Koulutusta hinnalla millä hyvänsä
Monta kieltä lapsesi puhuu? Olet varmasti opettanut jo englantia? Näihin samoihin kysymyksiin vastailen viikottain. Monia vanhempia ihmetyttää, etten ole opettanut tytölle englantia. Mitä mahdollisuuksien hukkaan heittämistä! Kevyen pohjan hän on saanut joutuessaan liittymään esikoulussa viikkotunneille hoitojärjestelyjen vuoksi. Nyt tokaluokkalaisena tyttö osallistuu yhden ryhmäni viikkotunneille, mutta kotona en paukuta englannin epäsäännöllisiä tai laajenna sanavarastoa. Suhtautumiseni opiskeluun ja harrastuksiin on varmasti kovin suomalainen verrattuna moniin paikallisiin ja muihin ulkomaalaisiin. Ihan kuten koulutuskeskustelussakin on muistutettu, on mietittävä miten paljon ollaan valmiita uhraamaan lapsen oppimisen vuoksi, koko vapaa-aika ja lapsuus? Koriksessa käydään liikunnan ilosta eikä suunnitella maajoukkueuraa. En ole myöskään liittynyt koululla hikoilevien vanhempien laumaan ihmettelemään, miksi kaksi kuukautta sitten alkaneilla enkun tunneilla vaan leikitään ja lauletaan, missä on kielioppi ja miksemme voi hankkia lisämateriaalia? Hei, leikkien oppiminen sopii aivan loistavasti 7-vuotiaille!
Lyhyt päässälaskutoimitus muutamien lasten harrastus- ja koulumenoista saa hengästymään. Yksityisen koulun lukukausimaksut pyörivät useissa kymmenissä tuhansissa liiroissa, eivätkä harrastukset ja yksityistunnitkaan ole ilmaisia. Pari sataa liiraa kuukaudessa sinne ja toinen tänne muodostaa aika ison loppusumman, ja en voi olla miettimättä mitä sillä rahalla lopulta saa? Tuleeko oikeasti välkyksi ja onnelliseksi? Aikaisin aloitettu vieras kieli toimii monien kohdalla, sillä tietyssä herkkyysvaiheessa olevat lapset imevät sanoja ja sanontoja kuin sienet. Niin kauan kun oppiminen on hauskaa, säilyy lapsille into ja ilo. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin, sillä lapsetkin ovat yksilöitä. On aina niitä, jotka eivät opi, koska kiinnostus on nolla. Vanhemmista nouseva paniikki ja paksu kukkarokaan eivät asiassa auta.
Suomi on monissa piireissä Turkissa sama asia kuin koulutus. Huokaillaan ja ihastellaan, mutta jo samassa muistetaan ettei Turkissa riitä niin vähäinen panos. Tottahan sekin tietysti on. Jos vertaan englanninkielisessä tarhassa ja nyt yksityiskoulussa viettäneen 8-vuotiaan ja valtionkoulussa juuri enkun aloittaneen taitoja, painivat lapset ihan eri sarjoissa. Eri asia sitten on se, kuinka suuri ero tulee olemaan myöhemmin. Yksityistuntien oppilaiden vanhemmat pyytävät lisää kotiläksyjä, ja toivovat mahdollisimman paljon kokeita. Tuloksia ja todisteita. Olen varmasti todellinen pettymys monelle turkkilaiselle koulutuskeskustelun saralla. Ei, lapsellani ei ole kulttuuriharrastusta, eikä ole ehtinyt uimakouluunkaan. En myöskään lähtenyt syyskuussa taistelemaan harrastuspaikasta kehutussa kaupungin kerhossa, jossa paikkoja on tarjolla vain käsirysyn avulla. Espanjan kurssille ensi vuonna? Ei kiitos. Kurssilaisen äiti suosittelee tanssikoulua, jossa on erityinen kilparyhmä niille, jotka haluavat tuloksia. Toinen raahaa lastaan kaupungin toiselle laidalle voimistelukerhoon, jonka opissa on hyvät mahdollisuudet menestyä. Me on valittu harrastus, koska sinne pääsee kävellen, ja tyttö tuntuu nauttivan.
Sunnuntaiaamuna makoilemme tytön kanssa olkkarissa. Joku muu on jo varmasti suorittamassa harrastuksia tai lisäopiskeluja. Meillä ei ole kiire mihinkään. Kursin kalenteriin tulevaa viikkoa valmiiksi, ja soitan luottokaverilleni, josko tyttö voisi tulla taas yhtenä iltana heille leikkimään. Ettei tarvitse raahata mukaan töihin. Viikonlopun läksynä elämänkatsomuksessa on kirjoittaa omista unelmista. Tyttö kirjoittaa haluavansa eläinlääkäriksi, ja viime vuonna hän on kertonut koulussa haluavansa taidemaalariksi. Ensi vuonna unelmat ovat varmasti taas jotain ihan muuta. Niihin ei kuulu vielä tavoitteita, tai pohdintaa siitä, olisiko minusta tosiaan taidemaalariksi.
Olipa kiinnostavaa luettavaa taas, ja todella mielenkiintoinen työ sinulla! Opiskelu ja kouluttautuminen tunnutaan ottavan siellä varsin tosissaan.
VastaaPoistaTyylikäs neiti tuossa viimeisessä kuvassa. :-) <3
Mielenkiintoista toisinaan ja joskus ei, aikamoista säätöä aikataulujen suhteen. Ihmisten kanssa on kyllä mukavaa olla, ja se onkin työn parhaita puolia. Opiskelu otetaan tosissaan, koska koulutusjärjestelmä on aika sekava, eikä vastaa vaatimuksia. Jokainen sitten pyrkii paikkaamaan aukkoja lompakon ja aikataulujensa puitteissa.
PoistaSaman ilmiön olen nähnyt nyt tänäsyksynä Espanjassa, kun esikoinen aloitti 3. luokan. 2. luokan lopussa lapsilla oli mahdollisuus pyrkiä paikalliseen konservatorioon soitto-opetukseen, ja sinne toki pyrkivätkin kaikki. Ja kaikki, joiden vanhemmat yhtään haluavat panostaa lapsensa koulutukseen kuljettavat lapsensa koulun jälkeen kotiin lounaalle ja siitä kaupungille eri kursseille, yksityistunneille ja tukiopetukseen. Vapaita arki-iltoja ei ole oikein kellään lapseni kavereista (varmasti luokalla on niitä, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta lisäopetusta järjestä, mutta oman lapsen kaveripiiriin on valikoitunut ns. lukutoukkia, kun hän itsekin nauttii opiskelusta. Mutta vain sen viisi tuntia, mitä koulu kestää). Ja näiden englannin, matematiikan ja luonnontieteiden tuntien lisäksi lapsilla on usein jokin soitin ja päälle joku urheilullisempi harrastus, kuten karate. Hämmentävää! Ymmärrän hyvin, että moni kokee että lapset tarvitsevat enemmän kuin mitä koulu tarjoaa menestyäkseen, mutta kyllä itsekin suomalaisittain ihmettelen; etenkin lasten jaksamista!
VastaaPoistaSuomessa on helppo ottaa rennommin vanhempana, mutta täällä moni tuskailee lapsensa tulevaisuutta jo 20 vuotta etukäteen. Ikävä totuus kun on, että kaupankassan työpaikalla ei elätä ketään ja muutenkin duunarihommat maksaa niin huonosti palkkaa, että elämä on aika kituuttamista. Siispä kohti tavoitteita ja se onkin aikamoinen työmaa :O Kauhean rankalta kilpailuttamiselta tuo tuntuu, mutta kilpailussa on pysyttävä kuulemma mukana. Mun kavereissakin on monia, jotka ottaa rennommin eikä lapset ravaa kursseilta ja harratuksista toiseen mutta sama tuskanhiki hiipii heidänkin otsalle kun aletaan puhua lasten tulevaisuudesta.
PoistaOnpa vanhempien asenteissa eroa kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa Turkkia Suomeen. Suomalaislasten koulumenestys laskee kuin lehmänhäntä, eikä kukaan enää jaksa vaatia lapsia tekemään töitä oppimisen eteen. No, ehkä alakoulussa vielä jaksetaan ... Ja tietenkin paremmissa piireissä jaksetaan aina panostaa lasten koulutukseen, mutta pääsääntö meillä näyttää olevan yläasteelta lähtien aina korkeakouluihin asti se, että siitä mennään, mistä aita on matalin. Tärkeintä on päästä maaliin, ei se, millä taidoilla sinne päästään. Tällä menolla ei Suomi enää kauan tule oppimistilastoissa loistamaan, ja PISA-tuloksetkin ovat jo jonkin aikaa sen kertoneet. Pieni pakko on mielestäni hyvä motivaattori keskenkasvuisille, ja pätee myös aikuisiin, sillä oppimisessa tulee aina vastaan uusi kynnys, joka on vain kovalla työllä ylitettävä ennen kuin pääsee taas seuraavaan vaiheeseen. Liika on kuitenkin liikaa, siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Opit pitäisi saada koulussa niin, että ei enää kotona tarvitseisi kuin vähän kerrata ja sitten vaan rentoutua. Ihmissuhteet ovat tärkeimmät.
VastaaPoistaTuo on ihan totta, että jonkinlaista itsensä ylittämistä tarvitaan, jos halutaan oppia oikeasti. Turkkilaisilla taas on monesti luulo, että riittää kun istuu kursseilla tai lukee, miten se tieto sitten omaksutaan onkin ihan toinen asia. Turkissa yhteiskunnassa on niin vaikea löytää paikkansa, ellei taskussa ole hyvän koulun todistusta että se pakko laittaa monet tekemään mitä tahansa lasten eteen.
PoistaKiinnostavaa luettavaa, ja kauhea stressi lapsilla sekä vanhemmilla. Suomen kouluissa hyvä juttu on tasa-arvoisuus, kaikilla on mahdollisuus oppia , eikä tarvitse siinä sivussa kauhea määrä yksityistunteja mikä aiheuttaa eriarvoisuutta ,kuten Turkissa , ja täälläkin, eli ne jotka voivat maksavat paljon siitä että lapsella on todella hyvät valmiudet elämään, kun taas toisilla on vain se mitä on kouluissa.
VastaaPoistaNiinhän se on, toivottavasti se niin säilyykin pitkään Suomessa. Toisaalta rahalla ei saa kaikkea, ja ainakin itse uskon siihen, että jokainen voi löytää paikkansa työmaailmassa vaikka ei olisi parhaista yksityisistä kouluista ja kursseilta valmistunutkaan.
Poista