Haave ulkomailla asumisesta
Työni ja arkeni puitteissa törmään jatkuvasti vanhempiin, jotka toivovat lastensa opiskelevan joku päivä ulkomailla. Tuo ihmeellinen mahdollisuus opiskella ulkomailla tarkoittaa toivoa paremmasta työpaikasta ja tasaisesta tulevaisuudesta, onhan turkkilaisia koeteltu viime vuosina kaikenlaisilla ongelmilla, vaikka nyt eletäänkin suvantovaiheessa. Yhdenkään vanhemman en ole kuitenkaan kuullut haaveilevan muutosta toiseen kulttuuriin, erilaisista ruokaelämyksistä tai toisenlaisesta ilmastosta. Irtiotto omista tutuista kulmista, suvusta ja ystävistä tuntuu monelle paikallisille pahemmalta kuin jalan amputaatio.
Kun googlaa muutto Espanjaa, ulkomaille tai Turkkiin niin eteen tulee vakuuttava määrä juttuja irtiotoista, joissa perimmäinen syy muuttoon on yleensä kokeilunhalu. Marjatta on muuttanut miehensä kanssa Turkkiin, jossa hän esittelee upeaa merimaisemaa tuliterän kattohuoneiston parvekkeelta. Espanjassa on ruokakori murto-osan Heikkisen perheen Suomen vastaavasta, niin ja aina paistaa aurinko. Elämään saa luksusta, joka Suomessa olisi mahdotonta. Aika moni palaa kuitenkin tietyn ajan kuluttua takaisin, sillä aurinkorannikollakin tulee vetinen talvi. Pyykki on seisonut kolme päivää narulla, ja haisee vanhalle koiralle. Vettä on tänä talvena satanut valehtelematta ainakin kuukauden putkeen, ja viime viikolla mies pyyhki ikkunanpielten homejälkiä kaiken räjäyttävällä puhdistusaineella. Lööppien otsikoiden irtiottajien kanssa en löydä muuta yhteistä ulkosuomalaisuudessa, kuin rakkauden ruisleipään.
En muista, että olisin koskaan haaveillut muutosta ulkomaille lumitöiden, tuppisuiden suomalaisten, pimeyden, tylsyyden tai jonkun muun konkreettisen syyn vuoksi. Tässä nyt vain kävi näin, että yksi asia johti toiseen. Täällä ollaan, homeisista talvista, ärsyttävistä autoilijoista ja mulkerosta työkulttuurista huolimatta. Elämä on sarja ylä- ja alamäkiä, johon kuuluu sattumuksia, kovaa työtä ja sietämistä. On hienoa, että on mahdollisuus toteuttaa itseään, ja kokeilla asumista erilaisissa olosuhteissa mutta aika usealla odotukset tuntuvat olevan vääristyneet. Tien päällä nomadina on vapaa arjen haasteista, mutta ilman tukiverkostoja. Aurinkoinen ilmasto saattaa tarkoittaa talvella vinkuvia nurkkia, ja eristysten puuttumista. Lattialämmitys, mikä se on? Jos ruokakori on todella halpa, on se todennäköisesti pois jostain muusta, kuten sosiaaliturvasta. On mahdotonta tehdä elämästä kakku, johon on kasattu kaikkien maiden ja kulttuurien parhaat palat. Sellainenkin kakku alkaisi maistua pian puulta, ellei välillä joutuisi tyytymään huonompiin eväisiin.
Tuttavani puuhaa itselleen isoisänsä kansalaisuuden avulla Serbian kansalaisuutta, ja ystäväperheemme kanssa puimme viime perjantaina mahdollista muuttoa Makedoniaan raki lasillisten äärellä. Makedonia oli valikoitunut vaihtoehdoksi hintatason ja kulttuurin takia. Järkivaihtoehto, jos tulee tilanne että haluamme ulkomaille, nyökytteli ystäväpariskunta mutta ei kovinkaan innostuneesti. Parempi olisi, että suvantovaiheessa saataisiin jatkaa ja he voisivat kunnostaa suvun kesäpaikan ympärivuotiseen käyttöön Urlan kylässä. Perheen mies kertoi itkeneensä joka ilta asuessaan nuorena Englannissa, se oli kamalaa! Turkkilaisille muuttaminen toiseen kaupunkiin on usein todella suuri mullistus, ja aika usein palataan jommankumman puolison kotikonnuille kun lapsia syntyy. Muutto ulkomaille on lähes aina järkisyy, ja se tehdään tilanteessa, jossa kotimaan vaihtoehdot tuntuvat olemattomilta.
Viikolla silmiini osuu juttu kiinalaisista Vuokatissa. Hatarasti muistan, millaista oli ensi kertaa mennä ruokakauppaan uudessa maassa, kun kielitaito oli olematon. Jos kiinalaisia ihmetyttävät hiljaiset kylänraitit, riitti aasialaisten suurkaupunkien liikenteessä ja välimeren sosiaalisessa kulttuurissa ihmeteltävää vuosiksi. Riittää sitä täällä edelleenkin, tosin aina harvemmin ja pienemmällä intensiteetillä. Tuskalliset helteet, aivot alkupalana, lattialämmityksen puute ja kolisevat ikkunanpielet eivät kuitenkaan saisi itseäni perääntymään, siihen tarvittaisiin suurempia voimia kuten täydellinen kuulumattomuuden tunne. Ettei menisi anopin kyökin tuoksuihin kuin kotiinsa, että vuorovaikutus arjen ihmisten kanssa jäisi puolitiehen ja tuntisi solmineensa vain pintapuolisia suhteita. Jos olisi pakottava ikävä sinne toiseen kotiin, eikä oma asuinsija tuntuisi maailman parhaimmalta turvapaikalta. Silloin vaihtaisin vetävät nurkat lattialämmitykseen, ja pakkaisin vuosikymmenet nopeasti matkalaukkuun.
Kun googlaa muutto Espanjaa, ulkomaille tai Turkkiin niin eteen tulee vakuuttava määrä juttuja irtiotoista, joissa perimmäinen syy muuttoon on yleensä kokeilunhalu. Marjatta on muuttanut miehensä kanssa Turkkiin, jossa hän esittelee upeaa merimaisemaa tuliterän kattohuoneiston parvekkeelta. Espanjassa on ruokakori murto-osan Heikkisen perheen Suomen vastaavasta, niin ja aina paistaa aurinko. Elämään saa luksusta, joka Suomessa olisi mahdotonta. Aika moni palaa kuitenkin tietyn ajan kuluttua takaisin, sillä aurinkorannikollakin tulee vetinen talvi. Pyykki on seisonut kolme päivää narulla, ja haisee vanhalle koiralle. Vettä on tänä talvena satanut valehtelematta ainakin kuukauden putkeen, ja viime viikolla mies pyyhki ikkunanpielten homejälkiä kaiken räjäyttävällä puhdistusaineella. Lööppien otsikoiden irtiottajien kanssa en löydä muuta yhteistä ulkosuomalaisuudessa, kuin rakkauden ruisleipään.
En muista, että olisin koskaan haaveillut muutosta ulkomaille lumitöiden, tuppisuiden suomalaisten, pimeyden, tylsyyden tai jonkun muun konkreettisen syyn vuoksi. Tässä nyt vain kävi näin, että yksi asia johti toiseen. Täällä ollaan, homeisista talvista, ärsyttävistä autoilijoista ja mulkerosta työkulttuurista huolimatta. Elämä on sarja ylä- ja alamäkiä, johon kuuluu sattumuksia, kovaa työtä ja sietämistä. On hienoa, että on mahdollisuus toteuttaa itseään, ja kokeilla asumista erilaisissa olosuhteissa mutta aika usealla odotukset tuntuvat olevan vääristyneet. Tien päällä nomadina on vapaa arjen haasteista, mutta ilman tukiverkostoja. Aurinkoinen ilmasto saattaa tarkoittaa talvella vinkuvia nurkkia, ja eristysten puuttumista. Lattialämmitys, mikä se on? Jos ruokakori on todella halpa, on se todennäköisesti pois jostain muusta, kuten sosiaaliturvasta. On mahdotonta tehdä elämästä kakku, johon on kasattu kaikkien maiden ja kulttuurien parhaat palat. Sellainenkin kakku alkaisi maistua pian puulta, ellei välillä joutuisi tyytymään huonompiin eväisiin.
Tuttavani puuhaa itselleen isoisänsä kansalaisuuden avulla Serbian kansalaisuutta, ja ystäväperheemme kanssa puimme viime perjantaina mahdollista muuttoa Makedoniaan raki lasillisten äärellä. Makedonia oli valikoitunut vaihtoehdoksi hintatason ja kulttuurin takia. Järkivaihtoehto, jos tulee tilanne että haluamme ulkomaille, nyökytteli ystäväpariskunta mutta ei kovinkaan innostuneesti. Parempi olisi, että suvantovaiheessa saataisiin jatkaa ja he voisivat kunnostaa suvun kesäpaikan ympärivuotiseen käyttöön Urlan kylässä. Perheen mies kertoi itkeneensä joka ilta asuessaan nuorena Englannissa, se oli kamalaa! Turkkilaisille muuttaminen toiseen kaupunkiin on usein todella suuri mullistus, ja aika usein palataan jommankumman puolison kotikonnuille kun lapsia syntyy. Muutto ulkomaille on lähes aina järkisyy, ja se tehdään tilanteessa, jossa kotimaan vaihtoehdot tuntuvat olemattomilta.
Viikolla silmiini osuu juttu kiinalaisista Vuokatissa. Hatarasti muistan, millaista oli ensi kertaa mennä ruokakauppaan uudessa maassa, kun kielitaito oli olematon. Jos kiinalaisia ihmetyttävät hiljaiset kylänraitit, riitti aasialaisten suurkaupunkien liikenteessä ja välimeren sosiaalisessa kulttuurissa ihmeteltävää vuosiksi. Riittää sitä täällä edelleenkin, tosin aina harvemmin ja pienemmällä intensiteetillä. Tuskalliset helteet, aivot alkupalana, lattialämmityksen puute ja kolisevat ikkunanpielet eivät kuitenkaan saisi itseäni perääntymään, siihen tarvittaisiin suurempia voimia kuten täydellinen kuulumattomuuden tunne. Ettei menisi anopin kyökin tuoksuihin kuin kotiinsa, että vuorovaikutus arjen ihmisten kanssa jäisi puolitiehen ja tuntisi solmineensa vain pintapuolisia suhteita. Jos olisi pakottava ikävä sinne toiseen kotiin, eikä oma asuinsija tuntuisi maailman parhaimmalta turvapaikalta. Silloin vaihtaisin vetävät nurkat lattialämmitykseen, ja pakkaisin vuosikymmenet nopeasti matkalaukkuun.
Jännä juttu, miten joissakin kulttuureissa haaveillaan ulkomailla asumisesta ja sitten joissakin toisissa taas ei ollenkaan. Minusta tuntuu, että suomalaiset haaveilevat poikkeuksellisen usein ulkomaille muutosta. Ehkä syynä on talvi ja kylmyys? Suomalaisten helmasynti (itseni mukaan lukien) on usein se, että omaa maata ei osata arvostaa, ennen kuin ollaan kokeiltu elämää jossakin muualla - vaikka sieltä sitten olisikin palattu häntä koipien välissä takaisin, kun todellisuus on paljastunut vähemmän auvoiseksi.
VastaaPoistaTuo on niin totta, ja Suomen koulutustason huomioiden on varsin outoa että yhä edelleen niitä aurinkorannikojen negatiivisia puolia on monesti vaikea myöntää . Yksi outo juttu mihin törmää ainakin suomalaisten keskuudessa on toisinaan se yletön uuden kotimaan puolustus, ja muututaan jopa paikallisia paikallisimmiksi . En oikein tiedä kuinka tälläiseen suhtautua, sillä liika on vain tässä jutussa myös liikaa .
PoistaEn ole talvi-ihmisiä! Inhoan pakkasta ja lunta! Onko keljumpaa ihmisen vaivoiksi keksitty! Varsinkin niinä päivinä kun harjaat autoa lumikasan alta toista kertaa jo päivän aikana. Tönäiset vahingossa auton vieressä olevaa kuusta ja se välittömästi helpottaa oloaan tiputtamalla 100 litraa lunta päällesi ja sen juuri puhdistetun auton! En kuitenkaan osaisi elää ulkomailla. Haluan kuulla suomenkieltä ympärilläni. En syö ruisleipää tai mitään leipää, joten se ei haittaisi! Byrokratia ja kaikenlainen säätö veisi hermot ulkomailla. Lisäksi sellainen tietynlainen sutkaaminen, vedätys olisi mun temperamentille/verenpaineelle liikaa! Suomi ei ehkä ole enää niin turvallinen kun mun lapsuudessa, mutta silti on se sitäkin! Olen onnellinen, että lapseni saivat suomalaisen koulutuksen. Sitten on luonto. Sinne on lyhyt matka, aina pääsee kävellen metsään! Ihana on ulkomailla käydä, mutta kotiin vielä kivempi tulla. Tylsä olen! :)
VastaaPoistaMunkin arki on monesti ihanan tylsää! Se on musta arjen viehätys. Mä en muista kärsineeni kauheasti talvesta mutta toisaalta skippaisin mieluusti nämä elokuun helteet. Byrokratiasta ei Turkissa enää nykyisin joudu musta pahemmin kärsimään mutta tietysti siihen tietynlaiselle kulttuurintasolle on säädettävä aivot. Mitä kauemmin täällä erilaisessa kulttuurissa tietysti on, sen tutummalta se vaikuttaa ja Suomi muuttuu vieraammaksi.
