Şirince - viiniä vuoristossa

Viime viikonloppuna saimme miehen kanssa harvinaista ja odotettua aikaa ihan vain kaksin ja millaisessa paikassa! Turkki tarjoaa yllättävän erilaisia kohteita jos niitä osaa vain etsiä. Täällä Länsi-Turkin alueella suurin osa matkailijoista egean pienissä kohteissa on paikallisia, hieman hankalat yhteydet kentiltä ja hotellien pieni kapasiteetti pitää monet paikat idyllisinä. Isoilla busseilla näytti olevan suuria vaikeuksia kääntyä neulansilmämutkissa, jotka johdattelivat meidät dolmusbussin kyydissä viimeiset 15 minuuttia Şirincen vuoristokylään. Matka taittui suurimmaksi osaksi metrolla, joka on halpa ja aika mutkaton tapa matkustaa.

Şirincen kylä on alunperin kreikkalaisten asuttama vuoristokylä. Sen alunperäinen nimi on ollut eri lähteiden mukaan Kirkinca tai Cirkince, myöhemmin se vaihdettiin kuitenkin Şirinceksi. Alkuperäiseksi nimeksi valittiin rumaa tarkoittava sana, jotta kauniista kylästä pysyisivät ylimääräiset tulijat poissa. Paikan kauneus kuitenkin kiiri muidenkin tietoon ja lopulta kylä sai nimen Şirince eli kaunokainen. Vielä 20 vuotta sitten alueen elinkeino oli maatalous mutta nykyisin se on pitkälti turismi.

Şirince kuului Turkin ja Kreikan sodan jälkeisen väestönvaihdon piiriin ja vuonna 1924 kylän asukkaat lähetettiin Kreikkaan. Nykyisin alueen kauniit talot ovat museoviraston suojelun kohteena, kylän viehätys perustuukin pitkälti siihen että taloihin ja infrastruktuuriin on melko vaikea tehdä muutoksia. Şirincen kujilla voi siis helposti palata menneisyyteen, ainakin silloin kun turisteja ei parveile kaduilla liikaa.

 

Kylässä valittavat majoituskohteet ovat varsin viehättäviä butiikkihotelleita, joilta on suurimmaksi osaksi turha odottaa luksusta mutta sitäkin enemmin historian havinaa. Majoituimme Kirkinca hotellissa, jossa jokaisella huoneella on oma nimensä ja sille ominainen sisustus. Ikkunasta aukeni näköala vihreille vuorenrinteille ja alas kylän raiteille. Raitis vuoristoilma avasi röörit ja rauhoitti. Kuuleman mukaan Şirince on kesäaikaan todellinen turistimagneetti mutta sesongin ulkopuolella mukulakivikujilla on tilaa kävellä ja viinituvissa tilaa istua.

Viinituvat ovat Şirinçen parasta antia. Alueella tuotetaan lukuisia hedelmäviinejä, joita tarjotaan maistiaisiksi snapsilaseista jokaisessa kulmassa. Elleivät hedelmäviinit kuulu suosikkien joukkoon kuten meillä, on tarjolla paikallisten valmistamaa kotiviiniä sekä laadukkaampia alueen viinejä. Şirincen nähtävyyksiin kuuluvat vanhat, kauniisti restauroidut talot, kunnostettu ortodoksinen kirkko ja koulutusmuseo. Alue on myös suosittu vaeltajien kohde ja tarjolla on eripituisia patikkaretkiä vuoristossa ja lähikyliin. Meille parasta oli Şirincen omalaatuinen pysähtynyt tunnelma, viinituvissa istuskelu ja keuhkojen täyttäminen vuoristoilmalla.

Kylässä asuu noin 600 asukasta, jotka ajelevat kylän raiteilla traktoreilla ja mopoilla.  Vuonna 2012 kylä nousi julkisuuteen kun tietyn Maya kultin edustajat odottivat maailmanlopun tulevan kyseisen vuoden joulukuussa. Şirincen kylän ennustettiin olevan paikka, joka pelastuu positiivisen energian avulla. Maailma pelastui taas kerran mutta Şirinçen turismille ennustuksella oli taatusti positiivinen vaikutus.




Şirinçesta löytyy kivoja tuliaisia, viinin lisäksi mukulakivien varrella myydään vuoristosta kerättyjä yrttimausteita, hilloja, hunajaa, saippuaa, oliiviöljyä ja kylän naisten käsitöitä. Illaksi kylä hiljeni jopa lauantaina, monet saapuvat Şirinceen vain päiväreissulle ja varsinkin kesäaikaan se kuuluu läheisen Efesoksen antiikkikaupungin retken ohjelmaan. Hyvän viinin lisäksi nautiskelimme loistavasta ruuasta, hotellin aamiainen oli perinteinen kyläaamiainen paikallisilla antimilla ja lounaaksi saatiin gözleme-lettuja. Illalliseksi nautittiin grilliruokaa ja alkupaloja kuunnellen livemusaa. Täällä kannattaa maistaa kesäkurpitsan kukkadolmia ja muita Egean alueen herkkuja.

 Suurkaupungista saapuvalle oli pysähdyttävää istua alkuillasta kylän raitilla viinituvan terassilla kuuntelemassa linnunlaulua ilman liikenteen kakofoniaa. Paikalliset hakivat tuvasta kannun kotiviiniä, etsivät vanhan pöydän tien laitaan, kokosivat tuoleja ja laseja sen mukaan kun tuttuja sattui kulkemaan ohi.  Vaikka paikka elää turismista, kulkee kylän elämä kamera kaulassa kulkevien japanilaisten rinnalla ihan omia polkujaan. Mummot ja papat touhuilevat omiaan, pappamopot päristelevät kujilla ja kylän koirat pyörivät teiden varsilla välittämättä turisteista. Taloja ja kujia ei oli sen kummemmin sliipattu kuvattavaan kuntoon vaan kaikki on sopivan rähjäistä. Puolen yön aikaan Şirincessä puhaltelevat vain yötuulet ja kaduilla kolisee hiljaisuus.

Şirince on loistava pakopaikka kaupungin hälystä tai perinteisestä rantaelämästä lyhyelle reissulle. Kylän hintataso on edullinen, jopa meille inflaatiosta kärsiville turkkilaisille. Eurolla maksaville kaikki on nyt Turkissa halpaa. Pulitimme kahden hengen kivasta huoneesta 240 tl ( n. 50€)/yö, matkat metrolla ja dolmuksella Izmiristä maksoivat n.30 tl (n.6€)/ henkilö ja ruokakin oli edullista. Hinta-laatusuhde tuntui olevan kohdillaan niin viinin, ruuan kuin ostostenkin suhteen.