Lapsi työpaikalla
Ennen työhulinoita tyttö kulki mukanani kampaajalla, lääkärissä, pankissa, kaupassa, kansanopiston kurssilla ja vaateostoksilla. Nykyisin tyttö viettää osan päivää esikoulussa ja osan työpaikallani. Muutaman kerran omatunto on kolkutellut ja olen pohtinut parempaa ratkaisua. Jaksaako 5-vuotias kulkea koulun jälkeen vielä äidin mukana töissä?
Muistan kuinka jännittävää oli päästä vanhempien työpaikalle lapsena, samoin kiilsivät tytön silmät kun kerroin alkuvuodesta uudesta arjesta. Oikeesti, pääsenkö minä äidin työpaikalle iltapäiväksi? Jihuuu! Parin viikon jälkeen tyttö ei ollutkaan enää yhtä innoissaan ja kyseli voisiko mennäkin suoraan koulusta kotiin. Siinä sitä oltiin ja tunsin melkoisia omantunnontuskia raahatessani neitiä tarhalleni. Tyttöä ärsytti lähteä omalta koululta kesken leikin hieman aiemmin ja ärsytti syödä koulullani, ärsytti kun muut ryhmäläiset olivat edellä enkussa eikä draamakaan jaksanut kiinnostaa.
Turkissa lapset kulkevat joka paikassa mukana johtuen koulujen aikatauluista, pitkistä työpäivistä ja kulttuurista. Täällä lapsien olemassaoloa minimarketin kassan takana vanhemman seurassa ei juuri ihmetellä kuten ei myöskään illalla ravintolan pöydässä. Shakinopettajan mukana työpaikalta toiselle kulkee usein hänen poika ja tytön oman opettajan mukana on toisinaan hänen pieni poika. Kun työpaikaltani ehdottettiin pidempää työaikaa, tyrmäsin sen heti tytön hoito-ongelmiin vedoten kun taas pomon mielestä asiassa ei ollut ongelmaa. Lapsi mukaan! Eihän se ole ongelma, haetaan autolla jos matka on pitkä. Onneksi ei ole. Toisinaan tuntuu ettei mikään toimi Turkissa mutta silti asiat aina järjestyvät sillä muuta mahdollisuutta ei ole.
Tytön vastahakoisuudelle päätimme antaa mieheni kanssa hieman aikaa. Riippuen viikosta mies hakee tytön ainakin kerran viikossa suoraan koulusta ja olemme vähentäneet treffit kavereiden kanssa viikolla minimiin. Onni on, että syömme neidin kanssa tarhallani lounaaksi hyvän turkkilaisen kotiruuan ja välipalan, joten illalla ei tarvitse keittiössä paljon ahertaa. Sopeutuminen uudenlaiseen rytmiin ja uusiin ihmisiin otti myös hieman aikaa, nyt tytöllä on tarhallani jo omia kavereita ja tutut muut aikuiset, joihin tyttö luottaa. Toisinaan tyttö istuu keittiössä keittäjä Nurayn kanssa syömässä uunituoretta kakkua ja välillä pienempien auttaminen saa selvästi tytön ylpeäksi itsestään. Kuule äiti, taidan mennä Durun avuksi vessaan kun se on niin pieni.
Voisin tietysti palkata neidille iltapäiväksi hoitajan mutta idea tuntuu huonolta, niin se tuntui tytöstäkin. Olen varma että tytöllä on tarhalla enemmin virikkeitä ja samalla tiedän missä tyttö on ja mitä touhuaa. Tänään vilkuilin eskarilaisten enkuntuntia pitäessäni ikkunasta ulos kun tyttö leikki toisen ryhmän kanssa pihalla. Kaikki ei ole rahasta kiinni mutta pidän tytön mukanani mieluummin työetuna kuuluvassa tarhassa kuin palkkaan hoitajan, jonka seura voi pidemmän päälle myös puuduttaa. Työpaikkani portti kolahtaa kiinni kolmelta, toisinaan kävelemme puiston kautta mutta usein myös ihan suoraan kotiin rauhoittumaan. Huomenna on tiedossa teatteripäivä, joka päättää mukavasti uomansa löytäneen arkisen viikon.
Kimurantteja lastenhoitokuvioita? Lapsi mukana töissä joo vai ei?
Muistan kuinka jännittävää oli päästä vanhempien työpaikalle lapsena, samoin kiilsivät tytön silmät kun kerroin alkuvuodesta uudesta arjesta. Oikeesti, pääsenkö minä äidin työpaikalle iltapäiväksi? Jihuuu! Parin viikon jälkeen tyttö ei ollutkaan enää yhtä innoissaan ja kyseli voisiko mennäkin suoraan koulusta kotiin. Siinä sitä oltiin ja tunsin melkoisia omantunnontuskia raahatessani neitiä tarhalleni. Tyttöä ärsytti lähteä omalta koululta kesken leikin hieman aiemmin ja ärsytti syödä koulullani, ärsytti kun muut ryhmäläiset olivat edellä enkussa eikä draamakaan jaksanut kiinnostaa.
Turkissa lapset kulkevat joka paikassa mukana johtuen koulujen aikatauluista, pitkistä työpäivistä ja kulttuurista. Täällä lapsien olemassaoloa minimarketin kassan takana vanhemman seurassa ei juuri ihmetellä kuten ei myöskään illalla ravintolan pöydässä. Shakinopettajan mukana työpaikalta toiselle kulkee usein hänen poika ja tytön oman opettajan mukana on toisinaan hänen pieni poika. Kun työpaikaltani ehdottettiin pidempää työaikaa, tyrmäsin sen heti tytön hoito-ongelmiin vedoten kun taas pomon mielestä asiassa ei ollut ongelmaa. Lapsi mukaan! Eihän se ole ongelma, haetaan autolla jos matka on pitkä. Onneksi ei ole. Toisinaan tuntuu ettei mikään toimi Turkissa mutta silti asiat aina järjestyvät sillä muuta mahdollisuutta ei ole.
Tytön vastahakoisuudelle päätimme antaa mieheni kanssa hieman aikaa. Riippuen viikosta mies hakee tytön ainakin kerran viikossa suoraan koulusta ja olemme vähentäneet treffit kavereiden kanssa viikolla minimiin. Onni on, että syömme neidin kanssa tarhallani lounaaksi hyvän turkkilaisen kotiruuan ja välipalan, joten illalla ei tarvitse keittiössä paljon ahertaa. Sopeutuminen uudenlaiseen rytmiin ja uusiin ihmisiin otti myös hieman aikaa, nyt tytöllä on tarhallani jo omia kavereita ja tutut muut aikuiset, joihin tyttö luottaa. Toisinaan tyttö istuu keittiössä keittäjä Nurayn kanssa syömässä uunituoretta kakkua ja välillä pienempien auttaminen saa selvästi tytön ylpeäksi itsestään. Kuule äiti, taidan mennä Durun avuksi vessaan kun se on niin pieni.
Voisin tietysti palkata neidille iltapäiväksi hoitajan mutta idea tuntuu huonolta, niin se tuntui tytöstäkin. Olen varma että tytöllä on tarhalla enemmin virikkeitä ja samalla tiedän missä tyttö on ja mitä touhuaa. Tänään vilkuilin eskarilaisten enkuntuntia pitäessäni ikkunasta ulos kun tyttö leikki toisen ryhmän kanssa pihalla. Kaikki ei ole rahasta kiinni mutta pidän tytön mukanani mieluummin työetuna kuuluvassa tarhassa kuin palkkaan hoitajan, jonka seura voi pidemmän päälle myös puuduttaa. Työpaikkani portti kolahtaa kiinni kolmelta, toisinaan kävelemme puiston kautta mutta usein myös ihan suoraan kotiin rauhoittumaan. Huomenna on tiedossa teatteripäivä, joka päättää mukavasti uomansa löytäneen arkisen viikon.
Kimurantteja lastenhoitokuvioita? Lapsi mukana töissä joo vai ei?
Minä pidin kyllä siitä siellä, että lapsi/lapset saattoi kulkea mukana missä vain. Täällä ei todellakaan onnistuisi.
VastaaPoistaJoo, sen puoleen on mukavaa ettei tartte koskaan miettia etta haittaako lapsi muita. Ei tule mieleen yhtaan paikkaa etta olisi haitannut. Taman ylikiireisen viikon aikana on ollut ihan kiva etta tyttö on kulkenut puolet paivasta vanavedessa :)
PoistaSama juttu, että tunnen toisinaan, erityisesti nyt lasten loman aikana, huonoa omaatuntoa siitä, että teen välillä töitä myös lasten ollessa kotona ja puuhatessa omiaan. Toisaalta yritän samantien ajatella, että lähinnä juuri lasten takia yleensäkään teen töitä - auttaa kummasti :). Vähän samanlaisia kokemuksia muuten kuin Paluumuuttajattarella Suomen osalta. Vaikka Suomessa päivähoito periaatteessa toimii, niin siitä huolimatta moneenkaan paikkaan ei tunnu soveliaalta ottaa lapsia mukaan, mikä teki ainakin meillä elämästä yllättävän vaikeaa, kun tukiverkot asuivat kaukana ja jouduimme miehen kanssa sumplimaan lasten iltahoitoja milloin mitenkin.
VastaaPoistaNiin ajattelen minakin ja myös kerron sen tytölle, tienattujen rahojen avulla lomaillaan, tehdaan viikonloppuna kivoja juttuja ja ostetaan jotain hauskaa toisinaan. Meidan elamasta ei tulisi yhtaan mitaan ellei lasta voisi ottaa mukaan sinne sun tanne.
Poista" Toisinaan tuntuu ettei mikään toimi Turkissa mutta silti asiat aina järjestyvät sillä muuta mahdollisuutta ei ole." lause sai hymyn huulille täällä. Juuri niin Turkin kanssa asiat joskus on - tai aika monestikin. Tsemppiä kaikille teille uusiin muutoksiin!
VastaaPoistaKiitos ja onneksi tuo lause on pitanyt melko hyvin kutinsa, tiukoista paikoistakin on selvitty voittajina :) Nyt tavoitteena selvita tasta viikosta kuiville, suunta kohti sunnuntaita!
PoistaIhanaa ja niin turkkilaista! Eikä tarvi omantunnon kolkuttaa! Lapsihan on lähellä sinua ja aamupäivisin hänellä on oma eskari. Elämä on vaan niin erilaista eri puolilla maailmaa. Loistava ratkaisu Turkissa!
VastaaPoistaTurkkilainen arki vaatii turkkilaiset kuviot :) Kiitos kommentistasi!
Poista