PoistaSyitä suomalsisten haluun asua/muuttaa muualle on varmasti monia; hyvä kielitaito, varallisuus, joka antaa mahdollisuuden omien siipien kokeiluun muussa ympäristössä. Sekä ihan vain halu paeta pimeää ja kylmää talvea. Hyvin kirjoitit, että yleensä nämä "unelmientoteutustarinat" ovat hyvin kultareunaisia. Niissä tarinoissa paistaa aina aurinko ja on lämmintä.
VastaaPoistaNiinpä, itse olin esim vaihtarina vuoden Malesiassa ja kiersin samalla aluetta ristiin rastiin valtion opintotuen avulla. Turkista vaihtoon pääsee vain jos perhe on varakas , Suomessa riittää kiinnostus.
PoistaKiva kirjoitus taas, ja moneen asiaan samaistuinkin,.Täältä lähdetään tosi paljon ulkomaille, etenkin Yhdysvaltoihin,mutta usein opiskelemaan, ja sitten saatetaan jäädäkin..
VastaaPoistaTäällä aika usein palataan, ei tietysti aina. Lähdön syyt on tietysti toiset, Suomi on vakaa yhteiskunta verrattuna Turkin epävakauteen. Jenkit on monille ykkösvaihtoehto jos se vain on mahdollista . Jostain syystä myös Chile kiehtoo monia nuoria.
PoistaTarkastelen asiaa hiukan laajemmasti kuin haaveista ja luksuselämästä ikuisen auringon lämmössä.
VastaaPoistaSuomalaiset ovat ainakin 1580-luvulta asti lähteneet siirtolaisiksi paremman elämän toivossa ensin kaiketi Ruotsiin Wärmlantiin, Norjan Ruijaan ja sieltä edelleen "ruotsalaisina" Amerikkaan. Muuttoliike USA:han oli vilkasta 1800 luvulta asti. Toisen maailmansodan jälkeen suuri joukko suomalaisia muutti Kanadaan ja Australiaan, ja taas 1970 luvun tuntumissa Ruotsiin ja Saksaan.
Tämä on uusi ilmiö, että nykyään lähdetään talvea pakoon "aurinkoon" tai kiertämään läppärin kanssa matkablokkaajana maailmaa. Minusta tuo ilmiö vaikuttaa jotensakin "luksusongelmalta".
Itse en edes osannut haaveilla asuvani ulkomilla saati "inhonnut" talvea, veroja tai muutakaan , vaan tulin tekemään työtä ja jäin sitä tekemään. Suomi on muuttunut niin vieraaksi, että repisi hermoja tottua siellä asumaan. Tulisi varmaan ikävä tänne surkeaan sadetalveen takaisin, niin kuin moni ulkosuomalainen ikävöi kamalia pakkasia ja lumihankia, ja jopa jolunajan pimeyttä.
Eivät varmaan Saksaan muuttaneet turkkilaisetkaan unelmoineet auringosta tai helposta elämästä , eli ei muusta kuin jokapäiväisestä leivästä ja paremmasta elämästä. Vuodesta 1961 asti Saksa tarvitsi ja värväsi työvoimaa mm. Turkista. Aluksi muutti nuoria miehiä tai naisia, joiden kuviteltiin palaavan kotimaahansa muutaman vuoden päästä. Toisin kävi, turkkilaiset jäivät jo kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa. " Halusimme työvoimaa, mutta saimme ihmisiä", on "lentävä lause". Ensimmäisessä sukupolvessa oli kouluja käymättömiä ja lukutaidottomia, mutta kolmannessa ja neljännessä on Saksan koululaitoksessa ammattikouluissa ja yliopistoja myöten hyvin pärjänneinä. On kirjailijoita, näyttelijöitä ja muita esiintyviä taiteilijoita.
Minun lähemmässä tuttavapiirissänikin on joitakin akateemisesti koulutettuja turkkilaisia. Kollegoinani on ollut myös turkinkielen opettajia. Asuinkaupunkini peruskouluissa he antavat turkinkilen opetusta normaalin lukujärjestyksen puitteissa. Osa turkkilaisista on ottanut ja saanut Saksan kansalaisuuden, ja kaikki 1.01.2000 jälkeen syntyneet saavat automaattisesti Saksan kansalaisuuden. Arviolta 1, 7 miljoonaa Turkin kansalaista asuu Saksassa. Ainakin Saksan turkkilaislle se on kova isku, että Turkilla ei ole enää näkymiä päästä EU:n jäseneksi.
Päällepäätteeksi mainitsen, että asuinkaupungissani on noin kolmannes ulkomaalaistaustaisia ja pian jo puolet. Taidan olla ainoa kirjoilla oleva suomalainen tässä "sekalaisessa seurakunnassa". Muutama sata muuta ovat siroteltuina ympäristöön. Turkkilaisilla on helpompaa saada omanmaalaisia naapureita, mikä heille on tärkeää. Saksassa ei aina paista aurinko, mutta jokunen säitä uhmaava uskaltautuu tännekin töihin.
Kiitos hyvästä kommentista! Tuli tämän myötä mieleen , että tein aikoinaan koulussa tutkielman suomalaisten siirtolaisuudesta 1900 luvulla. Kun Suomi ei vielä ollut vauras niin sieltä lähdettiin tosiaan työn perässä Amerikkaan ja myöhemmin Ruotsiin . Nyt se on luksusta, tehdä töitä palmun alla tai eläkepäiviksi lämpöön. Työmaailma on murroksessa ja sillä on myös vaikutuksensa, tulevaisuuden uhkien takia ei ehkä enää tarvita urasuunnittelua vaan halutaan nauttia nyt . Tämä on kuitenkin mahdollista harvoille kansalaisuuksille kuten suomalaisille . Turkkilaisia Saksassa helpottava voima on varmasti tuo ison yhteisön turva, ollaan toisessa kulttuurissa mutta omien keskellä.
PoistaSuomalaisten muutto ulkomaillehan on usein suurta luksusta; lähdetään tietäen, että voi palata, maailman paras passi takataskussa. Itse Espanjassa tiedostin koko ajan, että olen suunnattoman etuoikeutettu, sillä sain toteuttaa haavettani (olen niitä, jotka ovat aina kaihonneet ulkomaille pidemmiksi ajoiksi) ja kun sitten tietyt arkiset asiat (ja elämän olosuhteet) kävivät liian raskaiksi, palasimme Suomeen ja pullahdimme takaisin sosiaaliturvan, päivähoidon, helpon arjen keskelle.
VastaaPoistaJa nyt tosiaan on joutunut peilaamaan niitä toiveita ja odotuksia, kun ikävä takaisin Espanjaan on niin kova että itkettää, vähän kuin Englantiin joutunutta turkkilaista. Koska en ollenkaan muista sitä, miten raskasta oli kesäisin keksiä tekemistä tylsässä kämpässä kun klo 11-17 ei voinut ulkoilla kuumuudessa, tai miten jatkuva melu tai roskaaminen ahdistivat. Suomi on ihan okei, mutta toivottavasti pääsen vielä itse ulkomaille, kun nämä suomalaislapsoseni ovat jo vähän isompia.
Mä ymmärrän, että itkettää sillä niin muakin itkettäisi. Suomalaisille varmasti toisinaan se kulttuurin vaihdos menee tunteisiin, kun tajuaa miten vapauttavaa vaikkakin tietysti myös pelottavaa on elää maassa, jossa turvaverkot voi olla yhteiskunnalla heikommat mutta sosiaaliset verkot taas vahvemmat . Sellaiseen tottumattomalle maa ja ne tunteet menee kyllä ihon alle.
PoistaErinomainen teksti Petra!
VastaaPoistaMulle on myös suomalainen irtioton konsepti jotenkin ihan vieras. Sitä ei tainnut olla keksittykään ennen kuin muutin Suomesta yli 20 vuotta sitten! Mietin, että sille ei myöskään taida suoraa käännöstä olla englanniksi.
Lähdin itse aikoinaan alunperin ulkomaille opiskelemaan yliopistoon. Tutkin perusteellisesti missä olisi parasta opiskella sitä alaa mikä kiinnosti ja muutenkin tein vuoden verran vähän kerrallaan pohjatyötä ennen muuttoa, maavalinta oli vakiintunut jo sitäkin ennen ja vahvistunut vierailujen myötä. Sillä tiellä olen edelleen, yksi asia on johtanut toiseen ja matkassa on ollut paljonkin muutoksia ja käänteitä. Mutta samaa elämäähän tämä kaikki on ollut, ei mitään erityistä repimistä tai irtiottamista suuntaan tai toiseen.
Mietin, että ne jotka lähtevät selkeämmin kohti aurinkoa tai pakoon pitkää talvea tai jonkin muun ulkoisen syyn vuoksi ehkä myös helpommin turhautuvat kohdemaan haasteisiin? Kaikkiallahan on ne omat juttunsa, niin hyvät kuin huonotkin.
Täällä Sudanissa näkee myös paljon sitä, että ajatus jossain muualla asumisesta on hyvin vaikea. Sitä tuntuu välillä hankalalta ymmärtää, että nekin joilla on jonkun muunkin maan passi sinnittelevät kuitenkin täkäläisissä haasteissa. Täällä isoin paikalla pitävä voima taitaa olla perhe. Ilman perheyhteisöä ei ihminen ole oikein mitään. Ja sen toisaalta kyllä ymmärrän.
En muista minäkään irtiottojen olleen tunnettua samoihin aikoihin lähtiessäni , silloin ei tosin ollut nettiä ja etätöitä. Olen ihan samaa mieltä , että unelmaa ulkomailta jahtaavalle ne pilvilinat sortuvat herkemmin. Toisaalta tuntuu hassulta ettei nykyaikana olisi mahdollista hakea tietoa negatiivisistakin puolista vai eikö niitä haluta ajatella?
PoistaMä luulen, että siinä vaiheessa kun veri vetää maailmalle muuton negatiivisia puolia usein vältetään miettimästä. Osa myös ehkä vähän ylimielisestikin ajattelee, että muiden maailmalla kohtaamat haasteet eivät koske heitä... Se ettei malta tai halua harkita muuttoa realistisesti ja joka puolelta ei tosin taida olla vain suomalaisten juttu. Esimerkiksi Belizessä oli yleinen vitsi se kuinka uudet tulokkaat yksi kerrallaan turhautuivat paikalliseen elämänmenoon vaikka heitä olivat vanhemmat konkarit etukäteen ennen muuttoa varoittaneet ettei elämä maassa suinkaan ole vain yhtä auringonpaistetta.
PoistaYksi tuttu joka oli itse aikoinaan muuttanut Iso-Britanniasta Belizeen kirjoitti vuosia sitten osuvan runon siitä miten uudesta elämästä unelmoivat eivät halua kuulla neuvoja eivätkä vinkkejä: http://www.belizeforum.com/belize/ubbthreads.php?ubb=showflat&Number=166799&page=1
PoistaOlipa hyvin kirjoitettu ja osuva runo. Tosiaan osa ajattelee vielä , että rahalla voi ostaa sopeutumisen. Toinen ongelma ainakin täällä on se piintynyt ajatus, että turkkilaiset haluavat muuttaa kaiken eurooppalaiseksi ja kaipaavat jonkunlaista ohjausta esim työmaailmassa.
PoistaKiitos, ajatuksia herättävä kirjoitus.
VastaaPoistaKiva kuulla että herätti ajatuksia 😊
PoistaNiinhän se on, että ulkosuomalainen on yleensä tavalla tai toisella siinä kaikkein etuoikeutetuimpien maahanmuuttajien joukossa! Itse olen se alusta asti tiedostanut.
VastaaPoistaSamastun tuohon mitä kirjoitat viimeisessä kappaleessa: Pelkät puitteet eivät merkitse, kun elämä täällä on löytänyt merkityksellisyytensä. Jos oma paikka täällä ei olisi löytynyt, minun kohdallani tarkoittaen että ellen tekisi työtä joka tuntuu tärkeältä, olisi ollut vaikea täällä pysyä, poissa Suomen tärkeiden ihmisten luota.
Niin se on, työn tekeminen on meille monille suomalaisille tärkeä osa minuutta. On opiskeltu ja tähdätty johonkin, kun sitten ulkomailla se pohja tippuu, on aika tyhjän päällä. Voin myöntää, että peilaan itseäni sen verran tekemäni työn kautta, että ilman sitä tuntisin valtavaa turhautuneisuutta ja epävarmuutta. Teen töitä, ja olen olemassa.
Poista