Kuksantekijä

Viime syksynä menin tapaamaan ensimmäistä yksityisoppilasryhmääni. Silmiini osui perheen kirjahyllyn Pentikin hopeiset porokoristeet, jotka ovat harvinaisia Izmiriläisissä kirjahyllyissä. Anopilleni useita vuosia sitten Suomesta tuomani kynttiläsetti nakottaa edelleen kirjahyllyssä näyttäen hieman hassulta pitsiliinojen ja krumeluurien kipsipatsaiden välissä. Porokoristeet eivät kuitenkaan olleet ainoat Suomeen liittyvät asiat oppilaideni kotona, sillä pian selvisi perheen syvä innostus ja arvostus tuota ihmeellistä kylmää maata kohtaan. Kirjahyllyssä oli suomalainen kokkikirja, luontokirja ja muutama matkaopas. Kunniapaikalla piirongin päällä komeilivat ulkomaankomennuksella olleen suomalaisen perheen kuvat, joiden kautta koulutuksesta kuuluisaan maahan ja sen kulttuurin oltiin tutustuttu.

Eräs toinen oppilaani, hieman vanhempi työikäinen herrasmies, osoittautui myös fanaattiseksi Suomen ystäväksi. Ilmeeni oli taatusti hölmistynyt kun oppilaani halusi tietää kaiken mahdollisen kuksan tekemisestä. Pian kävi selväksi, että tietomäärä asiasta oli hänellä itseäni huomattavasti laajempi. Ensimmäinen kuksa on nyt valmis, ja lisää valmistuu mökkiharrastuksena. Itseni lisäksi toimistossa pidettävillä oppitunneilla on lähes aina toinenkin supisuomalainen otus, sillä perheen koira on matkustanut Izmiriin Joensuun kennelistä. Suomalainen koira! Suomea se ei ymmärrä, mutta välillämme vallitsee syvä ymmärrys kotikontujemme takia. Englannintunneilla olemme käsitelleet kuksan teon lisäksi monenlaisia aiheita. Mitä Suomessa syödään? Saunakulttuuria ja alastomuutta, sekä esteettisyyden käsitettä, jonka erot huomaa hyvin vertailemalla paikallisia ja suomalaisia asunnonmyynti-ilmoituksia. Joskus kysymykset ovat niin haastavia , etten tiedä aina kumpi on hankalampaa, takoa sujuvaa enlantia oppilaani ilmaisutaitoon vai kertoa vaikkapa Suomen rautakaudesta.


Tämän kesän viimeiseksi lomakohteeksi valikoituneessa Gümüldürissä meitä odotti taas kaksi vannoutunutta Suomen ystävää. Turku on ihana, huudahti rouva saapuessamme asunnolle. Ensin meille esiteltiin kirjahyllyn vaikuttava Juhla Mokka kokoelma. Yksi osa kirjahyllyä oli täytetty kahvipaketeilla, joista hämmennyin niin etten osannut muuta kuin ottaa valokuvan. Aika pian selvisi, ettei asunto johon olimme saapuneet ollut sama, kuin valokuvien perusteella varaamamme. Ei tietenkään, hymyili rouva, kun kuulimme että meille saapuu suomalaisia vieraita, annoimme teille astetta tasokkaamman asunnon! Suomalaisuudesta on monesti pelkkää hyötyä.


Viime sokerijuhlan aikana entinen kolleegani oli miehensä kanssa kaupungissa vierailulla. Olimme juuri istuneet kahvilaan ja vaihtaneet karjalaiset ilonkiljahdukset kun naapuripöydästä huikattiin selvällä suomella ''Hei, mitä kuuluu?'' Olin järkytyksestä hetken jäykkänä, sillä luulen tietäväni lähes kaikki kaupungissa kieltäni osaavat. Viereisessä pöydässä meitä tervehti turkkilainen nuori nainen, joka kertoi asuneensa kotikaupungissani Lappeenrannassa, Tampereella ja Helsingissä kunnes palasi lopulta takaisin kotikaupunkiinsa rakkauden vuoksi. Suomi ei ollut kuitenkaan unohtunut, eikä ihan kielikään ja kesän aikana tyttö kertoi suuntaavansa Suomeen festareille, sydämen olivat valloittaneet suomalainen heavy ja Ville Valo.

Turkissa asuvia suomalaisia tulee vastaan todella harvakseltaan, mutta sen sijaan Suomessa käyneitä tai maasta kiinnostuneita turkkilaisia tuntuu etsiytyvän eteeni aika usein. Turkissa pysyvästi asuvien suomalaisten määrä liikkuu reilun 2000 kieppeillä, ja Izmiriin asettuneita heistä on kourallinen. Kuksat, koulutus ja kahvi ovat kuitenkin löytäneet tiensä tännekin.