Tule apuun monitoiminainen

Ala-asteella kuuluin koulun näytelmäkerhoon, jossa ideoitiin jossain vaiheessa hyvinkin vauhdikkaita taidepläjäyksiä. Osa näytelmistä, kuten Etelän matka, on jäänyt elävästi mieleen. Etelän matkassa oltiin suomalaisella seuramatkalla, josta ei kommelluksia puuttunut. Omaa osaa en tarkkaan muista mutta muistan luokkakaverini näytelleen monitoiminaista, jonka roolia taisin hieman kadehtia. Tuo ihmeellinen monitoiminainen toimi oppaana, lentokapteenina, lentoemäntänä ja kohteessa hän taisi handlata kaikki mahdolliset lomalaisten ongelmat. Viime viikoilla olen ajautunut puolivahingossa monitoiminaiseksi, joka heräilee aamuöisin miettimään kuinka päätyi siihen.


Blogissa on eletty hiljaiseloa ja viritelty viime aikoina esille julkaisua odotelleita raakileita. Aivonystyrät ovat raksutelleet toisen kirjoitushomman parissa, josta toivottavasti kuullaan lisää sitten kun sen aika on. Kirjoittaminen itselle läheisestä asiasta ei toimikaan niin helposti kuin vapaa lurittelu blogiin tai tarkka sisällöntuotos rajatusta aiheesta. Nostan hattua kaikille kirjailijoille, jotka taikovat omannäköistä tekstiä elämästään. Olen myös avustanut viime aikoina tulkkauksen ja kontaktien etsimisen saralla, ja kun Turkissa ollaan, eivät nuo tehtävät jää aivan pintaraapaisun tasolle. Kyseisten hommien myötä olen ajautunut kaupungissani kortteleihin, joita en tiennyt olevan olemassakaan ja löytänyt käsityöpajoja, joiden kohdalla sydän hypähtää onnesta. Turkki olisi ollut taatusti lapsuuden näytelmäni monitoiminaisen aarreaitta; stressaavat ongelmatilanteet tuntuvat odottavan juuri hänenlaistaan ratkaisijaa melkein joka kulmassa.


Kuten aiemminkin on tullut huomattua, ei Turkki ole helpoin toimintaympäristö ulkomaalaiselle, joka on tottunut siihen, että räätäli osaa hommansa, tai että sovitut toimitukset pitävät kutinsa. Korttelit ovat pullollaan pieniä liikkeitä, pajoja ja kaikenlaiseen erikoistuneita tekijöitä, mutta juuri tarvittavan ammattilaisen löytämiseen tarvitaan usein onnea ja tuttavaverkosto. Ne molemmat tulevat harvemmin samanaikaisesti, joten hommat etenevät vaihtelevalla tahdilla. Toimiessa linkkinä turkkilaisen hallitun kaaoksen ja länsimaalaisen jämptiyden välillä joutuu väjäämättä tilanteisiin, joissa tekisi mieli a) puhaltaa peli poikki b) kysyä turkkilaiselta yhä uudelleen miten kaikki hyvät suunnitelmat voidaan munia aina uudelleen c) sanoa ulkomaalaiselle, että burası Türkiye (= tälläinen on Turkki).


Samanaikaisesti mies on siirtymässä yksityisyrittäjäksi, joten tutuksi ovat tulleet erilaiset lupatoimistot, kaupungintalon sokkelot ja onneksi myös avuliaat kirjanpitäjän pojat. Yksityisyrittäjäksi lähteminen on samanaikaisesti riski, että ratkaisu moniin ongelmiin. Se ei missään tapauksessa vähennä arjen säätämisen määrää, mutta selkeyttää toivottavasti monta muuta asiaa. En osaa sanoa kuinka monta unetonta yötä mies on viettänyt, mutta itse olen ainakin muutaman aamuyön tunnin sovitellut yhteen seuraavan päivän englannintuntien ohjelmaa, pohtinut toimitusten aikatauluja ja mittoja sekä murehtinut miehen liiketilan murtohälyttymiä. Siinä sivusssa on hämmennelty linssikeittoa lounaaksi, juoksutettu Alexia lenkille ja viety tyttöa kuvaamataitoon ja korikseen. Muutamista sydämentykytyksistä huolimatta useamman asian pyörittely yhtäaikaisesti tuottaa myös valtavasti mielihyvää, ja ratkaisun löytäminen maistuu paremmalta kuin perjantain viini.



Juuri sillloin kun tilanne on luisumassa epätoivoiseen suuntaan, keksii mies soittaa tutulle, joka tuntee tarvittavan henkilön, jonka avulla lupapaperit liikahtavat heti. Itse saan apuun ystäväni, joka johdattelee minua juuri siihen saumaan tarvittavaan ompelijoiden paratiisiin ja kävelen kujalta ulos mukanani nippu tarvittavia kullanarvoisia kontakteja. Monitoiminaiselle ja hänen tuhansille taitaville avuilleen olisi siis käyttöä. Kevään herääminen on sopinut uusiin alkuihin mitä parhaiten, kukkivat hedelmäpuut kotikorttelissa ja innostuneet kaupunkilaiset piknikpöytineen rannassa saavat uskomaan että ihan mikä tahansa on mahdollista, muillekin kuin lastennäytelmien monitoiminaisille. Jos näytelmän roolit laitettaisiin jakoon uudestaan, miettisin kahdesti mihin rooliin pyrkiä, monitoiminaiseksi vai lomalaiseksi.

Tunnetko itsesi toisinaan oman arkesi monitoiminaiseksi/ -mieheksi? Tarvitsetko monta päällekkäistä projektia vai keskitytkö mieluummin yhteen asiaan?


Kommentit

  1. Ihana teksti! Kiirettä pitää siis siellä mutta kuulostaa, että pääosin hyvänlaista sellaista?

    Mä olen ollut koko kevään sen verran väsyksissä, että monet niin pienet kuin suuremmatkin projektit tuntuvat lähes ylivoimaisilta. Onneksi näitä arjen kuvioita jaksan silti aina pyörittää, muulle on aika sitten joskus toiste. Lomalta palasin kyllä äskettäin reippaana mutta muutamassa päivässä kuumuus ja muut Khartumin kummallisuudet ovat taas aika lailla vieneet mehut. Onneksi ollaan menossa kesää kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiire on ollut hyvänlaista, sillä siinä on ollut positiivinen sävy. Jotain uutta ja kaivattua. Musta tuntuu että pitkän väsyneen talven jälkeen kevät on tuonut paljon kaivattua energiaa, tosin myös flunssaa, joka on lannistanut enkä ole jaksanut liikkua tarpeeksi. Menettekö kesäksi Suomeen?

      Poista
    2. Suomeen ollaan menossa taas joo ja loppukesästä sitten myös Italiaan.

      Täällä Sudanissa on hankalaa tuo, että kevät ja kesä ei niinkään virkistä kuin uuvuttaa kun kuumuus koko ajan vain kasvaa. En ihmettele jos sielläpäin toisaalta kevät tuo uutta virtaa! Istanbulissa viime viikolla lyhyesti pysähtyessä sää tuntui aika lailla ihanteelliselta, vielä oli vähän vilakkaa mutta selkeästi lämpimämmän sään lupaus jo ilmassa. Uskon, että mäkin tästä virkistyn kyllä sitten Suomen viileämmissä maisemissa!

      Poista
  2. Ihanasti taas kerroit koulumuistosta, ja niin luontevasti hyppäsit siitä tähänpäivään - Oi onko sinulta tulossa kirja?
    Nyt kun ei enään ole pieniä lapsia (siitä on jo aikaakin) niin arki on helpompaa, mutta aina välillä silti sellaista, että monitoiminainen olisi hyvä juttu;D Minä olen tottunut että on muutamia projekteja samanaikaisesti.
    Paljon onnea miehellesi yksityisyrittäjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minulta tulossa, mutta olen mukana yhdessä omakustanne hankkeessa, johon työstetään yhdessä tekstejä. Kyllä monitoiminaiselle tosiaan olisi joskus tarvetta mutta itsekin tykkään, että on useampia viritelmiä muhimassa. Se pitää minut energisenä, ja tuottavana. Kiitos Jael!

      Poista
  3. Nuorena olen halunnut ja osannut tehdä montaa asiaa yhtäaikaa ja olin siitä hyvin tyytyväinen itseeni. Nyt kuusikymppisenä en enää halua, viitsi enkä kykenisikään , sen sijaan haluan keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Ongelmien ratkominen on palkitsevaa ja työ tekijäänsä kiittää, joten silloin kuin asiat niin vaativat, silloin on niin tehtävä. Ja usein nuorten ja työikäisten aikuisten elämässä, niin kuin sinullakin Petra, on arki niin täynnä tehtävää, että monitoimitaitoisuus onkin tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmasti Eeva on, että tietyssä iässä monen asian tekeminen samaan aikaan pitää mielen virkeänä tulevaisuuttakin ajatellen. Jossain vaiheessa on parempikin keskittyä yhteen asiaan ja antaa mielelle sen vaatimaa ja ansaitsemaa lepoa. Ruuhkavuosien aikana aivot askartelevat toisinaan niin monen asian parissa, että välillä on parempi ottaa taukoa ja osattava sanoa ei, jos ei enää jaksa.

      Poista
  4. Kirjoitustyylisi tempasi taas mukaansa. Se on kyllä kumma, miten näissä maissa lopulta asiat silti tuppaavat järjestymään; viime hetkellä muistuu mieleen joku tuttu, jolla on suhteita, joiden avulla asiat saadaan nytkähtämään eteenpäin.

    Mielelläni olisin monitoiminainen, mutta iltoja ja viikonloppujakin nielevä kokoaikatyö ja illat yksin lapsen kanssa pitävät huolen siitä, ettei monia projekteja ehdi tehdä samanaikaisesti. Se on tavallaan harmi, koska monen asian samanaikainen tekeminen pitää minutkin liikkeessä ja energisenä. Ehkä sekin vähän rajoittaa, että taidan olla liiankin tunnollinen työntekijä ja haluan tehdä kunnolla sen, mihin ryhdyn. Niinpä en uskalla lupautua ja ryhtyä kamalan moneen asiaan, etenkin kun välttelen kiirettä ja stressiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja jotenkin olen alkanut oppia tuudittautumaan siihen, että asiat kyllä hoituvat vaikka aina ei siltä juuri sillä hetkellä vaikuta. Luulen, että Turkissa olen oppinut siihen, ettei kaikessa tarvitsekaan olla 100% loistava, vaan hieman vähempi riittää. Suorittajaluonteena siihen on joutunut kyllä opettelemaan. Kiirettä ja stressiä en halua itsekään, ja se tasapainoilu siinä oikeassa suhteessa onkin toisinaan hankalaa.

      Poista
  5. Kyllä minusta Turkin vuosista parhaaksi jäänyt oppi oli se, että vaikka asiat näyttävät miltä ja ratkaisut eivät olisi ihan sellaiset, joita itse valitsisi, voidaan päätyä tyydyttävään ratkaisuun. Asiat järjestyvät, kun on halua järjestää. Ja kykyä joustaa. Täällä Suomessa ollaan melko joustamattomia. On olemassa "se yksi ja ainoa tapa ajatella/olla ja elää." Miksi? Eikö tärkeintä ole se, että päästään toivottuun lopputulokseen. Tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, ja sen saman opin olen myös täällä saanut. Ihmisillä on erilaisia tapoja ja toimintamalleja, se oma opittu tuttu ei ole ainoa ja joskus voi kokeilla muutakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit