Vuoden paras juhla
Turkin lastenjuhla osuu aina samaan aikaan kevään aloitukseen, 23.4 on värjötelty joinakin vuosina mutta tänä vuonna lapsia juhlittiin kauniissa +27 lämmössä. Lastenjuhla on paikallisista juhlista itselleni ehdoton ykkönen, kevät tuoksuu ja juhlinnankohde on mitä tärkein, lapset. Juhlinta on jatkunut perjantaista alkaen huipentuen tänään juhlallisuuksiin kouluilla. Lastenjuhla on virallinen vapaa ja lapset valmistautuvat esityksiin useamman viikon ajan. Kukkiva kevät ja innostuksesta kikattelevat lapset saavat väkisinkin hyvälle mielelle.
Turkkilaiset rakastavat perinteitä. Jokainen viikko alkaa ja päättyy koululla lipunnostoon ja kansallislauluun. Kansallislaulua lauletaan uskollisen vakavina, niinä aamuina kun myöhästymme tilaisuudesta jäämme muiden mattimyöhästen kanssa tien varteen odottamaan kun laulun eka sävelet kaikuvat koulun kovaäänisistä. Seisomme asennossa, nyt ei kiehnätä kuten rehtori aina muistuttaa. Turkin marssin aikana koulun lähistöllä liikkuvat autot ja pyöräilijätkin pysähtyvät. Tunne tempaa mukaansa ulkosuomalaisenkin, joka usein suhtautuu paikalliseen isänmaallisuuden ylistykseen hieman kummeksuen. Lastenjuhlan avajaisten yhteinen kansallislaulu herkistää paikalliset ja yritän nostaa muistoja oman kotimaani samanlaisista tunnelmista ilman tulosta. Lätkän MM-voitto? Kesäjuhlan suvivirsi? Linnanjuhlat? Kauneimmat joululaulut? Tippa vierähtää silmäkulmasta monena väsyneenä maanantaiaamuna ja viikonlopun odotuksen perjantaina.
Aamulla sovitellaan ylle tytön hopeahametta ja pitsipaitaa, tukkaa väkerretään pienille nutturoille. Tanssitossut on löydetty eilen ja kaikki on valmiina esitykseen. Jännitys on ollut katossa edellispäivän kenraaliharjoitusten jälkeen. Koulunpiha on mustanaan mummoja, pappoja ja vanhempia, jokainen yrittää löytää paikan, josta saa filmattua oman lapsen esityksen. Piha on pullollaan lapsia tylleissä, värikkäissä pukupaidoissa, perinneasuissa ja Atatürkin paidoissaan. Kikatusta ja kuhinaa. Tämä on päivä, jolloin lapset ovat areenalla ja juhlinnankohteina. Lasten ilo ja riemu tarttuu, spontaani halu tanssia, laulaa ja olla esillä saa otteen ihan jokaisesta.
Puhelin pärisee pitkin päivää, naapurit, kaverit ja sukulaiset haluavat puhua juhlakalun kanssa. Syödään börekiä ja kakkua, juodaan limonataa ja sanon ihan liian hövelisti joka asiaan että joo, ostetaan vaan. Sellaista se on kun ruusut kukkivat, aurinko paistaa kirkkaasti talven jälkeen ja töistäkin on vapaata lasten takia. Tuntuu luonnolliselta liittyä joka keväiseen puna-valkojuhlaan, liikuttelen huulia Turkin kansallislaulun tahtiin vaikken sitä ihan täysin osaa. Kevät on täällä puutarhahommineen ja teepaita keleineen. Tytön koulu on loppusuoralla ja liput kesäloma matkallekin on hommattu. Lastenjuhla on merkki siirtymästä kohti kesää, edessä häilyy jo ansaittu loma, mielenkiintoiset vaalit ja helteisen tukalat päivät. Ennen niitä nautitaan mereltä puhaltelevista vilpoisista tuulista ja kevät auringosta, ruusujen ajasta ja tietenkin tulevaisuuden toivoista, lapsista.
Turkkilaiset rakastavat perinteitä. Jokainen viikko alkaa ja päättyy koululla lipunnostoon ja kansallislauluun. Kansallislaulua lauletaan uskollisen vakavina, niinä aamuina kun myöhästymme tilaisuudesta jäämme muiden mattimyöhästen kanssa tien varteen odottamaan kun laulun eka sävelet kaikuvat koulun kovaäänisistä. Seisomme asennossa, nyt ei kiehnätä kuten rehtori aina muistuttaa. Turkin marssin aikana koulun lähistöllä liikkuvat autot ja pyöräilijätkin pysähtyvät. Tunne tempaa mukaansa ulkosuomalaisenkin, joka usein suhtautuu paikalliseen isänmaallisuuden ylistykseen hieman kummeksuen. Lastenjuhlan avajaisten yhteinen kansallislaulu herkistää paikalliset ja yritän nostaa muistoja oman kotimaani samanlaisista tunnelmista ilman tulosta. Lätkän MM-voitto? Kesäjuhlan suvivirsi? Linnanjuhlat? Kauneimmat joululaulut? Tippa vierähtää silmäkulmasta monena väsyneenä maanantaiaamuna ja viikonlopun odotuksen perjantaina.
Aamulla sovitellaan ylle tytön hopeahametta ja pitsipaitaa, tukkaa väkerretään pienille nutturoille. Tanssitossut on löydetty eilen ja kaikki on valmiina esitykseen. Jännitys on ollut katossa edellispäivän kenraaliharjoitusten jälkeen. Koulunpiha on mustanaan mummoja, pappoja ja vanhempia, jokainen yrittää löytää paikan, josta saa filmattua oman lapsen esityksen. Piha on pullollaan lapsia tylleissä, värikkäissä pukupaidoissa, perinneasuissa ja Atatürkin paidoissaan. Kikatusta ja kuhinaa. Tämä on päivä, jolloin lapset ovat areenalla ja juhlinnankohteina. Lasten ilo ja riemu tarttuu, spontaani halu tanssia, laulaa ja olla esillä saa otteen ihan jokaisesta.
Puhelin pärisee pitkin päivää, naapurit, kaverit ja sukulaiset haluavat puhua juhlakalun kanssa. Syödään börekiä ja kakkua, juodaan limonataa ja sanon ihan liian hövelisti joka asiaan että joo, ostetaan vaan. Sellaista se on kun ruusut kukkivat, aurinko paistaa kirkkaasti talven jälkeen ja töistäkin on vapaata lasten takia. Tuntuu luonnolliselta liittyä joka keväiseen puna-valkojuhlaan, liikuttelen huulia Turkin kansallislaulun tahtiin vaikken sitä ihan täysin osaa. Kevät on täällä puutarhahommineen ja teepaita keleineen. Tytön koulu on loppusuoralla ja liput kesäloma matkallekin on hommattu. Lastenjuhla on merkki siirtymästä kohti kesää, edessä häilyy jo ansaittu loma, mielenkiintoiset vaalit ja helteisen tukalat päivät. Ennen niitä nautitaan mereltä puhaltelevista vilpoisista tuulista ja kevät auringosta, ruusujen ajasta ja tietenkin tulevaisuuden toivoista, lapsista.
Olipa taas mukavan tunnelmallinen postaus. :-) Ja huikean hienon kelinkin saitte!
VastaaPoista23. Nisanista on kyllä roppakaupalla kivoja muistoja ja esiintymisasuja naamiaisasuiksi edelleen kaapissa.
VastaaPoistaMinne olette suuntaamassa kesälomalla?Oi,tulisipa jo tänne Suomeenkin ne t-paitakelit.Tai edes aurinko ja tarpeeksi lämmin,ettei tarvitsisi takkia.
Poista