Turkkilaiset ruokatavat

Kaikki ihanat maut, innostus kokkailuun ja kokeiluun on auennut itselleni vasta ulkomailla. Nuorempana elin helposti päiviä nuudeleilla, ruisleivällä ja jogurtilla. Ruuan laadun vaikutuksen huomasin Englannin kauden aikana, jolloin ruoka koostui voileivistä, sipseistä, oluesta ja työpaikan ala-arvoisesta safkasta, mutta ruokakulttuureihin ihastuin vasta Aasian vuosina. Turkki ei ole millään tavalla latistanut rakkautta ruokaan, ja aika monesta erikoisesta paikallisesta ruokatavasta on tullut osa omaa ruokailua. Kuulun niihin ihmisiin, jotka suunnittelevat monesti seuraavaa ateriaa edellisen loputtua, mutta asian kanssa on vain elettevä, nälkäisenä tai kylläisenä.



Tässä poimintoja paikallisesta ruokakulttuurista:

1. Jogurtti

Turkkilaiset harvemmin syövät jogurttia aamiaisella myslin ja hunajan kanssa, mutta jogurttia syödäänkin sitten usein muiden ruokalajien kanssa. Tietyt ruuat, kuten monet munakoiso ja oliiviöljyssä haudutetut vihannesruuat vaativat vierelleen paksua, paikallista jogurttia. Jogurtista tehdään myös jogurttijuomaa ayrania, joka kuuluu kebapruokiin ja lasten välipalalle. Marketeissa tarjolla on muutamia sokerisia hedelmäjogurtteja, mutta suurimmaksi osaksi valikoima on paksua jogurttia, joista voi valita kermakuorrutteisella tai ilman, laktoosittoman tai kevytversion. Mezeitä ja esimerkiksi jogurttikeittoa varten on myynnissä paksua, valutettua jogurttia. Suurin osa tutuistani tekee itse jogurtin, sillä kaupan jogurttihan on tunnetusti ihan myrkkyä.

En voisi kuvitella enää syöväni moussakaa, paistettuja munakoisoja, haudutettuja vihreitä papuja tai pinaattipannua ilman jogurttia.



2. Auringonkukan siemenet

Näiden syömisen opetteluun meni useampi vuosi. Siemenen saalistaminen parilla kielen liikkeellä ja samalla kuorien erottelu ei luonnistunut alussa ollenkaan, mutta nykyisin kuorikeot pöydällä ovat miehen kanssa tasan. Auringonkukan siemeniä tarjotaan usein oluen kanssa ja leffaa katsellessa, ovat sipsejä terveellisempi herkku, sillä onhan niissä runsaasti vitamiineja.

Kaupungin siivoojat ovat varmasti eri mieltä viheliäisistä kuorista, joita osa edelleen narskutellessaan heittelee maahan valistuskampanjoista huolimatta. Kuoria varten on jaettu jopa paperipusseja, ja järjestetty laajoja kampanjoita.

3. Ruoka-aineiden yhdistely

Turkkilaisille tuntuu olevan tärkeää, että tietyt asiat kuuluvat ruokapöydässä yhteen ja tietyt eivät. Papuruokien kanssa tarjotaan aina pilahviriisiä ja keiton kanssa on pakko olla valkoista tuoretta leipää, edes aavistuksen tummempi laatu ei kelpaa. Kebapruokien ja piden kanssa on oltava ayrania. Kaikenlainen fuusiokokeilu saa paikallisen kokin hermoromahduksen partaalle. Turkkilaisessa kodissa harvemmin kuuluu lausetta, että no ei se nyt ole niin vakavaa, ellei ole sitruunaa salaattiin tai jogurttia täytettyjen munakoisojen kanssa. Niitä lähdetään hakemaan vaikka kaatosateessa, koska ruoka on vakava asia.

