Oman pihan onni

Reilu kymmenen vuotta sitten etsimme kuumeisesti asuntoa Ankarasta. Asuinalueet olivat uudessa kaupungissa vielä hakusessa ja majailimme ystävän nurkissa jo ties kuinka monetta viikkoa, työpaikka-asiat roikkuivat yhtä auki kuin tuleva koti. Eräänä iltana olimme katsomassa asuntoa, jonne katutasosta alakerrokseen johtavat portaat eivät luvanneet hyvää, kellariin? Viisi minuuttia asunnossa pyörimisen jälkeen päätin että teemme mitä tahansa jotta saamme kyseisen yli 40 vuotta vanhassa talossa olevan kämpän. Kun näet kerrostaloasunnosta pihalle aukeavat ranskalaiset ovet 5 miljoonan asukkaan kaupungissa, tiedät tunteen. Ihan sama onko asunnossa edes juoksevaa vettä jos on edes pieni oma pläntti, jossa voi yrittää transportata itsensä pois ison kaupungin melskeistä. Ainakin melkein. Kun muutimme pois Ankarasta, oli ero pihasta vaikeampaa kuin monesta muusta asiasta. Kerrostaloelämän yhdistäminen palaseen omaa rauhaa on osoittautunut parhaimmaksi asuinratkaisuksi kaupungissa.


Yksi tärkeimpiä kriteereitä asunnon etsinnässä Izmirissä olikin oma pieni piha, edes postimerkin kokoinen. Lopulta se löytyi mutta monesta muusta asiasta oli tingittävä. Nyt asunnossamme on postimerkin kokoinen keittiö mutta tilava lasitettu terassi ja sitä omaa pihaa tarpeeksi. Kaupunginosamme Karşıyaka on osittain vanhaa merenpohjaa joten kasvualusta on ravinteikas. Ankarassa mies näki aikoinaan valtavasti vaivaa muuttaessaan hoitamatonta pihaa ruskeasta kivikuopasta viihtyisäksi pihaksi, nurmikon kasvattaminen ja sen ylläpito sekä erilaiset kukkaistutukset söivät vapaista ison osan.

Izmirin kodin pihan kanssa päätettiin ottaa iisimmin. Pihalle on siis jätetty villi orvokki peite joka ei hoitoa kaipaa. Kerrostaloalueen piha on periaatteessa koko taloyhtiön käytössä mutta niin Ankarassa kuin Izmirissäkin todellisuudessa käyttäjät ovat pihatasossa asuvat ja sehän sopii meille. Turkissa piha-alueet ovat yleensä aikamoisia sekametelisoppia ja Suomeen saapuessa kiinnitän aina huomiota pihoihin. Suomessa suunnitellaan ja istutetaan harkiten, Turkissa taas istutetaan monesti kokeilumielessä eikä pihoissa ole tietoakaan suunnitteluista. Viime lauantaina pihan sivustalle oli istutettu kukkia ja pensasaidasta oli harvennettu vain puolet, joku naapureista oli ilmeisesti saanut puutarhainnostuksen, joka oli laantunut yhtä nopeasti.

Kukkien lisäksi pihalla on vanhoja hedelmäpuita, joista granaattiomenat, kvittenit, greippi
sitruunat, kirsikat ja nisperopuut kantavat ihan mukavasti hedelmää. Sen sijaan hoitamattomina olleet persikka ja aprikoosi ovat tehneet vain muutaman hedelmän jos sitäkään. Pihalla kasvaa villinä salviaa ja rosmariinia ja tänä vuonna naapuri on istuttanut etupihalle koko talolle erilaisia yrttejä kuten krassia, persiljaa, tilliä ja rukolaa. Itse istutimme portulakkaa, valkosipulin ja sipulin versoja sekä chiliä. Piha ja terassi on meillä ympäri vuoden ahkerassa käytössä. Teen töitä terassilla, istumme siellä vapailla ja vieraatkin istutetaan lähes aina terassille. Tyttö kantaa lelunsa terassille ja Alex vahtii pihakissojemme touhuja. Sähkölämmittimen voimalla terassilla syödään myös talven viileimpinä kuukausinakin ja kesällä tuulettimen avulla. Savustuspönttö pöhisee usein viikonloppuisin terassin nurkassa ja jouluaattona sinne katetaan aattoateria.

Suurkaupungissa viheralueet nousevat todelliseen arvoon sillä massat, ruuhkat ja jatkuva kakofonia syö ihmistä. Huomaan itse kaipaavani joka vuosi enemmin rauhaa, vihreyttä ja pelkkää kauniin maiseman tuijottelua. Sateen seuraaminen terassilta tai piknik-tuolin parkkeeraus Izmirin lahden reunalle on parasta hermojen lepuutusta. Hain pihalta perjantaina sipulin ja valkosipulin versoja, persiljaa, tilliä ja krassia. Ne pääsivät Bat nimiseen salaattiin, joka on kotoisin Turkin Tokatin alueelta:


Bat

2 dl vihreitä linssejä
vajaa desi hienoa bulguria ( voit jauhaa isot bulgurit pienemmiksi ellei hienoa bulguria ole)
kourallinen murskattuja saksanpähkinöitä
1 tomaatti kuorittuna ja pilkottuna
pieni nippu sipulin versoja
valkosipulin versoja (voit puristaa valkosipulin kynnen joukkoon ellei versoja ole)
persiljaa
tilliä
krassia
basilikaa
minttua
(paprikaa tai chiliä)
1,5 rkl tomaattipyreetä
1 sitruunan mehu
(granaatinomena uutetta)
suolaa
(chilirouhetta)


1. Tätä salaattia voi soveltaa maun ja tuotteiden saatavuuden mukaan. Käytä yrteistä saatavilla olevia.

2. Keitä vihreät linssit kypsiksi ja jätä jäähtymään. Kaada hieno bulguri kippoon ja päälle hieman kuumaa vettä, jolloin bulgur turpoaa. Sekoita samalla sekaan 1,5 rkl tomaattipyreetä.


3. Pilko yrtit ja tomaatit pieniksi. Kun vihreät linssit ovat jäähtyneet, sekoita ne bulgurien sekaan. Lisää yrtit ja tomaatit sekä mausteet. Voit käyttää chilirouhetta tai tuoretta chiliä. Lisää lopuksi murskatut saksanpähkinät. Perinteisesti Batissa pitää olla hieman nestettä joten bulguriin kaadetun veden määrää voi muutella sen mukaan millaisen salaatista haluaa. Itse söin salaatin ihan sellaisenaan tuoreen leivän kera mutta Turkissa sen kanssa tarjotaan usein viininlehtiä, joiden sisälle annostellaan salaattia ja leipäpaloja.

Afiyet olsun!