Pelottaako?

Toiselle epävarmuudeksi riittää vaillinainen sosiaaliturva, töiden jatkumattomuus, suunnitelmien puuttuminen, niiden muuttuminen ja aikataulujen venyminen. Viime vuoden tapahtumat Turkin rajoilla saivat taas muistamaan kuinka hankalassa geo-poliittisessa kolkassa asun ja kuinka suuri maa Turkki on. Toisella puolella sota näkyy rajantuntumasta, täällä toisella laidalla murehditaan edelleen arkisia kuten tytön tarhaa, huomisen ruokia ja ohjelmia. Pienet on edelleen meidän perheen murheet. Laitanko aamulla pitkähihaisen vai tarvitaanko villatakkia aamulla klo 07, sukat ja lenkkarit vai saappaat? Tilaanko kahvilassa juusto- vai pinaattibörekiä? Kalaa vai kanaa illalliseksi, minkä kirjan aloitan seuraavaksi? Rajan toisella puolella tippuu päitä. Kotikaupungissani elää pakolaisia kaduilla. Pariisissa on kuollut syyttömiä ihmisiä.

Aika ajoittain joku kysyy, emmekö suunnittele muuttoa Suomeen, turvallisemmille vesille? Viimeeksi eilen sain sähköpostia, jossa kysyttiin enkö pelkää lähialueiden tilanteiden vuoksi, jihadistejahan voi olla meidänkin keskuudessamme? Kaikkia Turkissa hirvittää tulevaisuus, paisunut pakolaisten määrä ja näiden tulevaisuus, äärijärjestöjen aktivoituminen sekä maan sijainti hankalassa kolkassa. Ongelmilla on tapana levitä ja Pariisin isku todisti sen, turvallisia kolkkia ei enää ole. Muslimien keskuudessa asuminen ei tuo myöskään turvaa sillä Turkki tai muutkaan maat, joissa valtaosa kansasta on islaminuskoisia eivät ole yhtenäisiä, eivät sisäisesti eivätkä keskenään. Naapurissani asuu lahkolaisia, suurin osa tutuistani ei osaa koraanista edes pätkää ulkomuistista.



Turkissa on ollut aaltoileva sisällissota viimeiset 25 vuotta, joinakin vuosina iskuja oli sarjassa turistialueilla, viime vuosina suoraan valtiota vastaan. Joskus iskut ovat olleet lähellä kuten Antalyassa vuonna 2006. Muistan helteisen päivän kun ajelin kaupunkiin hakemaan verhoja, hikoilin keskustan risteyksen ruuhkassa autojonojen madellessa. Kotimatkalla alkoi puhelin soida, vain hetki keskustasta lähdön jälkeen risteyksessä räjähti tuhoisa pommi. Pelottaako? Luulisin että kaikkia pelottaa, Ranskassa, Suomessa, Venäjällä, Amerikassa, Englannissa ja ihan jokaisessa kolkassa, ainakin syytä olisi. Turkissa on pelätty jo pitkään, Pariisin isku ei ikävä kyllä yllättänyt.

Viime päivinä Izmirin kylmät aamut ovat saaneet meidät valitsemaan metron. En ollut ainoa, jonka katse pyyhki raiteiden toisella puolella odottanutta täysmustaan verhoutunutta naista, hermostunutta liikehdintää, jalka napsuttaa maata, joko metro tulee? Karşıyakan alueella täysmustaan kaapuun pukeutuneet ovat todella harvinaisia, joku saattaa vilkaista ihmetellen muulloinkin mutta Pariisin tapahtumien jälkeen tunnelma oli toinen. Kuinka moni muu mahtoi jakaa hetkisen ajatukselle aamumetrossa, se voisi tapahtua täälläkin. Vilkuilin metrossa matkustavia tänä aamuna, tuijotimme sinne tänne normaalin älypuhelinten räpellyksen sijaan.

Olen aina kokenut oman ympäristöni Turkissa melko turvalliseksi. Eilen ja tänään mietin tytön tarhaa useamman kerran, onhan siellä turvallista. Mitä jos huppumiehet aseineen alkavat hallita ja pelottaa? Tuleeko pelosta osa arkea? Ruuhkaisessa metrossa ja miljoonakaupunkien keskeisillä paikoilla ei kannata alkaa miettimään pahinta, illalla ennen nukkumaan menoa on parempi lukea kirjaa, joka ei vie ajatuksia lähialueen konflikteihin. Näinä pimeinä hetkinä on pakko uskoa siihen, että maailmassa on tarpeeksi hyvää.

JE SUIS CHARLIE

Kommentit

  1. Pelottavaa on ollut lukea uutisia tällä viikolla. Täälläkin on aina se pelko,että mitä jos pommi räjähtää,mutta en ajattele sitä päivittäin,tosin tällaiset tapahtumat kyllä tuovat sellaiset mieleen.Mutta kuten sinäkin sanot,pakko uskoa että maailmassa on vielä tarpeeksi hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja on sellainen fiilis etta tama ei jaa tahan :( Aina tallaisina hetkina se pelkoaste nousee ja alkaa tarkkailla ymparistöa erilailla. Toivotaan etta maailmassa on tarpeeksi hyvaa!

      Poista
  2. Pakko myöntää, että täällä pelottaa kyllä. Säikähdän pieniä pamahduksia ja jopa autoja, tuijottavat ihmiset ahdistaa, partioivat poliisit aseet olalla ei tuo minkäänlaista turvallisuudentunnetta, uutena vuotena täällä nuoret mellakoivat ja yskin kadulla kyynelkaasun jälkivaikutuksista.. Jännää ajatella miten toisille tälläiset asiat on niin kaukaisia, Suomessa kaikki tuntuu kovin rauhalliselta, vaikka faktahan on se, että missä tahansa voi sattua ja tapahtua. Mutta ihanien ihmisten ympäröitävänä on vaan pakko uskoa, että on maailmassa paljon enemmän hyvää, kuin pahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tietylla tavalla varmasti tottunut siihen etta monin paikoin, kuten Ankarassa, mellakkapoliisit ja Tomat olivat osa arkea, mellakoita ja mielenosoituksia on paivittain, onneksi useimmiten ihan rauhallisia ja sita oppii tietamaan milloin on parasta poistua paikalta ja nopeasti. Kaikissa yhteiskunnissa on liikaa pahaa mutta Turkissa olen tuntenut yleensa aika turvalliseksi, silmitönta vakivaltaa tuntemattomia kohtaan on vahan, sukujen ja tiettyjen alueiden perhevakivaltaa sitten taas ihan liiaksi.

      Poista
    2. Ajan kanssa varmasti tottuukin, nyt taas kaikki tämä tuntuu uudelta ja pelottavalta. En kauhean hyvillä mielin lähde Suomeenkaan nyt, asiat menneet huonompaan suuntaan ja kuten joku alla sanoi, kansa ei voi hyvin. Ja tottakai pelottaa oman miehenkin puolesta viimeaikojen nettikeskusteluja lukeneena, viimeaikaiset tapahtumat on nostanut vihaa islaminuskoisia kohtaan ja se näkyy ihmisten kommenteissa.. Varmaan pitäisi ottaa ihan iisisti, mutta väkisinkin näitä asioita miettii. :/

      Poista
    3. Ihan varmasti tuntuu eika siihen tarvitse kokonaan ikina tottuakaan. Tuo vihannousu islaminuskoa kohtaan on varmasti totta, nain olen itsekin ymmartanyt. Se on todella surullista aikoina jolloin kaikkien pitaisi seisoa yhtenaisina, nain ei ikava kylla tapahdu :(

      Poista
  3. Voi niin tuttu tunne kun taallakin on ollut tosi usein iskuja busseissa, ei nyt ihan viime aikoina mutta kylla sita aina katsoo bussiin nousevia ihmisia ja miettii milla mielella he ovat. En ajatellut etta Turkissakin nain kay.
    Tama tunne ja tapa on ollut Israelissa jo pitkaan ja tuntuu jarkyttavalta kuulla etta jopa siella Turkissa tammoisia pelataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuvitella Anu, Turkissa on ollut viime viikkojen aikana muutamakin itsemurhapommitus ja nyt mietin etta mita tapahtuu kun nailla nakymin Turkki ja USA alkavat kouluttaa Syyrin vastarintaliikkeen sotilaita kevaalla, siita tulee paljon vihaa Turkin paalle....