Kalaa ja jogurttia taas ei voi syödä samalla aterialla, sillä siitä voi saada ruokamyrkytyksen. Riisi ei sovi etikkaa sisältävien ruokien seuraksi, eikä granaattiomenaa tai luumuja tulisi syödä tiettyjen liharuokien kanssa. Olen rikkonut kaikkia sääntöjä monesti, ilman suurempia kärsimyksiä.



4. Suomalaisen keitto on turkkilaisen pata

Turkissa on paljon keittokuppiloita, joissa tarjotaan usein vain erilaisia keittoja. Keitoiksi lasketaan sileät vihanneskeitot ja muutamat lihakeitot, joissa kaikissa olennaista on kunnon lihaliemi. Keittokuppilat ovat auki ympäri vuorokauden, ja varsinkin talven kohmelokelien aikaan mikään ei ole parempaa kuin lautasellinen tomaattista ja mausteista linssikeittoa juustopiden ja raastesalaatin kera tutussa kuppilassa.

Suomalaiset liha- ja nakkikeitot kuuluvat paikallisittain sulu yemek -kategoriaan, joita nautitaan riisin ja salaatin kera. Ne ovat liemessä haudutettuja lounasruokia, eivät keittoja.




5. Esteettiset asetelmat

En ole törmännyt Turkissa aamiaispöytään, jossa on leikkeleitä paketissa ja juustokimpale jokaisen höylättävänä. Arkisina aamuinakin paikallisissa kodeissa asetellaan hillot, juustot ja vihannekset omissa kipoissaan pöytään ja istutaan hetkeksi yhdessä ennen päivän hulinaa. Aamulenkillä ihastelen lähimarketin miehiä, jotka asettelevat omenat ja tomaatit kerrallaan asetelmiksi vihanneslaareihin. Markkinoilla jopa pavut on aseteltu symmetrisiksi keoiksi. Seesamirinkiläkauppiaan rinkulat on ladottu millintarkasti pinoon ja viininlehtikääryleet aseteltu suoriin riveihin. Ulottuisipa tuo millintarkkuus muihinkin asioihin arjessa.



6. Juuresmehua ja kurkkulientä

Illallisravintoloissa saattaa törmätä seurueisiin, joilla on raki lasillisen vieressä olevassa vesilasissa punaista juomaa. Se on salgamia eli fermentoitua juuresjuomaa, jota voi ostaa tulisena tai mietona. Salgamia juodaan myös liharuokien kanssa, ja sen maku jakaa kokeilijoita. Juuresmehupullot löytää marketista virvoitusjuomien vierestä, ja ne ovat melko suosittuja. Useimmissa etikkasäilykkeisiin erikoistuneissa puodeissa on myynnissä suolakurkkulientä, jota on tapana juoda lasillinen esimerkiksi ostosten lomassa seisaaltaan. Tykkään molemmista happamien ja etikkamakujen ystävänä, ja onpa eräs suomalainen ystäväni jäänyt juomiin sen verran koukkuun, että joutui rajoittamaan vatsanväänteiden takia salgamin juomista.



7. Satokalenteri

Kauden tuotteita syödään ja sillä selvä. Voi olla, että joku ei tykkää pinaatista tai purjosta, mutta sitä syödään silti. Perheen painajaiset eli inhokit on tapana kätkeä börekin eli ohutkuorisen piirakkataikinan uumeniin, ja siitä syystä pinaatti- ja purjoleivonnaiset ovatkin varmaan aika suosittuja. Toinen tapa on kiikuttaa pinaatit juuston kera lähimpään pideleipomoon ja leivotuttaa siellä rapeita pideitä, joita pahinkaan pinaatinvihaaja ei voi vastustaa. Onneksi kuulun niihin, jolla ei löydy satokalenterista juuri inhokkeja, joten syön kätkemättäkin.



8. Ennusta kahvista

Olen oppinut nauttimaan vuosien varrella pienestä kupposesta turkkilaista kahvia. Kahvin keitto pienessä kuparikipossa on taitolaji, ja oikein keitettynä pinnalle muodostuu juuri oikeanlainen vaahto. Juon aina kahvini sade eli ilman sokeria, joka halutessa lisätään siihen jo keittovaiheessa. Kahvin juonnin yksi tärkeitä rituaaleja on ennustaa kupin pohjalle jäävistä poroista. Kuppi keikautetaan tassin päälle, odotetaan hetki ja sen jälkeen porukan paras ennustaja kertoo kunkin kupin porojen mallista mitä tuleman pitää. Ei ole näkynyt ennustusten lupaamia rahavirtoja tai muita hulppeuksia.



9. Monta sorttia

Tämä monen sortin tarjonta vieraille on mukavaa kun kyläilee mutta ajaa minut hulluuden partaalle, ja sen takia en juuri kutsu kotiini vieraslaumoja. Nykyisin tosin moni hakee ainakin osan tarjottavista lähileipomosta tai mandirasta eli herkkukaupasta. Vieraille on kuitenkin tapana tarjota monenmoista, kuten olen huomannut kiertäessäni oppilaiden kodeissa. Keskiviikkona en syö ikinä lounasta, sillä tiedän oppilaani isoäidin kiikuttavan minulle aina sellaisen herkkutarjottimen sisältäen suolaista ja makeaa, että meinaan haljeta. Tarjottavana on voi olla vaikka pieniä lihapullia, suolaisia pasteijoita, linssipullia, kakkua ja baklavaa.

 

Millaisia ruokatapoja olet oppinut tai ihmetellyt uudessa kotimaassasi?

















Kommentit

  1. Nam:) Ihana kirjoitus :) Minulle avautui ruokamaailma täällä Israelissa (ja myös Etelä-Amerikassa),mutta vasta toisella kerralla, ja oikeastaan kolmannella, jolloin aloitin blogini,11 v. sitten. Ensimmäisellä kerralla täällä oli niin kiireistä, ensin opiskelut, sitten työ,sitten pieni lapsi ja 6 päiväinen työviikko, ei siinä kauheasti silloin ehtinyt ajatella kokkauksia, vaikka vihannes-ja hedelmävalikoimmat täällä vetävät vertoja. En kyllä ole koskaan ollut mikään roskaruoan ystävä, mutta kuten sinua Turkissa niin minua on innostanut täällä kaikki ihanat tuotteet ja torit. Hih, auringonsiemeniä syödään täälläkin, itse en ole koskaan oppinut sille tavalle, ja monessa kioskissa täällä niitä paahdettuja auringonsiemeniä jotka sitten roskaavat....Ottomaanien keittiö on vaikuttanut täällä moneen ruokalajiin, eikä ihme kun ottomaanit hallitsivat omallakin asuinalueellani pitkään. Carmel-torilla, joka on suuri rakkauteni, on turkkilainen paikka jossa ayrania ja turkkilaista börekia, joka kuulemma hurjan hyvää, itse en ole kokeillut kun yritän välttää sellaisia herkkuja. Täälläpäin erikoista on varmaan kosher-säännökset, joissa ei sekoiteta lihaa eikä maitotuotteita, eikä syödä äyriäisiä mutta itse en välitä mistään säännöksistä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallinen valikoima ja varmasti paikallisten kiinnostus ruokaan on ollut se innostuksen lähde täällä. En itsekään ole mikään roskaruuan ystävä, kun lopulta aika pienellä vaivalla saa tehtyä hyvää ruokaa itsekin. En aikoinaan uskonut, että hurahtaisin syömään auringonkukansiemeniä mutta niin siinä vaan lopulta kävi. Börek on tosi hyvää mutta aika rasvaista, tosin siitäkin saa kevyemmän kun tekee itse uunissa. Sääntöjä en itsekään noudata, se kun tuo ihan liikaa rajoitteita keittiöön :)

      Poista
  2. Ihana postaus! Tuli ihan hirveä nälkä, mutta onneksi lounasaika on juuri sopivasti käsillä. :-)

    Löysin useita yhtäläisyyksiä intialaiseen keittiöön, kuten tuo jogurtin, ruoka-aineiden yhdistelyn ja satokalenterin. Intiassa ei myöskään tunneta makeita välipalajogurtteja, vaan jogurtti kuuluu nimenomaan ruoan oheen (tai lähinnä aterian päättäväksi elementiksi) tai sitten viilentäviin juomiin. Esteettityys taas on intialaisista pöydistä usein aika kaukana - tärkeintä on kai, miltä ruoka maistuu kuin miten se on aseteltu tarjolle. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mielenkiintoinen postaus! Ja ihanaa kun ruokaa laitetaan toreilla ja kojuissa noin houkuttelevasti ja pieteetillä esille. Tuli tuosta kahvista mieleen, kun mieheni kävi useampi vuosi sitten Turkissa työmatkalla. Hän oli kehunut paikalliselle kollegalleen turkkilaista kahvia. Ja kuinka ollakaan työkaveri oli tämän kuultuaan ostanut kolme - neljä suurta kahvipukettia kotiinviemisiksi.

      Poista
    2. Välipalajogurtteja on aika vähän, eivätkä ne ole kovin suosittuja, mieluusti sitä itse tehtyä jogurttia pitää olla. Turkkilaiset on tässä asiassa tarkkoja ja esteettisiä, ruoka pitää tarjota ja asetella aina tarkasti esille.

      Turkkilaisten kanssa kannattaa olla tarkkana mitä toivoo ruokien suhteen, sitä tulee taatusti ja monta kiloa :D Jos vahingossa kerrot tykkääväsi jostain ruokatuotteesta, saat olla melko varma että pian sitä lähetetään tai tuodaan sinulle runsaasti.

      Poista
  3. Oijjoi, kateeksi käy. Niin paljon kasvistuotteita, siemeniä myöten, ja päälle aina jogurttia. On teillä paratiisi. Minä ostan kaupasta Valion turkkilaista jogurttia, mutta varmasti se on juuri sitä myrkkyä, jota teillä pelätään :D. Suomessa valmistetut jogurtit eivät ole hyviä, enkä lainkaan tykkää niistä maustetuista varsinkaan, jotka maistuvat sokerilta ja tuntuvat muovilta. Mutta minkäs teet, kun ei Suomesta muuta saa. Meillä ei ole ruokaperinteissä kovin isoa taitovalikoimaa. Eikä täällä kylmässä ja pimeässä kasvikunnan tuotteitakaan kasva muuta kuin peruna, porkkana ja lanttu. Mistä tuli mieleeni, että fermentoitu juuresjuoma kuulostaa kyllä kokeilemisen arvoiselta. Ehkä siihen löytyy ohje netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvikset ja hedelmät on Turkissa ihanat, ja jogurtti. Tosin luulen, ettei meillä ole yhtä tarkkaa elintarvikevalvontaa kuin Suomessa. En tykkään itsekään niistä maustetuista versioista vaan maustan mieluummin itse tavallisen jogurtin. Marjoja ja sieniä kaipaan Suomen metsän antimista, ne kun taas eivät taas täällä ole kovin kummoisia. Jos turkkilainen kirjoittaisi samanlaisen jutun Suomesta niin ehkä hän ihmettelisi ihmisten sienioppia ja marjojen keräämistä metsistä :)

      Poista
  4. Hei,
    Anteeksi, mutta vain kertoakseni, että olemme paikkakunnan yhteiskunta ja tarjoamme rahalainoja kaikille vakaville ja rehellisille ihmisille liiketoiminnan laajentamiseksi tai ostokseksi. Korko on 3% vuodessa.
    Lisätietoja ota meihin yhteyttä sähköpostitse.

    Sähköposti: simondurochefort@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit