Kulttuurit törmayskurssilla

Joskus käy niin että kun nousee väärällä jalalla, hyppää matkalaukkuun piiloutunut Suomiränkkä mukaan hyllyn päältä. Ne ovat niitä hetkiä kun minulla ja Turkilla on alavire suhteessa. Ränkkä istuu olkapäällä ja saattaa ladella aamutuimaan totuuksiaan. Sen ansiosta käännän lastenohjelmat aamulla 07 aavistuksen normaalia lujemmalle ja kolistelen viimeistään ysin aikaan kattiloita, sukulaisia kylässä ja kehtaavat lorvia sängyissä vielä tähän aikaan, karjuu Suomiränkän luterilainen maailmankäsitys, jonka mukaan aikaisin nouseminen on hyve. Harmi vaan ettei kukaan turkkilainen ole sellaisesta hyveestä tietoinen.


Miehen olkapäällä ei paikallista ränkkää yleensä näy mutta kyllä sitä joskus ihmetyttää, suuresti. Kun suomalaiset ystävät tai perheeni on kylässä, alkaa suunnittelu. Se aloitetaan aamulla, aikataulutus, ruokien valinta ja jonkunlainen suunnitelma on valmis miten päivä tulee menemään. Tämä on ehkä käsittämättömin juttu mitä mieheni ei voi tajuta, miksi aamulla pitää tietää mitä illalla syö tai missä on iltapäivällä? No kun pitää, suomalaisen mieli rauhoittuu kun sillä on listat ojennuksessa ja suunniteltu päivä edessä. Itselläni ne listat on kyllä aina hukassa ja päivän suunnitelmiin on tässä maassa tapana tulla ulkopuolisia häiriötekijöitä. Oikeasti olen päässyt hyvin eroon liioista suunnitelmista, Turkissa elämä muuntautuu pakostakin aika spontaaniksi monien ulkoisten tekijöiden vuoksi, kaupassa ei ole munakoisoja vaikka sen piti olla pääruoka tänään, oikea vaippakokokin on lopussa, lääkärireissu tyssää tietokoneen ilmoittaessa että vakuutus ei ole voimassa, reissu toiselle puolelle kaupunkia sosiaalivakuutustoimistoon, kolari on katkaissut tien, joten bussilinja on poikki ja niin on saatu päivään ympättyä kaikenlaista oheistoimintaa, jota ei lue listalla. Ketään ei kiinnosta enää siinä vaiheessa munakoisojen puuttuminen.

Mieheni on saanut ylimääräisiä sydämentykytyksiä Suomesta saapuneiden vieraidemme rennosta pukeutumisetiketistä. Suomessa on ihan normaalia mennä omalle pihalle ottamaan aurinkoa pyyhe päällä saunan jälkeen, Turkissa ei voi oikein kekkuloida omalla pihallakaan puolipukeissa, vaikka pihamme on melko suojainen niin aina joku utelias silmäpari osuu johonkin ikkunaan kurkkimaan. Mies kyllä ymmärtää suomalaisten luonnonlapsien vietin mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa mutta naapurit eivät, Turkissa puolipukeissa kulkeminen naapureiden nähden on röyhkeää heitä kohtaan. Naapurin rouva varmasti pyörtyisi nähdessään pihallamme istuskelijan pelkässä pyyhkeessä olutta nautiskelemassa.

Jos jostain niin talon tarjottavien arvostelusta suomiränkkä nousee kiukusta hyppimään. Olisit laittanut nämä perunat uunipellille limittäin niin ne olisivat ruskistuneet kaikki...kyseessä on kermaperunalaatikko ja se syödään näin Suomessa. Jos ränkkä saadaan raivostumaan kunnolla niin tässä vaiheessa on hyvä luennoida anatolialaisen keittiön kauheasta rasvan ja suolan käytöstä ja hiljentää koko pöytäseurue. Suomalaiset vieraat ovat niin tyytyväisiä, syödään mitä tarjotaan eikä aloiteta litaniaa kuinka mikäkin pitko on suvussa letitetty ja kuinka se tehdään oikein, pahoitellaan jos ollaan vielä allergisia kun turkkilainen karjuu jo ovenraosta että hyi haiseeko täällä kaali yööök.
Tiedättehän suomalaisen sanonnan ' talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan'? Se ei päde Turkkiin, tänne sopivaksi se saadaan kun vaihdetaan talo ja vieraat sanojen paikkaa.

Yleensä suomiränkkä istuu hiljaa matkalaukussaan eikä korota ääntään. Vaikka olemmekin aika erakkoja miehen kanssa niin kyllä me vieraista tykkäämme, saammekin pian kylään ystäviä Suomesta joten tiedossa on varmasti pari turistipostausta Ankarasta ja jotain ehkä lapsistakin, neiti saa nimittäin kylään ikäistään herraseuraa. Ankaraan on nyt paras aika tulla, sillä kesä on juuri saapunut kaupunkiin!



Kommentit

  1. Itse harvoin muiden nähden (paitsi oman perheen) "rönköttelen", mutta jos joku kehtaisi vieraaksi tullessaan alkaa arvostelemaan ruuanlaittoani, leipomistani tai muuta taloudenpitoa, niin johan pomppaisi! Enkä voisi ikinä kuvitellakaan meneväni neuvomaan tai arvostelemaan ketään vieraisilla ollessani...Tämä on varmaankin jotain, mikä tosiaan on kaikille suomalaisille yhteistä ja kuuluu peruskäytöstapohin. Mutta joo, maassa maan tavalla. Onneksi korealaiset ovat tässä suhteessa äärimmäisen hienotunteisia, ainakin ovat toistaiseksi olleet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaisten mielesta se jotenkin kuuluu asiaan etta ne talon tarjottavat kaydaan lapi, mita keitossa on, kerrotaan miten mina sen tekisin ( paremmin...)ja sitten alkaa se naisten kaakatus kuinka kukakin minkakin tekee ja miten isoaiti ja tati teki ja jep en oikein sovi naihin tallaisiin kotirouva porukoihin. En kesta etta tarjottavia arvostellaan vaan se on minunkin mielesta huonoa kaytösta, nuoremmasta polvesta löytyy jo innokkaita kokeilijoita mutta vanhemmasta polvesta vahemmin ja kaikki muu ruoka kuin turkkilainen on kuin se olisi vaarin tehty. Aika raskaita vieraita siis jotkut.

      Poista
  2. Lisätään listaan vielä ohjeet lasten hoidosta, lihomisesta ja kaikesta muustakin mikä elämään kuuluu... Ja tuo ränkkä on kyllä tuttua täällä Ranskassakin, onneksi se tulee nykyään jo vähän harvemmin. Minkäs näille mahtaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo yhteinen ihmettely etta oletpa lihonut-laihtunut kuuluu samaan kastiin kun tarjottavien ruotiminen, en vaan kesta. Ei naille minkaan mahda, onneksi meilla kay harvemmin sellaisia vieraita etta se rankka hyppaa esiin niiden takia.

      Poista
  3. Tuohon alastomuuteen ja puolipukeisuuteen on kommentoitava. Me asumme turkkilaisen mieheni kanssa Suomessa, Helsingissä ja käyn taloyhtiön saunassa pukeutuneena matkalle kylpytakkiin. Mieheni ei suostu kulkemaan kanssani rappukäytävässä. Kerran naapurin turkkilaismies näki, kun olin matkalla jokaviikkoiselle saunareissulle (kylpytakkiin pukeutuneena) ja tämän jälkeen hänen rouvansa ei enää tervehtinyt minua. Omassa kotimaassani pukeudun juuri kuten lystään, mutta toki Turkissa asuessamme ja vieraillessa pukeudun tilanteen vaatimalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkoi naurattamaan ihan kauheasti, siis rouvako ei tervehdi sua siksi etta olet nyt saadytön nainen kun kavelet kylpytakissa saunaan :D Voi apua, hyva etta pysyt tiukkana, kylla turkkilaisrouvan on nyt taivuttava sietamaan suomalaisia tapoja.

      Poista
  4. Jos nyt palaisin hetkeksi edellisiin postauksiin siivouksesta ja "Kotona Istanbulissa" - kirjaan. Ensinnäkin olet ihan oikeassa turkkilaisista innokkaan siivouksen suhteen.. Turkkilainen mieheni oli täällä viikonlopun ja sinä aikana pestiin ikkunat, mopattiin koko asunto, imuroitiin, tampatattiin matot, pyyhittiin pölyt ja tyhjennettiin kaapit kaikesta ylimääräisestä tavarasta. :D Huh.. Ahkera mies, kun niin paljon puuhasi ja ihan tyytyväinen täällä olen! Koti kiiltää... ;)

    Kotona Istanbulissa kirjan sain juuri kirjastosta lainaksi. Mutta arvaapa mitä? On super suosittu täällä Suomessa! Kirjassa on jatkuvasti useita varauksia! Taitaa siis olla muitakin Turkkiin hurahtaneita... ;)

    / Frida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla se siisteys on hieno piirre, kunhan se ei saa aarimmaisia piirteita, kivahan se on kun on siisti mies rinnalla. En yhtaan ihmettele etta Kotona Istanbulissa kirja on suosittu ja hienoa etta on noin suosittu! Toivottavasti moni myös ei-Turkin ystava lukisi sen ja saisi uusia ajatuksia.

      Poista
  5. Tuttua on, mutta ei onneksi sukulaisten toimesta. "Yök, kalaa, mä inhoan kalaa." "Tässä on ihan liikaa minttua." Tosin arvostelu saattaa kohdistua yhtälailla kaupan kakkuunkin, joten sen voi päätellä kuuluvan asiaan. Minustakin se on huonoa käytöstä, enkä ikinä sanoisi toisen pöydässä Yök tai tosi pahaa. Ja pahoitan jollakin lailla aina mieleni, vaikka kuinka yritän ymmärtää. Mutta hei, näissä tiloissa voi sanoa, että "olen suomalainen..." ja kuvitella, että meillä nämä asiat on paremmin tässä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin kotirouvilla ei ole kauheasti muita keskustelunaiheita kun ruoka tai siivous, joten ne jutut rullaa samojen juttujen ymparilla. Minua arsyttaa sellainen ruotiminen ja kylla minunkin mielesta on hienompaa olla hiljaa vaikkei tykkaisikaan ja kiittaa kauniisti vaivannaösta. Enpa minakaan kaikista turkkilaisista tarjottavista ole valittanyt, mitahan sanoisivat jos olisin aloittanut etta meilla Suomessa tama tehdaan paljon paremmin, katsos....

      Poista
  6. "Vitsit taalla on sotkusta! Enpa ole nain sekavaa asuntoa nahnyt!"

    Anoppi kylassa 4 vkoa kevaalla 2012. Ensimmainen kommentti astuessaan sisalle juuri siivottuun asuntoomme.

    JEP JEP.

    Tekiko mieli sanoa: "hei hyva, moppi on taalla, aloita vaikka keittiosta!"?
    TEKI.

    R.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 4 viikoa.....apua.......tunnen suurta sympatiaa. Viimeistaan kolmantena paivana anoppi aina kysyy etta etkö aio pesta jo pyykkia, tulee paniikki etta jossain seisoo likaisia vaatteita, huoh.

      Poista
  7. Ihana postaus ja suoraa puhetta. :-)

    Minä olin ennen justiinsakin semmoinen, että minun piti tietää minuutin tarkkuudella koko päiväohjelma etukäteen. Arvaapa olenko vielä? :-D Eniten minua ärsyttää tuo kauppajuttu, jos on päättänyt että tänään syödään vaikka lammasta, niin eihän sitä tietenkään kaupassa ole! Improvisaatiokyky toki on parantunut, mutta siltikin tämä ärsyttää aika usein. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin olen suunnittelija mutta taalla se on jaanyt, pakosta, toisaalta nautin kylla tasta heittaytymisesta ilman suurempia suunnitelmia. Isoissa marketeissa taalla on tarjonta tasaisempaa mutta naissa pienemmissa marketeissa ei ja kylahan se joskus arsyttaa kun vaipat löytyy vasta kolmannesta marketista ja niita ilmankaan ei oikein voi olla :D

      Poista
  8. Hauska postaus;D Näitä ränkkiä on aina siellä sun täällä.,Minullekin tuo suunnitelmallisuus on tärkeää mutta onneksi ei enään niin paljon kuin ennen.Mutta esim,aikojen suhteen olen kauhean tarkka;tulen aina ajoissa ja sitten ärsyynnyn kun täällä ei aina niin välitetä olla prikulleen ajoissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minakin olin ennen tarkka aikatauluista mutta huomaan lipsuvani niista nykyisin itsekin, suunnittelen silti varmasti enemmin kuin perusturkkilainen edelleen.

      Poista
  9. Se on kyllä totta, ettei Turkissa voi kekkuloida miten puolialasti tahansa. Toisaalta mä ymmärrän ja arvostan heitä siinä. Musta on hienoa, kun on maa jossa väheksytään tissien, alapään ja pepun vilauttelua. Vihaan itsekin sellaista, kun jotkut pukeutuu niin huorahtavasti.. Toisaalta sitten taas olisi hienoa, jos voisi edes omalla pihalla ottaa aurinkoa ja kulkea rennommin. Mulla kylläkin oli joskus Turkissa sellainen tilanne, että halusin pihalla paistatella päivää. Olin rupatellut aikaisemmin naapureiden kanssa niitä näitä ja kertonut suomalaisuuden eroista. Tokaisin vaan kylmän rauhallisesti, että huomenna aion ottaa pihalla vähän aurinkoa, jotta saan väriä valkoisen ihoni pintaan. Naurahduksia siitä tuli vastaukseksi, mutta eipä kukaan ainakaan tullut mitään sanomaan. En siis usko, että kukaan mitään pahaa tarkoittaa. Heillä vaan niin erilaiset totutut tavat.. :) Hienoa kuitenkin kun puhutaan näistä eroista täällä. Uskon olevani paljon fiksumpi sitten, kun matkustan taas Turkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin riippuu vahan alueesta missa on ihan ok ottaa aurinkoa pihalla, toisaalta Turkissa nakee pukeutumistyylia aika laidasta laitaan, on minihameisia ja sitten taas huiveissa kulkevia, mutta aamiaiselle saavutaan pukeutuneina, ainakin jos on vieraita eika kotona kuljeskella pyyhkeessa tms. Se on tosiaan paikallinen tapa ja silla lailla osoitetaan arvostusta muita kohtaan. Kiva kun olet löytanyt taalta jotain hyödyllista!

      Poista
  10. Olipas mukava postaus...:)
    Uutena lukijana ihastuin niin, että päätimpä kirjautua lukijaksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa lukijaksi! Mukavaa vappuaattoa!

      Poista
  11. Sinä kyllä osaat aina uudelleen nostaa esiin niin osuvia piirteitä ja kuvauksia Turkista ja turkkilaisuudesta! Joka ikiseen postaukseesi olisin voinut kommentoida "noinhan se just on!" Vaikka Suomessa nyt asummekin, 15 vuoden aikana on kokemuksia Turkista ja turkkilaisista sukulaisista kertynyt aika lailla. Viimeksi rakkaiden sukulaisten vierailulta; ei ole suomalainen emäntä oikein tottunut ruokien niin suoraan arvosteluun :)

    Kiitos sinulle, kun tuot Turkin niin elävästi myös meille tänne Pohjolaan sujuvilla kirjoituksillasi!

    Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee kylla suomalaisella emannalla meinaa hermo menna toisinaan naiden kanssa ja kiitos paljon kivasta kommentistasi ja mukavista sanoista! Hyvaa vappua!

      Poista
  12. Olipas taas hauska lukea tätäki tekstiä ja näitä kommentteja! Tulee itellekki mieleen tilanteita kuinka mun turkkilaisen miehen sisko ja hänen ystävänsä kaikki katselevat minua ja kyselevät olenko raskaana? Ei, en ole, en vain ole ihan langanlaiha. Tai se virhe ko menen laittamaan tonnikalaa salaattiin ja saan siitä hirveät arvostelut kuinka se ei sinne sovi, no määpä tykkään! Mää myös oon tottunu suunnittelemaan vähän päivää mitä se tulee pitämään sisällään, mutta Turkissa ikinä mikään ei tosiaan mene miten on suunnitellut joten täysin turhaa, ja aina kellonaikaa sovittaessa täytyy kysyä, että suomen aikaan vai turkin aikaan? Turkin aika meinaa aikaa, joka on paljon sovitun ajan jälkeen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkkilaiset ovat todellakin suorasukuisia, turkkilaisittain on ihan normaalia arvostella kiloja ja ulkonaköa mutta suomalaisittan se tuntuu ilkealta, onhan tahan tottunut mutta kokonaan siihen ei totu ikina. Mukavaa vappua sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit