Päivää olen Turkki, kuka sinä olet?

Vuosien aikana olemme tehneet Turkkini kanssa sinunkaupat, alussa teititellen kyseltiin kuulumiset, siviilisäädyt ja jalkapallojoukkueet. On ollut hyviä ja huonoja päiviä, aurinkoisia aamuja ja unohtumattomia hetkiä. Sitten on ollut niitä aikojai kuten monet viime ajat, kun jokainen uutinen on musta ja minulla ei ole sinulle paljoa positiivisia sanomisia. Silti sinä olet yhtä kaunis, yllättävä ja muuttuva. Alkuhuuman ja tottumuksen jälkeen Turkkini onkin halunnut jotain uutta, se on lähtenyt kai etsimään itseään, hamuaa ihan uusiin ilmansuuntiin ja haluaa uudistautua.

Kuluneiden 14 vuoden aikana olen tottunut Turkissa kaikenlaiseen. Ensimmäiset vuodet menivät opetellessa ja juuri kun luulin jotain tietäväni, huomasin että mitä enemmin tutkin, sen vähemmin tiedän. Turkkia on mahdoton käsittää, monet maan uutiset tuntuvat yhtä kaukaisilta Izmirissä kuin ne tuntuvat Suomessa. Me kaupunkilaiset lännessä emme ole usein kosketuksissa Itä-Turkin tapahtumiin, kylien konservatiivisiin sääntöihin tai rajaongelmiin. Lenkkeilemme Izmirin lahden ympärillä aamuisin ja hyppäämme arkiseen perjantaihin kuten kuka tahansa Euroopassa. Illalla kauhistelemme uutiskuvia pakolaistulvasta rajalla, pommi-iskusta rajakaupungissa ja vuosikymmeniä jatkuneesta sotatilasta idässä. Tai sitten otamme taukoa uutisista ja katselemme paikallisia draamasarjoja toiselta kanavalta.

Tapaan päivittäin lukuisia puolituttuja, ehkä yhden ystävän, perhettäni ja kuljen satojen kaupunkilaisten ohi. Jokaisella on omanlainen tarina ja mielipide Turkin tapahtumiin. Näen kerjäläisiä, syyrialaisia pakolaisia, puistojuoppoja, jeepillä ohi ajavaa ylimystöä, naisen huikean korkeissa koroissa ja minihameessa ja tiukkaan huiviin verhoutuneen vieressä. Lapsia ilman kenkiä ja toisia oman autonkuljettajan kyydissä. Turkki on miljoonien tarinoiden, salaliittoteorioiden ja suurien unelmien maa. Joskus unelmat toteutuvat, useimmiten eivät. Jos jotain, niin Turkki on opettanut ymmärtämään myös sellaisia, joiden mielipiteet ja tavat ovat valovuosien päästä omista. Miksi joku menee naimisiin rahasta, miksi toinen haluaa näyttää uskonnollisen vakaumuksen pukeutumalla tai joku on valmis vaarantamaan paljon paremman elämän takia.


Seurasin Suomesta käsin vallankaappausyritystä ja sen alun kuohua sydän syrjällään. Mitä ihmettä taas tapahtuu? Paluu kotiin laittoi asiat taas oikeisiin lokeroihin. Voin kuvitella että henkilölle, jolle Turkki on melko tuntematon maana, vapaaehtoinen asuminen maassa saattaa kuulostaa kummalliselta. Minulle Turkki on koti, loputon elämän koulu ja tarina-aitta, jossa on monta tutkittavaa nurkkaa, kuvattavaa kuvakulmaa ja vielä tapaamattomia ihmisiä. Ympärillämme leijuu tällä hetkellä monia kysymyksiä ja ilmapiiri maassa on odottava. Oma arki kuitenkin jatkuu. Suomen loman pelottavista uutistunnelmista tipahdin takaisin omaan kortteliini, siihen tuttuun Turkkiin jossa tehdään töitä, hikoillaan elokuun helteissä, ollaan vielä puoliksi lomalla, lenkkeillään ja suunnitellaan syksyn kiireitä. Pienellä varauksella, sillä ollaanhan Turkissa ja suunnitelmilla on tapana muuttua.


Turkki on nyt lähes päivittäin lööpeissä eri maissa. Täältä katsottuna se tuntuu kummalliselta, maa ei ole aiemmin kiinnostanut maailmalla tässä mittakaavassa. Osa uutisista on käsitelty Turkissa jo aikaa sitten ja tälle päivälle on jo uudet otsikot. Mielipiteitä jakavaa Turkkia on helppo vihata. Moni, joka ei ole maassa koskaan vieraillutkaan tietää millaisia turkkilaiset ovat. Jopas, ihmettelen sanomalehden mielipidepalstaa selaillessa. Itsellenikin sen tietäminen on vaikeaa näin väkirikkaassa ja monimuotoisessa maassa. Jokainen uusi tapaaminen tuntuu vievän yhä kauemmas olettamuksista ja varmasta tiedosta. Turkkia ja turkkilaisia on mahdoton niputtaa yhteen sillä pakka hajoaa tutkiessa tuhansiin osiin.


Illalla ennen nukkumaan menoa mietin kauhuskenaarioita suhteestamme, mit ä ihmettä sinun kanssa Turkki voi tehdä kun jokainen aamu on uusi yllätys? Aamulla ensimmäinen elokuinen sadekuuro on huuhtonut ikävät ajatukset länsirannikolla viemäriin ja uusi toivo nousee. Aamuisen lenkin aikana ehtii ihastella monia asioita, joihin kulminoituu oma Turkki. Heräilevän miljoonakaupungin ihmisvirrat, kaupungin tyyni lahti ja alkava lauttaliikenne. Rosoinen miljöö ja metroaseman graffitit. Pulunruokkijat ja hiljaa istuvat kalastajat. Leipomosta leijailevat tuoksut ja aamun juorut.