Kasarin kansi ja farkunpaikka
Uskollisesti virkaa hoitaneesta kasarista irtosi kannen nuppi. Yrittäessäni pyöritellä nuppia takaisin lasikanteen huomasin kierteiden löystyneen ja heitin kannen menemään. Mies oli noukkinut kannen roskiksesta ja kiikuttanut sen työmatkalla puljuun, josta voi ostaa jos jonkinlaista nippeliä, kantta ja muuta tarvittavaa. Kaupannimi lienee lasitavaraa ja muuta kodin pientä tavaraa. Nyt kansi on yhtä ehta kuin uusi ja toimittaa taatusti paikkaansa vielä monta vuotta. Mitä opin tästä? Lukuisat tavarat kannattaa korjata tai korjauttaa Turkissa sillä se on helppoa ja puoli-ilmaista, samalla tulee vältettyä turhaa uuden roinan ostamista.
En ollut tottunut ennen Turkkia asioimaan räätälissä tai ompelijalla kovinkaan usein, puhumattakaan etsintäreissuista muovikauppoihin, lasitavarakauppoihin tai rautakauppoihin erilaisten ruuvien, kansien tai nappien perässä. Olin täysin hukassa kun piti hankkia askartelutarvikkeita, oikeanlaisia koukkuja tauluille tai päättää kuka osaa paikata rikkinäiset farkut. Useamman muuton jälkeen huomasin että turkkilainen päivittää nopeasti oman alueensa eri asioihin erikoistuneet räätälit, pienkoneiden korjaajat, suutarit ja kodin sekalaista tavaraa myyvät liikkeet karttaansa.
Useista hyvistä farkuista rispaantui takamus ja tasku repsotti. Ajattelin ensin siirtää housumme kierrätyspussiin tai kangastilkkuihin kunnes muistin Bostanlilla sijaitsevan Express Terzin eli tutun räätälin, joka on erinomainen farkkukankaiden paikkaaja. Housut pussiin ja menoksi. Herra räätäli tutki farkkuja tarkkaan, huokaili mutta suositteli kuitenkin korjausta. Hyvä laatu, ei ole rispaantunut koko ympärys. Toimitusaika 6 tuntia vaikka ei meillä niin kiirettä pitänyt. Pulitin hienosta työstä 10 tl/kpl ( n.2.5€), joka oli mieheni mielestä hinnakas. Mustat lempparifarkkuni jatkavat taivallustaan, jeeee!
Viime sunnuntaina huokasin kaivaessani 10 vuotta palvellutta leipägrilliä kaapista, on hieman kärsinyt matkattuaan Bodrumista Ankaraan ja sieltä tänne, monessa asunnossa sillä on tehty lämpimiä leipiä. Jokunen vuosi sitten se pimeni joten mies kiikutti sen lähellä oleville pienkoneen korjaajille, tiedättekö niitä liikkeitä turkkilaisilla pienillä kujilla, jotka pursuavat johtoja, vanhoja jääkaappeja ja erilaisia vanhoja masiinoita osineen? Korjaajat olivat maistelleet lasin jos toisenkin rakia mutta vakuuttivat miehelle korjaavansa koneita vaikka silmät kiinni. Leipägrilli palasi kotiin toimivana pientä maksua vastaan.
Vanhemmillani on nykyisin jo tapana ottaa lomalle saapuessaan suutaria vaativat kengät matkalaukkuun. Ne kiikutetaan tutulle suutarille, jolla on päällä hieno nahkaessu ja paja täynnä lappuja, joka sortin nahkapaloja, kengänkantoja ja tietysti kengän venytyslaite! Jos nahkakenkä painaa, laitetaan kenkä venymään ja eipä paina enää. Isäni uudet lenkkarit joutuivat viime vuonna koiramme käsittelyyn mutta onneksi suutari paikkasi pureskellun kohdan tyylikkäästi.
Turkissa askarrellaan ja näperrellään paljon, nappeja, lankoja ja askartelutarvikkeita on tarjolla runsaasti edulliseen hintaan. Verhoilimme nykyisen sohvakalustomme noin 7 vuotta sitten Ankarassa, josta se löytyi alunperin romumarkkinoilta, nyt mietimme kannattaako sitä verhoiluttaa vaiko ostaa uusi. Niin mielelläni kiikuttaisin sen läheiselle verhoilijalle hakemaan uutta ilmettä ja istahtaisin taas tuttuun nurkkaani. Mies sen sijaan haikailee uudenlaista kalustoa, katsotaan mihin lopputulokseen tulemme. Suutareissa, räätäleissä ja kaiken maailman erikoisissa pienissä pajoissa sekä mutterikaupoissa nautin eniten siitä menneen ajan tunnelmasta mikä niissä asuu. Yksinkertainen rautaovi, jota koristaa koristeellinen Terzi kyltti ja oven takana vanha herra tarkkaavaisena pyörittämässä singeriään. Kellastunut kalenteri takaseinällä. Verhoiluliike, jonka edusta on kadulle asti täynnä tulevia ja meneviä sohvakalustoja käsittelyyn. Nappikauppa lankoineen, jossa seinä on kattoon asti täynnä kaikkea mahdollista mitä ikinä keksit neuloa tai askarrella. Aikakausilehtiä viime vuosikymmeneltä. Keskellä katua tuunauksen alla olevia sohvia ja koristeellisia puutuoleja.
Käytätkö omassa maassasi suutareita, ompelijoita ja muita korjaajia?
En ollut tottunut ennen Turkkia asioimaan räätälissä tai ompelijalla kovinkaan usein, puhumattakaan etsintäreissuista muovikauppoihin, lasitavarakauppoihin tai rautakauppoihin erilaisten ruuvien, kansien tai nappien perässä. Olin täysin hukassa kun piti hankkia askartelutarvikkeita, oikeanlaisia koukkuja tauluille tai päättää kuka osaa paikata rikkinäiset farkut. Useamman muuton jälkeen huomasin että turkkilainen päivittää nopeasti oman alueensa eri asioihin erikoistuneet räätälit, pienkoneiden korjaajat, suutarit ja kodin sekalaista tavaraa myyvät liikkeet karttaansa.
Useista hyvistä farkuista rispaantui takamus ja tasku repsotti. Ajattelin ensin siirtää housumme kierrätyspussiin tai kangastilkkuihin kunnes muistin Bostanlilla sijaitsevan Express Terzin eli tutun räätälin, joka on erinomainen farkkukankaiden paikkaaja. Housut pussiin ja menoksi. Herra räätäli tutki farkkuja tarkkaan, huokaili mutta suositteli kuitenkin korjausta. Hyvä laatu, ei ole rispaantunut koko ympärys. Toimitusaika 6 tuntia vaikka ei meillä niin kiirettä pitänyt. Pulitin hienosta työstä 10 tl/kpl ( n.2.5€), joka oli mieheni mielestä hinnakas. Mustat lempparifarkkuni jatkavat taivallustaan, jeeee!
Viime sunnuntaina huokasin kaivaessani 10 vuotta palvellutta leipägrilliä kaapista, on hieman kärsinyt matkattuaan Bodrumista Ankaraan ja sieltä tänne, monessa asunnossa sillä on tehty lämpimiä leipiä. Jokunen vuosi sitten se pimeni joten mies kiikutti sen lähellä oleville pienkoneen korjaajille, tiedättekö niitä liikkeitä turkkilaisilla pienillä kujilla, jotka pursuavat johtoja, vanhoja jääkaappeja ja erilaisia vanhoja masiinoita osineen? Korjaajat olivat maistelleet lasin jos toisenkin rakia mutta vakuuttivat miehelle korjaavansa koneita vaikka silmät kiinni. Leipägrilli palasi kotiin toimivana pientä maksua vastaan.
Vanhemmillani on nykyisin jo tapana ottaa lomalle saapuessaan suutaria vaativat kengät matkalaukkuun. Ne kiikutetaan tutulle suutarille, jolla on päällä hieno nahkaessu ja paja täynnä lappuja, joka sortin nahkapaloja, kengänkantoja ja tietysti kengän venytyslaite! Jos nahkakenkä painaa, laitetaan kenkä venymään ja eipä paina enää. Isäni uudet lenkkarit joutuivat viime vuonna koiramme käsittelyyn mutta onneksi suutari paikkasi pureskellun kohdan tyylikkäästi.
Turkissa askarrellaan ja näperrellään paljon, nappeja, lankoja ja askartelutarvikkeita on tarjolla runsaasti edulliseen hintaan. Verhoilimme nykyisen sohvakalustomme noin 7 vuotta sitten Ankarassa, josta se löytyi alunperin romumarkkinoilta, nyt mietimme kannattaako sitä verhoiluttaa vaiko ostaa uusi. Niin mielelläni kiikuttaisin sen läheiselle verhoilijalle hakemaan uutta ilmettä ja istahtaisin taas tuttuun nurkkaani. Mies sen sijaan haikailee uudenlaista kalustoa, katsotaan mihin lopputulokseen tulemme. Suutareissa, räätäleissä ja kaiken maailman erikoisissa pienissä pajoissa sekä mutterikaupoissa nautin eniten siitä menneen ajan tunnelmasta mikä niissä asuu. Yksinkertainen rautaovi, jota koristaa koristeellinen Terzi kyltti ja oven takana vanha herra tarkkaavaisena pyörittämässä singeriään. Kellastunut kalenteri takaseinällä. Verhoiluliike, jonka edusta on kadulle asti täynnä tulevia ja meneviä sohvakalustoja käsittelyyn. Nappikauppa lankoineen, jossa seinä on kattoon asti täynnä kaikkea mahdollista mitä ikinä keksit neuloa tai askarrella. Aikakausilehtiä viime vuosikymmeneltä. Keskellä katua tuunauksen alla olevia sohvia ja koristeellisia puutuoleja.
Käytätkö omassa maassasi suutareita, ompelijoita ja muita korjaajia?
Suutareita ja ompelimoita löytyy helposti täällä Saksassa ja käytän heidän palvelujaan. Huonekaluverhoomoita, puuseppiä tms. pitää jo etsiä palveluhakemistoista. Piensähkäkoneita, kodinkoneita,elektroniikkaa jne. ei kannata korjauttaa.Ei enää ole tekijöitä niin kuin täällä ennen vanhaan ja vielä siellä Turkissa.Joissakin kaupungeissa on ns. korjaustreffejä, joissa joku alan asiantuntija neuvoo, miten jonkun pienen osan vaihtamalla laitteen saa vielä käyntiin. On ihmisiä, jotka protestoivat kertakäyttökultuuria vastaan sillä tavalla. Enimmäkseen korjaukset pitää tehdä itse ja etsiä nippeleitä, nappuloita, ruuveja ja muttereita tms. "du it self"-kaupoista.Kiitän isävainaata siitä, että opetti minulle sellaista, mitä muinoin pidettiin "miesten töinä", mutta ei (toivottavasti) pidetä enää.
VastaaPoistaTuntuu tosiaan turhalta heittaa pois sellaista jonka voi helposti viela korjata, Suomessa taitavat monet taman alan palvelut olla niin arvokkaita ettei usein kannata korjata vaan ostaa uutta. Kiva etta teilta löytyy viela ainakin suutarit ja ompelimot.
PoistaIhana Turkki-elämän kuvaus :) Räätäliä ja lähikadun rautakauppoja minäkin olen käyttänyt ja myyjien palvelu-alttiuteen luottaen mennyt aina milloin mitäkin kyselemään. Suutaria taas ei ole tullut vastaan mikäs se on turkiksi? Yksistä kengistä tippui koristesolki, ehkä ne osais sen kiinnittää...
VastaaPoistaNämä paikat on kyllä yleensä siitä kivoja että niissä osataan neuvoa. Suutari on aykkabı tamirci.
PoistaNyt pääsit kyllä Turkin parhauksien ytimeen. Siellä käytettiin tiheästi räätäliä ja suutaria, sekä muita ustia, mutta täällä ei sitten ollenkaan. Halvempaa ostaa uusi, kun kunnostaa vanha. Varsinaista kestävää kehitystä! Koska se työn hinta...
VastaaPoistaTuo on harmillista etta Suomessa ei kannata suosia korjausta vaikka puhutaan kerskakulutuksen vähentämisestä, samalla monet vanhat käsityöammatit katoavat kun eivät kannata.
PoistaMeillä täällä Thaimaassa löytyy myös vaikka minkä korjaajia, eikä mikään maksa yhtään mitään. Tai no, parilla eurolla saa korjatuksi helposti ainakin mopon, vaatteet (halvemmallakin), matkalaukun ja vaikka mitä. Mun mielestä se on ihan mahtavaa, kun maailma hukkuu jätteeseen jo muutenkin.
VastaaPoistaKuten edellinen kommentoija tossa kirjoittikin, niin on todella harmi, että Suomessa korjaaminen on yleensä kalliimpaa kuin uuden hankkiminen.
Hyvä kun muistutit, mun täytyykin lähteä korjaamaan tässä vaikka mitä vielä, ennen kuin mennään kesäksi Suomeen ;)
Musta se on todella harmillista etta Suomessa korjaaminen on niin kallista ettei se yleensa kannata, musta tuntuu etta taalla voi korjauttaa melkein mita tahansa. Hyvaa lomaa Suomeen ja sen jalkeen jannataan mihin teidan matka jatkuu :)
PoistaSuomessa tavaroiden korjaaminen on tosiaan niin kallista, että usein kannattaa ostaa mieluummin kokonaan uutta kuin korjata, mikä on tosi harmillista :(. Omat vuosia palvelleet coretex-kengät korjattiin Algeriassa, minkä jälkeen ne palvelivat vielä vuosia. Suomessa kun kysyin korjauksen hintaa, oli hinta sen verran, että sillä olisi saanut ostettua uuden kengät.
VastaaPoista