Ensimmäinen vanhempainkokous

Osallistuin viime viikolla ensimmäiseen vanhempainkokoukseen, edellisessä oli ollut mies.  Eka viikko oli mennyt sumussa, tyttö itki aamulla lähtöä ja hakiessa ikävää, meitä huolestuneen näköisiä äitejä ja isiä oli aula pullollaan, huokailemassa ja otsa kurtussa, tuleekohan tästä mitään, muutama vanhemmista päätti odottaa vielä vuoden. Tokalla viikolla oli otsakurtut jo hieman suoristuneet ja huojentuneita huokauksia havaittavissa. Alun epäilyt tarhan suhteen olivat vaihtuneet tsemppeihin, kerrottiin yhteen ääneen, että meilläkin tullaan jo hymyssä suin kotiin ja kysellään aamulla joko mennään. Eräs äiti kertoi tytön itkeneen eka viikon ja itse itkeneensä tokan viikon, helpotuksesta.


Tytön anaokulu eli tarha on valittu viime vuonna Turkin laadukkaimmaksi valtion tarhaksi. Tarha on ekokoulu, jossa opetellaan kierrättämään perusasioita ja tarhan johtaja tuntuu olevan todellinen työtä pelkäämätön puuhanainen. Koululle on myönnetty mukavasti määrärahoja tälle vuodelle ja kaikki luokat, lelut ja tarvikkeet tullaan uusimaan. Ruoka on valtion koulujen tasoon nähden laadukasta. Täytyy kuitenkin muistaa että kyseessä on valtion tarha ja määrärahat eri tasoa kuin monissa yksityisissä. Ystäväni kertoi tuttavansa laittaneen lapsensa alueemme yksityiseen tarhaan ja olevansa todella tyytyväinen, kuukausimaksu on 1200 tl, siihen hintaan sopiikin olla tyytyväinen. Meidän maksamalla 120 tl kuukausimaksulla + muutamilla muilla lisäkuluilla meille riittää, että tyttö saa uusia kavereita, oppii toimimaan ryhmässä, syömään paikallista valtion pöperöä kotiruuan ohella ja valmistautuu hiljalleen tulevaan kouluun. Hyvissä käsissä ja turvallisessa ympäristössä. Leikkien ja kehittyen, kun ilme on aamulla innokas ja reppu heilahtaa ponnarin kanssa tormakkaasti, suuntaan tyytyväisin mielin omiin touhuihini.


Vanhempainkokous vahvisti positiivista mielialaani. Moni meistä nyökytteli tippa linssissä tarhan johtajattaren kertoessa alun epäonnesta luokan opettajan suhteen, hän myönsi viettäneensä unettomia öitä ja epätoivon hetkiä. Lopulta hätiin löytyi alueella ja samaisessa koulussa pitkän uran tehnyt Aydan opettaja, joka vakuutti sympaattisella ja tarmokkaalla olemuksellaan meidät vanhemmat. Olen ehkä vanhimpia iän suhteen mutta takaan että jaksan hyppiä, pomppia ja juosta kovempaa kuin moni nuorempi, sillä rakastan työtäni, nauroi Aydan. Tykkäsin heti tästä sympaattisesta ja auktoriteettisesta rouvasta.  Aynur tiesi jo, kuka meistä oli kenenkin lapsen vanhempi. Pilke silmäkulmassa Aydan kertoi tyttömme olevan yksi vilkkaimmista, huolta ei kuitenkaan tarvitse potea sillä Aydanin mukaan neitimme on solahtanut sosiaalisen ympäristöön hyvin, äitiä ikävöitiin alussa mutta nyt uudet kaverit ja leikit ovat vieneet mukanaan.


Saimme nipun papereita ja ohjeita. Tarhaan tullaan helpoissa vaatteissa, ei nappeja tai vöitä, kaikkiin tavaroihin nimi, ei leluja tai turhia härpäkkeitä. Turkin tarhoissa 3-vuotiaiden tulee osata käydä lähes omatoimisesti vessassa, opettajien ja avustajien hommaa ei ole pyyhkiminen vaikka alussa hieman avustetaankin. Kokouksessa pyydettiin vanhempia kiinnittämään lisää huomiota lapsen omatoimisuuteen vessapuuhissa, tukemaan kotona kädentaitojen ja itsenäisen toiminnan kehitystä. Lapsi on hyvä ottaa mukaan keittiöpuuhiin ja saksien, liimapuikkojen ja muovailuvahojen tulee olla jo tuttuja. Opettaja kertoi ruokailun takkuilleen eka viikolla mutta toisella viikolla jokainen lapsista söi, omaan tahtiinsa. Ryhmäpaine on jännä asia, lapsi innostuu tekemään ja oppimaan seuratessa toisia. Uuden opettajan johdolla on leikitty ulkona, piirretty ahkerasti kasvomaaleilla, tehty piirustuksia ja kortteja kotiintuomiseksi, laulettu ja leikitty. Perjantaina alkanutta Kurban bayram juhlaa ja lomia varten oli harjoiteltu bayramtervehdyksiä ja taiteiltu kortit. Tyttö on selvästi ylpeä opettajastaan, minun tarha ja minun opettaja tulee vakuuttavalla äänensävyllä.

Ohjeiden lisäksi tarhasta saatiin monisteniput, jotka palautettiin. Niissä kyseltiin lapsen ruokailu- ja  nukkumistottumuksia, kehityksenvaiheita, pelkoja ja ilon aiheita, vanhempien odotuksia tarhalta ja opettajalta. Vastavuoroisesti tarhan viesti vanhemmille oli selkeä: Vanhemmilta odotetaan sitoutumista toimintaan ja yhteistyötä tarhan kanssa, erilaisiin tapahtumiin ja kokouksiin odotetaan panostamista ja osallistumista sekä jatkuvaa vuoropuhelua opettajan kanssa. Aydan kuitenkin muistutti, että suuressa ja vilkkaassa tarhassa myös vanhemmilla on säännöt, tapaamisajat varataan ja tarha on lasten oma paikka, ikkunoista ei kannata kurkistella eikä jäädä ovensuuhun aamulla norkoilemaan. Tarha ottaa toki vanhempien lahjoituksia vastaan, tapahtumiin otetaan mielellään vastaan apua sekä ajan uhraamista, lapsille voi tulla esittelemään oman ammatin tai tuoda perheen lemmikin näytille. Kotiin saatiin vielä paperit, joihin ruksaamme lapsen päivittäiset toimet, kuinka ruuat on syöty, onko omat lelut korjattu paikoilleen, hampaat ja kädet pesty, kuinka vaatteiden pukeminen ja niiden omille paikoille löytyminen onnistuu. Niiden perusteella kehitetään taitoja eteenpäin. Kuluvan lukukauden aikana Aydan rouva tekee vierailun jokaisen tarhalaisen kotiin.


Koulun vastapäätä on kaksi kahvilaa, joiden pienet pöydät ovat aina pullollaan vanhempia, teemuki tulee automaattisesti eteen. Pöydissä jaetaan fiiliksiä oman lapsen tarhan sujumisesta. Pysyttelen tietoisesti kaukana porukoista, joissa arvaillaan ja epäillään opettajaa ja voivotellaan lapsen viihtymistä tai lähinnä sen puutetta. Itse juttelen mieluummin muutaman tutuksi tulleen äidin ja isän kanssa, jotka suhtautuvat tarhanaloitukseen positiivisesti, kumma kyllä meillä kaikilla lapsien tarha on alun ikävän potemisen jälkeen alkanut sujua ihan mukavasti. Tytöllä on nyt uudet omat jutut, turkkilaisia lastenloruja, joita en ole ennen kuullutkaan, kotileikit Adan ja Miran kanssa sekä uusia oppeja, jotka tuntuvat menneen perille huomattavasti paremmin kahdessa viikossa opettajan opettamina kuin meidän ohjatessa kotona.

Haluan toivottaa kaikille Uhrijuhlaa viettäville lukijoille rauhallista juhlanaikaa ja muille lukijoille mukavaa viikonloppua! Tänään vietetään 1. bayrampäivää ja arki palautuu raiteilleen Turkissa vasta ensi keskiviikkona. Tulossa on syksyn mittaan ainakin ruoka-aiheisia postauksia, munakoisopostaus ja börekpostaus ovat olleet toiveiden joukossa, jos sinulla on muuta postausideaa mielessä, niin nyt on hyvä aika laittaa toive tulemaan!

Kommentit

  1. Kiitoksia hienosta blogistasi! Olen mielenkiinnolla lukenut kulttuurieroja koskevia postauksiasi. Ja toki ruokajutut pistävät veden kielelle myös.

    Ekotarhasta tuli mieleen, että mielenkiintoista olisi lukea ympäristöasioista Turkissa. Kirppiskulttuuria ei ilmeisesti samalla tavalla ole, mutta nouseeko siellä esimerkiksi uutisoinnissa esille ilmastonmuutos tms. Mitkä ympäristöongelmat eniten turkkilaisia puhuttavat?

    Mukavaa kuulla, että tyttäresi tarha on lähtenyt hyvin käyntiin. On se uuden aloitus aina pieni stressin paikka myös meille vanhemmille ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Bellis ja kiva etta tykkaat! Ruokajuttuja on nyt syksyn aikana tulossa kun innostun taas iltojen viilentyessa hyörimaan keittiössa.

      Ekotarha on varmaan Suomen mittapuulla vahan suureelline kasitys :) Nama asiat on Turkissa yleisella tasolla viela lapsenkengissa, toki taalla on sitten oma ryhmansa, jotka todella ajavat asiaa ja ovat hyvin aktiivisia saralla. Ma voisin kehitella kylla asiasta jonkunlaisen postauksen! Niin kuin uumoilin, niin tarha taisi olla juuri se mita tyttö alkoi tassa iassa jo kaivata, ja niin kai aitikin :D

      Poista
  2. Kuulostaa tosi hyvältä! Itse asiassa Suomessakin lapsen ensimmäiset viikot tarhassa ovat usein hieman kaoottisia niin päiväkodissa kuin kotonakin; kotona moni lapsi temppuilee tavallista enemmän, kun on ollut päivän erossa vanhemmista ja jännitys laukeaa kotona. Osa vanhemmista pelästyy ja luulee, että vika on päiväkodissa. Pikkuhiljaa lapset alkavat tottua ja asiat alkavat sujua.

    Aikamoinen hintaero valtion ja yksityisen päiväkodin välillä! Paljonko tuo 1200tl on euroissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla joka paikassa, tarhaan meno on iso asia lapselle ja on se vanhemmillekin. Turkkilaiset vanhemmat ovat todella huolehtivaisia omien lasten suhteen, mita tulee heidan jattamiseen muiden kasiin. Meilla ainakin on alkanut sujua ja miehen kanssa juttelimme etta osalla sujumattomuuden syy on ehka sekin, etta vanhemmat voivottelevat lapsen kuullen etta voivoi kun siella tarhassa on kamalaa etka tykkaa opettajastakaan.

      Turkin liiran kurssi taitaa olla nyt 1€=2.8TL, on se iso ero ja jos suhteuttaa hintatasoa etta maan minimipalkka on siella 800 tl tietamissa, normaalin keskituloisen palkka pyöriin 2500-3000 valilla joten 1200 tl tarhaan on aika paljon rahaa. Tosin erona tietysti se, etta meidan tyttö on puolipaivaisessa ja tama tuttavan tuttavan lapsi kokopaivaisessa.

      Poista
    2. Tuo on aivan totta; lapsen kuullen ei pitäisi voivotella alun vaikeuksia ja vaikka olisi opettajasta mitä mieltä tahansa, ei negatiivisia ajatuksia kannata puida lapsen kuullen. Yksityinen päiväkoti on kyllä suhteessa tosi kallis, taitaa olla palkkatasoon nähden paljon kalliimpaa kuin Suomessa. Täällä kun yksityiseen hoitoon voi saada yksityisenhoidon tukeakin.

      Poista
  3. Minusta on hienoa kuulla, miten Turkissa noudatetaan sitä, etteivät vanhemmat turhaan jää norkoilemaan päiväkotiin, kuuntelemaan oven taakse tai kurkkimaan ikkunoista. Meillä Suomessa sitten taas lepsuillaan ehkä liikaakin tämän asian kanssa. Tosin onneksi Suomestakin löytyy päiväkoteja, joissa vanhempia kehoitetaan vaan lähtemään tai vanhemmat itse ymmärtävät tämän. Mitä sitä suotta tekemään asioista vielä vaikeempia ja kun ei se vanhempi voi myöhemminkään jäädä päiväkotiin ja olla lapsessaan kiinni aina.

    Mun mielestä kasvatuksessa on tärkeää, että lapselle annetaan mahdollisuus myös itsenäisyyteen, omaan toimintaan ja tekemään omaan ikätasoon sopivia päätöksiä. Kehutaan, kannustetaan, mutta myös uskalletaan vetää rajat ja viedä asiat loppuun saakka. Minkälaisia kasvatusmenetelmiä Turkissa arvostetaan? Entä minkälaiset rangaistusmenetelmät on, jos lapsi käyttäytyy huonosti? Onko Turkissa kasvunkansiot lapsilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa tuntui hurjalta laittaa lapsi ovesta sisään ja vilkaista kuinka häntä ohjattiin omaan luokkaan. Nyt se tuntuu selkeältä. Tytön tarhassa olisi mahdoton ajatus, että jokainen vanhempi pääsisi vapaasti tarhatiloihin, 3-5v. ryhmiä on useita ja aamu- ja iltapäiväläiset erikseen, ihan turvallisuudenkin takia tykkään, että ovi kolahtaa tiukasti kiinni tytön perässä ja naama tsekataan kamerasta joka kerran hakiessa, ovella tuttu neiti pitää huolen että lasta on todellakin hakemassa oikea henkilö. Suomi ja Turkki ovat kovin erilaisia yhteiskuntia ja täällä tarha jo aika koulumainen, siirtymä kohti tulevaa koululaitosta.

      Turkissa on vaikea sanoa niin tai näin, eri yhteiskuntaluokissa arvostetaan eri asioita, erot ovat tosi suuria. Yleisesti ottaen käytöstavat ja sosiaalisuus ovat tosi tärkeitä. Kontrolli on nykyisin tiukkaa joten lapsia ei rankaista muuten kuin sanallisesti, tyttökin on oppinut jo, että opettaja on auktoriteetti, häntä kuunnellaan ja sillä selvä. Piti ihan googlata mikä on kasvukansio, en ole koskaan kuullutkaan eli tuskin, ehkä jossain yksityisillä?

      Poista
    2. Voi olla että sait jo ehkä googlesta selville, mutta kasvunkansio on tosiaan ihan konkreettinen kansio, jonka sisälle laitetaan merkittäviä piirustuksia, valokuvia, lapsen askartelutöitä.. kaikkea sellaista, josta näkee kuinka lapsi on kasvanut ja kehittynyt eteenpäin. Aikuinen voi kirjoittaa kansioon esim. lapsen suosikkiasioita tai mitä lapsi on oppinut/sanonut/tehnyt milloinkin, mutta muuten kansion pääasiallinen tarkoitus on, että se on lapsen näköinen. Kasvunkansiot ovat ainakin suomalaisissa päiväkodeissa lähestulkoon melkein jokaisessa paikassa käytössä. Niitä aletaan täyttämään sitä mukaa, kun lapsi aloittaa päiväkodin ja sinne laitetaan aina silloin tällöin lapsen tekemiä merkittäviä asioita/valokuvia/askartelutöitä ym. Kasvunkansio kulkee lapsen mukana koko päivähoidon ajan ja siirtyy aina ryhmiin lapsen kasvaessa. Kansio on päiväkodin työntekijöiden vastuulla. Jokainen lapsi saa kasvunkansion kotiin muistoksi sitten, kun päiväkoti joskus päättyy.

      Mutta eihän kasvunkansion tarvitse olla pelkästään päiväkodin juttu, sillä ei mikään estä vanhempia toteuttamasta sitä itse kotona lapsilleen. Onhan se kansio sitten taas omanlaisen näköinen, kuin mitä päiväkodista tulee.

      :)

      Poista
  4. Toivepostauksia:

    - Video jostakin ihanasta maisemasta/ paikasta sieltä Turkista
    - Kotipostaus
    - Lapset
    - Päiväni kuvina postaus
    - Kauppakeskukset ja ostoksista kuvia
    - Vaatetyyli ja ulkonäkö
    - Yökerhot
    - Musiikki
    - Tyttäresi puuhia monista eri kuvista
    - Liikunta
    - Kuvia mitä kaikkea teet vapaa-aikana tyttäresi kanssa

    Tässä oli nyt jotain ehdotuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideoista! Paivani kuvina ja sanoin on aiemmin ollutkin mutta samantyylinen on varmaan tulossa uudestaan, liikunnasta ja ostoksista on jonkun verran juttua, samoin lastenkasvatuksesta Turkissa. Kotipostaus on ilmestynyt tanne muuton yhteydessa ja uutta tuskin tulee, ainakaan ennen hamassa tulevaisuudessa siintavaa muuttoa. Yökerhot ovat nykyisellaan aika taakse jaanytta elamaa :D Vaatetyyli ja ulkonakökin taitaa olla taman blogin linjan aika ulkopuolella mutta jospa paikallisten tyylista ja kuvia siita jostain vaiheessa?

      Poista
    2. Siitä painekattilasta edelleenkin odottelen postausta ;)

      Poista
    3. Painekattilapostaus on myös tulossa :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus, millaista siellä on tarhaelämä. Vaikuttaa hyvin systemaattiselta ja lapsen kasvua hyvin tukevaa. Ainakin sellainen kuva tulee kirjoituksen perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille oli yllatys, etta kodin ja tarhan yhteistyö on aika tiivista, toisaalta emme olleet ihan kamalan hyvin perilla koko tarhatouhusta joten kaikki on meille vanhemmillekin uutta. Tahan mennessa, alkukankeuden jalkeen, olemme olleet tyytyvaisia.

      Poista
  6. Mikä leivonnainen on voipullamainen, päällä nigellan siemeniä? Meillä niitä oli hotellin aamupalalla Alanyassa lämpimänä. Toinen versio pelkkä "pulla" ja toisessa versiossa sisäänleivottuna fetaa tms. juustoa. Voisin googlailla ohjetta ja leipoa kotona:)
    -Hetti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on varmaan poğaça?http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com.tr/2013/07/mies-kauhan-varressa-ja-tytto-kaulimen.html

      Tuolla on kotitekoisen ohje juusto-persiljataytteella, niita voi tayttaa vaikka peruna-mausteseoksella, jauhelihalla, oliiveilla tms. Ovat suosittuja aamupalalla Turkissa.

      Poista
    2. Noita ne olivat, superhyvä :) Kiitos ohjeesta.
      -Hetti

      Poista
  7. Hienoa että on löytynyt noin hyvä tarha tytölle,varmaankin helpotus vanhemmille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla vaan, ainakin nyt tuntuu, etta tarha tuntuu kivalta paikalta kaikin puolin.

      Poista
  8. Mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa. Minäkin uskon sillä olevan suuren merkityksen lapsen soputumiseen, kuinka vanhemmat luottavat päiväkotiin.
    Kiva kuulla, että siellä menee hyvin nyt ja kavereita on löytynyt.
    Minua kiinnostavat kovasti nuo tapahtumat, joihin teitä päiväkodista toivotaan osallistumaan. Ja toki muutkin päiväkotijutut edelleen.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paivakotijuttuja on varmasti tulossa tulevaisuudessa lisaakin kun homma etenee :) Tytön tarhasta tehdaan aika paljon retkia, lastenteatteriin, nayttelyihin, elaintarhaan tms. joten osaan naista otetaan myös vanhempia mielellaan avuksi, sen lisaksi erilaisten juhlapaivien ohjelmat, talkoot tms. ovat tapahtumia, joihin vanhempien apua tarvitaan.

      Poista
    2. Kivaa. Nuo turkkilaiset juhlapäivät ovat myös kiinnostava aihe. Tykkäisin, että Suomessakin olisi enempikin juhlia. Ehkä se toisi myös rentoutta juhliin ( mikä monesti saavutetaan vasta tietyn alkoholimäärän jälkeen)

      Venla

      Poista
    3. Turkkilaiset ovat aika isanmaallisia joten tallaisiin asioihin liittyvat juhlat kylla nakyvat ja ovat tarkeita paikallisille, ne nakyvat jo hyvin tarhassakin

      Poista
  9. Minua kiinostais lukea miten sina kaytat nyt "vapaatunnit" joita olet saanut tyton mentya tarhaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sita varmasti sivutaan tulevissa postauksissa :)

      Poista
  10. Painekattilasta toivoisin minäkin postausta! En edelleenkään osaa sellaista käyttää eikä ruoanlaiton nopeutumisesta totisesti olisi haittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painekattilapostaus on ollut tulossa jo pitkaan, teen sen ihan lahiaikoina ja laitan siihen muutaman reseptin, jotka ainakin meilla ovat kovassa kaytössa! :)

      Poista
  11. Hyvä teksti! :) Kiinnostaisi ihan muuten vain tietää ( en tiedä oletko siitä joskus jo kirjoittanut) että mitä teillä syötiin alle 1 vee ja nykyäänkin aamupalaksi/iltapalaksi? Onko teillä syöty omin sormin vai ootko tehnyt soseita? Meillä täällä Suomessa tuntuu olevan tuo puurokulttuuri sellainen, että puuroa aamupalaksi ja iltapalaksi ja joka välissä melkein sitä suositellaan :D Niin mikä on siellä sellainen lapsille tarkoitettu ruoka/välipala, mitä suositellaan tai mitä paljon siellä syödään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marianna, tuolta löytyy jonkun verran teksteja liittyen tytön ruokailuun pienempana: http://ulkosuomalainenaiti.blogspot.com.tr/search/label/Lapsi%20ja%20ruoka

      Menimme pitkalti paikallisten suositusten mukaan, ainoastaan puuroa meilla syötiin ehka enemmin kuin paikalliset lapset, tosin kylla taallakin vellit ovat tosi suosittuja. 6kk jalkeen taalla suositellaan syömaan melkein kaikkea ja kokeilemaan mahdollisimman paljon, tuolloin meilla otettiin yksitellen kaikki sitten ruokavalioon. Vuoden ikaisesta tyttö alkoi syöda paljon samoja ruokia kun me. Tein soseet itse mutta meilla ei juuri sormiruokailtu. Puuroa meilla syötiin iltapalaksi mutta se jai pois jo aikaisessa vaiheessa eika tyttö tykkaa siita. Nykyisin valipalat koostuvat meilla rusinoista, pahkinöista, hedelmista, seesamirinkilöista ja pasteijoista, joskus jogurttia mutta yleensa se maistuu vain aamiaisela. Aamupalalla neiti syö kanamunan, jogurttia, kurkkua ja kalkkunaleiketta, tosin ruokailut ovat vahan muuttuneet tarhan myöta. Taalla syödaan tosi paljon erilaisia keittoja, linssikeittoa, kana-vermisellikeittoa, kasvissosekeittoja ja niita meillakin on tosi paljon, paaruokana tai iltapalana, joskus valipalanakin. Ma postaan jossain vaiheessa vahan lisaa naista tytönkin nykyisista ruokajutuista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit