Kaalikeitto turkkilaisittain

Ankarassa asuessamme seinänaapurini oli ihana rouva Yildiz eli rouva tähti, kutsuimme häntä Yildiz tätiksi. Yildiz oli kotoisin mustanmeren alueelta ja hän kiikutti usein piirakoitaan tai keittojaan myös minulle, en pistänyt pahaksi sillä naapurin ruuat olivat aina todella maittavia. Mieleeni on jäänyt hänen kaalikeitto, jota valmistettiin pihallamme kasvaneesta lehtikaalista. Se oli kaalin ystävälle aina maailman paras yllätys, jos omassa jääkaapissa paloi valo ja innostus ruuantekoon oli nollassa. Viime viikolla soittelimme entisille naapureille kuulumisia ja muistin keiton, etsin reseptin käsiini ja kyllä siitä ihan entisen naapurin sopan veroista tuli. Kyllä maistui sateiden piiskatessa ja kosteuden hiipiessä kinttuja pitkin korviin asti.


Kaalin nimet sekoittivat sillä turkiksi lehtikaali on kara lahana, joka taas suoraan käännettynä on mustakaali, mustakaali on kuitenkin hieman toisenlainen ja sitä kutsutaan täällä ruttuiseksi mustakaaaliksi, hmmm sekavaa eikö....

Lehtikaalikeitto mustanmeren tyyliin

nippu lehtikaalia
2 pientä sipulia
1 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
2 dl keitettyjä papuja
2 dl riisiä
1 rkl tomaattisalsaa
1 rkl maissijauhoja
12 dl kanalientä
suolaa
mustapippuria
tulista paprikamaustetta
chiliä
maissia


1. liota papuja ja keitä ne ohjeen mukaan, voit käyttää myös purkkipapuja ja vaihdella haluamiasi papuja mielen mukaan, itse käytin valkoisia kuivattuja papuja.

2. pese kaalinlehdet hyvin ja pilko ne melko pieniksi, leikkaa kovat juurikohdat pois, hiero kaalinlehtiin hieman suolaa ja anna maustua hetki, pese sen jälkeen liika suola pois.

3. silppua sipulit ja kuullota voi-oliiviöljyseoksessa, lisää tomaattisalsa ja sen jälkeen kaalinlehdet, anna hautua noin kymmenen minuuttia välillä pyöritellen.

4. lisää kanaliemi, riisi, pavut ja mausteet, halutessasi voit lisätä myös noin desin maissia, anna hautua puolisen tuntia, lisää tarvittaessa vettä.

5. sekoita maissijauhot lämpimään veteen ja liruta nauhana koko ajan hämmennellen keiton sekaan, keitä kunnes keitto on hieman saostunut, maista ja lisää mausteita tarvittaessa.

Afiyet olsun!

Kommentit

  1. Näyttipä herkulliselta. Mikähän suomalainen kaali tähän sopisi, onko meilläkin lehtikaalia, en ole tainnut nähdä. Kiva olisi kokeilla. Juuri itsenäisyyspäivänä laitoin etli nogut düdüklüssä ja kyllä maistui:) Düdüklü on kyllä ihan ykkönen. Lisää reseptejä odotellessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, siellakin on lehtikaalia eli sita ryppyista lehtikaalia, sen lisaksi tahan sopisi mun mielesta ihan pinaatti tai vaikka vuonankaalikin. Minakin tykkaan painekattilasta, on niin vaivaton ja siina saa terveellista ruokaa kun ei tarvitse kayttaa paljon rasvoja tai öljyja. Yritan laittaa vahan lisaa resepteja lahiaikoina :)

      Poista
  2. Tuo näyttäisi olevan ranskaksi 'blette sauvage' eli lehtimangoldin villi muoto...siis se vähän pinaatin näköinen... viljelty lehtimangoldihan on isolehtinen ja leveällä valkoisella ruodilla. Lehtikaalin tunnen vain sinä ruttuisena versiona, mutta näitähän on tosiaan niin moneen junaan ja monen nimisiä eri versioita,etten todellakaan tiedä. Minä käytän niitä lehtimangoldeja samanlaisen papusopan seassa, tosin ilman riisiä täällä. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, en edes tiennyt etta lehtimangoldista kasvaa edelleen villikin muoto, etsin pitkaan talle taalla kara lahanaksi kutsutulle vastaavaa suomen kielen kaalia mutta en paassyt lehtikaalista lopusta sen pidemmalle, lehtimangoldi on taalla pazı ja tama kara lahana taas kaantyy tieteellistenkin nimitysten kautta vain lehtikaaliksi, sen lisaksi on sitten kivircik kara lahana eli ruttuinen lehtikaali, joka on tuo tutumpi versio siita....sekavaa, lehden vari on sellainen sinertavan mustahko ja maku hieman miedompi kuin kurttuisen lehtikaalin mutta kaalisempi kuin mangoldin, löysin vain viitteita erilaisiin lehtikaalilajikkeisiin Turkin ja Kreikan alueella mutta siihen se jaljittely sitten tyssasi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit