Alex tuli taloon

Ennen äitienpäivää meillä kyläili Mr Murphy useampana päivänä. Jokainen taatusti tietää kun huono onni tuntuu kasautuvan? Viime viikolla sain äidiltäni taas kerran mukavan postipaketin, jossa oli muun mukavan lisäksi salmiakkia. En ole kovin suuri fani mutta kun se aski illalla pöydällä nökötti, niin pakkohan niitä oli maistella. Tuloksena suussa pyöri salmiakin lisäksi pian jotain muutakin, vanhan juurihoidon kuori! Seuraavana aamuna siis hammaslääkäriin, jossa homma hoitui hienosti mutta siitä lisää myöhemmin hammastarinoissa. Torstaina lautta keskustasta Karşıyakan puolelle oli hieman myöhässä palatessani työkeikalta, tytön hakuaika tarhalta oli tipalla joten juoksin lauttasatamasta sandaaleissa ja löysin itseni pian asfaltista, tuloksena nyrjähtänyt nilkka.

Lauantaina suuntasimme tytön kanssa hieman kauempana sijaitsevaan ostariin katsomaan tytölle kenkiä. Matka suijui rattoisaasti ostarin kuljetuksella, perille päästyä kengätkin löytyivät joten suoraan kassalle. Missä on lompakko? Kotona keittiönpöydällä. Odottamaan ostarin kuljetusta takaisin, pysäkiltä lampsien helteessä kotiin. Emme lannistuneet, tankkasimme lihapullia ja ei kun uusi reissu. Saimme kengät ja herkuttelimme kahvilassa. Olimme suunnitelleet sunnuntaille mukavaa ohjelmaa, ulkona syömistä, pyöräilyä, terassilla istuskelua, hyvää ruokaa ja viiniä äitienpäivän kunniaksi. Lauantai-iltana tytöllä alkoi oksennustauti ja kuume nousi. Äitienpäivänsuunnitelmat menivät aavistuksen uusiksi.

Aamulla me nukuimme tytön kanssa edellisen yön väsyjä, mies kävi ostoksilla ja siivosi. Nautimme todella myöhäisen ja pitkän brunssin parvekkeella kaikilla herkuilla ja monella kupilla teetä sekä kasalla päivän lehtiä. Päivä ei mennyt ihan kuten piti mutta mitäs sitten, kivasti se meni, hyvin syöden parhaassa seurassa. Terassille ja ulkoilemaan ei päästy mutta parveke toimi terassista ja ulkoilusta, illalla mies kokkasi ja tyttökin alkoi jo toipua. Tämä oli eka äitienpäivä, josta tyttö jo jotain ymmärsi. Tarhassa oli askarreltu ihana kukka silkkipaperista, kortti ja opettajan avustuksella äideille tarjottimet, joilla baban kanssa tarjoiltiin partsille valkoviinispritzer ja herkkuja.



Todellinen yllätys saapui illalla. Mieleenpainuvin lahja, joka pysyy pitkään. Karvainen uusi perheenjäsen saapui Ankarasta Izmiriin, se sai nimeksensä Alex ja ihmettelee edelleen uutta elämäänsä. Alex on ankaralaisen tuttavamme hoitoonsa ottaman katukoiran 8 pennusta yksi, joka sai meiltä kodin. Olimme aamulla eläinlääkärissä ja nyt harjoitellaan taas koiramaista arkea. On niin ihanaa kun kotona kuuluu tasainen tassujen rapina ja märkä kuono tuhisee kainalossa. Hoşgeldin Alex - Tervetuloa Alex!