Mitä 4-vuotiaalta vaaditaan tarhassa?
Tytön syyslukukausi tarhassa on hyvässä vauhdissa eikä lomaa vielä odotella. Turkissa lukukausiloma sijoittuu helmikuulle ja kestää kaksi viikkoa. Viime vuosi sisälsi paljon askartelua, tapakulttuurin opettelua ja ryhmäkurin harjoittelua, tämä vuosi pitää sisällään jo selvästi enemmin harjoittelua kohti koulutaivalta, joka alkaa 6-vuotiaana. Koulussa retkeillään viikottain kuten viime vuonnakin, sen myötä tyttöön on purrut teatteri- ja museoinnostus, baban on järjestettävä kotona nukketeatteria ja äidin etsittävä museo kaatosateessa lauantai-iltapäivänä.
Saamme perjantaisin kotiin monistenipun, jonka tehtäviä on tarkoitus tehdä jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan, yleensä palautamme tehtävät seuraavan viikon alkupuolella. Ohjeeksi on annettu tehdä tehtävät jokaisen innostuksen mukaan, painostaa tai hoputtaa ei saa. Lapset harjoittelevat numeroita laskemalla omenoita ja katkoviivat apuna piirtäen, erilaisia muoto-jonoja ja yhtäläisyyksien hahmottamista, seassa on myös kevyitä löydä perille viivojen avulla harjoituksia, piirustustehtäviä sekä sosiaalisten tilanteiden tarkastelua. Mitä voisit sanoa itkevälle Mertille, entä kuinka auttaisit näitä riitapukareita ratkaisemaan tilanteen?
Kotona täyttelemme tällä hetkellä säähavaintoja ja kirjalomaketta, johon on tarkoitus kerätä lista kirjoista, joita on viime aikoina luettu. Tarhassa luetaan viime vuotta enemmin satuja ja vuoden aikana myös vanhemmat käyvät vuorollaan lukemassa valitsemiaan kirjoja. Tytön viime vuotinen opettaja jäi eläkkeelle ja tänä vuonna opettajana on nuori, sympaattinen Buket, joka on tytön mielestä yhtä nätti kuin oikea prinsessa ja niin kiva, että kengät meinaavat sekaantua aamuisin vääriin jalkoihin, koska tarhaan on niin kova kiire. Viime viikolla olin opettajan kanssa tapaamisessa, missä käytiin läpi tarhan tapahtumia ja vaihdettiin kuulumisia. Itseäni tietysti jännitti kuinka tarhassa menee?
Hienosti menee, kai sen olisi voinut arvata jo siitä tarhaan meno hopusta joka aamu, äitiiii herää jo, joko mennään, mitähän jännää me tänään tehdään! Niin tapaamisessa kuin tarhan muissakin ohjeistuksissa painotetaan vahvasti omatoimisuutta, tehtävien kanssa ei saa auttaa liikaa vaan lapsen pitää oppia itsenäiseen työskentelyyn, kengät itse jalkaan ja takki kiinni vaikka olisikin jo hoppu. Antakaa lapsen viikata illalla vaatteet lorun tai leikin innostamina, lautanen viedään ruokailun jälkeen keittiöön ja pesukoneeseen, lapsi mukaan ruuan tekemiseen ja pyykin erotteluun. Puhtaus on tärkeä asia ja viikottain opettaja vilkaisee lasten kynnet tai kyselee hampaiden pesusta, muistathan pestä hampaat aamuin illoin. Koulun ja kodin yhteityöstä muistutetaan useissa käänteissä, koulun tapakasvatus pitää hyvin kodin joukotkin kurissa ja nuhteessa, olisi vallan noloa jos lapsen kynnet olisi leikkaamatta tai paita likainen.
Projekteja on tänä vuonnakin ollut mutta vähemmin kuin viime vuonna. Muutamat isänmaallisuuteen liittyvät projektit olen delegoinut sujuvasti miehelle, olen selvästi heikoilla kantimilla kun eteen laitetaan punaista kartonkia, Atatürkin kuvia ja maan lippuja. Tällä viikolla on vielä edessä lapsen kokoisen luurangon väsäys itse haluamasta materiaalista. Syksyn teemana on nimittäin keho ja sisäelimet, äiti tiedätkö mistä tämä höyry tulee kun hengittää, missä mun maha on, nyt tämä ruoka menee sinne ja sen jälkeen kakkatehtaaseen, joko se meni sinne? Onneksi löysin kirjahyllystämme hieman isommille suunnatun kehoni kirjan, joka on tällä viikolla ollut luettavana joka päivä, siitä niitä kakkatehtaita ja korvaluita on ihmetelty. Tuohonko mua koski kun oli korva kipeenä? Tänä vuonna molemmat vanhemmat tai toinen osallistuvat perhepäivään teemaan liittyvällä leikillä, opetuksella, tarinalla tai videonpätkällä.
Kotiin saamme kuukausittaiset uutiset lauletuista lauluista ja kerrotuista loruista, ohjeita 4-vuotiaan kehityksen tukemiseen ja vinkkejä kotipuuhiin. Seinällä roikkuu kuukauden vinkit eli jokaiselle päivälle kotona tehtävä, jolla tuetaan tarhan toimintaa. Etsikää kotoa sinisen värisiä esineitä, tehkää lapsen kanssa salaattia ja opetelkaa jääkaapin terveelliset tuotteet, laulakaa tarhassa opittu laulu kotona yhdessä, askarrelkaa lennokki, laskekaa kahteenkymmeneen ja niin edelleen. Tänä vuonna tarhassa ovat ilostuttaneet pillimehun poistuminen ruokalistalta, ihana opettaja, kiva ryhmähenki ja innostus tarhaan. Turvallisuusmääräykset ovat muuttuneet entistä tiukemmiksi, lapsen saa noudettua tarhalta kuvallista opiskelijakorttia vastaan eikä vanhemmilla tai muillakaan ole asiaa tarhan tiloihin vartijan ohi ilman ajanvarausta. Tiedotuksen puute on hieman mättänyt mutta se tuntuu olevan ikuisuuskysymys, josta päänvaivaa aiheutuu vain suomalaiselle tiukkapipolle. Ja sitten luuranko-tarvikkeita hankkimaan.
Kotona täyttelemme tällä hetkellä säähavaintoja ja kirjalomaketta, johon on tarkoitus kerätä lista kirjoista, joita on viime aikoina luettu. Tarhassa luetaan viime vuotta enemmin satuja ja vuoden aikana myös vanhemmat käyvät vuorollaan lukemassa valitsemiaan kirjoja. Tytön viime vuotinen opettaja jäi eläkkeelle ja tänä vuonna opettajana on nuori, sympaattinen Buket, joka on tytön mielestä yhtä nätti kuin oikea prinsessa ja niin kiva, että kengät meinaavat sekaantua aamuisin vääriin jalkoihin, koska tarhaan on niin kova kiire. Viime viikolla olin opettajan kanssa tapaamisessa, missä käytiin läpi tarhan tapahtumia ja vaihdettiin kuulumisia. Itseäni tietysti jännitti kuinka tarhassa menee?
Kotiin saamme kuukausittaiset uutiset lauletuista lauluista ja kerrotuista loruista, ohjeita 4-vuotiaan kehityksen tukemiseen ja vinkkejä kotipuuhiin. Seinällä roikkuu kuukauden vinkit eli jokaiselle päivälle kotona tehtävä, jolla tuetaan tarhan toimintaa. Etsikää kotoa sinisen värisiä esineitä, tehkää lapsen kanssa salaattia ja opetelkaa jääkaapin terveelliset tuotteet, laulakaa tarhassa opittu laulu kotona yhdessä, askarrelkaa lennokki, laskekaa kahteenkymmeneen ja niin edelleen. Tänä vuonna tarhassa ovat ilostuttaneet pillimehun poistuminen ruokalistalta, ihana opettaja, kiva ryhmähenki ja innostus tarhaan. Turvallisuusmääräykset ovat muuttuneet entistä tiukemmiksi, lapsen saa noudettua tarhalta kuvallista opiskelijakorttia vastaan eikä vanhemmilla tai muillakaan ole asiaa tarhan tiloihin vartijan ohi ilman ajanvarausta. Tiedotuksen puute on hieman mättänyt mutta se tuntuu olevan ikuisuuskysymys, josta päänvaivaa aiheutuu vain suomalaiselle tiukkapipolle. Ja sitten luuranko-tarvikkeita hankkimaan.
Kuulostaa tosi kivalta! Meilläkin oikeastaan tarvittaisiin jo päivähoitoa 3-vuotiaalle, mutta lähistöltä ei ole vielä löytynyt sopivaa päiväkotia. Yritämme jotenkin sumplia tätä arkea kera 3-vuotiaan Puuha-Peten.
VastaaPoistaMeilla tyttö meni tarhaan 3-vuotiaana, se oli hyva ika silla tuntui etta kotona ei enaa tekemista riittanyt, teilla on onneksi leikkiseuraa isommista. Tarha on kiva ja paaasia on, etta tyttö viihtyy siella hyvin.
PoistaPoika itseasiassa viihtyisi vielä hyvin kotona, vaikka isommat lapset onkin päivisin koulussa, on ainakin iltaisin seuraa ja huomaan, että aamupäivisin leikkii mielellään ihan yksinkin. Teen vain itse nykyisin vähintään 8 tunnin työpäiviä ja lapsen hoidon ja työn kanssa on ollut sumplimista, kun hoidamme lapset kahdestaan miehen kanssa.
PoistaTarha vaikuttaa kivalta! Nuo odotukset kotona tehtäviin töihin kuulostaa toisaalta kyllä aika kovilta. Meillä on vähän samanmoista isompien lasten koulussa. Hirvittää jo etukäteen miten jaksamme ja ehdimme kaiken siinä vaiheessa kun koululaisia on kolme! En ymmärrä miten sellaiset vanhemmat näistä kotihommista suoriutuvat jotka käyvät kokopäivätöissä, kun näin kotiäitinäkin ottaa usein aika koville löytää aikaa kaikkeen.
VastaaPoistaJa tama vuosi on mennyt aika iisisti projektien suhteen, totuimme viime vuonna tekemaan niita viikottain, tana vuonna tehtavat ovat sitten isommassa osassa. Yksityisissa tarhoissa ei naita projekteja ole nain paljon eika kodin tukea odoteta yhtalailla silla suurimmaksi osaksi ne perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat töissa, laittavat lapset yksityiselle sektorille, tosin tytön ryhmalaisistakin usean molemmat vanhemmat työskentelevat. Tallöin kotihommista ja tarhajutuista vastaa yleensa joku isovanhemmista tai muu sukulainen.
PoistaAika paljon osallistumista odotetaan kodin puolelta, ainakin varmaan Suomeen verrattuna. Mukavaa, että alleviivaavat omaan tahtiin menemistä. Meillä tytön esikoulu on tosi kiva kanssa ja esim. musiikkijutut ja tanssi ja jooga(!) on olleet mieluisia. Pääasia aina että lapset itse viihtyvät-se on aina kiva kuulla.
VastaaPoistaOsallistumista tosiaan odotetaan valtion puolella, yksityisella ei niinkaan silla korkeampien tarhamaksujen avulla suurin osa hommista hoidetaan tarhassa, jotka taas valtion puolella vaativat enemmin kodin tukea. Yksityisella puolella on enemmin harrastustoimintaa eli balettia, shakkia, kielten opettelua, tanssitunteja jne. Koulu, erityisesti valtion puoli, on Turkissa vaativa ja taytyy pysya vauhdissa mukana, kodin tukea tarvitaan sitten siellakin. Nama kaksi viimeista tarhavuotta tahtaavatkin jo siihen.
PoistaOnpa kivoja juttuja ja projekteja jo noin pienille:) Onko näin kaikissa tarhoissa ? Ja kiva että tyttö lähteen tarhaan noin mielellään:)
VastaaPoistaValtion puolella tama varhaiskasvatus suunnitelma on aika yhtenainen, tosin koulujen valilla on vaihtelua, tytön koulu on valittu useampana vuotena parhaimmaksi valtion tarhaksi ja se kulkee myös ekokoulu teemalla. Tarkoitus on opettaa lapsille asioita niin ettei koulu tuntuisi sitten liian raskaalta, siella on sitten tehtavia roppakaupassa ja tietyt asiat pitaa jo hallita.
PoistaMielenkiintoista! Kuulostaa kivalta tarhalta. Näin "amerikkalaisen" open näkökulmasta olisin aina toivonut enemmän jatkumoa kodin ja koulun välillä. Meillä järjestettiin kyllä paljon tapahtumia ja vuosittain pari retkeä perheiden kanssa, mutta tarkoitan siis ihan tuollaista pienimuotoista kotityöskentelyä koulun teemojen tiimoilta. Kiva idea nuo viikoittaiset vinkit ja kotiin asti ulotettu tapakasvatus! Pienet lapset oppivat niin kokonaisvaltaisesti ja olisi loistavaa, jos edes tietyt tavat ja odotukset olisivat yhtenäisiä kodin ja koulun välillä. Itse lähettelin sähköposteja joka viikko, joissa kerroin teeman ja suurpiirteittäin mitä tehdään ja mitä mahdollisesti toivoisin kotoa. Vanhemmat aina kiittelivät viestejä, mutta useimmat eivät tehneet omaa osuuttaan. Ihan perusjuttujakin (esim.vaihtovaatteita) sai usein pyydellä monta kertaa. Täytyy myöntää, että turhautti.
VastaaPoistaOlin viime vuonna aika stressaantunut alussa ja ihan pihalla silla en odottanut mitaan tallaista tarhalta, kevatlukukaudella homma alkoi luistaa kun tajusin miten tarkeaa tytölle se jatkumo ja yhdessa puuhailu oli. Taalla tama systeemi tulee erityisen tarpeeseen siina mielessa etta koulua varten on todellakin valmistauduttava. Vaikka hommat ja kaikki vinkit voi tietysti taallakin jattaa tekematta niin taalla se ryhmapaine on vahan sita luokkaa etta se kylla nolottaa, ja harmittaa jos oma lapsi on aina se, jonka projektit on tekematta. Kiva oli saada opettajankin kommentti :)
PoistaSitä itse toivoin tarhoilta ja koulujen alaluokilta, että säilyisi into tekemiseen ja löytyisi oppimisen ilo. Aina näin ei ollut. Vaadittiin älyttömiä tai vaadittiin vanhemmilta tehtäviä, joihin lapsi ei mitenkään olisi kyennyt. Teidän tarha kuulostaa siltä miltä pitää, jos kerta sinne on aamulla ihan hinku.
VastaaPoistaTurkissa koulu alkaa yleensa sellaisella rytinalla etta herkasti monen ilo oppia kuolee siina vaiheessa, varsinkin valtion puolella joka on sita itseaan eli ahertamista. Viime vuonna tama tarhatouhu kylla jarkytti ja yllatti, en ollut varautunut nain tiiviiseen yhteistyöhön ja projekteihin, tana vuonna kaikki on tuntunut ihan iisilta ja parasta on tietysti se, etta tyttö hinkuu sinne joka aamu, itkun kanssa on jouduttu jaamaan kotia kun sairastettiin.
PoistaHuh! Ihanalta kuulostaa, mutta onpas vaativaa (ainakin tälle äidille olisi). Noin paljon kotonatehtäviä juttuja! Noista museoista olen suorastaan kateellinen, täällä niihin ei kuitenkaan lapsia ainakaan tänä vuonna viedä, koska määrärahat ovat kuulemma lopussa. Täälläkin nuo runot, kirjaimet ja laulut ovat läsnä. Mutta onpa kiva idea myös tuo, että kotiin annetaan tehtävävinkkejä! Täällä just juttelin yhden opettajan kanssa, joka sanoi, että aina vanhemmat eivät osallistu koulun elämään niin paljon kuin ehkä toivoisi. Toisaalta ei se ihan helppoa kyllä olekaan, koska lapsia on niin paljon, eikä opettajalla koskaan aikaa kahdenkeskiseen jutusteluun...
VastaaPoistaMe maksetaan vuosittain könttasummana muistaakseni 130 tl eli noin 40 euroa naista vierailuista, joka viikko on sitten museo-, elokuva- tai teatterireissu, sen lisaksi tarhalla kay ulkopuolisia ryhmia ja yksittaisia eri alan taitajia kuten muusikot, nama on ainakin olleet mun tytölle niita huippuhetkia ja sen kautta on onneksi puraissut into lahtea niihin vapaa-ajallakin. Meillakaan ei voi menna opettajan kanssa juttelemaan tuosta vaan, ajanvaraus pitaa tehda, to on ainoa paiva jolloin voi tavata opettajaa suoraan tarhan jalkeen omien asioiden kanssa, mieluummin pyydetaan ottamaan yhteytta facebook-ryhman kautta.
PoistaApua, jos meidän lasten kynnenalusia katsottaisiin. Ranskalaisessa koulussa ei kyllä pienten kanssa vielä odoteta noin paljon kotihommia, isompien kanssa läksyjä kyllä sitten riittää ja 6-vuotiaalle ekaluokkalaiselle pakattiin joka perjantai kaikki koulukirjat mukaan - läksyjen lisäksi piti maanantaina näyttää, että vanhemmat oli allekirjoittaneet kaikista kirjoista sen sivun, mitä oltiin tekemässä. Ja jos sattui unohtamaan, niin tuli opelta nuhteita - vanhemmille siis. Mutta saa nähdä, onko meidän kaksosilla ensi vuonna yhtä tiukka opettaja kuin esikoisella oli.
VastaaPoistaMutta kivalta kuulostaa se, että annetaan vinkkejä, miten lapsen kanssa voi kotona jatkaa koulujuttuja, aina sitä ei tajuakaan, mitä kaikkea ne jo osaa.
Joo, musta on tullut tarkka nykyisin ja katson tarkkaan etta on kynnet sopivan pituiset ja kynnenaluset puhdistettu muovailuvahasta :)Taalla koululaisten kanssa riittaa myös laksyja ja tama tarha pikku hiljaa valmentaa siihen touhuun ja taallakin kylla nuhteet tulee herkasti vanhemmille suoraan, mika on tietysti ihan oikein. Musta on kiva, etta koululta tulee aina infoa mita lauluja ja juttuja siella on tehty, seka nuo vinkit niin tietaa mita taitoja siella samanaikaisesti harjoitellaan. Kyllahan tassa valilla on hieman muistamista etta tarkistaa kuukausikalenterin viikon retkista, paivaohjelman vinkit sun muut ekstrajutut etta on oikeat tavarat repussa ja hommat hoidossa.
PoistaTyttärenne näyttää todella sievältä. Ja missä välissä hän onkin kasvanut noin suureksi.
VastaaPoistaLuin jostain toisesta blogista Turkin kouluista, ja jo pienillä koululaisilla kuulostaa olevan todella paljon läksyjä. Siksi tuo teidän lapsenne tarhan tapa jo valmistaa lapsia koulua varten tuntuisi olevan oikein hyvä.
Venla
Kiitos Venla, sita samaa tassa itsekin ihmetellaan etta mista niita sentteja koko ajan tulee :) Laksyja on sitten ala-asteelta alkaen todellakin paljon, koulu on rankkaa puuhaa Turkissa joten tama valmistautuminen lienee ihan paikallaan, katsotaan kuinka sitten aikanaa koulussa kay.
PoistaMun mielestä tuo kuulostaa ihanalta ja kiva, että kodin ja koulun väliseen yhteistyöhän panostetaan, vaikka se kotona saattaa tuntua raskaalta.
VastaaPoistaKylla vaan, se jatkumo on kylla hieno juttu vaikka se alussa yllattikin mutta tama toka vuosi on jo opettanut siihen ja viime vuonna jo tajuttiin miten tarkeaa tama asia on tytölle, tuskin olisin itse keksinyt naita juttuja kotona ilman tarhan tukea.
PoistaTurkissa sentään annetaan vanhemmille tehtäväksi opettaa tiettyjä asioita lapselle, meillä päiväkodissa oletetaan että jokainen opettaa tämänkaltaisia asioita itsestään. Sitten yhtäkkiä tehdään tasokokeita ja hupsis, miten tälläinen on jäänyt väliin? Varhaiskasvatus on Suomessakin joka kaupungissa eri tasolla ja jopa kaupungin sisällä löytyy eritasoista "opetusta". Vaikka suunnitelmat olisivat hyvin samanlaisia.....riippuu niin paljon henkilökunnasta.
VastaaPoistaMeilla on taalla varmaan sekin, etta elintaso- ja koulutuserot on ed. suuret ja selkeilla ohjeilla pyritaan sitten siihen, etta kaikki opettaisi lapsille tietyt asiat kotona mutta kylla se on kiva, etta naita vinkkeja ja tietoa saadaan missa mennaan ja mita odotetaan. Niin se on, etta henkilökunta on tarkea ja taallakin tama varhaiskasvatus ohjelma uudistettiin pari vuotta sitten.
Poista