Aamiainen aloittaa päivän

Turkkilaista aamiaista ei voi hehkuttaa liikaa, sillä se on yksi hienoimpia ruokaan liittyviä oivalluksia. Siihen ei voi kyllästyä sillä tarjolla on niin monenlaista vaihtoehtoa. Kotona valmistettu aamiainen on ihana kun on aikaa mutta kyllä on mukava istahtaa valmiiseen pöytäänkin. Niin tehtiin viime viikonloppuna ja suunnattiin Izmirin ulkopuolelle vuoristoon.



Turkkilaisen Vanin kaupungin laaja aamiainen on jo käsite, muillakaan alueilla eivät aamiaispöydät jää köyhiksi vaan notkuvat aina vihanneksia, juustoja, omeletteja, hilloja, börekiä ja milloin mitäkin alueen tyypillistä herkkua. Vihanneksista ehdottomat ovat tomaatit, kurkut ja biberit, höystettynä oliiviöljyllä ja mausteilla kuten sumakki, oregano tai pippuri. Juustoja kuuluisi olla useampaa laatua, mietoa kaşaria, alueelle tyypillistä juustoa ja fetaa.


Oliivit tarjoillaan marinoituna sitruunalla, oliiviöljyllä ja valituilla mausteilla, mieluusti tarjolla on sekä vihreitä että mustia oliiveja. Kanamunat paistetaan usein pannulla sucuk-makkaran kanssa, jota saa mausteisenakin, mukaan pannulle voidaan lisätä halutessa vihanneksia ja juustoa.



Viikonlopun aamiaisilla nautitaan usein erikoisuuksista kuten bal kaymak eli kuorittua puhvelinmaitoa hunajassa, lor reçel eli ricottajuustoa hillossa, joka on usein karhunvatukkahilloa sekä mausteiset aamiaistahnat, jotka valmistetaan paprikasta, tomaatista ja saksanpähkinöistä. Tarjolla saattaa olla muitakin harvinaisempia juttuja kuten säilöttyjä paprikoita juustossa, yrttijuustoa tai kuivalihaa eli pastirmaa.

Turkkilaiset ovat todellista piknik -kansaa. Olen itse ihastunut piknikiin oikeastaan vasta kuluvan kesän aikana ja monena viikonloppu aamuna olemme raahanneet pikniktuolit ja laukun rantaan leipomon kautta. Kaikki maistuu todellakin paremmalta ulkona. Olemme moniin turkkilaisiin verrattuna höyhensarjalaisia sillä paikallisten piknikvarustukset ovat omaa luokkaansa. Monilla on mukana tyynyt ruokalepoja varten ja autojen takakontit pullistelevat eväistä, usein piknik jatkuu koko päivän, ensin aamiainen ja sitten lounas ja niin edelleen.

Rakkaus aamupaloihin näkyy siinä että aamiaispaikkoja on käsittämättömän paljon. Omalla alueellamme kymmenittäin, lähes jokainen ravintola mainostaa aamiaislautasta eli kahvalti tabağı tai laajempaa serpme kahvaltia, jossa pöytään kannetaan pieniä kippoja ja pannuja niin, että pöytä notkuu. Aamiaislautasten hinnat ovat noin 10-15 tl ja laajemman serpme kahvaltin hinta 12-30 tl riippuen paikasta. Hinta on kuitenkin sen verran edullinen että aamiaispaikat ovat todella suosittuja, erityisesti viikonloppuna. Viime viikonloppuna kävimme Çicekliköyn alueella, joka sijaitsee vuoristossa. Alueella on kymmenittäin ns. kyläaamiaista tarjoavia paikkoja ja liian myöhään saapuneilla on jo vaikeuksia löytää parkkipaikkoja.


Olen joutunut tekemään muutoksia ruokavalioon viime kuukausien aikana joten viikolla aamiaiseni
on yleensä puuro, viikonloppuna turkkilainen aamiainen maistuukin sitten sitäkin paremmalta. Eri maiden aamiaiskulttuuri on kiehtova, totuin melko helposti syömään Malesiassa intialaisten roti canaita, Vietnamissa riisiä ja Thaimaassa hedelmiä, englantilaisen aamiaisen takia palasin maasta monen lisäkilon takia ja espanjalaisten churrot vievät kieleni mennessään.

Millainen on sinun aamiainen? Kaipaatko maailmalla ruisleipää vai oletko tottunut paikalliseen tyyliin aamiaisen suhteen?