Lomailu on työtä

Kesäisen lomailuputken jälkeen arki tuntuu ihanalta. Oma pesukone, sänky, kirjat ja hammasharja tutussa paikassa ovat melkein luksusta. Tänä kesänä olemme tytön kanssa saaneet lomailla niin tarpeeksi ettei paluu kotikaupungin kiireisiin haitannut eilen enää yhtään. Lomalla on kivaa mutta lomalta paluu kotiin on sekin juhlaa. Monena vuonna olen harmitellut ettei lomalla ehdi tehdä niitä kahta asiaa mitä ulkosuomalaisena kaipaan eli lomailla Suomessa ja Turkissa. Tänä kesänä se kerrankin onnistui.


Suomen loma tarkoittaa ulkosuomalaiselle sukulaisia, suomiyst äviä ja kotimaan ruokia, ehtii ihmetellä miten moni asia on muuttunut mutta myös sitä että jotkut asiat eivät muutu koskaan. Sellaiset kuten tapaamiset vanhojen ystävien kanssa, upea luonto, hiljaisuus ja mökkielämä. Tytölle Suomi on se toinen kotimaa, jossa suomen kieli vahvistuu ja suomalainen kulttuuri tulee tutuksi.  Helposti unohtuu että tytölle tavallisten suomalaisten asioiden tekeminen on loman parhautta. Mustikkapiirakan teko sukulaistädin kanssa, käsipohjaa lammenrannassa ja vadelmat suoraan metsästä. Onko mökin metsässä karhuja, villisikoja vai tiikereitä? Suomen loma on ulkosuomalaiselle tunteellinen tila, jossa on myös omat stressipisteensä. Pitäisi ehtiä joka paikkaan ja nähdä niin monia ettei aika riitä koskaan, pitäisi ehtiä syödäkin kaikki kauden herkut. Lähtiessä ei tiedä mitä tuntee, ikävää, onnea vai ulkopuolisuutta. Onko menossa vai tulossa. Kyseessä on epäloma, jonka vastapainoksi tarvitaan löhöloma.


Palasimme muutama päivä sitten lomalta Kuşadasista. Paluu basaarikujille, turistiravintoloihin ja hotellielämään pitkän tauon jälkeen oli jännää mutta lopussa jo hieman raskasta. En ole käynyt hotellilomalla turistikohteessa vuosikausiin eikä se ollutkaan kamalaa vaan aika ihanaa. Basaarikujilla kaupattiin kopiotavaraa kuten ennenkin ja turistiravintoloiden listat olivat yhtä paksuja kuin vuosia sitten. Tuli ihana tuttuuden tunne. Teki mieli laittaa paita kunnolla housuihin sille turistiravintolan nuorelle reppanalle, jonka tyttöystävä on suomalainen. Puolentoista viikon aikana ehdimme syödä liian hyvin, uida ja ruskettua. Loman aikana muistin senkin miksi aikoinaan halusin niin kovasti pois turistialueelta asumasta. On kummallista olla turistina molemmissa kotimaissa. Porvoossa en tiennyt miten päin olla kaupassa, jossa toivotettiin tervetulleeksi englanniksi ja Kuşadasın basaarikujalla seurasin vierestä tinkimistä kuin näytelm än katsoja.

Koulut alkavat Turkissa vasta reilun kuukauden päästä ja helteet jatkuvat. Yritän viritellä itseäni takaisin arkeen ja laitan lisää tarinaa Kuşadaşista ja jotain myös Turkin tilanteesta. Turkki on nyt esillä päivittäin myös Suomen lehdistössä mutta oma arki kulkee Izmirissä tuttuja latujaan. Olen saanut sen verran paljon kyselyitä ja yhteydenottoja viimeisen kuukauden aikana että yrit än raapustella jotain asiasta lähipäivinä. Kommenttiboksiin saa laittaa myös kyselyitä liittyen aiheeseen mutta pidätän oikeuden vastata omien rajojeni suhteessa, blogini ei käsittele politiikaa joten sen tarkempaa poliittista selvitystä en tule tekemään.