Illallinen keskellä katua

Matkalla koululle naapuritalon rouva odottelee tienmutkassa töihin vievää kuljetustaan, ja hörppii samalla teetä mukista. Muki kourassa rouva käy juttelemassa viereisessä kuivapesulassa, ja jättää kuppinsa portin pieleen minibussin saapuessa. Palatessani kotiin muki on samalla paikalla portinpielessä, todennäköisesti se on siinä illalla rouvan saapuessa kotiin, jolloin sen voi viedä pesuun seuraavaa aamua varten. Kapeille jalkakäytäville ja ajotien laitaan nostellaan jo aamulla tuoleja ja pöytiä, osa asiakkaille ja osa kauppialle ajan viettoa varten. Läheisissä kampaamoissa kukaan ei malta istua sisätiloissa siniset väriaineet tai foliot päässään, vaan mieli halajaa ulos tuoleille hengittämään kulmakunnan tapahtumia. Viikonlopun fillarilenkillä ihmettelen pyörätien laitaan pöydän ja tuolien kanssa saapunutta pariskuntaa, joka on kattanut itselleen viiden tähden illallisen valtavine viinilaseineen ja useamman lajin repertuureineen. Piknik on viety seuraavalle tasolle.


Sirpa Tani tutkii julkisen ja yksityisen tilan rajanvetoa, ja siitä osuikin silmiin mielenkiintoinen juttu Ylen sivuilta. Julkisen ja yksityisen tilan raja on hämärtymässä Suomessakin. En ärsyynny paikalllisesta tavasta kansoittaa katuja tuoleilla, pöydillä, ihmisillä, juoruilla, puilla, naurunremakalla ja jäätelökärryillä mutta bussissa syön tapoihini tottuneena eväät murustelematta, eikä eteen ole tullut tilannetta, jolloin olisi meikattava metrossa. Turkkilaisilla on bussimatkoilla mukana puolikeittiötä keittoineen ja viininlehtikääryleineen. Otan aina kiitollisena vastaan tarjoiluja vaikka samaan aikaan panikoinkin; Mitä jos keitto läikkyy? Kuka korjaa börekin muruset lattialta? Haittaako muita ruokani tuoksut, ja kenelle kaikille on soveliasta tarjota? Koko bussille vai vieruskavereille?


Pienen kadun varrella on iltapaikka eli meyhane, muutama kala ja raki-ravintola, börek-aamiaiskuppila, minimarketti, maalaismarketti, eläinlääkäri, yufka-taikinapuoti, parturi, teekuppila, kurssikeskus koululaisille, räätäli, veikkauspiste, hampurilaispaikka ja putkimies. Tyypillinen turkkilainen kadunpätkä. Kauppahuoneiden yläkerroksista laskeutuvat aamuisin narun varressa korit alas, jolloin niihin lastataan tuoretta leipää, sanomalehdet ja jogurtit. Parvekehuutelu sikinsokin suuntiinsa alkaa silloin. Teekuppilasta haetaan saapuville tupakat minimarketista ja börekit aamiaispisteestä. Kiireiseen aikaan pienen parturiliikkeen pihaan kannetaan naapurkuppilasta tuolit odottajille, ja juoksutetaan teet teekuppilasta. Yläkerran rouvalla on hoidossaan kissoja noin 15, ja osa niistä hyppii parvekkeiden kautta hampurilaispaikan ja börekkuppilan ovelle naukumaan herkkuja. Kauppiaat löytyvät harvemmin tiskin takaa, mutta säntäävät paikalle asiakkaan saapuessa. Korttelikulttuuri levittäytyy pitkin katuja pöytien, tuolien, teemukien ja omistajaa vaihtavien setelien mukana.



Lautta Karşıyakasta kaupungin keskustaan koostuu aamuaikaan lähinnä työmatkustajista. Suurin osa on hakenut terminaalin edestä seesamirinkilän, pasteijan tai täytetyn sämpylän. Reilussa vartissa ehtii nauttia aamiaisen, sillä lautan lähtiessä matkaan alkaa teen ja appelsiinimehun tarjoilu. Takapenkissä puhutaan puhelimeen korkealta ja kovaa, ja saamme kuunnella kuinka tilitoimistossa on mokattu tärkeiden asiakkaiden asioita, sekä mahdolliset korjaussuunnitelmat.


Turkkilaiset ovat tilastojen mukaan maailman ykkösten joukossa, mitä tulee kännykässä puhumiseen, ja sen huomaa. Kotien salaisuudet ja työasiat kiirivät busseissa, lautoissa ja metroissa. Yhteisöllisille turkkilaisille henkinen olohuone voi sijaita muualla kuin kotona, läheisessä puistossa tai kadunkulmaan sijoitetun kiikkerän tuolin ympäristössä. Järjestyssäännöt ja kaupunkikulttuuri sulautuvat toisiinsa alueen asukkaiden mukaan. Rannan puistoalueilla pussiolutta nauttivat perjantaisin sulassa sovussa opiskelijat ja virkamiehet.



Illan tullen turkkilainen pieni kadunpätkä täyttyy illallisvieraista. Naapuritalon parvekkeella rikotaan paasto kutsun kiiriessä moskeijasta. Ruokavälineiden kilinä täyttää tienoon. Kadun varrella sijaitsevissa illallispaikoissa kalat ja rakit on kannettu pöytään jo aiemmin, ja huokailen tarkkaillessa auton peileistä pöydän ääressä istuvien ja auton väliin jäävää rakoa. Joku nousee pöydästä ylös, ja alkaa liikennepoliisiksi selvitellen puuroutunutta liikennettä. Turkkilaiselle illallispöydän paikka on autotien laidassa, ja autot saavat sopeutua näihin sääntöihin.


Meikkaatko metrossa ja syötkö aamiaisen julkisissa? Soljutko sulavasti kaduilla, joille on katettu ravintolan pöytiä vai ärsyynnytkö?
 

Kommentit

  1. Ehkä vuodet siellä on opettaneet oleellisimman: mitäs pienistä. Minua on kyllä aika vaikea saada ärsyyntymään. Ennemminkin se on mielenkiintoista huomata, että näinkin voi toimia ja tehdä. Poikkeukset vahvistavat säännön. Elämä on mielenkiintoisempaa, kun on tarjolla vaihtoehtoja ja muutoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen ne tosiaan ovat opettaneet, ja kynnys hermostua asioista, joista se on turhaa on tosi korkea.

      Poista
  2. Ihanan elämänmakuinen kuvaus! Taas pääsi suoraan kujien tunnelmaan.

    VastaaPoista
  3. Hih, tämä toi mulle mieleen viimeviikkoisen tapahtuman, kun kampaamon edessä istui nainen foliot päässä keskustelemassa kiivaasti herrashenkilön kanssa. Hieman ensin ihmettelin, että kuinkas nainen tuossa istuu, mutta olihan se varmasti kivempi istua ulkona kuin kampaamon höyryissä.

    Mulle on ihan sama, missä kukakin syö tai meikkaa, ja saatan itsekin syödä joskus esim. kävellessäni jotain. Meikkaamiset hoidan kumminkin neljän seinän sisällä. Ja on syöminenkin silloin ongelma, jos se houkuttelee paikalle rottia, kuten intialaisissa junissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei myös häiritse mitä kukakin touhuaa ulkotiloissa, tykkään siitä että kaduilla ja ulkona on värikästä ja elämänmakuista. Apua rottia 😑

      Poista
  4. Heh, meille terotettiin vielä 1960-luvulla, että kadulla ei ole sopivaa syödä eikä pihalla juosta voilepä kädessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi aikoja ja tapoja, nykyisin erilaiset tempaukset Suomessakin ovat saaneet ihmiset enemmin touhuamaan ulkotiloissa kuten vaikka ravintolapäivä.

      Poista
  5. Muutama päivä sitten bussissa edessä oleva nainen meikkasi itseään , minä en sellaista voisi tehdä. No ehkä laittaa huulirasvaa mutta ei sen enempää bussissa;D Kampaamoiden ulkopuolella näen täälläkin usein asiakkaista, joilla folioita hiuksissaan värjäystä varten, tai paplarit päässä; muistan alussa katsoneeni sellaista hämmästyneenä, tai että joku yöpaidassa käy hakemassa postit kotitalon ulkoseinässä olevasta postilaatikosta. Löydän paljon samankaltaisuuksia mitä olen täälläkin nähnyt, ja kirjoitat tuosta katuelämstä niin ihanalla tavalla, kuten aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös muuten osa hakee aamu leivän yöpaidassa 😂 kampaamoiden edustalla on tosiaan aina asiakkaita ulkona istumassa.

      Poista
  6. Pidin tällaisesta kadun elämästä aikoinaan Kiinassa. Tuolit kannettiin kadun laidalle ja siellä syötiin , pelattiin mahjongia, katseltiin ohikulkevia ihmisiä. Toisinaan musa soi ja pistettiin lauluksi . Suomessa kaikki on piilossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, ja Suomessa se oma koti on ihan eri asemassa kuin täällä. Siihen panostetaankin eri tavoin, Turkissa on tärkeää että koti on soveltuva vieraita ajatellen.

      Poista
  7. Hei, luotto yksilöiden välillä on rahoitustapahtuma, jolla lainataan rahaa suoraan ihmisiltä ilman pankin väliintuloa. Suurimman osan ajasta se tehdään perhe- tai ystävällisessä ympäristössä. Mutta viime aikoina voit lainata muukalaiselta. Olen valmis tarjoamaan lainoja kenelle tahansa, jolla on mahdollisuus maksaa se takaisin ilman huolta. Odotan innolla tekemistäni kanssasi, jos tarvitset todella luottoa ja jos se on hyvää.

    Sähköposti: ( simondurochefort@gmail.com )

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit