Suomalaisia naisia Turkissa

Viihdyn tuntikausia vanhojen kuvien parissa, joissa esiintyy itselle tuttuja paikkoja menneisyydestä. Millainen oli Karşıyakan ranta-alue 60 vuotta sitten, entä naisten pukeutusmiskoodi? Kuvien lisäksi on hienoa saada kuulla tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä. Turkissa olen saanut tavata mahtavia suomalaisia rouvia, joilla on tarinoita Turkkiin muuttamisesta 40-50 vuoden takaa. Jos paikallisen kulttuurin omaksuminen ja tasapainon löytäminen tuntuu meille nykyisinkin haasteelta niin arvatkaapa millaista se on ollut ennen.


Suomalaiset naiset Turkissa poikkeavat monissa asioissa turkittarista. Vuosien seurannan tuloksena muutamat asiat ovat käyneet selviksi, niin turkkilaisille kuin minullekin. Suomalainen nainen tykkää roinasta ja rojusta, sellaista se on turkkilaisen mielestä. Suomalaisen silmin se on antiikkia, viittä vaille valmista tuunattavaa ja muistoja menneiltä ajoilta. Turkkilainen nainen kantaisi sellaiset kuparipöntöt ja meidänkin olohuoneessa kököttävät sohvakalustot kadunreunaan ja lähtisi ostoksille, miehen luottokortti takataskussa. Suomalainen nainen tarttuu pensseliin tai hiekkapaperiin, maalaa ja tuunaa, jälkikin on monesti parempaa kuin sen edullisen remonttireiskan. Pahimmassa tapauksessa suomalainen raahaa naapurin roskiksen viereen kantamia tavaroita kotiin tuunattavaksi.


Suomalainen nainen säästää. Turkkilainen kaveri pyörittelee silmiään suomalaiselle naiselle, joka on ekologinen, säästäväinen ja järkevä. Hinkkaa muumimukeja ruokasoodalla ja kaataa etikkaa pesukoneeseen. Turkkilainen tuttava kauhistelee mikset sano miehellesi että ostetaan uusia vaatteita, sohvia ja kodinkoneita, se on miehesi velvollisuus, tehdä sinut onnelliseksi tavaroin ja varustein. Kuten paikallinen tuttava aikoinaan sanoi, miehelläsi voi olla tiukkaa rahallisesti mutta ei sinulla, luotolla ja osamaksulla, sana ne!


Suomalainen leipoo  ja turkkilainen anoppi ihmettelee. Kuules, anoppi neuvoo olan takaa kun suomalainen miniä tekee, minä teen aina näin ja poikani niin tykkää. Suomalaisen suun pielissä kiristää ja pian kivahdellaan. Meillä Suomessa perunalaatikko on laatikkoa, jossa on kermaa piste. Vuosien saatossa hankalinkin turkkilainen anoppi hiljenee, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Tuo kummallinen poikansa valloittanut nainen, joka haluaa tehdä töitä, lukea kirjoja ja istuu usein hiljaa, osaa tehdä monia asioita ja vielä samaan aikaan, mutta teetä se ei opi juomaan kuin turkkilainen eikä juoruamaan miehensä selän takana.

Talvella suomalainen nainen kärrää lapset ulos, pakkasella ja räntäsateella, päivästä toiseen. Kadulla vastaantulevat mummelit päivittelevät mutta suomalainen  nainen iskeytyy itsepintaisesti puistoon, yksin, joka päivä. Suomalaisen naisen lapsilla on sadevaatteita ja kurahousuja, turkkilaisilla lapsilla röyhelömekkoja ja kauniita kenkiä. Paikallisessa terveyskeskuksessa sen kulmat kurtistuvat ja väittääpä vielä vastaankin lääkärille. Aloitimme jo kiinteät, ei en ota noita antibiootteja. Lääkäri kummastelee potilasta, jolle pitää selvitellä yhtä ja toista ja jolla on oma analyysi tutkittuna ennen vastaanottoa. Tarhassa taistellaan ja myöhemmin koulussa. Pitäisiköhän teidän puhua vain turkkia lapselle, pää menee sekaisin monista kielistä, missä se Suomi sijaitsikaan, puhutaanko siellä venäjää vai saksaa? Suomalainen puree hammasta ja kertoo hyvällä turkinkielentaidollaan, kauniisti teititellen että ei, minä puhun suomea, perkele tulee vasta kun kukaan ei kuule.


Suomalaisella alkaa jalka vispata liian pitkistä kyläilysessioista ja toimettomuudesta. Suomalaisella pitää olla touhua.  Kummajainen yrittää selvitä kotirumbasta ilman kodinhoitajaa, ja taas turkkilaiset kaverit huokailevat, kaheli, jää kotiin tai ota kodinhoitaja. Suomalainen kiertää alet ja kavahtaa liian hienoja liikkeitä. Suomalainen on aina vähän liian kiltti, anopille, kaupan kassalle ja remonttimiehelle. Turkkilainen olisi jo keksinyt jonkun ikävän tavan kostaa. Vuodet tosin opettavat ja suomalaisestakin kehkeytyy kärkäs, hän oppii huutamaan liikennevaloissa törttöilijälle, pitää huolen hintojen ja vaihtorahojen suhteen ja vaatii palvelua ravintoloissa ja kahviloissa. Tyhmänä voi yrittää pitää mutta vain kerran.

Suomalainen kuuntelee anopin, naapurin, työkaveri ja tuttavan juoruilua, haukut ukoista ja anopeista, rasittavista sisaruksista. Istuu suu supussa eikä ota osaa. Muut kummastelevat, ihmeellinen tuppisuu. Oppivat ettei suomalaisesta saa oikein mitään irti. Työpaikalla suomalainen tulee ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. On ainoa, joka lämmittää eilisen illan jämät mikrossa. Jossain vaiheessa suomalainenkin hoksaa ettei puurtamisella mitään saavuta, tarjoutuneet juorutauot ja kahvihetket kannattaa hyödyntää ja tehdä juuri sen verran kuin on pakko.

Eriarvoisuuteen suomalainen ei totu, eikä sitä hyväksy. Suomalainen kantaa pullot roskiksen vieressä istuvalle laitapuolenkulkijalle, tervehtii aina ohi mennessään. Suomalainen kavahtaa lainoja ja osamaksuja. Suomalainen suosii julkista liikennettä kun niissä pääsee vielä kansan pariinkin, turkkilainen on mielellään mahdollisimman kaukana syvistä kansan riveistä ja ajaa niin isolla autolla kuin mahdollista. Turkkilaisista kylmäveriseltä vaikuttava suomalainen ei vähistä hätkähdä. Koiran karvat, 39 asteen kuume tai torakka ei saa suomalaista tarttumaan kloriittiin, säntäilemään tai vauhkoilemaan. Suomalainen katsoo netistä ohjeita ja rauhoittuu, samaan aikaa toisaalla turkkilainen on ehtinyt soittaa jokaiselle sukulaiselle kauhuissaan tapahtuneesta.

Suomalainen tunnistaa heti toisen, tuntemattomankin. Kun suomalainen odottaa toista vaikkapa lauttaterminaalissa, se tunnistaa heti toisen vaikka ensi kertaa tapaa, suomalaisella on oma tyyli olla, kävellä, pukeutua ja etsiä toista katseellaan, se on sellainen suomalainen katse. Aina toisinaan suomalaisen on pakko soittaa sille toiselle suomalaiselle tai tavata kahvin merkeissä, joskus jopa viinin tai oluen. Silloin tuppisuu puhuu ja avautuu. Kun toinen suomalainen nainen tapaa toisen täälla olijan, on välillä yleensä jo silta, kaikkea ei tarvitse sanoa kun paljon jo tiedetään, huumorilla mennään sillä sehän meitä kantaa. Sellaisia ovat minun suomalaiset naiset Turkissa.

Hyvää Naisten Päivää kaikille lukijoille!