      Poista
  4. Juttelin sattumalta lasten leikkiessä ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa, joka oli lomallaan perheensä luona katsellut taivaalla liitäviä ohjuksia ja miettinyt, menevätkö ne sukulaisten suuntaan. Hänellä oli paljon sanottavaa siitä, millaiseksi yksittäisten ihmisten ja kokonaisten kansojen elämä menee, jos kaikkea saavat hallita ne, joilla on valta pelottaa. Se oli todella herättävä keskustelu. Kun pelolle annetaan valta, se ottaa aina vain enemmän tilaa. Luulen, että sitä on vastustettava ankarasti ja rintamassa heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Monet kansat ovat elaneet niin kauan pelossa ettei heilla ole mitaan tietoa normaalista elamasta, me puhumme sananvapaudesta ja oikeuksista, jotka ovat taysin vieraita asioita monille ihmisille. Pelkoa on vastustettava mutta toisinaan se on aika vaikeaa, varsinkin mita lahemmas tietyt hallitsemattomat tilanteet hiipivat.

      Poista
  5. Pelon kanssa oppii kyllä elämään, niin kuin monessa maassa kuten täälläkin on jo pitkään eletty. Yhteinen jatkuva pelko kehittää jonkinlaisen fatalismin, kun asialle ei itse vaan voi mitään. Raja tulee, tai tuli ainakin minulle, vastaan siinä vaiheessa kun uhkaukset tulevat henkilökohtaisiksi. Mikä on oikeastaan aika jännää, kun riski on kuitenkin lähes yhtä suuri, jotenkin se vaan kolahtaa kovempaa kun löydät oman nimesi listalta. Toisaalta eihän missään maailman kolkassa enää ole turvallista eikä siihen tarvita edes terroristeja. Nykyisin minua pelottaa enemmän kävellä Helsingin kadulla kuin täällä, koska siellä en osaa vielä olla varuillani, väkivalta on niin ennalta arvaamatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nain minakin koen, riskia ei ajattele ennenkuin se on tosi lahella tai jo lasna, sita vaan sopeutuu ja elaa eika mieti liikaa. Minakin olen aina kokenut Turkin turvallisena juuri siita syysta etta vakivaltaa sivullisia kohtaan on vahan, taalla vakivalta on perhe- ja sukupiireissa mutta ennakolta-arvaamattomia pommeja sun muita ei toki voi tietaa...

      Poista
  6. Kuvailit uskomattoman hyvin Turkin tilanteen. Näinä päivinä ollaan mekin puhuttu paljon näistä asioista, koska Sergion tyttö asunut työnsä vuoksi monissa muslimimaissa. Kertoi esim.ystävästään Syyriassa joka vietti 2 pv.piilossa jääkaapissa. Kyllä tällaiset uutiset laittavat miettimään. Toivon teille turvallisuutta, että elämänne jatkuu pikkuhuolien ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila, mita vaan voi tapahtua nykyaan missa vaan, maailman rajat ovat levinneet.

      Poista
  7. Suomalaiselta muslimilta tullaan välillä kysymään näistä asioista, mistä jokin asia johtuu tai miksi joku muslimi tekee jotain pahaa. Tavallisen muslimin on joskus vaikeaakin selittää asioita, mutta suurin osa islamin oppineista todellakin tuomitsee terrorismin ja vääryydet, samoin tavalliset muslimit. Monet ovat vaiti pelosta, terroristit ajattelevat olevansa ainoita jotka ovat oikeassa joten jos ei ole heidän kanssaan samoilla linjoilla niin heidän mielestään ei silloin ole muslimi lainkaan. On todella harmillista että näiden tapahtumien vuoksi myös muut muslimit joutuvat kärsimään esimerkiksi lisääntyneestä syrjinnästä, jopa Turkissakin joillain alueilla täytyy olla melkoisen rohkea liikkuessaan täysmustissa tai kasvot peitettyinä. Voisin jopa sanoa että Turkissa joutuu joskus muslimivaatteiden vuoksi enemmän tuijotuksen kohteeksi kuin Suomessa, toki alueesta ja kaupungista riippuen. Suomessa ehkä ajatellaan enemmän että se on jonkun henkilökohtainen vakaumus tai että on ulkomaalainen, Turkissa taas nähdään johonkin ryhmään kuuluvaksi tai jopa tietyn poliittisen linjan kannattajaksi mistä minulla ei alkuaikoina täällä ollut aavistustakaan.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa Viivi, naista iskuista todennaköisesti karsivat pitkan aikaa islaminuskoiset. Keskusteluyhteys tuntuu kadonneen kahden maailman valilla ja se on pahinta mita voi tapahtua :( Voin kuvitella etta tietyilla alueilla on muslimivaatetuksen vuoksi silmatikkuna, vaihtelee ihan alueittain, Istanbulin Fatihissa tuijotetaan ilman huivia kavelevaa pahasti mutta Alanyassa taas varmasti painvastoin? Turkki on jakautunut, sille emme enaa voi mitaan muuta kun toivoa etta tasta paastaan eteenpain, niin etta kaikki voisivat edustaa itseaan ja elaa rauhassa.

      Poista
  8. Viisaita ajatuksia. Kuten itsekin sanoit, niin ihan missä tahansa voi sattua ja tapahtua. Sinuna olisin rauhallisin mielin ja nauttisin jokaisesta päivästä perheesi kanssa. Ja jos oikein ikävältä alkaa tuntua, niin aina voi muuttaa. Suomeen en silti tulisi, sillä ei täälläkään nyt asiat kauhean hyvin ole poliitikkojen jatkuvien huonojen päätöksien takia. Kansa on alkanut voida huonosti..

    Niin..... ja itse en siis pidä niitä raakamaisia hirviöitä minkään maan kansalaisina. Minulle ne ovat kansa jostain tuolta alamaailmasta. He eivät ole edes todellisia ihmisiä. En ymmärrä miksi eivät mene oman porukan kanssa johonkin muualle ja vetäydy omaan yhteisöön. Miksi pitää puuttua muiden ihmisten elämään? Mitä tekevät kun mitään ei enää ole? Ovathan he nytkin pulassa, kun ebola on alkanut jyllätä ja apua eivät saa, koska ovat pudottaneet päät lääkäreiltä. Uskon että paha saa aina oman palkkansa jossain vaiheessa...

    Jokatapauksessa toivon paljon siunausta ja turvaa teidän perheelle!

    Frida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika rauhallisin mielin, uskon etta monenlaisia pelontunteita koetaan aina iskujen jalkeen eika mikaan kolkka enaa tunnu tosiaan kovin turvalliselta. Olen ihmeissani lukenut jo pitkaan joitakin keskusteluja/kannanottoja kuinka toivotaan, etta Suomen rajat laitetaan kiinni niilta tai noilta ja pakolaisia ei enaa oteta, mitahan se auttaa, tilanne riistaytyy viela pahemmaksi jos ongelmia ei lahestyta ja niita paetaan. Meilla lansimaalaisille tama Pariisin isku on isku sananvapautta kohtaa mutta itse pidan sita osana pitkaa ja isompaa jatkumoa, ikava kylla, keskusteluyhteyden katkeamisena kansanyhteisöjen valilta, eriarvoisuuden lisaantymisena ja kansojen jakautuessa yha vahvemmin valtioiden sisalla ja maanosien valilla :(

      Kiitos Frida ihanasta kommentistasi!

      Poista
  9. Turvallisia päiviä sinne, ja kaikkialle.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sita samaa toivon sinulle Venla ja kaikille muillekin, ihan joka paikkaan, toivotaan etta hyva voittaa.

      Poista
  10. Täytyy myöntää, että olen alkanut pohtia aikaisempaa useammin, voisiko tällainen isku tapahtua myös Suomessa. Iskujen lisäksi pelkään, että viimeaikaiset tapahtumat iskevät "terroristileiman" entistäkin syvemmälle myös sellaisiin henkilöihin, jotka eivät voisi ikinä tällaiseen syyllistyä. Helposti unohtuu, ettei ihmistä pitäisi tuomita kansallisuuden, ihonvärin tai uskonnon perusteella. Ennakkoluulot puolin ja toisin tulevat varmasti lisääntymään - valitettavasti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit, jätä kommentti tai laita sähköpostia!

Suositut tekstit