä odottavat minulle hankitut uudet terlikit. Ne ovat aina myös numeroa liian pienet, sillä turkkilaisille tuntuu olevan mahdoton ymmärtää naisen jalan voivan olla suurempi kuin 38. Monissa kenkäkaupoissa koot loppuvat siihen, mutta olen kyllä pannut merkille monien käyttävän liian pieniä kenkiä. Tungen kuitenkin aina tossut jalkaan, sillä anoppi on niin tohkeissaan hankkiessaan itselleen ja minulle samisterlikit. Siinä sitä sitten istutaan uudet terlikit heiluen sohvannurkassa teekupit tanassa.
Monet turkkilaiset on kasvatettu niin, että tullessaan kylään kengät taiteillaan ovimatolla pois jaloista, ja sen jälkeen isännillä on syytä olla jo terlikit valmiina. Joillakin on varmasti kymmenittäin sisäkenkiä isoa vierasryhmää varten. Kengät jalassa sisälle astuminen on suurempi synti kuin Suomessa. Toisilla on olemassa ihan erillinen terlik-kaappi, jonka uumenista taiotaan toinen toistaan hienompia tossuja: on kukallisia, paljetein koristeltuja, höyhenin somisteltu ja pienellä korolla kohotettuja. Miehille tyyli on yleensä apaattisen tylsä harmaa tai musta. Onneksi meillä käy vähän vieraita, sillä oma terlik-kokoelmani on todella köyhä.
Syksyisin on selvästi terlikien juhlakausi, sillä jokaisessa marketissa ja kenkäkaupassa on viimeistä huutoa olevia terlikejä esillä. Ilman terlikejä liikkuminen on syynä monenlaiseen vaivaan, kuten vatsatautiin, flunssaan ja päänsärkyyn. Ilman tossuja kylmettyy vatsa, ja sitten ollaankin ihmeessä. En ole koskaan oppinut käyttämään sisätossuja mutta jos satun vieraspaikkaan, jossa sisätossuttomana tepastelu liitetään kuolemantaudin havitteluun, tungen kiltisti liian pienet (tai miesten)tossut jalkaan.
Terlik on päässyt toisinaan uutisiin asti. Muutama vuosi sitten eräs äiti heitti riidan päätteeksi poikaansa terlikillä päähän, jonka seurauksena poika nosti äitiään vastaan syytteen. Oikeus joutui tuolloin pohtimaan voidaanko terlik rinnastaa tappoaseeksi. Toisinaan terlikin pudotus parvekkeelta alatasanteelle tai mereen on vienyt terlikin perään kurotelleen hengen. Terlikiä ei ole siis syytä väheksyä.
Aiemmin turkkilaisissa kerrostaloissa oli huomattavasti yleisempää törmätä ovien ulkopuolella olevaan kenkäkaappiin tai ritilään, pahimmillaan vellovaan kenkälaumaan, jota katsellessa teki mieli juosta jo ennen ovikellon pimputtamista pois. Siitä sitten vaihdettiin kätevästi kengät terlikkeihin ja toisinpäin lähtiessä. Nykyisin näitä tapaa harvemmin, ja omassa taloyhtiössämme kenkien pitäminen oven ulkopuolella on ankarasti kielletty. Iso kenkäröykkiö oven ulkopuolella tarkoittaa 'kalabalik aile'-ilmiötä eli kotia, jossa on porukkaa kuin pipoa. Yläkerran herrasmiehen sanoin, me emme halua profiloitua sellaiseksi taloyhtiöksi. Se on jokaisen vuokraisännän ja naapurin kauhu, jonka moni toivoo olleen jo taakse jäänyttä arkea.
En ole terlikien ystävä, mutta erilaisia kudotuja tossuja, paljettikuvioisia sisäkenkiä ja hirviörumia muovisia korollisia kenkiä on kerääntynyt nurkkiin. Laitan niitä ajoittain keräykseen, ennenkuin saan taas kaverilta uudet äitinsä kutomat tossukat tai anopin tuomat uudet muotikengät.
Monet turkkilaiset on kasvatettu niin, että tullessaan kylään kengät taiteillaan ovimatolla pois jaloista, ja sen jälkeen isännillä on syytä olla jo terlikit valmiina. Joillakin on varmasti kymmenittäin sisäkenkiä isoa vierasryhmää varten. Kengät jalassa sisälle astuminen on suurempi synti kuin Suomessa. Toisilla on olemassa ihan erillinen terlik-kaappi, jonka uumenista taiotaan toinen toistaan hienompia tossuja: on kukallisia, paljetein koristeltuja, höyhenin somisteltu ja pienellä korolla kohotettuja. Miehille tyyli on yleensä apaattisen tylsä harmaa tai musta. Onneksi meillä käy vähän vieraita, sillä oma terlik-kokoelmani on todella köyhä.
Syksyisin on selvästi terlikien juhlakausi, sillä jokaisessa marketissa ja kenkäkaupassa on viimeistä huutoa olevia terlikejä esillä. Ilman terlikejä liikkuminen on syynä monenlaiseen vaivaan, kuten vatsatautiin, flunssaan ja päänsärkyyn. Ilman tossuja kylmettyy vatsa, ja sitten ollaankin ihmeessä. En ole koskaan oppinut käyttämään sisätossuja mutta jos satun vieraspaikkaan, jossa sisätossuttomana tepastelu liitetään kuolemantaudin havitteluun, tungen kiltisti liian pienet (tai miesten)tossut jalkaan.
Terlik on päässyt toisinaan uutisiin asti. Muutama vuosi sitten eräs äiti heitti riidan päätteeksi poikaansa terlikillä päähän, jonka seurauksena poika nosti äitiään vastaan syytteen. Oikeus joutui tuolloin pohtimaan voidaanko terlik rinnastaa tappoaseeksi. Toisinaan terlikin pudotus parvekkeelta alatasanteelle tai mereen on vienyt terlikin perään kurotelleen hengen. Terlikiä ei ole siis syytä väheksyä.
Aiemmin turkkilaisissa kerrostaloissa oli huomattavasti yleisempää törmätä ovien ulkopuolella olevaan kenkäkaappiin tai ritilään, pahimmillaan vellovaan kenkälaumaan, jota katsellessa teki mieli juosta jo ennen ovikellon pimputtamista pois. Siitä sitten vaihdettiin kätevästi kengät terlikkeihin ja toisinpäin lähtiessä. Nykyisin näitä tapaa harvemmin, ja omassa taloyhtiössämme kenkien pitäminen oven ulkopuolella on ankarasti kielletty. Iso kenkäröykkiö oven ulkopuolella tarkoittaa 'kalabalik aile'-ilmiötä eli kotia, jossa on porukkaa kuin pipoa. Yläkerran herrasmiehen sanoin, me emme halua profiloitua sellaiseksi taloyhtiöksi. Se on jokaisen vuokraisännän ja naapurin kauhu, jonka moni toivoo olleen jo taakse jäänyttä arkea.
En ole terlikien ystävä, mutta erilaisia kudotuja tossuja, paljettikuvioisia sisäkenkiä ja hirviörumia muovisia korollisia kenkiä on kerääntynyt nurkkiin. Laitan niitä ajoittain keräykseen, ennenkuin saan taas kaverilta uudet äitinsä kutomat tossukat tai anopin tuomat uudet muotikengät.
Kävipä naurattamaan. Nimittäin näin ensimmäisellä kerralla kun menin tämän isoäidin kotiin jossa pari viikkoa vietettiin, minulle annettiin tuollaiset aivan liian pienet (ja mun kengän koko on se 37-38) ja korolliset tossut, pidin niitä kohteliaasti ensimmäisen päivän, loppuajan menin sukkasillaan ja piilotin tossut sohvan alle kuin vahingossa oisivat sinne unohtuneet... 😄 itse olen tottunut kotona muutenkin käyttämään tossuja jo lapsesta asti. Mutta nuo korolliset ja pienet eivät olleet erityisen mukavat. Meillä on kotiovella kori jossa on pehmotossuja vieraillekin, ei todellakaan korollisia 😄 Täällä Virossa alkaa aina näin ennen syksyä pehmotossu myynti buumi, kaupat on täynnä erilaisia oikesta ja teko karvasta tehtyjä mitä erilaisempia pehmotossuja (ja joka vuosi sorrun niitä ostamaan) joita muuten viime vuonna löytyi vaaleanpunaisena myös miesten koossa (mies kielsi ostamasta niitä kylläkään kun ehdotin että vieraille voisi...) Joten meillä mennään pehmotossuilla. Toki täällä ovat myös mukavuus kysymys koska lattiat on kylmät.
VastaaPoistaKorolliset tossut on kauhean epäkäytännölliset ja etenkin jos ne on pienet! Mun käly lahjoitti mulle viime talvena kiva tossut, kun olin kehunut hänen tossujaan. Kälyn kaveri teki ne ja muistutin, että koko 39, tossut oli sitten kokoa 37 ja kun ihmettelin asiaa, sanoi käly kaverinsa sanoneen, että varmasti sopivat mulle kun olemme hänen kanssa samanpituisia ja hänen koko on tämä :D Pehmotossut on parhaat!
PoistaOlipas hauska postaus! :-) Mulle tuli nyt hirveä himo saada omat terlikit, ja mahdollisimman koristellut tietysti. :-D On kyllä kiva lukea sikäläisistä tavoista. <3
VastaaPoistaEtelä-Amerikassa kenkien koot loppuvat kanssa kolmekasiin tai kolmeysiin, ja isompikenkäisillä on vaihtoehdot vähissä. Kerran jäin oikein odottamaan, kun myyjä kävi kaivamassa kenkäkaupan varastosta kaikki neljänkympin kengät mitä löysi, ja sain eteeni rumia terveyskengiltä tai 60-lukulaisilta näyttäviä kenkiä. Jäivät ostamatta. :-D
Jos laitan sulle postissa talven viimeistä huutoa olevat paljetti terlikit :D? Täällä myös koot loppuu usein 38 ja 39 on tarjolla jo harvcemmin. Olen teettänyt kengät kerran Ankarassa, mutta luulisin kyllä monen paikallisen tunkevan jalkansa liian pieniin kenkiin ja useilla on sellaiset sandaalit, että kantapäät ovat ulkopuolella :O
PoistaMinä olen villasukkaihmisiä, en siis koskaan oppinut terlikkien käyttäjäksi. Meillä on täällä kotona syksyllä ja talvella tosi kylmä, joten oven suussa on kori täynnä villasukkia. Vieras poimikoon sieltä itselleen sopivat, tai palelkoon ilman. Moni tuttava osaakin meille tullessaan ottaa omat villasukat mukaan. Turkissa asuessa meillä tietysti oli terlikit turkkilaisia ystäviä varten. Kuinkas muutenkaan.
VastaaPoistaMulla on paljon patikeja eli turkkilaisten villatossuja mutta villasukkien käyttäjänä musta on tullut hieman arka kun ne ovat niin liukkaat tietyillä lattiapinnoilla vai riippuukohan se ihan langan laadusta?
PoistaKuulostaa aika vaivalloiselta perinteeltä, kun isäntäväen pitää huolehtia vieraiden sisäkengistä. Ei kai se ole edes hygieenistä niitä käyttää ja säilytellä, vai onko jokaiselle vieraalle aina omansa? Mutta miksei silti omissa sukissaan voisi olla? Onko lattiat likaiset? Tällaisia tyhmiä kysymyksiä kysyy suomalainen villasukkaihminen :D.
VastaaPoistaAika moni vaihtaa niitä säännöllisesti eli harvemmin näkee kulutettuja kenkiä. Osa tuo omansa mukanaan ja nykyisin työmiehillä on esimerkiksi mukana muovipäällysteet kenkien päälle. Toki sukissakin voi olla mutta Turkissa ei ole samanlaista lämmitystä kuin Suomessa ja talvisin lattiat saattavat olla viileitäkin. Perinne on varmasti ajoilta, jolloin lattiat olivat joka asunnossa kylmät ja muistan, että omalla isoäidilläni oli myös sisäkengät ja vieraille tarjolla omia. Turkkilaiset ovat useimmiten aikamoisia himosiivoojia, joten lattiat kiiltelevät mutta vieraiden odotetaan aina jättävän mieluusti ulkokengät ulkopuolelle ja siinä vaiheessa sisäkenkien tarjoaminen on kohteliasta.
PoistaHei,
VastaaPoistaAnteeksi, mutta vain kertoakseni, että olemme paikkakunnan yhteiskunta ja tarjoamme rahalainoja kaikille vakaville ja rehellisille ihmisille liiketoiminnan laajentamiseksi tai ostokseksi. Korko on 3% vuodessa.
Lisätietoja ota meihin yhteyttä sähköpostitse.
Sähköposti: simondurochefort@gmail.com