Alexin kanssa aamulenkillä
Alex koiruus täytti menneellä viikolla 4 kuukautta. Sekarotuisessa Alexissa näytti alussa olevan annos labradorinnoutajaa lurppakorvineen mutta kasvamisen myötä labradorista tulikin enemmin susikoiran näköinen. Pystyyn nousevat korvat ja vahva suojeluntarve, varsinkin tyttöä kohtaan. Alex kasvaa silmissä, ruoka-astia tyhjenee kolmesti päivässä hetkessä ja energiaa piisaa. Kenkiä on tuhottu ja naapureita ja naapurin kissoja peloteltu. Uuden kodin piha on otettu omaksi.
Koiran hoitaminen on työlästä mutta ilman koiraa koti tuntuu tyhjältä. Luottamuksen rakentaminen oli Alexille vaikeaa. Vanhempiani Alex vahti ja murisi ensimmäiset päivät kunnes huomasi heidän saapuneen vierailulle hyvissä aikeissa. Alex ei lähesty vieraita häntä heiluen vaan epäillen, ensin on todistettava olevansa luottamuksen arvoinen.
Alex toimii kuin kello, alussa se nakotti 05:50 sänkyni vieressä ulisten aamuruokaa, siitä suoraan lenkille. Nyt aamuruoka on siirtynyt 06:39 ja siitä lenkille. Kesäkilojen kurissa pysymisestä on kiittäminen Alexia ja joka kerta kun meri alkaa tuoksua ja näkyä kiitän Alexia että se on saanut nauttimaan päivän parhaasta hetkestä.
Aamu on niin mahtavaa aikaa Izmirin kesässä ettei hieman unisenakaan haittaa vetää lenkkareita jalkaan ja suunnata kohti rantaa. Kadut ovat hiljaisia, kahvilat availevat vasta oviaan, viikolla työmatkalaiset odottavat kuljetuksiaan töihin. Suunnistamme oman kadun kautta pääkadulle ja kohti rantaa. Matkaa tulee noin 1,5 km ja reitti kulkee pitkin Girnen leveää pääkatua. Girnellä on loistavat palvelut, joten kotimatkalla voi ottaa mukaansa halutessaan vaikka tuoreet pasteijat, leivän ja lehdet.
Matkan varrella ohitellaan simitin myyjät, aamuvarhaisella työskentelevät kaupunginsiivoojat ja tietenkin kissat. Vältellään kissojen ruokakippoja sillä katuelämään alussa oppinut Alex nappaa suuhunsa kaiken mikä eteen tulee. Suuhun eksyneiden roskien ja ruuanjätteiden jättäminen onkin ollut vaikeinta opettaa. Alex on oppinut istumaan, antamaan tassua ja makaamaan, tosin villinpuoleisen pennun saadessa hepulikohtauksen kaikki opit tuntuvat helposti unohtuvan. Hepulikohtauksen aikana kukat, ruohikko ja pensaat saavat kyytiä.
Aamulla rannalla on mitä rauhoittavin ja kaunein hetki. Meri on yleensä tyyni, kalastajat palaavat lahdelta ulapalle kun lauttaliikenne alkaa. Kalastajat saapuvat pyörillä paikalle ja virittelevät itselleen tuolit, virvelit ja eväät. Koiranomistajia ja lenkkeilijöitä on eniten paikalla seitsemän ja kahdeksan välillä. Alex tykkää tuijotella hetken merelle, lokkeja, lauttoja ja rahtialuksia. Sen jälkeen pelataan pallolla ja kartoitetaan alueen muut koirat. Omien vesien lisäksi kotimatkalla Alex juo kissojen vesikupeista. Paluumatkalla kaupungin elämä on käynnistynyt, bussien äänet, rinkelikauppiaden huudot ja töihin kiirehtijät.
Koiran hoitaminen on työlästä mutta ilman koiraa koti tuntuu tyhjältä. Luottamuksen rakentaminen oli Alexille vaikeaa. Vanhempiani Alex vahti ja murisi ensimmäiset päivät kunnes huomasi heidän saapuneen vierailulle hyvissä aikeissa. Alex ei lähesty vieraita häntä heiluen vaan epäillen, ensin on todistettava olevansa luottamuksen arvoinen.
Alex toimii kuin kello, alussa se nakotti 05:50 sänkyni vieressä ulisten aamuruokaa, siitä suoraan lenkille. Nyt aamuruoka on siirtynyt 06:39 ja siitä lenkille. Kesäkilojen kurissa pysymisestä on kiittäminen Alexia ja joka kerta kun meri alkaa tuoksua ja näkyä kiitän Alexia että se on saanut nauttimaan päivän parhaasta hetkestä.
Aamu on niin mahtavaa aikaa Izmirin kesässä ettei hieman unisenakaan haittaa vetää lenkkareita jalkaan ja suunnata kohti rantaa. Kadut ovat hiljaisia, kahvilat availevat vasta oviaan, viikolla työmatkalaiset odottavat kuljetuksiaan töihin. Suunnistamme oman kadun kautta pääkadulle ja kohti rantaa. Matkaa tulee noin 1,5 km ja reitti kulkee pitkin Girnen leveää pääkatua. Girnellä on loistavat palvelut, joten kotimatkalla voi ottaa mukaansa halutessaan vaikka tuoreet pasteijat, leivän ja lehdet.
Matkan varrella ohitellaan simitin myyjät, aamuvarhaisella työskentelevät kaupunginsiivoojat ja tietenkin kissat. Vältellään kissojen ruokakippoja sillä katuelämään alussa oppinut Alex nappaa suuhunsa kaiken mikä eteen tulee. Suuhun eksyneiden roskien ja ruuanjätteiden jättäminen onkin ollut vaikeinta opettaa. Alex on oppinut istumaan, antamaan tassua ja makaamaan, tosin villinpuoleisen pennun saadessa hepulikohtauksen kaikki opit tuntuvat helposti unohtuvan. Hepulikohtauksen aikana kukat, ruohikko ja pensaat saavat kyytiä.
Aamulla rannalla on mitä rauhoittavin ja kaunein hetki. Meri on yleensä tyyni, kalastajat palaavat lahdelta ulapalle kun lauttaliikenne alkaa. Kalastajat saapuvat pyörillä paikalle ja virittelevät itselleen tuolit, virvelit ja eväät. Koiranomistajia ja lenkkeilijöitä on eniten paikalla seitsemän ja kahdeksan välillä. Alex tykkää tuijotella hetken merelle, lokkeja, lauttoja ja rahtialuksia. Sen jälkeen pelataan pallolla ja kartoitetaan alueen muut koirat. Omien vesien lisäksi kotimatkalla Alex juo kissojen vesikupeista. Paluumatkalla kaupungin elämä on käynnistynyt, bussien äänet, rinkelikauppiaden huudot ja töihin kiirehtijät.
Voi vitsi miten ihanan tunnelmallinen kirjotus, tähän oli kiva samaistua. Aamuiset kaupungit on aina ihania ja ihanista kuvista päätellen ei Izmir tee poikkeusta, harmi kun on ite tällanen unikeko!
VastaaPoistaAamuiset kaupungit ovat tosiaan aivan ihania, joskus tekisi mieli jaada nukkumaan mutta onneksi karvakorva vetaa ylös ja ulos lenkille :)
PoistaIhana koiruus! Kyllä eläimet tekee kodin. Meillä katti, entinen kulkukissa, vähän murjottaa ja jurottaa - loman jäljiltä....:)
VastaaPoistaKylla koti on toisen tuntuinen kun lattialla kuuluu tassujen rapina, katsotaan mita koira meinaa kun jaa Suomen loman ajaksi tanne hoitoon....
PoistaVoi miten söpö! Jännästi on kyllä ulkonäkö muuttunut; pentuna näytti tosiaan ihan labbikselta! Sama juttu meilläkin; pentuna Max näytti mielestäni ihan saksanpaimenkoiran pennulta, mutta nyt isompana tulee sekarotuisuus mielestäni enemmän esiin. Mutta itseasiassa se onkin tosi mielenkiintoinen piirre! Kyllä on upeat aamulenkkimaisemat!!
VastaaPoistaKatsotaan muuttuuko ulkonakö vielakin? toinen korva lurpattaa talla hetkella, katsotaan nouseeko se kokonaan pystyyn tai joudutaanko se laittamaan viela pakettiin. Sekarotuiset on pop :)
PoistaSuloinen Alex:;) Ja kiva ulkoilureittikin hänellä:)
VastaaPoistaKiitos Jael ja kylla kelpaa noissa maisemissa lenkitella :)
PoistaIhana sesse! Tasta postauksesta tuli mieleeni, etta vasta talla viikolla kysyin turkkilaiskollegaltani, mista kaupungista han on ja kavi ilmi, etta juuri Izmirista! :) Hanelta on mukava kuulla kokemuksia Buenos Airesiin verrattuna. Erilaisia kaupunkeja totta kai, mutta vakiluku on suunnilleen sama, samoin sijainti rannikolla.
VastaaPoistaTunnistin tekstista myos tuon kulkukoiran tarpeen syoda jokainen tielleen osunut ruoanjama. Kaytan anoppini entista kulkukoiraa usein kavelylla ja vaikka koira on jopa pulskan puoleinen, eika taatusti nalkainen, sen on ihan pakko haistella kaikki kadulla lojuvat roskikset ja lahestya iltapaivavalipalaa syovia ihmisia plazalla. Huomasin tosin, etta kepin kuljettaminen suussa saa sen ajatukset pois ruoasta ainakin hetkeksi :D
Turkkilaiskollegallasi on ihana kotikaupunki, omasta mielestani maan paras :) Meilla on yritetty opettaa jatteiden pudottamista herkun avulla, katsotaan tuleeko siita koskaan automaattista, entisen koiran kanssa ei tullut vaan loppuun asti hamusi roskia ja kaikkea mahdollista mita eteen sattui, katukoiran luonne :)
PoistaIhana ja persoonallinen Alex! ♥ Olipa mukava olla Alexin mukana aamulenkillä! :-)
VastaaPoistaKiitos Satu! Alexin kanssa on kylla kiva olla aamulenkilla :)
PoistaIhana koira sulla, ja kiva lenkkireitti. Alex näyttää niin leppoiselta, en osaa edes kuvitella sen murisevan. Meillä sama rytmi Maximin kanssa; 6.30 tunnin aamulenkille,kun on vielä vilpoisempaa. Loppupäivän melkein sitten lökötteleekin sohvalla.
VastaaPoistaAlex on oikea vahtikoira, leppoisan naköinen mutta sisalta todellinen vahti. Meillakin on aamulenkki paivan paalenkki, nailla jarkky helteilla Alex pistaa paivalla vastaan eika lahde pihaltaan pois, mikapa on lötkötellessa puiden katveessa, syksylla sitten ehka uusi rytmi ?
PoistaKuulostipa tutulta, ihan kuin Elma viime kesänä ja vielä tänä kesänäkin Elma kyllä söisi kaiken näkemänsä,muut kaksi eivät piittää kadun antimista. Puhutko muuten Alexille suomea vai turkkia. Itse puhun koirille jostain kumman syystä turkkia:) Kyllä kotona pitää koira olla (tai kolme koiraa)!
VastaaPoistaHeheee, se on tuo katukoiran luonne, kaikki mika eteen tulee on napattava kiinni silla koskaan ei tieda jos huonot ajat odottavat taas? Minullekin taipuu koirille luontevammin aina turkki, tosin istu ja tanne on kylla Alexille opetettu :) Kolme koiraa on hyva maara, toivottavasti nahdaan pian!
PoistaUskallat pitää Alexin irti myös,eikö lähde kissojen/kulkukoirien ym.perään vai totteleeko hyvin?Vai luotatko vain,että tulee takaisin?Itse en täällä Suomessa uskalla omia koiriamme pitää irti..itse en luota että tulevat takaisin...
VastaaPoistaIrti lasken rannassa ja alusta asti on laitettu Alex vapaaksi pihalle, hyvin on tottunut kun oma reviiri on selva, ei ole viela karannut. Alexilla on niin kova energiantarve etta vapaaksi on paastava juoksemaan ja palloa hakemaan, niin oppii hyvin muiden koirien kanssakin olemaan.
PoistaTuleepa ikävä taas Izmiriin näitä kuvia katsellessa. Oma isäni muutti muutaman vuosi sitten eläkepäiviä viettämään lomamatkan jälkeen rakastumaansa Focaan ja ai että siellä käydessä taisin minäkin astua Focan kuuluisaan karatasiin kun muuttohaaveita täällä elättelen.Ehkäpä minäkin joskus päädyn sinne noihin aurinkoisiin maisemiin. Löysin hetki sitten blogisi ja täytyy sanoa että kateelisena välillä lueskelen miten elämä sujuu siellä auringonpaisteessa. Terkut aivan yltiö suloiselle Alexille täältä harmaasta ja juuri tällä hetkellä sateisesta suomesta.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Ollapa isasi, jos jossain niin Foçassa minakin mielellani viihtyisin elakkeella, aivan ihana paikka. Asuuko isasi Eski vai Yeni Foçan puolella? Arkea se on taalla helteessakin elama, terkut Alexille menee pusuina perille ja taalta sinne pain :)
PoistaEski focan puolella ja niinsanotusti ihan siinä kylillä. Foca vei kyllä minunkin sydämeni kertaheitolla. Onhan se arki missäpäin mailmaa vaan arkea mutta sielä se on vaan hitusen useammin aurinkoinen ja lämpimämpi.
PoistaVoi ihanaa, eski foça on lempipaikkani, kylla isasi kelpaa. Aurinkoa ja lampöa piisaa, se on kylla ihan totta :)
PoistaAivan ihania kuvia aamuisesta Izmiristä. Kirjoitat tosi hyvin ja kiinnostavasti täälä blogissa!
VastaaPoistaItse en ole vielä Turkissa käynyt muualla kuin Alanyassa ja Alanyastakin voin sanoa, että aamuinen, päivään heräilevä ja aamuaurinkoinen kaupunki on paras! Kovasti haaveilen, että joku päivä pääsen vielä Izmiriin, vaikuttaa niin ihanalta kaupungilta:)
Kiitos kommentista Heidi, tervetuloa Izmiriin. Aamun hetket valimerella ovat ihania, ihanan rauhallisia mutta taynna odotusta tulevasta paivasta :)
PoistaAamuiset hetket on parhaita, ilma on raikas ja kaikkialla rauhallista. Harmi kun itse olen niin unista sorttia, aamuisin ylös nouseminen on työn ja tuskan takana! Alex on ihana, vaikuttaa mainiolta tapaukselta. Mulla on ollut koirakuume jo vuosia, mutta täällä se on jotenkin päässyt ihan valloilleen. Noh, ehkä jonain päivänä. :)
VastaaPoistaAamu on parasta aikaa ah, niin ihanaa ja erityisesti merenrannalla! Ei kun koiran hankintaan, Turkissa on paljon kotia tarvitsevia....:)
Poista