Nakit ja muusi

Joku aika sitten Hesarissa kirjoitettiin lasten ravintolaruokailusta Helsingissä. Turkissa syödään paljon ulkona, lasten kanssa ja perheiden kesken. Ulkona syöminen on edullista ja vapauttaa pitkistä työpäivistä tunnetussa maassa pois kotirutiineista. Näin kesäaikaan ulkona on syöty meidänkin perheessä usein, normaali arkinen rytmi on sekaisin joten lounaan tai aamiaisen nauttiminen ulkona tai illallisen nappaaminen mukaan tai tilaaminen on toisinaan päivän pelastus. Lomalla on lupa laittaa kauha narikkaan ja viis veisata kaloreista.


Suomesta poiketen Turkissa on harvoin ravintoloissa lastenlistoja, varmimmin sellainen osuu eteen kansainvälistä ruokaa tarjoavissa ravintoloissa. Lastenlista tarjonta on usein pastaa, turkkilaisia lihapullia tai nakkeja. Monista paikallisista ravintoloista löytyy kuitenkin melkoinen määrä nirsollekin lapselle sopivaa ruokaa tai uusia makuja. Ravintolatarjonta on laaja sillä ravintoloita on usein pienenkin kadun varrella lukuisia, lounasravintola, kalaravintola, kebabpaikka, lihapullaravintola, pikaruokakioski, brasseria, kahvila ja niin edelleen. Useissa paikoissa on mahdollista esittää toiveita lapsen maun mukaan, saisiko makaroonia kalan kanssa? Täytettyyn sänkkäriin vain muusia ja kanaa? Ei tulisia bibereitä, tomaattia tai kastiketta? Puolikkaita annoksia voi kysyä, tosin turkkilaisissa ravintoloissa annokset ovat usein keskimääräisesti pienempiä kuin Suomessa eikä ravintoloissa annokseen aina kuulu lihan tai kalan lisäksi muuta lisuketta kuin salaatteja.

Tytön suosikki ravintoloissa oli aiemmin hampurilainen, nykyisin toast, kala tai pasta. Linssikeitto on aina harvinaisen varma valinta. Viikon reissulla Foçassa tyttö söi joka ilta kalaa ja päivisin keittoa tai pastaa. Paras paikka lapsen kanssa ruokailuun on lounasravintola eli lokanta. vitriinistä voi valita kotiruuan omaisia ruokia ja oma annos on helppo suunnitella. Lapsi huomioidaan ravintoloissa mutta lastenlistojen lisäksi leikkipaikat ja lasten aterimet ovat harvassa. Pyllyn alle löytyy tyynyjä ja jälkiruokalusikoita ellei iso lusikka sovi suuhun. Pieniä asiakkaita muistetaan herkuilla eikä alle kouluikäisten vielä oleteta istuvan selkä suorassa läpi aterioinnin.

Kesän aikana tytön kanssa on tullut eteen monenlaisia ravintolakokemuksia. Uuden kodin lähettyvillä rannassa sijaitseva kaupungin Dante ravintola on uusi suosikkimme, tytön puolesta leikkipuiston ja sadettimien takia, omasta puolesta miinusta tulee juurikin sadettimista. Kun ruoka saapuu pöytään, on neidin mekko kuivumassa rantatuulessa ja kotia matkataan pelkissä alushousuissa edelleen märkänä. Onneksi ravintolassa napa paljaana aterioiva nappula ei kummastuta ja hartioille löytyy viltti. Tulipahan syötyä. Hyvin onnistuneita raflareissuja on onneksi enemmin kuten tyhjentynyt lihapullalautanen Karşıyakan sivukujalla tai maailman paras lihakeitto Bostanlilla.




Vilkkaan neidin viihtyminen kahviloissa ja ravintoloiden pöydissä on kasvanut kun ikää on tullut lisää. Pienet värikynät ja lehtiö sekä muutama laukkuun sopiva lempilelu ovat hyviä ajanvietteitä, monesti my little ponyilla löytyy leikkiseuraa muistakin pöydistä. Useimmiten lapsi viihtyy ravintolassa jossa vähiten odottaisin, ainakin tytölle mieluisaan ravintolakokemukseen tuntuu riittävän mukava tarjoilija, pöytäliina johon voi piirtää, ravintolaan sattuvat muusikot joiden tahdissa voi tanssia. Nurkassa kököttävä akvaario tai mahdollisuus kurkistaa kokin valtakuntaan, sateenvarjot mehumukissa ja syöminen aikuisten aterimilla ihan itse. Nautinnollisia ruokahetkiä kera lasten ja joskus myös ilman. Jatkossa tulossa muutamia suosituksia Izmirin ravintoloihin kesän ajalta!