Suolakurkkuja ja pähkinöitä

Olin viime perjantaina ostoksilla ja haahuilemassa kaupoissa. Siinä kauppojen, syömisen ja tutkailemisen lomassa taas muistin miten ihanaa on, kun on pikkuliikkeitä. Niistä saa useimmiten ihanan henkilökohtaista palvelua ja tulee kuulleeksi tarinoita, joita ei odottanutkaan. Kuten sen että pähkinäkaupan myyjä oli tullut samalla viikolla isäksi ja että, kalakauppaan kannattaa tulla ajoissa muttei liian ajoissa, ennen puoltapäivää saa kuuleman mukaan tuoreimmat hamsit eli sardellit.

Vuosia sitten moni turkkilainen pikkukauppa pelotti, ihan hirvitti astua niihin sisään kun ei tiennyt mitä kysyä. Aina kun kaupan ulkonäkökään ei kerro mitä siellä ihan tarkkaan kaupitellaan. Rohkesti vaan sisälle ja katselemaan mitä on tarjolla, ruokatuotteita myyvät putiikit antavat mielellään maistiaisia tai elleivät tarjoa niin turkkilainen napsii tottuneesti oliivit ja pähkinät pöntöistä ja osoittelee tiskin juustoja maisteltavaksi. Supermarkettien tarjonta on samaa pullaa mutta erikoisliikkeistä löytyy aina jotain jännää ja uutta.

Turkkilainen palvelukulttuuri on parhaimmillaan pienissä erikoisliikkeissä, missä voi kysellä mitä vaan jogurtin valmistuksesta, oliivilaaduista tai vinkkejä vaikka siihen,  mitä ostaa 70-vuotiaalle turkkilaiselle lahjaksi. Parasta on se, että ero hypermarketin ja pikkukaupan hinnoissa ei ole iso vaan melko pieni, hypermarketissakin laatutuote maksaa aina roimasti enemmin kuin halpistuote. Ja jos tykkää tutkia ja ihmetellä niin pikkukauppojen keskittymässä vierähtää vaikka koko päivä. Osasta kauppiaita tulee tuttuja, on kiva käydä samassa paikassa, vaihtaa pintapuoliset kuulumiset ja kannattaa pienkauppiasta. 

Jossain vaiheessa tulee nälkä kun pyörii kaupoissa. Kebabrulla ja ayran eli jogurttipiimä on hyvä välipala. Oma suosikkipaikkani on sakıpağan piste, jonka rulla ei ole suurinsuuri mutta liha on hyvää ja ayran kokoa jätti. Sakıpağa on alueen suosituimpia jogurtinvalmistajia, jolla on myös omia toimipisteitä. Ruokalinjalle kun mentiin niin seuraavaksi piti ostaa tutun kulman rouvalta hänen valmistamia mezeitä kotiin, kotiin lähti marinoitua maksaa ja viinilehtikääryleitä.

En tiennyt pähkinöistä mitään ennen Turkkia. Oman alueemme suosituimman pähkinäliikkeen pussukoita näkyy varsinkin viikonloppuna lähes jokaisen kädessä, vähän kuin mäyräkoiria perjaintaisin Suomessa. Pähkinöiden tulee olla tuoreita, sekoituksien juuri oman maun mukaisia ja hyvä pähkinäkauppa on elämys valikoimansa suhteen. Kävin noukkimassa omasta lempparistani mukaan kahta suosikkisekoitustani, kuivattuja hedelmiä osmaanien tyyliin ja pähkinäsekoituksen, joka on tytön lemppari. Turkkilainen koti ilman kuru yemişiä eli kuivattuja herkkuja on alaston.

Askartelun ystävälle Turkki on taivas, harmi että olen hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella näissä hommissa. Tytön tarhan myötä on tullut opittua monenlaista ja sanavarasto askartelun suhteen on laajentunut. Askartelun ystävän kannattaa tutustua paikalliseen valikoimaan jos on täällä lomalla, nappeja, hileitä, lankoja ja kaikenmoisia juttuja on askartelukaupat täynnä lattiasta kattoon.

Tykkään suolakurkuista mutta nykyisin myös monista etikkasäilykkeistä, joita etsiessä suunnistan alan liikkeeseen, etikkaliemeen on säilötty sipulia, munakoisoa, erilaisia paprikoita, monenlaisia

kaaleja, chiliä, sekoituksia ja jopa perunaa. Ja hei, mikä parasta, näissäkin saa maistella!

Tälläkin reissulla olisi pitänyt vielä ehtiä vaikka mihin mutta aika ei riittänyt, loppukirissä ehdin vielä luontaistuotekauppaan ostamaan inkiväärijauhetta ja kuivattua salviaa miehen teetä varten. Ensi kerralla sitten kirjakauppaan, tarrojakin tarvitaan eli paperitavarakauppaan sekä kangaskauppaan, oliko muita toiveita? Vilkuilin uudenvuoden arpoja myyvien pisteitä, keneltähän me ostetaan arpaliput tänä vuonna?

Suositko pikku kauppoja, löytyykö niitä omilta kulmiltasi, onko hintataso maltillinen vai korkea?