Koska olen ulkomaalainen
Kellonsiirtojen jälkeinen maanantain käynnistyi mutta väsymys otti vallan iltapäivällä. Kotimatkalla tytön kanssa olin tutkimassa marketin juustotiskiä kun kaupan työntekijä rykäisi takanani. Abla, saanko kysyä jotain? Minulla on azerbaidzanissa ystävä ja hänellä on lapsi. He saattavat muuttaa tänne. Tiedättekö onko Izmirissä venäjänkielisiä kouluja? Väsyneenä pitkästä päivästä jouduin hetken keräämään ajatuksia juuston kilohinnasta kansainvälisiin kouluihin asti. En ole venäläinen, joten en osaa sanoa. Niin, mutta olette ulkomaalainen, ajattelin teidän tietävän, jatkoi mies onnettomana. Annoin lyhyen selostuksen omista tiedoistani ja jatkoin leipähyllylle.
Osalle turkkilaisista ulkomaalainen on yhtä kuin kaikki muu ulkomaailma. Paikallisista vain osalla on mahdollisuus matkustaa Turkin ulkopuolelle. Mieheni kouluaikana opetus oli hyvin Turkki keskeistä ja ulkomaalaisen ja ulkoavaruudesta saapuvan välillä oli melko pieni ero. Toisilla käsitteet ovat sikin sokin ja tieto varsinkin vanhemmilla ihmisillä saattaa olla kokoelma naapurin ja tuttujen juttuja muista maista. Syöttekö te joka päivä hampurilaisia ja ranskalaisia? Asuvatko kaikki suomalaiset isoissa omakotitaloissa? Tunnet varmaan Pirjon, joka asuu Kalevankadulla? Nukkuvatko lapset Suomessa parvekkeella pahvilaatikoissa?
Ulkomaalaisen viitasta yrittää päästä alkuvuosina eroon. On kova tarve sopeutua ja tulla samanlaiseksi kuin muut. Tiedän osan värjäävän hiuksiaan tummiksi ja toisten muuttavan pukeumista. Osa asioista muuttuu itsestään, alkaa käyttää uusia ilmaisuja, istuu ja elehtii hieman eri tavoin, hymyilee ja nauraa eri tilanteissa kuin ennen. Jossain vaiheessa itsetunto ulkosuomalaisena toisessa kotimaassa on kasvanut niin vahvaksi ettei haittaa olla nolo ulkosuomalainen, kysyä mitä ei tajua, huutaa kovaa hieman rikkonaisella aksentilla muun älämölön yli ja sanoa, että en nyt kyllä tajua taas kerran yhtään mitään.
Muutamina järkytyksen hetkinä olen laittanut mölyt mahaan ja ihmetellyt sisäänpäin, hulluja, sekopäitä, ei ole normaalia, en tajua mitään! En ole niinkuin nuo! Kuten silloin kun löysin anopin hakkaamassa ennennäkemättömän suurella lihakirveellä lampaan osia pieniksi olohuoneen lattialta tai kun laskin monta kertaa tuttu äiti vaihtoi lapsen aluspaitaa tunnin aikana. Tai kun yläkerran rouvan 45-vuotias poika tuli kysymään saako hänen äiti tulla meille kahville? Ihmettelyn aiheet eivät lopu kesken, viimeeksi opin että raastettu saippua kauniisti koristellussa pusssissa on kiva lahja ja kurkuissa on talvella liikaa hormooneja. Mitähän opin seuraavaksi tästä toisesta kotimaastani, joka on kuin loputon aarrearkku kummallisine asioineen?
En ole koskaan vaihtunut blondia väriä tukassa tai pyrkinyt muuttumaan vaihtaessani maata ja kulttuuria. En mene alkkaraissa ja topissa pihalle, en kulje konservatiivisella alueella väärissä vaatteissa ja osaan arjen elekielen ja sen tulkinnat. Nykyisin olen ihan omillani ulkosuomalaisena omassa yhteisössäni Izmirissä mutta voisin suositella monella irtiottoa vieraaseen kulttuuriin tunnustelemaan omaa käyttäytymistä kun kaikki ympärillä on vierasta ja erilaista, se on aika loistava kasvualusta monenalaiselle pohdinnalle ja omien kykyjen kasvattamiselle. Oppii käytännössä millaista on seisoa sen kummajaisen saappaissa kun ympäröivä todellisuus odottaa jotain muuta.
Petra rouva, oletteko te Suomesta? Koulutuksen ykkösmaasta? Mitä ihmettä teette turkkilaisen kansanopiston kurssilla? Sitä on tullut mietittyä taas muutaman kerran, vastasin kurssin vetäjälle 2 viikkoa sitten. Haluan oppia jotain uutta, tehdä jotain mitä en ajatellut aiemmin tehdä. Millä 3 sanalla kuvailisit itseäsi, tykitti opettaja. Täsmällinen, siis turkkilaisiin verrattuna. Pihi, kuten moni suomalainen. Rento siivouksen suhteen, en ole nähnyt yhtään niin rentoa turkkilaista kotia kuin omani siivouksen suhteen. Loistava valinta, hymyili opettaja.
Toisessa kotimaassani olen aina ulkomaalainen. Suomalaisena olen aiheesta ja ihmisestä riippuen tietopankki, mielenkiintoinen, pelottava, taitava, etuoikeutettu, tietämätön, outo, nolo. Tykkään muotistani, jossa suomalaisuus sulautuu ihan toisenlaiseen olotilaan. Viime aikoina ulkosuomalaisuuden rajat ovat taas hahmotelleet itseään kurssin merkeissä. Ollaan taas nolojen tilanteiden äärellä. Huomaamassa että melkein 15 vuoden jälkeen täällä, on muistutettava itseään olemaan tarpeeksi sosiaalinen ja itseänsä esille tuova. Lastenlaulujen tavaaminen ja sormileikit turkiksi ovat itselle vaikeampia kuin omalle lapselle ja taas kerran on hakeuduttu nolojen tilanteiden äärelle, ihan tarkoituksella.
Nolojen tilanteiden ulkomaalaisuudesta inspiksen postaukseen toi Kata, ellet ole jo tutustunut Edustusrouvan päiväkirjaan niin tee se nyt: http://edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com.tr/2016/03/nolo-tyyppi.html
Osalle turkkilaisista ulkomaalainen on yhtä kuin kaikki muu ulkomaailma. Paikallisista vain osalla on mahdollisuus matkustaa Turkin ulkopuolelle. Mieheni kouluaikana opetus oli hyvin Turkki keskeistä ja ulkomaalaisen ja ulkoavaruudesta saapuvan välillä oli melko pieni ero. Toisilla käsitteet ovat sikin sokin ja tieto varsinkin vanhemmilla ihmisillä saattaa olla kokoelma naapurin ja tuttujen juttuja muista maista. Syöttekö te joka päivä hampurilaisia ja ranskalaisia? Asuvatko kaikki suomalaiset isoissa omakotitaloissa? Tunnet varmaan Pirjon, joka asuu Kalevankadulla? Nukkuvatko lapset Suomessa parvekkeella pahvilaatikoissa?
Ulkomaalaisen viitasta yrittää päästä alkuvuosina eroon. On kova tarve sopeutua ja tulla samanlaiseksi kuin muut. Tiedän osan värjäävän hiuksiaan tummiksi ja toisten muuttavan pukeumista. Osa asioista muuttuu itsestään, alkaa käyttää uusia ilmaisuja, istuu ja elehtii hieman eri tavoin, hymyilee ja nauraa eri tilanteissa kuin ennen. Jossain vaiheessa itsetunto ulkosuomalaisena toisessa kotimaassa on kasvanut niin vahvaksi ettei haittaa olla nolo ulkosuomalainen, kysyä mitä ei tajua, huutaa kovaa hieman rikkonaisella aksentilla muun älämölön yli ja sanoa, että en nyt kyllä tajua taas kerran yhtään mitään.
Muutamina järkytyksen hetkinä olen laittanut mölyt mahaan ja ihmetellyt sisäänpäin, hulluja, sekopäitä, ei ole normaalia, en tajua mitään! En ole niinkuin nuo! Kuten silloin kun löysin anopin hakkaamassa ennennäkemättömän suurella lihakirveellä lampaan osia pieniksi olohuoneen lattialta tai kun laskin monta kertaa tuttu äiti vaihtoi lapsen aluspaitaa tunnin aikana. Tai kun yläkerran rouvan 45-vuotias poika tuli kysymään saako hänen äiti tulla meille kahville? Ihmettelyn aiheet eivät lopu kesken, viimeeksi opin että raastettu saippua kauniisti koristellussa pusssissa on kiva lahja ja kurkuissa on talvella liikaa hormooneja. Mitähän opin seuraavaksi tästä toisesta kotimaastani, joka on kuin loputon aarrearkku kummallisine asioineen?
