Remonttitarinoita osa 1

Uusi kotimme oli remontoitu osittain reilu vuosi ennen muuttoamme. Lattiat, ikkunat, uudet ovet, katto, keittiö ja kylpyhuone oli uudistettu, seinät maalattu. Ainoastaan piha oli jätetty omaan villiin tilaansa. Alusta asti oli selvää että pihalle on tehtävä muutakin kuin haravoitava, jotta se saadaan hyötykäyttöön. Kaappitilaa asunnossa oli minimaalisesti, joten sitä oli taiottava lisää ja tarkempi tarkastelu osoitti edellisen remonttimiehen tehneen muutamat jutut sen verran hutaisten että pientä pintaremonttia tarvittiin myös sisätiloihin.

Suurin mielenkiinnon aihe oli piha, mies rakastaa kukkiaan ja haaveilemme taas omista tomaateista,bibereistä, valkosipuleista ja yrteistä. Ruoka maistuu parhaalta ulkona ja tytöllä sekä koiralla riittää tutkimista pihalla. Pallottelimme hetken pihan suhteen kahden vaihtoehdon välillä, lasitettu terassi vaiko pelkkä katos? Lopulta päädyttiin lasitettuun terassiin, näin saatiin taiottua yksi huone lisää. Kesällä ovet pysyvät auki mutta talvella on tarkoitus nauttia sateista ja kuulaista keleistä lämmittimien avulla. Sisustus on vielä kesken, uuden uunin, grillin ja Suomen lomalta himottavan savustuspöntön paikka on vielä hakusessa.




Remontin hoitivat isä ja poika, apunaan muutama ammattimies kuten laatoittaja sekä sähkömies. Remontti sujui turkkilaiseen tyyliin vaihtelevasti, toisinaan hommia hidastuttivat hajoilevat työkoneet ja materiaalien odottaminen tai sitten huonosti tehty työ, joka tehtiin uudestaan. Turkki on pullollaan pieniä remonttifirmoja, joissa ustien eli mestareiden ammattitaito vaihtelee rajusti. Hinta on monesti verrannollinen työn laatuun mutta me, kuten monet muutkin paikalliset valitsemme mieluusti tarjousten kyselyn jälkeen edullisemmista päästä olevan vaikka tiedämmekin edessä olevan stressiä, hermoilua ja muutama yhteenotto remonttimiesten kanssa. Remontin ajan lomaileva isäni nieleskeli muutaman kerran remppamiesten hommille.




Remontti kesti noin 3 viikkoa, sisältäen sokerijuhlan vapaat. Pölyisimmän viikon olin onneksi lomalla Foçassa tosin mies joutui sukkuloimaan silloinkin töiden, koiran ulkoilutuksen ja remontin valvonnan välillä. Ensin kyytiä saivat vanhat kaakelit ja remonttimiehet pystyttivät tulevan terassin rautapalkit, sen jälkeen tehtiin katto ja sitä seurasi laattojen asennus. Piha näytti tässä tilassa lohduttomalta, vihreä vehreä keidas koki kovia työmiesten saappaiden ja materiaalien alla. Poraaminen, pöly ja varpaillaan olo remppamiesten liikkeitä seuratessa yhdistettynä vuosikymmenen helteisiin nosti hikeä entisestään. Loppuuko tämä koskaan?

Hitaasti mutta varmasti saatiin lasit paikoilleen, rännit ojennukseen, sähköt vedettyä pihalle, maalit seinään ( ja vähän muuallekin) ja lopulta hyttysverkotkin paikoilleen. Jyhkeä keittiönpöytä oli ensin matkalla kierrätykseen mutta löysikin paikkansa terassilta, mieleiset tuolit mies roudasi eräänä iltana töistä kotiin. Parvekekaluston hankinnasta siis ainakin säästettiin. Aiomme kokeilla riittääkö terassin ruokapöytä, näin säästetään tilaa olkkarista mahdollisesti lehtien ja laskujen lastauspaikkana toimivalta pöydältä.




Juuri kun kaiken piti olla valmista, silmissä terassiaamiaiset ja iltaviinit sirkkojen sirittäessä, kohdattiin muutama pieni mutta. Yläkerran vuotava putki tiputti vettä kattorakennusten välistä  ja ensimmäiset kesäsateet ilmoittivat rännin reunan vuotavan. Mies testaili letkulla rakoja ja välejä, jonka seurauksena tarvittiin vielä tiivisteitä sinne ja tänne. Nyt remonttimiehelle soittelut ovat loppuneet ja terassilla on nauttittu niin aamiaiset kuin ne iltaviinitkin. Huomenna suunnistamme kahden viikon lomalle Suomeen, sitä ennen tarvitaan vielä sähkömiestä korjaamaan vedenlämmittimen sähköjohtoa. Kotia paluun jälkeen lisää remonttitarinoita, naamiomuseo, kesän iloisimmat yllärit eli hyvät ruokapaikat, Alexin koirakavereita ja muita Turkin tarinoita. Nyt lomalle, täältä tullaan!