Minikokoisia uraohjuksia

Tyttö on päättänyt alkaa boikotoida syöttötuoliaan ja siirtynyt minun paikalle ruokapöytään, pöytä on liian korkealla mutta periksi ei anneta. Seuraillessani aamiaisella neidin tukkakiehkuran heiluntaa pöydänreunan takaa tajusin että kohtahan tuo menee kouluun! Koulu-uudistuksen myötä aloitusikä laskettiin 66 kk eli koulu aloitetaan n. 5,5 vuotiaana. Ensin rumba milloin laitetaan neiti jonkunlaiseen hoitopaikkaan tai mikä lie puuhakerho löytyykään, kunhan saa polttaa energiaa. Sen jälkeen alkaa seuraava vaihe eli mihin kouluun. Johonkin rakoseenko pitäisi vielä keksiä harrastuksia?

Ai harrastuksia? Onhan mulla, tässä kiviä nakkelen ja tuumin.

Kun minä olin lapsi ei tälläisiä varmasti mietitty meidän perheessä, harrastukset olivat kesällä uiminen ja marjojen keräily mökillä, talvella lumikasoihin hyppiminen ja muu älyvapaatoiminta. Omasta innostuksesta ilmeisesti kokeilin vähän sitä sun tätä kuten musiikkikoulua kerran, baletista innostuin kouluiässä enemminkin, siinä se olikin. Kaikki kulmakunnan kakarat kävelivät lähimpään kouluun, sen suurempia tulevaisuuden suunnitelmia ei varmasti tehty koulujen tai satunnaisten harrastusten perusteella. Ei tarvinnut, ei tehnyt kukaan muukaan.

Ajat ovat muuttuneet, Suomessakin osalla lapsista tuntuu olevan useita harrastuksia ja ainakin pääkaupunkiseudulla ns. koulushoppailu on jo tuttua monille. Vauvoille on tarjolla niin paljon erilaisia harrastuksia, että viikon jokaisella päivälle voi järjestää ohjelmaa, vauvauintia, vauvatanssia, muskaria jne. Toki muskari on myös äidille sosiaalinen tapahtuma, jossa voi vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, meillä sen ajoi puisto kun muuta ei ollut tarjolla. Harrastukset ovat aikamoinen rahareikä varsinkin suuremmissa perheissä, ennen tuskin oli mahdollista panostaa niin paljon, joten ajanviete keksittiin itse. Jos lapsia kuskataan illasta toiseen taiteilemaan, juoksemaan ja joogaamaan, niin herää kysymys onko se lapsen vai aikuisen valinta, onko ihminen muuttunut niin paljon muutamassa vuosikymmenessä että hän tarvitsee ilta toisensa jälkeen ohjattua toimintaa? Vai onko se vaan yhteiskunta, joka vaatii ihmistä kehittymään joka saralla jo vauvasta lähtien pysyäkseen mukana kilpailussa?

Onneen riittää kasa lapioita ja ämpäri!

Turkissa harrastukseksi taitaa riittää jo itse koulu, yksityisellä puolella on pakollisia urheilu- ja taitokerhoja ja varsinkin valtionpuolella suurin osa käy kriittisessä vaiheessa iltaisin preppauskursseilla. Yksityiskouluja käynyt ystäväni neuvoi aloittamaan valtionkoulussa ( mutta hyvässä) ja siirtymään oikeaan aikaan( milloin?) yksityisen puolelle, syystä että alakoulussa valtion puolella päivät ovat inhimmillisen pituisia ilman turhia pilipalitouhuja, kun taas myöhemmässä vaiheessa yksityiskoulu takaa paremmat mahdollisuudet menestykseen.

Antaa noiden juosta, viisaana seuraan vierestä enkä jaksa hikoilla.

Nykyinen koulujärjestelmä Turkissa on peruja vuoden takaisesta uudistuksesta ja ns. 4+4+4 malli, joka sai melko kiistanalaisen vastaanoton. Suurimpia muutoksia oli koulutuksen jako alakoulun ensimmäiseen asteeseen ja toiseen asteeseen sekä keskikouluun. Myös vuonna 1997 koulutusjärjestelmän ulkopuolelle jääneet Imam Hatip-koulut eli uskonnolliset koulut otettiin takaisin ja alakoulun jälkeen halukkailla on mahdollisuus jatkaa niihin. Uusi järjestelmä sai kritiikkiä sen nopeasta lanseeramisesta, koulut eivät olleet valmiina pieniä koululaisia varten ja monen mielestä uusi malli mahdollistaa tyttöjen ottamisen pois koulusta aiemmin, sillä oppivelvollisuuden puolivälistä koulutusta on mahdollisuus antaa kotiopetuksena. Uskonto tuli valinnaiseksi aineeksi, joka uskonnollisten koulujen palauttamisen lisäksi nostatti myös melkoisen debaatin kansan keskuudessa. Tulevaisuus näyttää onko järjestelmä entistä parempi, joka ei ainakaan vakuuttanut tuloksillaan.

Meidän leikkipuistossa mellastavilla lapsilla ei juuri harrastuksia ole, muutaman isomman tiedän käyvän taekwondossa ja telinevoimistelussa viikonloppuna, monet vanhemmat eivät pitkän työpäivän jälkeen lähde kuskaamaan harrastuksiin ja koulytyöt vievät paljon aikaa, viikonloppuisin kyläillään. Ankarassa on tarjolla vauvajoogaa sekä ohjattuja lasten joogaryhmiä, kehittäviä leikkiryhmiä ja tanssiryhmiä, isommille on erilaisia liikuntaryhmiä ja urheiluseurojen lastenryhmiä, hintataso on korkea ja toiminta on suunnattu varakkaalle väestönosalle, kouluikäisille lapsille kaupunki järjestää maksuttomia liikuntaryhmiä.

Kuules kissa, mulla olis keksiä, sain sen kun hymyilin kaupantädille.

Leikki-ikäkin oli varmaan ennen pidempi sillä muistelisin että ihan ala-asteen loppuvuosina leikittiin kymmenen tikkua laudalla ja valovinkkiä, nykyisin sen ikäisillä on taitaa olla ihan erilaisia ajanviettotapoja.Turkkilaisissa kouluissa pitää päättää aikaisessa vaiheessa mihin suuntaan koulutustaan tulee viemään, itse en tiennyt vielä 20 vuotiaanakaan mitä haluan tehdä 'isona'. Miten teillä järjestetän lasten harrastukset vai riittääkö koulu/tarha ja leikki? Oletteko pähkäilleet yksityisen ja valtion koulujen välillä?

Kommentit

  1. Onhan harrastukset hyvä, mutta samaa olen miettinyt, että käydäänkö niissä vanhempien takia, vai haluaako lapset sitä todella...luulempa, että useisti on vanhempien tahdosta kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Niin minakin luulen, ehka vanhemmat ajattelevat etta runsas harrastaminen on hyvaksi tulevaisuutta silmalla pitaen mutta onko se niin sitten kuitenkaan...

      Poista
  2. Niin söpö tuo roosa vaippapylly!

    VastaaPoista
  3. Meillä ainakin harrastusongelma on ratkaistu koulun puolesta. Kun on pitkät päivät ja läksyjä illaksi, ei tarvitse harrastaa mitään koska ei ehdi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuppaa Turkissa olemaan ja yksityisella puolella on ymmartaakseni erilaisia kerhoja ja harrastustoimintaa ja ihan tarpeeksi.

      Poista
  4. Minä myös ihmettelen pienten ja vähän isompienkin lasten ylenmääräistä harrastamista. Lapsella pitäisi mielestäni olla ihan aikaa olla ja ihmetellä ja leikkiä vain, kyllästyäkin. Meillä ei onneksi ole täällä kovin kummoisia harrastusmahdollisuuksia eli sitä stressiä ei ole, että joka ilta pitäisi paukata lasten kanssa jonnekin harrastamaan :) Meidän lapsilla on itse asiassa ihan hirveästi harrastuksia kun käyvät molemmat ratsastustunneilla ja poika vielä uimatunneillakin, mutta molemmat näistä harrastuksista ovat itse asiassa koko perheen huvituksia ja osuvat viikonloppuihin. Arki-illat on pyhitetty ihan vaan olemiselle ja leikkimiselle oman porukan kesken tai välillä pienten kavereiden kanssa.

    Yritämme pitää lapsia lapsina niin pitkään kun mahdollista emmekä halua kasata heidän päälleen mitään erityisiä odotuksia harrastusten saati koulun suhteen. Koulu opettaa ja me vanhemmat hoivaamme. Yksityiskouluun päädyimme aika lailla pakon edessä, koska muut vaihtoehdot olivat yksinkertaisesti niin onnettomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samoilla linjoilla, lapsella pitaa olla joskus tylsaa eika aina tarvitse olla ohjelmaa tai mitaan kehittavaa tekeilla, joskus pitaa vaan olla ja yhteinen oleilu perheen kanssa on arjen luksusta. Minakin haluaisin pitaa tytön pitkaan lapsena ja tietamattömana turhasta kilpailusta ja paineista.

      Poista
  5. Ohimennen sivusin just omassa blogissa tänään tätä loputonta lasten valmentamista... Meillä M harrastaa balettia, ei siks että siitä tulis huippuballerina vaan siks et se on kivempaa kuin fysioterapia ja siinä on sit vielä kaupanpäälle se sosiaalinenkin aspekti. Pojat ei harrasta mitään.

    Kaikki lapset menee julkiseen kouluun. Ihan ensinnäkin siksi ettei meidän perheellä olsi edes taloudellisia mahiksia maksaa kolmen lapsen yksityiskouluja. Toiseksi siksi, että erityislapsia koskevan lainsäädännön käsi ei ulotu yksityisiin oppilaitoksiin ja kolmanneksi koska mä nyt uskon julkiseen opetukseen ja siihen että ihmisen on hyvä kasvaa monimuotoisessa ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta harrastaminen on kiva juttu kunhan se ei mene liiaksi ja sekin ettei harrasta mitaan ennen kouluikaa riittaa, lapsetkin ovat erilaisia ja heilla on erilaisia tarpeita. Meilla tuo julkinen/yksityinen on viela auki mutta mihinkaan huippukalliiseen ei tyttö tule menemaan, minulla on myös ajatuksena tuo etta valtionkoulussa lapsi kasvaa kansan parssa, yksityisellakin puolella on omia lieveilmiöita enka valttamatta haluaisi tytön niita oppivan, taalla on hyvia ja huonoja valtionkouluja joten riippuu paljon siita missa asumme muutaman vuoden kuluttua.

      Poista
  6. Uh, tämä on aihe, jota on mielessään pyöritellyt ja miettinyt kaikenmaailman vaihtoehtoja. Meillä tyttö nyt vähän reilu 2 v ja ihan inhottaa ajatella koko kouluun menoa. Yksityiskoulut on niin kalliita, eikä nekään välttämättä valtionkouluja paljon kummempia ja valtionkoulut...noh, pitäisi tutustua niihin paremmin ja kunnolla, nyt mielikuva ja ajatukset pohjautuu kaikkien muiden kokemuksiin ja mielikuviin. Harrastuksia ei ole ja tuskin sen kummosempia tuleekaan ennen kuin itse osaa sanoa mikä vois mahdollisesti kiinnostaa. Tosin tyttö on i h a n kamalan aktiivinen, että sen takia olen miettinyt, että pitäiskö johonkin liikuntaharrastukseen panostaa, että saisi johonkin tuota energiaa ja intoa purettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa samoja ajatuksia mekin pyörittelemme, yksityisenkoulun puitteet voivat olla hienot mutta opetus ei aina ole sen kummoisempaa kun valtion puolella, jos löytyy hyva valtionkoulu mihin tyttö paasee, laitan hanet ilomielin sinne, olen nahnyt tapauksia millaisia hemmoteltuja lapsia monesti yksityiskouluissa vilisee enka soisi tytarta sellaiseenkaan paikkaan, tuntuu etta niissa lukukausimaksuissa on monesti aika paljon ilmaa valissa. Meidankin tyttö on aika kova touhuamaan ja energiaa riittaa, juoksutan hanta sinne tanne etta illalla rauhoittuu mutta tosiaan jossain vaiheessa tulee ehka aiheelliseksi panostaa johonkin liikunnalliseen harrastukseen.

      Poista
    2. Joo ja itsekin jonkun tovin kansainvälisessä koulussa opettaneena voin sanoa, että opetuksen taso ei välttämättä ole kyllä aina "hintansa väärti". Opettajia otetaan mitä saadaan ja ne ovat yleensä hyvin lyhytaikaisia työsuhteita; opettaja vaihtuu usein.

      Suomessa tämä(kin) asia olisi helppo nakki, ei tarvistsisi miettiä yhtään että mihin ja minkä hintaiseen kouluun :)

      heli

      Poista
    3. Niin se on, tosin Suomessakin moni jo miettii naita koulujuttuja: http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116672-koulushoppailua-helsingissa

      Poista
  7. Mun mielestä harrastukset ovat tärkeitä.
    Meidän perheessä ei lapset paljoo kitise ja ovat rauhallisia kun ovat saaneet
    purata yli energiansa harrastuksissa.
    Vanhin tyttäreni 15-v ratsastaa 2 kertaa viikossa,ja on 2 hoito hevosta.
    Hevoset ja tallilla raataminen tekee ihmeitä puberteetti hormooneille.
    Poikani 11-v pelaa jääkiekkoa.Niillä saattaa olla 7 kertaa viikossa treenit ja joka viikonloppu on matsi. Tuntuu että olen koko vuoden asunut jäähallissa.
    Se on tosi rankkaa treenausta näin nuorilla lapsilla, kun koululäksytkin
    täytyy tehdä.
    Just ratsastus ja jääkiekko ovat Ruotsissa kalleimpia harrastuksia, joita en todellakaan ole itseni takia valinnut lapsilleni.
    Nuorin tyttäreni 5-v ei tee muutakun käy tarhassa ,leikkii naapurin tytön kanssa ja on mukana häntänä sisarusten harrastuksissa.
    Syksyllä hän aikos alottaa kaunoluistelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielesta harrastaminen on hieno juttu kunhan se on lasten itsensa haluama juttu, erilaisilla lapsilla on varmasti erilaisia tarpeita ja kyllahan se vaatii vanhemmiltakin panostamista ja aikaa, osa harrastuksista myös paljon rahaa. Jaakiekko on varmasti sellainen harrastus mika vie monesti mukanaan.

      Poista
  8. Camilla, jos satut tänne lukemaan, niin minkä hintaista Ruotsissa jääkiekko on? Onko harjoitukset järkeviin aikoihin?

    Lapseni pelaa myös jääkiekkoa ja suututtaa, kun harjoitukset saattavat loppua klo 22.15. Siitä sitten kotiin ja adrenaliini laskuun, niin on yömyöhä, ennen kuin teini pääsee unille. Ja teinit tunnetusti tarvitsevat unta yhtä paljon kuin pikkulapsiaikana. Tuntuu että poika kulki vähän puolivaloilla koko talven. Toisaalta sitten taas nämä harrastuskuskausmatkat ovat niitä hetkiä, jolloin höpötellään kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä, ei pääse teinikään siinä mihinkään karkuun:D

    Itse työskentelen päiväkodissa, jossa on mahdollista osallistua kuvataidekerhoon ja englanninkerhoon, päiväkotipäivän aikana. Tämä on saanut kovasti kiitosta vanhemmilta juuri siitä syystä, että ei tarvitse sitten iltaisin viedä lasta harrastamaan erikseen, jos kuitenkin haluaa lapsella olevan harrastuksia.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo harrastaminen paivakotiaikana kuulostaa tosi jarkevalta, hieno idea teidan paivakodissa!

      Poista
  9. Venla,täällä jääkiekon vuosimaksu oli muistaakseni 3700 kr ja joukkueelle piti erikseen maksaa 500kr.Joka vuosi elokuussa viikkoa ennen koulujen alkua on jääkiekkoleiri joka tänä vuonna maksaa 1600kr. Varusteethan on tietenkin erikseen jotka varmaan ovat samoissa hinnoissa kun Suomessa.Mitä jääkiekko Suomessa maksaa?
    Bensa maksut ovat koko talven olleet tosi korkeat kun matseja on jos jossakin.
    Me vanhemmat ollaan saatu ilmasta työtä tehdä että keräytyy joukkueelle rahaa,myyty makkaraa ja oltu bingo-hallissa töissä.

    Täällä on viimenen jääaika 21.00-22.00. Onneksi mun pojalla ei niitä aikoja
    ole vielä.Heillä on kyllä joinakin päivinä loppunut 20.00 ja suihkun jälkeen
    kello onkin 20.30 ,20.45 ollaan kotona,aivan liian myöhään 11-vuotiaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksista:) Meillä olivat viime kauden hinnat 180 euroa/kk. Nyt taitaa nousta joillain kympeillä. Siihen kuuluivat kyllä sitten suurin osa pelireissuista.

      Venla

      Poista
  10. Nämä kuvatekstit oli ihan parhaita! :-D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit