Ruokakori Turkissa- Inflaatio syö ostovoimaa

Postaus on toteutettu yhteistyössä muiden ulkosuomalaisten bloggareiden kanssa.

Reissut ruokakauppaan ovat olleet viimeisen vuoden aikana suorastaan masentavia. Hinnat ovat nousseet jatkuvasti, mutta palkat eivät. Puhumme kavereiden kanssa vanhoista hyvistä ajoista tyyliin; muistatteko aikoja kun ruokakaupassa ei tarvinnut tiirata aina juuston kilohintaa, ja koriin heiteltiin huolettomasti tuontijuustopaloja? Muistatteko kun kävimme markkinoilla, ja 20 liiralla sai niin paljon tavaraa ettei pusseja jaksanut kantaa kotiin? Nyt 20 liiralla saa pari pussia, joiden kantamisessa ei ole mitään ongelmaa. Muistatteko paljon oluttölkki maksoi vuonna 2009? Se maksoi reilun kaksi liiraa eli saman verran kun maksoin eilen pienestä kupillisesta teetä ihan normissa kuppilassa! Ennen teetä sai niin halvalla, etten edes muista sen hintaa mutta oluttölkki on kaupassa nykyisin melkoinen luksushyödyke 10 liiran hintaan. Ennen turkkilaisilla oli tapana laittaa tupakkatoppa pöytään, josta jokainen otti halutessaan. Nyt kalliit topat ovat visusti taskussa, ja kahviloihin siirtyneiden tapaamisten sijaan moni herättelee henkiin osittain unohduksiin painunutta naisten päivää, jolloin jokainen porukasta kutsuu naisporukan kotiinsa teelle ja kahville kera tarjottavien. Tuontijuustot ovat tippuneet aika monen ostoslistalta jo aikoja sitten inflaation juostessa tuhatta ja sataa ohi keskiluokkaisten tilipussien.


En suosi mitään tiettyä markettia, mutta joitakin merkkejä kylläkin. Kotimme on siinä mielessä loistava sijainniltaan, että noin 100 metrin säteellä on viitisen eri ruokamarkettia, vihannes - ja hedelmäkauppoja sekä muita pikkuliikkeitä kuten leipäkauppa, pähkinä- ja kuivahedelmäkauppa, maustekauppa, lihakauppa ja kalakauppa. Talvella Turkissa on kalakausi, joten ostan ainakin kahdesti viikossa kalaa. Vihanneksia ja hedelmiä ostan kauden mukaan, eli talvella erilaisia salaatteja, yrttejä, porkkanaa, pinaattia, punajuurta, kaalilajeja, kurpitsaa, sitrushedelmiä, talviomppuja, päärynöitä ja paikallisia banaaneja. Syömme aika kasvispitoista ruokaa, mutta emme ole kasvissyöjiä. Olen tehnyt ruokakoripostauksia ennenkin, ja vilkaisu niihin kertoo karua kieltä hintojen noususta. Lihan hinta on noussut muutamassa vuodessa noin 40%, alkoholivero on nostanut viinin ja erityisesti oluen hintaa eikä vihanneksiakaan saa yhtä edullisesti kuin ennen. Jättämällä tuontituotteet pois, nauttimalla satokauden tuotteista ja tarkastelemalla hieman esimerkiksi juuston kilohintoja voi kuitenkin hankkia ihan kohtuuhintaisen ruokakorin.


Tässä viikon ajan ostoksia hintoineen:

Naudanjauhelihaa     500g      14.50 tl /  2.4€
Barilla täysjyväspagettia         2.80 tl / 0.46€
Maito  litra                              3.40 tl / 0.56€
Paikallisia banaaneja kilo       4.90 tl / 0.82€
Paikallisia omenoita 2 kiloa    3.90 tl / 0.65€
Paikallisia mandariineja 3 kiloa  1.50 tl / 0.25€
Avokadoja 2 kpl                           4.80 tl/ 0.8€
Pinaattia n. 500g                          3.50 tl/ 0.58€
Porkkanoita kilo                          3.50 tl / 0.58€
Kukkakaalia n. 500g                    4 tl / 0.67€
Pussillinen rukolaa, minttua, tilliä ja krassia 2 tl / 0.33€
Punajuuria kilo                             3.50 tl / 0.58€
Punakaalia kilo                             3.25 tl / 0.54€
Täysjyväleipä (pieni)                    2.50 tl / 0.42€
Vehnäjauhoja                                2.50 tl / 0.42€
Murukahvia 350g                         29.90 tl /  4.98€
Siivottuja sardiineja 500g             10 tl / 1.67€
Vapaan kanan munia 10 kpl          9 tl / 1.5€
Teetä 500 g                                    12 tl / 2€
Lampaanmaitojuustoa 450g          29 tl / 4.83€
Kypsytettyä juustoa 250g              18 tl / 3€
Tomaatit kilo                                 5 tl / 0.83€
Kurkut kilo                                    2.5 tl / 0.42€
Herkkusieniä 400 g                       6 tl / 1€
Kivennäisvesi 6 x 200 ml             3.50 tl / 0.58€
Vesi 19 litraa                                 11.50 tl / 1.92€
Tomaattipyree 500g                      8 tl / 1.33€
Punaiset linssit  1 kg                     5 tl  / 0.83€                    
Bulguria 1 kilo                              4 tl / 0.67€
Perunoita 2 kiloa                           8 tl / 1.33€
Paikallinen viini 75 cl                   26 tl / 4.33€
Rakı pullo 50cl                              85 tl / 14€

Perusranskan leivän kilohinta     on 5 tl / 0.83 €

Yhteensä:   322.68 tl / 53.78 €  ( 1€ = 6 tl)

Paikallinen minimipalkka on  1777 tl (296€) ja kuukauden keskinettopalkka 2110 tl (528€). 

Tuntuu halvalta, eikö? Kun katsoo keskinettopalkkaa ja minimipalkkaa, niin oma viikon ostoskorimmekin vaikuttaa kalliilta. Täytyy kuitenkin muistaa, että tilastot eivät kerro koko totuutta. Yksityisellä sektorilla on yleistä, että vain osa palkasta ilmoitetaan virallisesti, ja osan työntekijä saa pimeästi käteen. Lähes jokaisessa työpaikassa on ruokaetu. Listalla on tuotteita, joita ei hankita joka viikko kuten raki,tee ja kahvi, mutta jokaiselle viikolle osuu joku kalliimpi menoerä. Listalla olevat monet vihannekset, kuivatuotteet ja juustot riittävät hyvin seuraavallekin viikolle. Tälle viikolle osui monen pitkäkestoisen tuotteen hankinta.

Valmisruokaa emme osta juuri ollenkaan, sillä sen kohdalla hinta-laatusuhde ei mielestäni kohtaa, ja kaikki kokeilut ovat olleet pettymys. Valmisruokiahan on Turkissa tarjolla vähän, enkä keksi mitään syytä ostaa niitä. Lähes jokaisella ravintolalla on kotiinkuljetus, ja kotiin saa edullisemmin kebapia, kotiruokaa, pideä, pizzaa, kalaa, keittoja tai mitä haluttamaan alle puolessa tunnissa. Jos en jaksa tehdä ruokaa, haen kodin kulmalta paketillisen ciğ köfteä eli mausteisia bulgur-pähkinäpullia, jotka kääritään ohuisiin lavasleipiin salaatin ja kastikkeiden kera. Toisinaan tilaamme talvella paistettua kalaa kotiin tai käymme lounaskeitolla. Inflaation myötä osaa tuontituotteista kuten sinihomejuustoa tai parmesaania en enää edes harkitse aivan älyttömän hinnan takia.

Mies syö töissä usein aamiaisen ja lounaan, ja iltapäivävuorossa illallisen. Viikon aikana kävin pari kertaa kaverin kanssa kahvilla (20 tl eli 3.3€), ja haimme yhtenä iltana ciğ köfteä kotiin (3 hengen annos 26 tl eli 4.3€). Edellisenä viikonloppuna söimme miehen ja tytön kanssa kevyen lounaan rantabaarissa kävelylenkillä (50 tl eli 8.3€) ja listasta puuttuvat myös viikon aikana hankitut pähkinät ja kuivahedelmät, jotka kustantivat arviolta noin 40 tl eli 7€.

Turkkilainen juttu listalla on tietenkin kansallisjuoma Rakı, jota löytyy aika monen kaapista aina. Turkissa juodaan myös todella paljon kivennäisvettä, jota ostetaan kuuden minipullon satseissa. Varsinkin kesäaikaan kannamme pullonpalautukseen kiitettävän määrän pieniä vihreitä pulloja, joiden merkki on monille paikallisille tärkeä. Tomaattipyreen ostan aina suoraan tiskistä pienestä kaupasta, ja se on tärkeässä osassa paikallisia ruokia, kuten myös paprikapyree. Vesi tilataan kotiin vaihtopulloissa, ja olemme juuri vaihtamassa edullisempaan kaupungin omaan vedentoimittajaan. Ostan lihat, kalat, juustot, pähkinät, yufka-taikinat ja vihannekset sekä hedelmät kaikki omista pikkukaupoista.

Olen turkkilaistunut ruokahankinnoissa niin, että olen hyvin satokausitietoinen laadun ja hinnan vuoksi, enkä osta esimerkiksi kalliita appelsiineja kesällä tai munakoisoja talvella. Pyrin suosimaan lähialueen tuotteita kaikissa hankinnoissa. Turkkilaisittain käytän paljon jogurttia, jota ostamme isoissa satseissa kerralla, samoin ruuanlaitossa kuluu runsaasti tomaattipyreetä mutta ei kermaa. Teen jonkun verran vuosittain hilloja ja tomaattisäilykettä, tänä vuonna kuivasimme chilejä ja kesällä kasvatimme pihalla tulisia ja makeita turkinpippureita ja yrttejä. Emme käy koskaan ostoksilla autolla, vaan hankin tuotteet tytön koulumatkalla pitkin viikkoa. Markettiin ajelu ruuhkassa, ja valtavassa kaupassa haahuilu vie aikaa, ja ainakin omalla kohdalla hermot.

Olen monesti miettinyt, miten minimipalkalla voi selvitä Turkissa? Vain kolmasosa naisista on Turkissa työelämässä, joten yhden palkalla selviäminen vaatii taitoa, ellei elannonhankkijan palkka ole suuri. Jos ennen vaihdoimme naapurin kanssa aamulla kuulumiset säästä, niin nykyisin naapurit tuntuvat vaihtelevan keskenään tarjousilmoituksia. Turkkilaiset ovat tottuneet inflaatioon, ja liiran venytykseen. Talouselämä on sahannut maassa aina vauhdilla ylös ja sitten kovaa alas. On siis totuttu kuivaamaan ja säilömään. Hillot, etikkasäilykkeet ja erilaiset tomaatti- ja paprikasäilykkeet tulevat käyttöön juuri talviaikaan. Lihaa käytetään ekonomisesti pieniä määriä kasvispohjaisiin ruokiin. Vain osalla kansasta on varaa edes miettiä erikoisruokavalioita, istua kahviloissa tai ostaa tuontituotteita.



Sain eilen ystävältäni ison säkillisen hänen appivanhempien tilalta poimittuja omenoita, appelsiineja, granaattiomenia ja sitruunoita. Monille kaupunkilaisille saapuu sukulaisten kylistä jatkuvasti hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja muita kylätuotteita, sillä kyläalueilla ollaan edelleen hyvin omavaraisia. Oma anoppi on lähettänyt meille toisinaan hilloja ja itse tehtyjä makkaroita, ja tuttavien kylälähetyksistä pääsee usein osingoille. Itse taas leipoessani varaan kavereille ja naapureille omat osat viemisiksi. Hunajat, oliivit, kuivatut yrtit ja oliiviöljyt olemme ostaneet viikonloppureissuilta kylistä, joissa on hyviä tuotteita huomattavasti edullisemmin kuin kaupungissa. Omasta pihasta saamme pieniä määriä greippejä, appelsiineja, sitruunoita, granaattiomenia, oliiveja, kirsikoita, aprikooseja ja nisperoita.

Käy lukemassa muiden ulkosuomalaisten ruokakoreista eri maissa. Mitä Anu ostaa Australiassa ja missä on maailman edullisin kahvi?

Anna Pop 

Tahdon Asiat 

Suomalainen im Allgäu

Lintu maailmalla

Vihreän saaren emäntä

Pala suklaata

Melkein Tropiikissa

Life in English

Viisikymppiä lasissa 

H niinkuin Hausfrau