En ole koskaan vaihtunut blondia väriä tukassa tai pyrkinyt muuttumaan vaihtaessani maata ja kulttuuria. En mene alkkaraissa ja topissa pihalle, en kulje konservatiivisella alueella väärissä vaatteissa ja osaan arjen elekielen ja sen tulkinnat. Nykyisin olen ihan omillani ulkosuomalaisena omassa yhteisössäni Izmirissä mutta voisin suositella monella irtiottoa vieraaseen kulttuuriin tunnustelemaan omaa käyttäytymistä kun kaikki ympärillä on vierasta ja erilaista, se on aika loistava kasvualusta monenalaiselle pohdinnalle ja omien kykyjen kasvattamiselle. Oppii käytännössä millaista on seisoa sen kummajaisen saappaissa kun ympäröivä todellisuus odottaa jotain muuta.
Petra rouva, oletteko te Suomesta? Koulutuksen ykkösmaasta? Mitä ihmettä teette turkkilaisen kansanopiston kurssilla? Sitä on tullut mietittyä taas muutaman kerran, vastasin kurssin vetäjälle 2 viikkoa sitten. Haluan oppia jotain uutta, tehdä jotain mitä en ajatellut aiemmin tehdä. Millä 3 sanalla kuvailisit itseäsi, tykitti opettaja. Täsmällinen, siis turkkilaisiin verrattuna. Pihi, kuten moni suomalainen. Rento siivouksen suhteen, en ole nähnyt yhtään niin rentoa turkkilaista kotia kuin omani siivouksen suhteen. Loistava valinta, hymyili opettaja.
Toisessa kotimaassani olen aina ulkomaalainen. Suomalaisena olen aiheesta ja ihmisestä riippuen tietopankki, mielenkiintoinen, pelottava, taitava, etuoikeutettu, tietämätön, outo, nolo. Tykkään muotistani, jossa suomalaisuus sulautuu ihan toisenlaiseen olotilaan. Viime aikoina ulkosuomalaisuuden rajat ovat taas hahmotelleet itseään kurssin merkeissä. Ollaan taas nolojen tilanteiden äärellä. Huomaamassa että melkein 15 vuoden jälkeen täällä, on muistutettava itseään olemaan tarpeeksi sosiaalinen ja itseänsä esille tuova. Lastenlaulujen tavaaminen ja sormileikit turkiksi ovat itselle vaikeampia kuin omalle lapselle ja taas kerran on hakeuduttu nolojen tilanteiden äärelle, ihan tarkoituksella.Nolojen tilanteiden ulkomaalaisuudesta inspiksen postaukseen toi Kata, ellet ole jo tutustunut Edustusrouvan päiväkirjaan niin tee se nyt: http://edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com.tr/2016/03/nolo-tyyppi.html
Heheh, olipa tuttua tekstiä, mutta käy se toisinkin päin. Minulta kyseli täällä Suomessa ihan korkeasti koulutettu mieshenkilö aikanaan, että kerropa nyt mitä se Saddam oikein haluaa? Minunhan Turkkilaisen kanssa naimisissa olevana olisi pitänyt se pystyä hänelle selvittämään:)
VastaaPoista:D Tietenkin sinun olisi pitanyt tietaa Saddamin suunnitelmat, voi apua. Viime vuonna tarhalla eras todella innokas aiti intoili tavanneensa toisen luokan oppilaan aidin, joka oli moldoviasta, teidan pitaa tavata! Jaa miksi, kysyin?
PoistaOi, tämä oli hauska! Naurattaa tuo ulkomaalaisen ja ulkoavaruudesta tulleen pieni ero.
VastaaPoistaKun on poistunut omalta reviiriltä lähtemällä ihan toisenlaisiin kuvioihin on tosiaan lopulta varmaan helpompi ottaa ja repäistä yhä uudestaan, kokeilla aina vain uusia asioita nolostumisenkin uhalla. Sitä tietää jo pärjäävänsä uusien asioiden äärellä ja tietää senkin, että osaa olla outo ja suorastaan nauttiakin siitä.
Vaikka on raskastakin olla tällainen kummajainen ja melkein-avaruusolento, niin en kyllä vaihtaisi näitä kokemuksia ja niitten myötä tulleita oivalluksia mihinkään.
Niin se on, noloilu ei tunnu enaa missaan kun tietty raja on ylitetty. En minakaan vaihtaisi naita kokemuksia ja juuri niita oivalluksia vaikka joinakin hetkina on ollut tosi nolot paikat :)
PoistaKyllä oli ero olla ulkomaalainen 16 vuotta sitten Turkissa tai vaikka 2 vuotta sitten. Silloin kun oltiin juuri tultu, oli tosiaan joskus olo kuin ulkoavaruuden ihmeellä. Silloin vielä jäivät supermarketissa oikein riviin ulkomaalaista katsomaan. Tai ravintoloissa avoimesti töllöttivät, kun yabanci syö. Eipähän enää muutama vuosi sitten, kun ehkä jossakin Turkin peräkylässä. Onneksi. Sillä vaikka tuijotukseen jollakin tasolla tottui, ei se siltikään mukavalta tuntunut...
VastaaPoistaTurkki on muuttunut tosiaan, toisaalta Ankarassa ulkoavaruudesta tullut oli ihan arkipaivaa viela muutama vuosi sitten eika se varmaan ole muuttunut mihinkaan. Lansirannikon kaupungit ovat lahtökohtaisesti jo niin monikulttuurisia, Ankara elaa ihan omaa aikaansa. Tuijotukseen tottuu mutta kun muuttaa tuijotus-vapaalle alueelle, huomaa etta on ihan kiva kun ei ole se jatkuvaa huomiota keraava tapaus.
PoistaHauska kirjoitus! Niin totta tuo että kun kaikki on vierasta ja erilaista se on mahtava pohja monenlaiselle pohdinnalle ja omien kykyjen kasvattamiselle! Siitä olen kiitollinen ja nolostumisten kanssakin oppii elämään :)
VastaaPoistaKiitos Ansku! Kiitollinen olen itsekin ja talla saralla ei kai oppi lopu ikina kesken.
PoistaIstanbulissa tosiaan on ainakin nyt niin paljon ulkomaalaisia, että harvemmin ihan tuijotetaan. Kerran olen kuitenkin Ûsküdarin perukoilla päätynyt tilanteeseen, jossa lapset juoksivat minun ja ystäväni perässä huutaen "ulkomaalainen, ulkomaalainen...".
VastaaPoistaUlkomaalaiselta tosiaan voi kysyä mitä vaan, "Mitä mieltä olet Turkin demokratiasta?" "Miksi joku suomalainen haluaisi Suomesta pois?" jne.
Hauska postaus!
Ankarassa tuo oli aika normaalia etta tuijoteltiin ja tultiin nostelemaan yabancin ostoskarrysta tavaroita etta mitas siella onkaan. Izmirissa ulkomaalainen ei ole kovin ihmeellinen ja se on kylla monessa mielessa ihan mukavaa, en ole se jonkun ulkomaalainen ystava vaan ihan vaan Petra.
PoistaUsalainen mieheni T-kaupan lihatistin jonossa Vantaalla; Myyjä kysyi kenen vuoro?!Ennen kuin mieheni ehti vastata, joku sanoi: Musta mies tuolla. Mieheni kääntyi katsomaan, ja huomasikin, että kaikki katsoivat häntä, valkoista, mustatukkaista. Olemme vieraita vieraalla maalla, mutta samalla kotona. Kivasti taas kirjoitit asioita, mihin mini meistä on joutunut.
VastaaPoistaUsalainen mieheni T-kaupan lihatistin jonossa Vantaalla; Myyjä kysyi kenen vuoro?!Ennen kuin mieheni ehti vastata, joku sanoi: Musta mies tuolla. Mieheni kääntyi katsomaan, ja huomasikin, että kaikki katsoivat häntä, valkoista, mustatukkaista. Olemme vieraita vieraalla maalla, mutta samalla kotona. Kivasti taas kirjoitit asioita, mihin mini meistä on joutunut.
VastaaPoistaEi ole totta ! Mitahan miehesi mietti tasta? Minulle kavi jokunen aika sitten niin, etta tyttareni tarhakaverin aiti kutsui tyttöani ulkomaalaiseksi, tama jai niin vaivaamaan etta otin asian hanen kanssa puheeksi. Ei ollut itse tajunnut edes sanomaansa asiayhteydessa ja pyyteli kovasti anteeksi, omalla kohdalla asia olisi ollut ihan sama mutta tytön tarhakaverin aidin kohdalla tunsin kylla aihetta korjaukseen.
PoistaEipä käy aika pitkäksi? Ja saa joskus hyvät naurutkin? Minulle on päivitelty, että miten te voitte syödä Santan lemmikkiä (poroa)? Ihmiset jotka popsivat koiraa!!!!
VastaaPoistaVoi on niita juttuja naurettu ja puitu kun on suomalaisporukan kanssa tavattu :D Heheee, joo tuon poron syömisen olen kuullut jossain muuallakin muuten Aasian suunnalla mutta Turkissa sita ei ole ihmetelty.
PoistaMerhaba Petra! Tosi kiva blogi sinulla. Löysin tänne sattumalta ja luen kirjoituksiasi silloin tällöin. Turkkilaisen miehen vaimona voin samaistua moniin tarinoihin. Itsekin olen käynyt Ankarassa ja turkkilainen ystäväni on kotoisin Izmiristä. Oma mieheni on kotoisin Manavgatista, Antalyan alueelta. Nyt asumme Suomessa, mutta olemme kokeilleet yhteiselämää myös Turkissa.
VastaaPoista