Kotipoliisi iski taas
Muutama viikko sitten asuintalomme eteen oli parkkeerannut auto niin, että jouduimme kiertämään kaukaa päästäksemme portista sisään. Lastenvaunujen tai ambulanssin tulo olisi melko mahdotonta ja toisena päivänä auto alkoi selvästi kismittää talolaisia. Ensin naapurin mies käänsi tuulilasinpyyhkimet kaakkoon ja kun auto seisoi edelleen pyyhkimet pystyssä parkissa kolmantenakin aamuna, laski mies auton eturenkaasta mielenosoituksellisesti ilmat pihalle. Sen jälkeen autoa ei ole näkynyt. Turkkilainen kotipoliisi iski taas.
Turkkilaisilla on sisääniskostunut tapa ottaa oikeus omiin käsiin ja partioida varsinkin omilla kulmilla kuin poliisi. Kaikkien touhut kuuluvat minulle. Tunnen usein selässäni tuijotuksen koiran tehdessä tarpeitaan jonkun portinpieleen, parvekkeille kookoontuneet seuraavat korjataanko koiran jätökset ja ovat jo valmiina kertomaan mielipiteensä asiasta, jos ei niin tehdä. Kotipoliisien rooli on varmastikin tärkeä maassa, jossa autot parkkeerataan keskelle jalkakäytävää, koiran kakat jätetään korjaamatta ja tie ylitetään mistä halutaan. Kotipoliisien rooli on nuhdella ja valistaa kansaa, joka käyttäytyy toisinaan täysin holtittomasti. Kotipoliisit ovat maan moraalinen selkäranka kun taas poliiseilla on oikeus tehdä u-käännös missä huvittaa.
Kun mies lähtee koiralenkille, ottaa hän taskuunsa nipun kakkapusseja kun taas itse otan tasan kaksi, joita tarvitsen. Mies vahtii muita koiranulkoiluttajia ja on heti valmiina ojentamaan pussin jos näyttää siltä, ettei omistaja ole aikeissa noukkia koiransa jätöksiä. Itse tyydyn vain mulkaisemaan.
Turkkilaiset ovat varsin toimeliaita ruohonjuuritason touhuissaan, oman pihapiirin lisäksi homma otetaan haltuun esimerkiksi oman alueen puistossa. Omassa puistossamme koirien ulkoilutus porukka on viime aikoina vienyt alueella asuvia tyttökoiria sterilisoitaviksi valtion eläinlääkärille. Uusille koiranomistajille tehdään puistokokouksissa nopeasti selväksi miten täällä tulee toimia. Kakat korjataan pussiin. Kulkukoirille tuodaan ruokaa. Hylätyt pennut ilmoitetaan facebook-ryhmään ja karanneet koirat viedään lähellä olevan Cengiksen eläinliikkeen hoiviin, josta ne on helppo pelastaa.
Olen aina ihaillut tapaa, miten paikalliset ottavat kulmat haltuunsa. Työmatkalla vastaan tulee rouva, jolla on kädessä iso posliinikupillinen kahvia. Rouva hörppii kahvia ja pysähtyy portinpieleen juttelemaan naapurin kanssa, joka on tullut etupihalle teekuppinsa kanssa. Kuppi jää portinpieleen, siitä sen voi varmasti noukkia mukaan paluumatkalla. Turkkilaisille luonnollinen paikka mennä piknikille tai teelle on siellä, missä tapahtuu.
Kaupungin keskellä oleva vihreä kaistale maata on suositumpi kuin rauhallinen paikka keskellä metsää. Pienten liikehuoneistojen edessä istutaan pienien pöytien ääressä tarkastelemassa ympäristöä, samoin asuintalojen etupihat ovat suosittuja paikkoja kokoontua teepannun ääreen. Jokaisesta kulmasta ja kadunpätkästä on helppo muovata paikka, jossa kohdataan. Kotipoliisien paikka on siellä, missä tapahtuu.
Turkkilaisilla on sisääniskostunut tapa ottaa oikeus omiin käsiin ja partioida varsinkin omilla kulmilla kuin poliisi. Kaikkien touhut kuuluvat minulle. Tunnen usein selässäni tuijotuksen koiran tehdessä tarpeitaan jonkun portinpieleen, parvekkeille kookoontuneet seuraavat korjataanko koiran jätökset ja ovat jo valmiina kertomaan mielipiteensä asiasta, jos ei niin tehdä. Kotipoliisien rooli on varmastikin tärkeä maassa, jossa autot parkkeerataan keskelle jalkakäytävää, koiran kakat jätetään korjaamatta ja tie ylitetään mistä halutaan. Kotipoliisien rooli on nuhdella ja valistaa kansaa, joka käyttäytyy toisinaan täysin holtittomasti. Kotipoliisit ovat maan moraalinen selkäranka kun taas poliiseilla on oikeus tehdä u-käännös missä huvittaa.
Turkkilaiset ovat varsin toimeliaita ruohonjuuritason touhuissaan, oman pihapiirin lisäksi homma otetaan haltuun esimerkiksi oman alueen puistossa. Omassa puistossamme koirien ulkoilutus porukka on viime aikoina vienyt alueella asuvia tyttökoiria sterilisoitaviksi valtion eläinlääkärille. Uusille koiranomistajille tehdään puistokokouksissa nopeasti selväksi miten täällä tulee toimia. Kakat korjataan pussiin. Kulkukoirille tuodaan ruokaa. Hylätyt pennut ilmoitetaan facebook-ryhmään ja karanneet koirat viedään lähellä olevan Cengiksen eläinliikkeen hoiviin, josta ne on helppo pelastaa.
Olen aina ihaillut tapaa, miten paikalliset ottavat kulmat haltuunsa. Työmatkalla vastaan tulee rouva, jolla on kädessä iso posliinikupillinen kahvia. Rouva hörppii kahvia ja pysähtyy portinpieleen juttelemaan naapurin kanssa, joka on tullut etupihalle teekuppinsa kanssa. Kuppi jää portinpieleen, siitä sen voi varmasti noukkia mukaan paluumatkalla. Turkkilaisille luonnollinen paikka mennä piknikille tai teelle on siellä, missä tapahtuu.
Kaupungin keskellä oleva vihreä kaistale maata on suositumpi kuin rauhallinen paikka keskellä metsää. Pienten liikehuoneistojen edessä istutaan pienien pöytien ääressä tarkastelemassa ympäristöä, samoin asuintalojen etupihat ovat suosittuja paikkoja kokoontua teepannun ääreen. Jokaisesta kulmasta ja kadunpätkästä on helppo muovata paikka, jossa kohdataan. Kotipoliisien paikka on siellä, missä tapahtuu.
Voi kyllä noita kotipoliiseja on täällä Suomessakin....:)
VastaaPoistaNiin taitaa olla joka paikassa mutta sanoisin, että Turkissa asia on viety korkeammalle tasolle koska paikalliset eivät suomalaisten tavoin noudata sääntöjä. Suomalainen seisoo punaisissa valoissa keskellä yötä vaikka tie on tyhjä. Turkkilainen tuttavani ihmetteli Suomessa vieraillessaan miten suomalaiset ovat ohjelmoituneet noudattamaan sääntöjä ilman valvontaa.
PoistaTurkkilaisella ei ole korkeaa kynnystä puuttua toisten asioihin. Päinvastoin, kynnys on joko äärimmäisen matala tai sitä ei ole lainkaan. En ole ihan hirveästi ikävöinyt sitä. Joskaan ei ihaile tätäkään kulttuuria, missä puhutaan selkien takana, mutta suoraan on niin vaikea sanoa mistään, että jäädään usein mykäksi.
VastaaPoistaApua, tunnistan itsestäni pienen kotipoliisin;D Täällähän kaupungilla on ihmisiä joiden pitäisi periaatteessa valvoa että koirankakat tosiaankin kerätään pusseihin,mutta aika mahdotontahan se on kun on niin hurja määrä koiria lemmikkeinä. Minä olen monta kertaa torunut ihmisiä joilla ei ole pusseja mukana koirankakkaa varten, eli olenko sitten kotipoliisi`? Meillä ei ole kulkukoiria, mutta kaupunki sterilisoi kissoja aina tietyllä alueella per vuosi, mutta sen lisäksi esim, naapurini tytär on vienyt omaan laskuunsa kissanpentuja sterilisoitavaksi. Tunnistan myös tuon että joka paikkaan keräännytään vihreälle pienelle kaistaleelle, eikä jonnekin kauemmas, juuri äskeisessä postauksesani nurisen siitä;D Kivasti kirjoitettu taas:)
PoistaKyllä sitä varmasti on hyväkin hieman olla poliisina toisinaan. Suomalaisen on vaikea olla suunapäänä touhuamassa ja puuttumassa muiden asioihin mutta tosiaan ei tuo seläntakana puiminenkaan kivaa ole.
PoistaHei Petra! Tähän asiaan mitenkään liittymättä ystäväni viettävät ensi viikonlopun Izmirissä ja kysyvät: "Missä kannattaisi asua ja mitä nähdä?"Minä olisin sattuneesta syystä suosittelemassa heille Karsıyakaa asuinpaikaksi ja Foçaa käyntikohteeksi, mutta onkos tämä hyvä suositus? Ehtiikö Foçaan yhden päivän aikana jos haluaa Izmirissäkin olla? Ja onko teidän kaupunginosa hyvä paikka viikonlopputuristille?
VastaaPoistaNämä ystävätt on sellaisia ekotyyppejä, eli kulutus ei kiinnosta mutta omaleimaisuus, moskeijat ja rauniot kyllä, kaupunkikulttuuri myös, muttei välttämättä trendikkääm hipsterillä tavalla, jos ymmärrät.
T. Lotta
Focaan ehtii päiväreissullakin, osan matkaa pääsee metrolla ja loppumatka bussilla. Karşiyaka ei ehkä ole paras paikka asua sillä kaupungin syke löytyy keskustassa, Alşancakissa ja Basmanessa on kivoja pikku hotelleita ja kaikki lähellä.
PoistaKiitos Petra! Minulle itselleni on näiden kirjoitustesi myötä tullut ajatus, että jos matkustaisin Turkkiin, niin kyllä pitäisi mennä Izmiriin ja Foçaan (vai Focaan?). En tiedä onko Izmir hauska turistikaupunkina vai enempi asuinkaupunkina, mutta eiköhän niin isoon kaupunkiin mahdu kaikenlaista nähtävää. Itse tosin tarkkailisin enemmän sitä, miten monta puhdasta aluspaitaa mahtuu naisten käsilaukkuun, kuinka paljon ja millaisia villivihanneksia on myynnissä ja millä tavoin ihmiset huutelevat parvekkeelta toiselle, kuin varsinaisia turistinähtävyyksiä :)
PoistaT. Lotta
:D Ihanasti sinulle on jäänyt asioita mieleen kirjoituksista! Izmir on ehkä kivempi asuinkaupunki kuin turistikaupunki vaikka toisaalta sekin jakaa ihmisiä, niille joille riittää tunnelmointi, kahvilat, herkuttelu viihtyvät varmasti kaupungissa vaikkei nähtävyyksiä ihan kauheasti kaupungin keskustassa olekaan. Toisaalta tääll8 on todella viriili kulttuuritarjonta ja mielenkiintoisia pieniä museoita kuten karikatyyri- ja maskimuseo. Foça on ihana, samoin Urla mutta Foçaan on ehkä helpompi matkustaa julkisilla.
PoistaVoi kotipoliisit, sitä sorttia kyllä löytyy Turkista. Kotikadun ja -korttelin asiat tiedetään hyvin ja ollaan valmiita toimimaan! Turkkilainen nyt toki muutenkin tietää asiat, kuten millaiset valoverhot naapurilla on ja millaiset kuuluisi olla :)
VastaaPoistaJoo toimeen tartutaan nopeasti ja kaikkien asiat tosiaan kuuluvat koko kulmakunnalle.
PoistaMinua saattaisi hieman ahdistaa tuollainen toisten kyttääminen. Minusta kun jokainen pitäköön huolen omista asioistaan. :-)
VastaaPoistaJa noita kotipoliiseja on tosiaan Suomessakin, vaikka siellä he ehkä operoivat hieman huomaamattomammin. ;-)
Luulisin myös, että operointi on Suomessa hieman erilaista, ei siellä ainakaan kovin hanakasti toimeen ryhdytä, enemminkin ehkä muristaan selän takana. Turkissa jokaisen asia on pitää omia kulmia silmällä ja olla hieman katselemassa, että mitäs täällä tapahtuu.
Poista