Lautta - mikä ihana tekosyy valita joukkoliikenne

Ostimme auton. Olen ollut viimeiset 12 vuotta ilman autoa ja pärjännyt ihan hyvin. Opin fillaroimaan kamalassa aamuruuhkassa ilman pyöräteitä, ja käytän sujuvasti bussia, metroa, ratikkaa, lauttaa sekä tarpeessa taksia. Rakastan sanaa hyötyliikunta, silloinkin kun sataa vettä tai hikoiluttaa. Mies sai ylipuhuttua lopulta autonhankintaan muutaman hyvän syyn nojalla: Emme pääse tavallisina viikonloppuina juuri mihinkään, koska isoa koiraa ei oteta yhteenkään julkiseen. Tai otettaisiin kuljetuslaatikossa, mutta homma olisi tuhoontuomittu jo ennen yritystä. Auton tai kuljetuksen vuokraaminen jatkuvasti vaatii suunnittelua etukäteen, ja etukäteensuunnittelu ja Turkki eivät keskustele keskenään kuten tiedätte. Viimeisenä vielä nykyiset epäsäännölliset työni, jotka onnistuvat tietyissä tilanteissa paremmin autolla. Nyt yksityistuntien antaminen onnistuu aiempaa isommalla alueella, vaikka tässä 400 000 asukkaan kaupunginosassammekin on kyllä ihan tarpeeksi työmaata yhdelle suomalaiselle.



Ikuisena turhan autoilun vastustajana aion kuitenkin kävellä edelleen joka paikkaan, minne mahdollista. Tyttö on tottunut pitkien matkojen kävelijä, enkä aio kuskata neitiä tulevaisuudessakaan kouluun, harrastuksiin tai kavereille. Siihen autolla ajeluun kun tottuu liian helposti. Työpaikoille Turkissa kuljetaan usein työpaikkojen omilla kuljetuksilla, samoin kouluihin pidemmän matkan päästä. Mies jatkaa töihin kulkemista metrolla, ja itsekin löydän useimmiten karttaapplikaatiosta helposti julkisen yhteyden. Autolla ajetaan viikonloppuna uimaan Urlaan, kalaleivälle Foçaan tai kylämarkkinille Ulamişin kylään ja tietenkin Alex-koira mukana. Autolla voi käydä tarvittaessa kaupungin toisella laidalla Ikeassa, tukussa tai eläintarhassa, mutta Izmirin paheneviin ruuhkiin ei kannata lähteä huviajelulle.


Tuttavani, kuten moni muukin izmiriläinen, kulkee joka päivä töihin lautalla. Hän sanoo, joka aamu muistavansa lautassa istuessaan miksi asuu Izmirissä. Sellaisenkin yön jälkeen, kun vauva on valvottanut perhettä koko yön, ja aamu tuntuu tullessaan kaatuvan niskaan. En epäile yhtään. Joka kerta kun astun lauttaan, ja matkaan keskustan Konakin vilkkaaseen satamaan, tai historialliseen Pasaportiin tulen ihan tajuttoman hyvälle tuulelle. Heittelen seesamirinkilin murusia lokeille, aallot lyövät ja valtava suurkaupunki levittäytyy lahden laidasta toiseen. Autot näyttävät lilliputtimaiselta nauhalta rantatiellä ja pienet jollat heittelehtivät purjeudusseuran edustalla. Silloin rakastun Izmiriin joka kerta uudelleen.


Lautalla voi ajella satamasta toiseen, ja joskus olemme niin tehneetkin. Ensin autolautalla vastarannan piknik-alueelle, sieltä Göztepen kautta Karşıyakaan oluelle ja niin edelleen. Suurkaupungin alueet saa loistavasti haltuun, ja nykyisin lautalla pääsee viikonloppuisin ihanaan Eski Foçaan, Mordoğaniin ja syömään kalaa Güzelbahceen. Kaupungin julkinen liikenne saa itseltäni kiitosta, vaikka monen izmiriläisen mielestä vuosi sitten avattu raitiovaunu on liian hidas ja vie tilaa autoliikenteeltä. Turkissa on turha hössöttää, ratikan kolistellessa pitkin rantaraittia on mukava tarkkailla vaunun ihmisiä ja sopivassa vauhdissa ehtii lukea pysäkkien teatteri- ja konsertti-ilmoitukset läpi.





Parkkipaikat ovat vähissä, mutta autoilla ajeleminen on edelleen monelle turkkilaiselle status-kysymys. Autot ovat elintasoon nähden kalliita Turkissa, ja rahaa hupenee paljon vielä vakuutuksiin ja veroihin. Nousseet korot ovat tehneet lainan ottamisesta aiempaa vaikeampaa. Omassa kaveripiirissä yhä useampi onkin luopunut autosta, sillä yksityiset kuljetukset ja julkinen liikenne vie monesti ilman stressiä kohtuullisilla kuluilla paikasta toiseen. Osa lautoista on autolauttoja, joiden avulla voi kätevästi siirtyä lahden toiselta laidalta toiselle ja välttää ruuhkaiseen keskustaan juuttumisen. Autolautoilla on kirjasto, eivätkä tuulet tunnu isoissa lautoissa. Talven pahimmissa myräköissä lauttavuoroja perutaan, ja silloin paine siirtyy kaupungin muihin julkisiin kulkuneuvoihin.



Parasta lautalla ovat ihmiset, sillä nuo kaupungin alueiden välillä aamusta iltaan liikennöivät alukset kokoavat kyytiin aamusta iltaan läpileikkauksen meistä izmiriläisistä. Lautalla nauretaan, lauletaan ja itketään. Otetaan kuvia selfie-tikun avulla ja riidelläänkin. Lautalla ei istuta ahtaasti, eikä hikoilla puristuksissa kuten toisinaan bussissa tai metrossa. Yölautassa on ihan omanlainen tunnelma. Kun lautta erkanee Alşancakin satamasta pimeällä, sukeltaa se ympärillä levittäytyvän valomeren keskelle. Yölautassa on varsinkin viikonloppuisin raukean hilpeä tunnelma, Alşancakin iltaelämä jää taakse, kun lautta lipuu kohti kotisatamaa. Jos ikinä lauttailet, tarkkaile ihmisiä, osta appelsiinimehua ja rinkeli lokkeja varten. Rentoudu ja nauti, sata kertaa parempaa kun ajelu autolla ruuhkassa.



Jos lautalla pääsee vajoamaan rauhalliseen tunnelmaan, niin auton ratissa onkin kaikki toisin. Olen yllättänyt itseni kahden eka viikon aikaan taskuparkkeeraamalla auton ilman raivareita, ja ajelemalla niin pienteollisuusalueen sekavassa liikenteessä kuin kaupungin töksähtelevässä ruuhkassa. Luulin palaamisen ratin taaksen kestävän kauan, mutta sinne istuuduttuani muistin kuinka tykkäsin yli 10 vuotta sitten kurvailla Antalyan suurkaupungissa kuin myös pikkuteillä etsien uusia kyliä. Turkin liikenne on kaoottista, mutta siihen on asennoiduttava sen vaatimuksilla. Jalankulkijoita hyppii eteen päin punaisia, ja kaikki mahdolliset veden-kaasupullojen-koululaisten-mattojen-kotiinkuljetettavan safkan-ostosten ajoneuvot pujottelevat kaistoilta toisille ja hermot ovat monella pinnassa. Auton ratissa päästään varmasti tutustumaan blogissakin uusiin kohteisiin Izmirin lähialueilla ja samalla myös koiran vinkkelistä.
 

Kommentit

  1. Ihanat lautat, ja onko niissä tosiaan kirjasto?

    Minä käyttäisin yleensä ottaen lähes aina mieluummin julkista liikennettä kuin henkilöautoa. Itsehän en osaa hyvin ajaakaan, mutta ihan vain jo kartanlukijana on minusta paljon stressaavampaa vieraassa kaupungissa tai kovassa ruuhkassa kuin omissa ajatuksissa bussin tai vaikka raitiovaunun kyydissä. Ja hyötyliikunta on myös oma juttuni. Liikkuminen liikkumisen vuoksi ei innosta yhtään samalla tapaa kuin se, että paikasta toiseen mennessä tulee samalla kuin huomaamatta liikuttua. Täällä Khartumissa olenkin siis tältäkin osin oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Julkista liikennettä ei täällä ole ja yksityiset toinen toistaan rikkinäisemmät bussit, minibussit, taksit ja tuktukit eivät herätä luottamustani varsinkin kun liikenne täällä on mitä on. Hyvin harva paikka on kävelymatkan päässä joten autoiltua tulee melkein kaikkialle. Yksi parhaista jutuista lomalla onkin käveleminen ja julkinen liikenne. Kohta päästäänkin taas Suomeen pikalomalle ajelemaan bussilla ja junalla, ihan mahtavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva tulee arjessaan muistaneeksi, että on etuoikeutettu kun on hyvät jalkakäytävät, liikennejärjestelyt ja mahdollisuus ajaa fillarilla. Tykkään kävellä, ja onneksi tyttö on kasvanut kävelemään ja jaksaa aika pitkiäkin matkoja ilman narinoita. Izmirissä luksusta ovat pyörätiet, mutta niitä on vain rantakaistaleella, joten fillarointi liikenteen seassa onkin oma ohjelmanumeronsa. Autolautoissa on tosiaan nykyisin kirjasto, mikä on minusta aivan ihana juttu! Uusissa lautoissa on vain harmikseni automaatit, eikä enää omaa pientä kantiinia, kuten vanhoissa tunnelmallisissa lautoissa.

      Poista
    2. Meidänkin lapsista on tullut ihmeellisen hyviä kävelijöitä vaikka harjoitus jääkin arjessa vähälle. Pienimmäinenkin joka ei ole vielä viittäkään jaksaa kulkea muiden mukana kaupunkilomilla jopa tuntikaupalla.

      Pyöräily olisi myös tosiaan ihana tapa liikkua, lapsena kuljin paljonkin pyörällä. Täällä Khartumissakin näkee ulkomaalaisia pyörillään liikenteen seassa - ihan vilpittömästi ihmettelen kuinka he pysyvät hengissä!

      Poista
    3. Sen verran kun olen ymmärtänyt niin kuulostaa aika uhkarohkealta hypätä fillarin selkään siellä! Turkissakin kuolee ihan liikaa pyöräilijöitä liikenteessä, vaikka olenkin aika uhkarohkeaksi itsenikin kokenut pyöräteiden ulkopuolella liikkuessa. Tyttö oppi ajamaan uudella fillarillaan hyvin nyt kesän aikana, nyt syksyllä olisi sitten tarkoitus alkaa harjoittelemaan pyöräilyä pidemmillä matkoilla tytön kanssa.

      Poista
  2. Tämä oli tosi kiva lähiliikennekuvaus. Ihan kuin olisi poikennut Izmirissä. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Onnea uuden auton johdosta.Minulla ei ole autoa, enkä sitä tarvitsekaan, paitsi että viikonloppuna tarvitsisin koska minun alueellani ei ole mitään julkista liikennettä perjantai-iltapäivän ja lauantai-illan välillä,mutta muuten tulen hyvin toimeen julkisilla. Kiva kun teillä pääsee lautoilla sinne sun tänne, ja tuo missä on kirjahylly vaikuttaa oikein viihtyisältä. Helsingissä kasvaneena kaipaan saaria , ja sitä että niihin pääsee helposti kesällä veneillä ym. , ja täällä vähän harmittelen ettei ole saaria lainkaan rannikkoalueella, joihin voisi päästä vaikka tuollaisella lautalla;D Kiva postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, emme mekään tarvitse arkena juuri autoa kuin erikoistapauksissa mutta viikonloppuihin se tuo kyllä ihan erilailla vapautta. Ison koiran kanssa liikkuminen ruuhka-aikoina julkisissa on melko vaikeaa ja pitkillä matkoilla todella tuskaista. Nuo lautat on tosi kivoja, tykkään matkustaa niillä eniten.

      Poista
  4. Siis ihan mieletön tuo lautta, kirjasto ja kaikki!

    Minä kyllä tykkään hyötyliikunnasta noin niin kuin ajatustasolla, mutta se taitaa mennä enempi sinne halonhakkuuosastolle. Jos pitää hoitaa jotain asioita, niin kyllä auto on silloin paras. Olen äärimmäisen laiska menemään kauppaankaan muuten kuin autolla, vaikka kauppaan on noin 500 metrin matka. Tosi noloa, nyt kun oikein ajattelee. Mutta en vaan jaksa raahata mitään kauppa- tai kirjastokasseja... Seli, seli. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin fakkiutunut kävelijä, että mietin melkein joka paikkaan menoa mahdollisuutena kävellä :) Autolla 500 m matka :D Mutta siis mä ostan aina niin, että jaksan kantaa ja meillä on useita kauppoja 500 m säteen sisällä joten selittelyvaraa ei ole.

      Poista
  5. Lautat on parasta Izmirissä. Sääli vaan, että vanhoja lauttoja korvataan uusilla, jotka muistuttavat lähinnä Tallinkin katamaraaneja. Vanhat lautat ovat täynnä tunnelmaa niin kesällä kuin talvellakin. Voittavat nopean metronkin mennen tullen😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat lautat on ihania, mutta talvikeleillä nuo katamaraanit on kai turvallisempia. Eniten harmittaa, kun niissä uusissa on vain automaatit eikä sitä ihanaa portakal suyuuuuuuu, cayyyyy huutelijaa.

      Poista
  6. Täysin samaa mieltä, lautat on ihania! Vaikka meillä Samuilla on lentokenttä (tosin se on kallis), niin silti usein lähdetään reissuun siten, että ensin mennään lautalla mantereelle ja vasta sieltä sitten lentäen. Tai autolla eteenpäin.

    Onnea uudesta autosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lautalla kun voisi matkustaa joka paikkaan, niin olisin tosi tyytyväinen. Lentäen on nopeasti perillä, mutta muuta mukavaa siinä ei sitten olekaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit