Viikko elämästäni

22.10 Maanantai

Nihkeä nousu, kuten aina maanantaina kun kello soi 07.30. Mies lähtee ulos koiran kanssa, ja itse laitan tytölle aamupalan ja kokoan eväät. Tyttö saa kouluun mukaan tonnikala-makaronisalaattia, kuivahedelmiä ja pähkinöitä, sunnuntailta jäänyttä keitettyä maissintähkää ja maidon. Kouluhame löytyy pienen etsinnän jälkeen vierashuoneen kasasta, josta silitän sen vaatimustason mukaiseksi pikana. Ehdimme koululle ekaa kertaa lukukauden aikana maanantaiaamun lipunnostoon ja Turkin marssiin 08.50. Asentoon! ja Lepo.


Viikonloppu ei tunnu antavan periksi, joten herkuttelen aamiaiseksi juusto-makkara toastin ja hedelmiä. Luen uutiset netistä, ja katson aamuohjelman lopun turkkilaiselta kanavalta. Sitten töiden pariin. Käyn koiran kanssa lenkillä puolenpäivän aikaan, ja palaan töiden pariin. Tein sunnuntaina kalakeiton ja kesäkurpitsamoussakan valmiiksi, joten ruokapolitiikka on hanskassa alkuviikon. Mies silittää, ja itse viimeistelen työt. Hetki jää aikaa kahvittelulle yhdessä ja lähdemme yhtä matkaa, itse haen tytön koululta 14.30 ja mies hyppää metroon. Tytön luokka on liikuntatunnilla pihalla, pojat pelaavat jalista ja tytöt nahistelevat viestikapulasta. Koululla puhutaan torstain koulukuvasta ja tulevan viikon Tasavallan päivän lasten puvuista. Luokan apu-äiti on suunnitellut lapsille retkeä akvariumiin ja Atatürkin juhlanäyttelyyn. Luokan apu-äiti kertoo palaavansa takaisin työmaailmaan kuukauden päästä, joten paikka olisi auki jollekulle ehtivälle ja pitkäpinnaiselle äidille. Not me! Kotimatka taittuu ystävän ja tämän tytön kanssa, lapset haluavat jonottaa lokmaherkkua jakavassa kojussa, ja me ehdimme juoruilla viikonlopun jäljiltä kuulumiset. Kotona syödään kalakeittoa, ja pelataan Korridor-peliä. Poikkeuksellisesti tytölle ei ole tullut läksyjä. Tyttö järjestelee huoneen, ja itse luen eilen aloitettua dekkaria. Illalla syödään vielä kesäkurpitsamoussakaa ja herkutellaan jäätelöllä. Ajoissa nukkumaan, että saadaan viikko hyvin käyntiin.

23.10 Tiistai

Nyt alkaa jo viikko rullata mutta pää on aamulla aivan jäässä. Mitä mä laitan päälle, koska eka sade? Mitä kahdessa minuutissa saa kasaan aamiaiseksi? Koiran kanssa ulos, jonka aikana tyttö syö pakasteesta sulatettua pullaa (!) ja hedelmiä aamupalaksi kera maidon. Ulkona on eka kunnon harmaa ja sateinen aamu, mutta jotenkin tuntuu että nyt saa kunnon syksy jo iskeä. Tihkusade ei kastele mutta aivot alkavat hurista. Koululle pakataan evääksi juusto-makkara toast, acuria (mitä lienee suomeksi?), mandariineja ja maitoa. Kotimatkalla ostan tuoreen sekaleivän leipomosta, ja vaihdan kotona lenkkikuteet siistimpiin. Puoli kympin maissa olen matkalla kohti aamupalapaikkaa, jossa tavataan porukalla, joista osaa en ole nähnyt livenä puoleentoista vuoteen! Ihanaa höpötystä! Tilaamme aamiaista, juhlimme yhden synttäreitä ja toisen uutta työpaikkaa. Juttua riittää lapsista, koulusta, töistä ja kuluneen vuoden huonoista ja hyvistä. Juomme litratolkulla teetä, ja säntäämme kouluille hakemaan lapsia.


Aamiaistreffeillä on ollut hauskaa, mutta mies on joutunut aiemmin töihin sairastuneen työkaverin vuoksi. Kotona odottaa siis koira lenkittämistä, ja kuntosalille on pakko päästä. Tyttö syö kotona kalakeittoa, ja Alexille riittää lyhyt lenkki sateessa. Päätän lähteä kuntosalille vaikka huvitusaste tippuu pyykkivuorta tuijotellessa, mutta siihen auttaa pyykkivuoren sulkeminen oven taakse. Pakkaan mukaan kamat ja tytön läksyineen. Tyttö tekee matikan ja turkin läksyt, ja itse hikoilen sen ajan salilla vilkuillen sivusilmällä päivän uutisia televisiosta. Saudi-Arabia jatkaa ykkösaiheena jo toista viikkoa. Kotona teen hetken töitä, ja tyttö nukahtaa sohvalle. Sovin seuraavaksi viikoksi tapaamisen kolmen mahdollisen yksityisoppilaan kanssa, ja mietin laitanko ilmoituksen vai annako tilanteen kehittyä edelleen turkkilaisen puskaradion avulla. Illalla lämmitetään kesäkurpitsamoussakaa ja keitän tytölle makaroonia. Pelataan vielä pari erää muistipeliä, ja ysin maissa ollaan lukemassa tytölle Muumilaakson tarinoita. Miettiessäni, uskallanko lukea dekkaria vai näenkö painajaista, nukahdan.


24.10 Keskiviikko

Aamu sujui kuten aiemmatkin; tytölle aamiainen, koira lenkille, eväät laukkuun ja kouluvaatteet päälle. Joinakin aamuina on olo kuin robotilla, sillä niin kaavamaisesti tunnun suorittavan nuo päivän ekat pari tuntia. Varaa omiin sävellyksiin ei oikein ole, jos aikoo olla ajoissa. Aamiaista syödessä tyttö katsoo joka aamu japanilaisen Doreamon ohjelman, joka on hänen ehdoton lemppari. Kotiin saapuessa keitän puuron, ja heitän sekaan kanelia, hunajaa sekä miehen työkaverin tuomia saksanpähkinöitä omalta tilaltaan. Ovat aivan taivaallisen hyviä! Laitan valkopyykin pyörimään ja teen reippaasti töitä, ja käytän karvakorva Alexin ulkona yhden maissa. Kotiin tultua mies syö vasta aamupalaa, ja teen itselleni seuraksi salaatin. Harmittaa, kun en ehdi enää salille, sillä olen sopinut tytön koulukaverin äidin kanssa treffit.

Koululta suuntaamme Bostanlille, ja matkalla porukan pienin eli 8 kk vauveli nukahtaa rattaisiin. Tytöille tilataan puiston ravintolasta toastia ja jogurttipiimät, kaverin kanssa päätämme ottaa aurinkoisen iltapäivän kunniaksi oluet. Kotiin tullaan vasta puoli kuusi kaupan kautta. Alex pääsee pihalle, ja tytöllä on onneksi vain Atatürk aiheinen piirustus läksynä. Lämmitän vielä kalakeittoa iltaruuaksi, nyt alkaa tuntua siltä että nämä ruuat on niin nähty. Vien jämät keitosta kissoille kera kuivamuonan. Soittelen whatsappilla Suomeen, Kreikkaan ja Espanjaan. Miten elämä onkaan mullistunut helpon yhteydenoton suhteen, mielentöntä.

25.10 Torstai

Peiton alta on vaikea nousta, sillä tiedostan heti sääennusteen pitäneen paikkaansa. Lämpötila on laskenut nopeasti, sillä kaupungin ulkopuolella oleville vuorille on satanut yöllä lunta! Puen liian vähän kuitenkin koiralenkille, ja hytisen vaikka aurinko paistaakin kuulaasti. Tytölle pakataan evääksi pakkasesta otettuja juustorullia, jotka paistan nopeasti pannulla sekä vihanneksia ja banaania. Väkerrän tytön tukkaa normaalia kauemmin, ja silitän koulun pikee paidan kunnolla, sillä tänään on koulukuvaus. Tyttö saa ekaa kertaa paksut sukkahousut ja takin niskaansa. Viittä vaille ennen lähtöä samassa korttelissa asuva ystäväni soittaa pyytäen apua, ja lupaan noukkia tytön kaverin myös mukaan kouluun. Koululle johtava tie on ikuinen raivonkohteeni, ja saan sen kunniaksi kunnon kilarit. Autoja ja ihmisiä sikin sokin, joten pidän oman papatukseni siitä, mitä ajattelen kaupunginlaitoksesta. Pitääkö jollekin sattua jotain? Onko ihan pakko tunkea autolla tänne aamulla?!, karjun ihan kaikille, ja saan lietsottua monta muutakin samanlaiseen tilaan. Kotona on pakko saada heti kahvia, ja syön jogurttia banaanin ja myslin kanssa.

Teen hetken töitä, kuuntelen Turkkiin liittyvän podcastin ja valmistelen iltapäivän enkun tunteja. Tytön luokan apu-äiti soittaa, ja kertoo tytön tarvitsevan maanantain Tasavallan päivää varten uuden  lippupaidan, sillä kouluun malliksi lähettämäni ei sovi. Juon miehen aamupalan seurana kahvit terassilla, ja lähden salille. Omistajalla on reuma, ja valittelemme vuorotellen selkäkivuista. Lämmitän pannulla nopeasti kesäkurpitsamoussakaa, ja hyppään suihkuun. Pakkaan materiaalit, ja menen poikkeuksellisesti autolla tytön koululle. Kiire on mutta, neiti tulee tapansa mukaan viimeisenä, takki on jossain ja juomapullo hukassa. Ajalemme viereiseen Mavişehirin kaupunginosaan, jossa odottelee kolme innokasta tokaluokkalaista enkun tuntejaan. Tyttö syö takapenkillä banaania ja seesamirinkilää, sillä kotia ei ehditä ennen kuutta. Pari tuntia sujahtaa nopeasti, sillä ryhmä on tosi motivoitunut. Leikimme kuvakorteilla, saamme aikaan jo yksinkertaisia keskusteluja, teemme This is/That is -harjoituksia, ja lopuksi katsotaan Three Billy Goats -satu.

Kotiin saapuessa ajan korttelirallia sen sata kertaa, sillä parkkipaikat ovat tiukassa kun kaikki saapuvat töistä. Päätän, että hommaamme viereisen puiston alapuolella olevasta parkkihallista maksullisen paikan. Tadaa, ylläri pylläri syön kesäkurpitsamoussakaa ja salaattia, tytölle nuudeleita ja laatikon jauhelihaosuus, sillä viikon ruuat alkavat selvästi tökkiä. Vien ruokien jämien kokoelmat pihakissoille. Teen käsittämättömän löydön keittiön laatikosta, Maraboun Paradis-konvehtirasia ja on ihan pakko keittää kahvit. Vadelma-lakritsa ja valkosuklaatryffeli uhuuuuu! Konvehtirasian on itseasiassa tuonut miehen sisko jo kesäkuussa, enkä tajua kuinka se on voinut unohtua. Alexin maha mourii, ja ravaamme illan aikana pihalla ainakin viidesti. Alex syö ruohoa ja yökkii. Rakastan seisoskella illan pimeydessä pihalla, suurkaupungin kohina ja oma vihreä pesä ovat upea kontrasti. Lokit kirkuvat, ja naapuristosta kuuluvat äänet sekottuvat toisiinsa. Saan soiton koskien enkuntunteja, ja lupaan mennä tapaamaan mahdollista uutta oppilasta seuraavalla viikolla Izmirin keskustaan. Matka on hieman pitkä, mutta tästä olisi mahdollisuus poikia enemminkin kontakteja ja palkkio tunneista on hyvä. Vastailen illalla pariin sähköpostiin, ja sovin ihanan entisen työkaverini kanssa treffit huomiselle. Illalla syödään vielä jätskiä tytön kanssa ja mennään kympiltä nukkumaan. Perjantai on ihan pian täällä!

26.10 Perjantai

Selkeästi perjantai, sillä nousen jo seiskalta puoli tuntia ennen kellon soittoa koiran intensiiviseen tuijotukseen. Tytölle aamupala valmiiksi, ja koiran kanssa ulos. Teemme tunnin lenkin hyvässä hengessä, juttelen muiden koiranomistajien kanssa ja Alex rähisee jokaiselle nelijalkaiselle. Katujen lakaisija kiroilee jonkun tienvarrelle jätettyä sohvakalustoa, joka murenee atomeiksi tämän raahatessa sitä roskikseen. Toivotan työniloa, ja moitin kadunlakaisijan kanssa typeryyttä. Eiliset kouluvaatteet ovat onneksi puhtaat, sillä perjantaisin asusteena on oltava lipunlaskun vuoksi viralliset kouluvaatteet, eikä koulunverkkarit. Evääksi käärin tonnikalawrapin, laitan pakasteesta sulaneen pullan herkuksi, pillimaidon ja pähkinä-kuivahedelmäsekoitus sekä banaani. Koulumatka sujuu kaverin ja tämän isän kanssa, jonka äiti on pakannut tytöllekin viininlehtikääryleitä ja börekiä. Nyt on sitten evästä!



Kotona avaan netin kautta Love Islandin vikan jakson, syön vihannes-fetamunakkaan ja juon kupin kahvia. Ihan kamalaa ala-arvoista viihdettä, ja niin koukuttavaa. Mies nukkuu, ja koira on kömpinyt peiton alle. Teen pari tuntia töitä, pesen pyykkiä ja imuroin. Mies pesee vessan ja silittää. Juodaan kahvit, ja sen jälkeen lähden salille ja mies Alexin kanssa lenkille. Ennen tytön hakemista sukellan asuinalueemme Nergizin pienille kujille metsästämään punaista Turkin lippu -paitaa ja mustia trikoita tytön maanantain juhlallisuuksiin. Näillä kujilla on niin mielenkiintoisia putiikkeja, ja vanhaa turkkilaista tunnelmaa, että harmittelen kun kamera on jäänyt taas kerran kotiin. Koululla seisomme asennossa, kun lippu lasketaan ja marssilaulu sulkee kouluviikon. Rehtori muistuttaa perjantain puheessaan maanantain juhlallisuuksista, jotka alkavat 9.30.

Menemme puolijuoksua kotiin, ja tyttö vaihtaa vaatteet. Ystäväni ja kaveri ilmestyvät meille, ja hyppäämme heti autoon. Valitsemme määränpääksi Ciğlin alueen ison Kipan ostarin, jossa on hyvä iltapäivän leffatarjonta. Lörpötystä etu- ja takapenkillä, vaikka vasta eilen on juoruttu tunti puhelimessa. Tytöt saadaan suoraan leffaan, ja me haemme kahvit ja linnottaudumme leffateatterin looshiin juttelemaan. Suunnittelemme työjuttuja, jotka toivoisimme voivamme toteuttaa yhdessä. Kaikilla on tajuton nälkä kun turkkilainen lastenleffa Rafadan Tayfa on loppu, ja tytöt juoksevat suoraan mäkkärin tiskille meidän turhaan osoitellessa höyryäviä kotiruokakojuja. Löydän tytölle kivat ja edulliset kumpparit, sekä sukkia. Kotimatka matelee ruuhkassa, sillä valitsen vahingossa väärän reitin, ajoreitit ovat edelleen hieman arvoitus, mutta hienosti taas selvitään ja saan 10 pistettä tiukasta taskuparkista kotikulmalla. Tyttö viihtyy kotona puoli tuntia, sillä yläkerran varamummolasta soitetaan. Duru kaveri on saapunut, ja tyttö pakkaa lelut laukkuun, heippa ja me jäädään Alexin kanssa kotimiehiksi. Avaan telkkarin, sillä alkamassa on lempparisarjani Istanbullu gelin. Iltapalaksi kokoan kerrosvoileipiä ja hedelmiä, ilta venyy sillä turkkilaisilla sarjoilla on tapana kestää monta tuntia. Tyttö kotiutuu vasta kympiltä, ja nukahtaa pitkän päivän lopuksi syliin sohvalle.

27.10 Lauantai

Ja ei, edes lauantaina ei saa kun vartin armoa koiralta. Puistossa Alexia odottaa ylläri, sillä tyttökaveri Lola on palannut kesäkodistaan Çesmestä. Ensin kyräilyä karvat pystyssä, ja sitten leikkiä. Kotona kuuluu houkutteleva tuhina makuuhuoneista, mutta en anna periksi. Haen lempileipomosta Özgüristä tuoreen leivän, tytölle rinkelin ja börek-lajitelman. Väännän aamupalaa, ja tekstailen samalla pariin ryhmään. Tytön luokan maanantaiasusteissa on ollut vikaa, ja ne on viety räätälille takaisin, jossain vaiheessa on ehdittävä sovitukseen. Katson aamuteeveetä Foxilta, ja herättelen muut. Onneksi Alex auttaa, ja kaikki saadaan nopeasti pystyyn. Ihana syyskeli; +20 ja kuulas auringonpaiste. Vähän ennen 12 yläkerran pappa ja kaveri tulevat hakemaan korikseen, ja mies lähtee mukaan. Auringonpaiste innostaa pesemään olkkarin valoverhon ja sohvanpäälliset sekä pari sohvatyynyn päällistä. Juon kahvit, teen seuraavalle viikolle muistilistan ( josta suoritan yleensä 70%) ja vien kissoille ruokaa.


Koriksesta on menty vielä puistoon, ja soitan tytön luokan apu-mammalle, että olemme pian starttaamassa matkaan, joten maanantain juhlallisuuksien asusteiden mallaus jää heidän huolekseen. Pakataan koira, vettä ja pientä evästä matkaan ja suuntaamme kaupungin ulkopuolelle Şasalin alueen luonnonsuojelualueelle. Neuvon sen verran hanakasti, että mies ajaa bensiksen ohi ja huomaamme jonkun matkan päästä ettei edessä ole yhtään ja mittari on jo punaisella. Ei kun takaisin ja tankkaamaan, samassa hötäkässä Alex ottaa spurtit bensiksen pihalla ja saan sen takaisin autoon karjumalla kovaa ja korkealta.

Luonnonsuojelualue on 40 hehtaarin delta, joka on tärkeä lintujen pesimisalue, ja näemme reissulla satoja flamingoja seisoskelemassa suistoissa. Mieletön hiljaisuus ja tyyneys. Seuraava etappi on metsäalue, jossa Alex saa juosta vapaana niin paljon kuin jaksaa, ja me yritämme etsiä edellisen koiramme Helmin hautapaikkaa. Lopulta se löytyy, melkein 5 vuotta kului ennenkuin sinne pystyttiin tulemaan. Kotimatkalla haetaan Bostanlin kanakaupasta siipiä, pakkaseen kaupan omia riisi-kanapihvejä ja viereisestä kaupasta herkutteluun oliiveja ja pari mezeä. Loppuilta kuluu kotona rentoille, ja nauttien ihan vaan siitä, ettei tarvitse tehdä mitään.

28.10 Sunnuntai

Nukumme yli kahdeksaan tytön kanssa, sillä mies on lähtenyt jo 6.30 metrolla töihin. Alex on jostain syystä hyväksynyt kohtalonsa ja nukkuu yhtä pitkään. Viemme koiran lenkille, ja sitten aamupalaksi edellisen aamun börekiä, seesamirinkilää, oliiveja ja vihanneksia. Keitän ison kupillisen kahvia, ja nautin terassilla hiljaisesta sunnuntaista. Läheisen jokaisen talon parvekkeelle on ripustettu Turkin lippu huomisen Tasavallan päivän kunniaksi, niin meillekin. Ostimme lipun muutettuamme Izmiriin, sillä tässä kaupungissa sen ripustaminen parvekkeelle juhlapäivinä on yhtä olennaista kuin maito aamukahvissani. Ulkona on tulossa lämmin, +22 ja pilvetön taivas. Laitan paikat kuntoon, ja patistan tytön siivoamaan huonetta. Pesen koneellisen pyykkiä ja katson hetken Ylen Arenalta Bali Away ohjelmaa. Kahdeltatoista olemme koriksessa, ja tunti kuluu tytön kaverin äidin kanssa haukotellessa. Miten me ollaan näin väsyneitä rentouttavan viikonlopun jälkeen? Viemme tytöt puistoon hetkeksi, ja yritämme piristyä kahvin voimalla.


Marketissa huomaan lompakon jääneen kotiin, joten ei auta kun lampsia sitä hakemaan ja takaisin. Tytön maanantain juhlavaatteet ovat valmiit, joten haemme viitat ja muut jutut räätäliltä. Keitän kotona tytölle mantia, ja lämmitän eilisiä kanoja. Syömme terassilla, ja sitten läksyjen ja töiden pariin. Puolitoista tuntia tehokasta huhkimista, ja jotain saadaan aikaiseksi.

Tyttö tekee elämänkatsomustiedon läksyjä, joissa pohditaan ihmisten tuntomerkkejä, ja lahjakkuutta. Mies soittaa tulevansa ajoissa kotiin, ja päätän tehdä nahistumaan alkaneista vihanneksista piirakan. Tyttö leikkii huoneessaan ja viikko on tulossa päätökseen.Vietämme miehen kanssa juorutuokion terassilla oluiden ja syötävän parissa, ja suunnittelemme suuria. Maanantai pidentää viikonloppua, ja kuluu aamusta alkaen Tasavallan päivän hulinoissa.

Viikon tilinpäätös: Perusviikko, ja näin kyllä ihanan paljon ystäviä. Se taas rokotti kotihommista, ja viikonlopun saapuessa tuntui että pyykit vyöryvät ovelta vastaan ja joku tukehtuu kohta koiran karvoihin. Tajusin kuitenkin, että se kannattaa useimmiten, sillä treffeistä tärkeiden ihmisten kanssa saa niin paljon energiaa ja hyvää mieltä. Mies oli iltavuorossa, joten keskipäivän kahvihetki oli tutusti näillä viikoilla hetki aikaa meille. Ruokapolitiikka sujui helposti, mutta tylsästi eli tulevalle viikolle en kyllä kokkaa samaa määrää ruokia, jotka maistuvat puulta torstain saapuessa. Viikko saa arvosanan 9- positiivisen latauksen ja helppoutensa puolesta. Millainen on sinun viikko?