Tasapainoilua

Viime viikko kului oppien ottamaan uudenlaisesta arjesta kiinni, välillä hyvin ja toisinaan hieman huonommin. Turkissa asiat tuntuvat tapahtuvan nopeasti, niin yhteiskunnallisissa kuin myös omalla ruohonjuuritasolla. Tilanne eskaloituu vauhdilla mutta hyviä asiotakin tapahtuu jatkuvasti. Joskus on vaikea tehdä eroa positiivisen ja negatiivisen suhteen kun liikutaan niin nopeasti tilasta seuraavaan, kuten reilu viikko sitten työpaikkani vanhempainkokouksen jälkeen.


Pidemmästä työpäivästä oli ollut puhetta muutaman kerran jo aiemmin tarhalla mutten ottanut asiaa kovin vakavasti. Ei nyt ainakaan tänä keväänä, please. Vanhempainkokouksen jälkeen pääsin pomon kyydillä kotiin ja 10 minsan matkan aikana olin puolivahingossa lupautunut kokeilemaan uudenlaista työkuvioita klo 9-16. Tytön hoitosysteemit ja tulevaisuuden oli pomo miettinyt valmiiks kun kähisin takapenkillä että katsellaan ja pomo nyökkäili taustapeilin kautta että kaikki järjestyy kuten palkka-vakuutus-lomat-lapsen hoito. Seuraava viikko aloitettiin siis uusin kokeiluin, jotka menivät hyvin ja huonosti. Ensimmäisen päivän jälkeen tiesin että 7 t on liikaa joka suhteessa minulle, perheelleni, työkavereilleni ja tarhalaisille. Seurasi lukuisia rakentavia ja ei-rakentavia keskusteluja ja muistin taas mitä en ollut ikävöinyt turkkilaisessa työmaailmassa. Holtittomuutta, suunnitelmien puutetta ja vääntämistä.


Neuvottelut palkasta, työajoista, lomista ja tehtävistä ovat loputonta kisailua, jossa puolien pitäminen on tiukkaa taistelua. Olet osa meidän työperhettämme, onko sinulla flunssa? Pyydetään keittäjää valmistamaan sinulle heti inkivääri-sitruuna-minttu tee, me haluamme pitää sinusta huolta! Ai, palkka? Ei huolta, järjestyy. Puhutaan siitä huomenna. Haluatko tyttäresi alueen parhaimpaan kouluun, voimme järjestää. Työaika 9-15 sopiiko? Eikö me sovittu kuitenkin jo 10-15.30? Voi voi voi, miten vaikeaan tilanteeseen nyt joudummekaan. Niin joudun minäkin pomoseni, kuka vie koiran iltapäiväpissalle ja kuka jaksaa tehdä iltasafkat? Milloin teen toisen duunini hommat ja onko palkka suhteessa työtuntiini? Turkkilaisessa työmaailmassa on muistettava että olet sen arvoinen millaiselta näytät työnantajan silmissä, nöyristelyä ja kiltteyttä ei palkita ainakaan palkkapussissa. Tarvitsette minua enemmin kun minä teitä -asenteella on pakko yrittää porskuttaa. Vaatii ainakin kohdallani pientä taistelutahdon nostatusta ennen itse neuvottelua.


Lopulta sain kasaan itseäni miellyttävän ohjelman, jonka sain puhuttua läpi myös tarhan omistajille. Muutamat äänenkorotukset, päälle puhumiset ja möykät siihen tosi tarvittiin. Teen töitä 2 t aamupäivällä ja 2 tuntia iltapäivällä, välissä tunnin tauko kun käyn hakemassa tytön koululta omalle työpaikalleni lounaalle ja osallistumaan iltapäivän toimintaan. Eilen shakkia ja huomenna draamaa, joskus äidin enkuntunteja ja jos silmä luppaa, menee neiti tarhan tyynykasaan lukemaan kirjaa. Kolmen aikaan haemme keittäjältä maistiaiset iltapäivän välipalasta ja suuntaamme juoksujalkaa ulos aurinkoiseen iltapäivään, silloin ehtii vielä puistoon ja kavereita tapaamaan. Miinuspuolena on että työaikani menee aiempaa enemmin ristiin miehen töiden kanssa ja tapaamme iltapäivisin viikolla eteisessä kun toinen saapuu ja toinen lähtee. Aikansa kutakin ja Turkissa kaikki on aina liikkeessä, niin myös työmaailma. Tänään näin ja huomenna kuviot saattavat olla jo uudet.

Viikko hujahti ja toinenkin alkoi, ehdin tänään paneutua seuraamissani ulkosuomalaisten arkea käsittelevissä blogeissa vellonutta keskustelua äidin roolista perheessä. Omasta näkövinkkelistä tuntuu hassulta arvostella erilaisia ratkaisuja. Tapaan päivittäin lapsia, jotka viettävät viikot isovanhemmilla vanhempien töiden vuoksi ja aion laittaa tytön isovanhempien kanssa rantalomalle kesällä aikajaksolla jolloin olemme miehen kanssa töissä. Roudaan neitiä mukaan töihin vaikka toisinaan hieman väsyttääkin. Olemme tiukkailleet pussin nyörejä vuosien aikana niin että mies on pystynyt viettämään kuukausia perheen kanssa enkä itse joutunut lähtemään töihin tytön ollessa vauva. Kaikki on tehty aina tasapainoillen työn, rahan, oman jaksamisen, lapsen parhaan ja muutamien muiden vaikuttavien seikkojen suhteen. Muutoksessa piilee aina uuden voima, joka on ainakin meille ihan tervetullutta. Nyt taas tasapainoillaan mutta toisen viikon alkaessa käytäntö alkoi vaikuttaa edellistä viikkoa sujuvammalta, eiköhän tämä tästä suttaannu.

Mukavaa alkanutta viikkoa, miten sinä tasapainoilet?