Viikonloppu mandariinitilalla

Instagramin seuraajat huomasivat varmasti muutama viikko sitten tilini täyttyneen oransseista mandariinikuvista. Päädyimme ihan vahingossa viikonloppulomalle mandariinitilalle. Miehen pidempien vapaiden kunniaksi vuokrasimme Airbn-palvelusta kämpä, jonka kriteereihin piti sisältyä koira, kohtuullinen hinta, meren läheisyys ja mieluusti mahdollisimman omat oltavat. Mordoğanista löysimme upean, kauniisti sisustetun kivitalon, mutta sen vähimmäisvuokra oli 6 päivää. Ei jatkoon. Seferihişarin alueelta olin jo aiemmin katsellut bungaloweja, joiden hinta ei päätä huimannut mutta majoituspaikat tuntuivat olevan kovin lähellä toisiaan. Häiriintyykö naapuri koirasta ja koira naapurista?

Sivustolle ilmaantui viime hetkillä uusi kohde, joka vaikutti lupaavalta mutta tuntui sijaitsevan hieman keskellä ei mitään? Airbn-varauksemme ovat aina onnistuneet melko hyvin, vaikka jokaisella kerralla on lähdetty reissuun tietämättä oikein mitä on vuokrattu. Olemme siinä mielessä otollinen seurue, että vaatimuksemme ovat kohtuullisia. Emme kaipaa luksusta, oikeastaan oikein välttelemme sellaista. Sellaiseen ei sovi kohelo koiramme, eikä perheemme muutenkaan, ja lompakkoakin siinä rokotetaan liikaa. Vuokrakohteessa meille on oikeastaan tärkeämpää, mitä on talon seinien ulkopuolella kuin sisällä.




Odotellessamme isäntäpariskuntaa keskellä ei mitään tienmutkassa, mieleen hiipi kaikenlaisia epäilyksiä. Ne onneksi hälvenivät kun pääsimme perille. Todellakin keskellä ei mitään, joka puolelle aukenevia mandariinilehtoja oli pieni kukkula, jonka päällä oli pieni talo. Majapaikka oli aivan täydellinen; terassilta aukeni vihreää lehtoa silmän kantamattomiin ja ainoat äänet olivat lähitilojen vahtikoirien haukunta. Omistajat olivat keränneet meille valmiiksi tilan hedelmiä ja vihanneksia, joten kauppareissulta ei tarvittu paljon mitään. Tila oli aidattu, ja sen yhdessä laidassa vahtia piti omistajien paimenkoira. Alex sai kuitenkin juoksennella vapaana, sillä paimenkoira oli kiinni omassa aitauksessaan.


Lokakuussa lähimmän ranta-alueen kesämökkiläiset olivat jo palanneet kaupunkiin, joten päivällä saimme rannan melkein itsellemme. Vesi on lokakuussa jo viileää, mutta meille ihan sopivaa. Alex innostui uimisesta ja mies kalastuksesta. Parasta lomailuaikaa näillä kulmilla on ehdottomasti syyskuu ja lokakuu, jos meiltä kysytään. Majoituspaikkojen hinnat saattavat tippua puoleen sesonginajasta, eikä missään ole ruuhkaa. Kesällä auki olleet kebapkioskit ja rantakuppilat oli laitettu jo talvipuille, mutta se ei meitä haitannut.



Vuokraamassamme talossa ei ollut sen ihmeellisempiä hienouksia. Illalla laitoimmme soban eli kamiinan tulille ja pihalla grillasimme melko alkeellisessa grillissä tilan vihanneksia ja lähikylän lihakaupasta noudettuja vartaita. Isäntäperhe toi aamulla aikaisin meille tuoretta leipää, kylämunia, aamun lehden, rinkeleitä, tilamaitoa ja paikallista rasvaa tortua, joka on jonkinlainen maidon rasvan erotuksesta jäävä sivutuote. Miten kaikki voikin maistua niin hyvältä ulkoilmassa? Grilliherkut maistuivat taivaalliselta, kun ne oli valmistettu kunnon notskilla, jossa sai keittää myös kunnon sumpit! Illalla omistajien tuomat kastanjat kypsyivät kamiinan päällä, ja uuniin heitetyt mandariinkuoret saivat aikaan ihanat tuoksut. En muista milloin olisin viimeeksi nukkunut yhtä sikeästi kuin tuon viikonlopun aikana.

Omistajien pyyntö oli, että keräämme niin paljon mandariineja mukaan kun jaksamme. Viekää naapureillekin, patisti omistaja meitä vielä lähtöaamuna. Viikonlopun aikana olimme syöneet jo kilokaupalla mandariineja, ja puristaneet niistä mehua. Kotiin keräsimme mukaan 6 isoa kassillista mandariineja, joista veimme vähän naapureille ja muutamille ystäville. Mandariinit ovat tehneet sen verran hyvin kauppaa, että suunnittelemaani hilloon ne eivät riittäneet. Ehkä sitten seuraavalla reissulla, jolle taidan varautua isommilla säkeillä. Mandariiniaika on nyt parhaimmillaan ja ensi viikonloppuna kyseisellä alueella vietetään vuotuisia mandariinifestivaaleja.



Olemme innostuneet airbn-vuokrauksista, ja en usko että palaamme enää kokonaan hotellilomailuun. Ison, reviiristään tarkan koiran kanssa asunnon vuokraaminen on aina helpompaa. Tykkään myös ideasta, että voimme itse kokkailla, jos haluamme. Monissa paikoissa on ihania kylämarkkinoita, ja paikallisia erikoisuuksia kokeiltavaksi. Kaupungissa grillaaminen on mahdotonta, joten sekin tuo lomailuun oman lisänsä. Izmirin lähialueilla on runsaasti tarjontaa vuokra-asunnoista, ja kohtuulliset hinnat. Lokakuussa maksoimme mandariinitilan talosta 140 tl per yö ( n. 30 €). Asunto oli siisti, ja sieltä löytyi kaikki mahdolliset tarvikkeet kokkailuun, ja ystävälliset omistajat sai puhelimitse kiinni helposti. Tilan munakoisot, kesäkurpitsat, maissit, granaattiomenat, mandariinit, perunat ja salaatit maistuivat, ja saimme niitäkin vielä kotiintuomisiksi ison pussillisen.

Airbn-majoitus tuottaa varmasti ongelmia monissa paikoissa asukkaille. Olemme itse valinneet aina vuokrakohteeksi koko talon, jolloin meistä ei pitäisi koitua ongelmia naapureille. Rahapulassa moni on innostunut vuokraamaan asunnon huonetta, tai muuta erikoista lisäsiipeä, joka ei ainakaan itseä kiinnosta. Vuokrapaikka mandariinitilalla tarjosi taas ihan uudenlaisen näkökulman alueeseen, että joku voi elää näinkin! Hotellireissuihin verrattuna vuokra-asunnossa pääsee eri tavalla sisälle paikan luonteeseen, ja voi tehdä pienen kokeilun elosta uudenlaisessa ympäristössä. Mandariintila oli aivan ihana, mutta mahdariintilallisen elanto on tiukassa, ja työtä valtavasti. Viime hotellireissulla huoneen seinät tuntuivat kaatuvan niskaan, ja kaipailin selvästi lomaan vuokra-asunnon tuomaa vapautta.


Hotelli vai vuokra-asunto? Millainen majapaikka on lomalla paras?