Huivipäinen nainen
Olimme pari viikkoa sitten poistumassa tutusta rantaravintolasta. Nurkkapöydässä istuva huivipäinen nainen hymyili minulle ja tytölle aurinkoisesti ja syöksyi nappaamaan tytön syliinsä. Hetken hämmästeltyäni tunnistin naisen kurssikaverikseni, joka ei kurssin aikaan käyttänyt huivia vaan istui pitkät hiukset valtoimenaan aina eturivissä.
Asun alueella, jossa huivia käyttäviä turkkilaisia naisia on melko vähän. Huivia käyttävien määrä on yleisesti ottaen kuitenkin lisääntynyt viime vuosina, osittain sen takia että se ei enää estä opiskelua tai työllistymistä. Meneillään on ollut myös ilmapiirimuutos, joka on tehnyt huivia käyttävistä hyväksyttyjä monissa piireissä. Ennen paremmissa piireissä oli tupeerattu tukka, nyt niissä on myös fiinejä huivia käyttäviä. Muutoksen tuulista ollaan monta mieltä Turkissa.
Monelle suomalaiselle huivi on vähintään mielenkiintoinen ja joissakin tapauksissa pelottava. Pieni pala kangasta päässä saa ilmapiirin sähköiseksi ja mietteliääksi. Täällä lomailevien ajatukset etsiytyvät usein pohtimaan miksi, itse sivuutan asian usein tottuneesti. Usein mutten aina. Kuşadasin lomalla katselin rannalla naisia, jotka käyttivät uidessaan kokopukua ja päähinettä. Seuraavalla viikolla Foçassa ihmettelin yläosattomissa aurinkoa ottavaa.
Turkkilaisten suhtautuminen huiviin on monimutkainen asia. Tyttäreni tarhakaverin mummo huokaisi helpotuksesta keväällä kun tarha oli ohi ja juttelimme uudesta koulusta. Mummon mielestä tarhassamme oli lisääntynyt häiritsevästi huivia käyttävien määrä, haluan pitää lapsenlapseni kaukana sellaisista piireistä! Karşıyakan rantatien terassilla tiukkaan huiviin pukeutunut nainen juomassa olutta ja polttamassa tupakkaa saa mieleni sekavaksi, radikaali ilmaisu vai uusi suunta?
Huivia käyttävä ja minimekkoa pitävä kaveripari on tuttu näky kaupungin kaduilla. Eri tavoin pukeutuvilla naisilla on kuitenkin aika samanlaiset huolet ja ilon aiheet, miehet, opiskelut, työt tai työttömyys, kamalan rakas suku ja tulevaisuuden haaveet. Miten miehesi suhtautuisi jos alkaisit käyttää huivia, kysyin tuttavaltani? Ottaisi eron, huudahti ik äiseni kaveri. Niin tekisin minäkin jos mieheni elämän täyttäisi pelkkä uskonto, hän jatkoi kiivastuen. Samainen tuttavani ei ole koskaan antanut anteeksi toisesta kaupungista kotoisin olevalle anopilleen, joka kutsui aikoinaan tulevaa miniää uskottoman Izmirin kasvatiksi. Olen muslimi mutta teen sen omilla ehdoillani, teroitti kaverini ja keskustelu oli päättynyt.
Kevään kurssilla muutama nuori tyttö painiskeli huivinkäytön kanssa, pään peittäneen huivia kokeiltiin ja mallailtiin, sopisiko mulle? Näytänkö vanhemmalta, kauniimmalta? Mielipiteet huivista tuotiin esiin kursailematta, toinen opettajista tyrmäsi ne täysin ja huiviapitävä taas esitteli kuviaan ennen ja jälkeen. Suomalaisittain huivia käyttävän ja tukka hulmuten kulkevan välille tulee tehtyä helposti jako konservatiiviseen ja liberaaliin, ahdasmieliseen ja vapaamieliseen. Raja ei kuitenkaan ole niin selvä ja kohtaamiset ihmisten kanssa vahvistavat asiaa.
En tiennyt mitä sanoa rantaravintolassa tapaamalleni kurssikaverille. Ai onpa kiva huivi vaiko kuinka päädyit tähän ratkaisuun. Jätin siis kommentoinnin huivista ja keskityin olennaiseen kuten kesään ja työkuvioihin. Aurinkoisesti hymyilevä tyttö istahti takaisin pöytään kavereidensa keskelle, tummanvihreä huivi heilahtaen.
Ulkosuomalaisena Turkissa olen keskellä miljoonia eri tavoin samaan uskontoon uskovia. Tietyllä tavalla olen suvaitsevampi kuin osa paikallisista sillä voin pysytellä ulkopuolella juu-ei huiviin liittyvistä keskusteluista. Turkin kaupungissa olen normaali näky tavallisissa vaatteissani mutta huivia käyttävänä herättäisin taatusti huomattavaa huomiota ulkomaalaisena.
Asun alueella, jossa huivia käyttäviä turkkilaisia naisia on melko vähän. Huivia käyttävien määrä on yleisesti ottaen kuitenkin lisääntynyt viime vuosina, osittain sen takia että se ei enää estä opiskelua tai työllistymistä. Meneillään on ollut myös ilmapiirimuutos, joka on tehnyt huivia käyttävistä hyväksyttyjä monissa piireissä. Ennen paremmissa piireissä oli tupeerattu tukka, nyt niissä on myös fiinejä huivia käyttäviä. Muutoksen tuulista ollaan monta mieltä Turkissa.
Monelle suomalaiselle huivi on vähintään mielenkiintoinen ja joissakin tapauksissa pelottava. Pieni pala kangasta päässä saa ilmapiirin sähköiseksi ja mietteliääksi. Täällä lomailevien ajatukset etsiytyvät usein pohtimaan miksi, itse sivuutan asian usein tottuneesti. Usein mutten aina. Kuşadasin lomalla katselin rannalla naisia, jotka käyttivät uidessaan kokopukua ja päähinettä. Seuraavalla viikolla Foçassa ihmettelin yläosattomissa aurinkoa ottavaa.
Turkkilaisten suhtautuminen huiviin on monimutkainen asia. Tyttäreni tarhakaverin mummo huokaisi helpotuksesta keväällä kun tarha oli ohi ja juttelimme uudesta koulusta. Mummon mielestä tarhassamme oli lisääntynyt häiritsevästi huivia käyttävien määrä, haluan pitää lapsenlapseni kaukana sellaisista piireistä! Karşıyakan rantatien terassilla tiukkaan huiviin pukeutunut nainen juomassa olutta ja polttamassa tupakkaa saa mieleni sekavaksi, radikaali ilmaisu vai uusi suunta?
Kevään kurssilla muutama nuori tyttö painiskeli huivinkäytön kanssa, pään peittäneen huivia kokeiltiin ja mallailtiin, sopisiko mulle? Näytänkö vanhemmalta, kauniimmalta? Mielipiteet huivista tuotiin esiin kursailematta, toinen opettajista tyrmäsi ne täysin ja huiviapitävä taas esitteli kuviaan ennen ja jälkeen. Suomalaisittain huivia käyttävän ja tukka hulmuten kulkevan välille tulee tehtyä helposti jako konservatiiviseen ja liberaaliin, ahdasmieliseen ja vapaamieliseen. Raja ei kuitenkaan ole niin selvä ja kohtaamiset ihmisten kanssa vahvistavat asiaa.
En tiennyt mitä sanoa rantaravintolassa tapaamalleni kurssikaverille. Ai onpa kiva huivi vaiko kuinka päädyit tähän ratkaisuun. Jätin siis kommentoinnin huivista ja keskityin olennaiseen kuten kesään ja työkuvioihin. Aurinkoisesti hymyilevä tyttö istahti takaisin pöytään kavereidensa keskelle, tummanvihreä huivi heilahtaen.
Ulkosuomalaisena Turkissa olen keskellä miljoonia eri tavoin samaan uskontoon uskovia. Tietyllä tavalla olen suvaitsevampi kuin osa paikallisista sillä voin pysytellä ulkopuolella juu-ei huiviin liittyvistä keskusteluista. Turkin kaupungissa olen normaali näky tavallisissa vaatteissani mutta huivia käyttävänä herättäisin taatusti huomattavaa huomiota ulkomaalaisena.
Vaikea teema. Joskus olin ehdoton eli ei. Sitten tajusin, että mummoni piti aina huivia. Huivi/hattujuttuja on monenlaisia, on kipaa ja muuta päähinettä jne. Muutama vuosi sitten ongelmani oli, miten suhtautua huivipäisiin hakijoihin ison kansainvälisen firman vastaanottoon (NL). Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, jotka mielellään kättelevät ja ovat ovat tottuneet varsin vapaaseen mies-nais-kanssakäymiseen. En uskaltanut palkata huivinkäyttäjiä....
VastaaPoistaMun anoppi pitaa pienta kolmiohuivia toisinaan kuten oma isoaitinikin joskus piti. Huivinkayttajissa on paljon eroja, osa kattelee ja poskisuukottaa jopa miehia, osa ei edes katso silmiin. Turkissa on koko kirjo nahtavilla kun huivinkayttöön on lahdetty niin eri syista eri aikakausina. Onhan naita ennakkoluuloja varmasti monesti ihan turhaan mutta niista eroon paaseminen on vaikeaa.
PoistaVaikka ei jako menekään huivia käyttävien kesken seuraa välttämättä konservatiivi/liberaali-jakoa, eikö silti ole selvä että se kaikkialla muslimimaailmassa on seurausta uskonnon painoarvon noususta poliittisten johtajien keskuudessa? Ja huivin käyttö on levinnyt fundamentalistisimmista maista eli Saudi Arabiasta ja Afganistanista. Turkissa Atatürkin maallinen ideologia alkaa olla alakynnessä AKP:n hallinnossa, olen ymmärtänyt täältä Suomesta käsin.
VastaaPoistaAtatürkin aikana uskonnolliset liikkeet kiellettiin, siirryttiin nopeasti ottomaanien surkeaan jamaan saattamasta yhteiskunnasta maahan, jossa ihannoitiin eurooppalaisia arvoja ja pukeutumista. Uskonnollisuus on kuitenkin aina ollut lasna Turkissa, osa kansasta on kokenut etta heita on syrjitty ja nyt naita kuohuja on nahty viime vuosina. En muista mista luin turkkilaisen journalistin Can Dündarin hienon jutun tasta Turkin problematiikasta uskontoon mutta siina kiteytettiin ajatus siita, kuinka valta Turkissa liikkuu taydesta sekularismista kohti moskeijan minareetteja, josta se taas palautuu takaisin löytamatta kultaista keskitieta.
PoistaTäällähän uskovaiset juutalaiset naiset myös käyttävät huivia ,mutta eri tavoin,monia näkee nykyään tähän tyyliin
VastaaPoistahttp://datiyah.com/shop/gray-lace-and-mustard-tichel-tichelhair-snood-head-scarfhead-coveringjewish-headcoveringscarfbandanaapron/
Ultrauskovaisilla naisilla on yleensä peruukki ,tai huivi. Tuo on kyllä ihan nätti tapa käyttää huivia,tosin näkisin mielelläni että kukaan ei käyttäisi huivia uskonnon vuoksi....
Onpa kaunis huivi ja tyyli kuvassa. Musta jokaiselle pitaa antaa mahdollisuus pukeutua miten haluaa ja edustaa pukeutumisella itseaan. En keksi mita pahaa on huivin kaytössa uskonnon vuoksi jos kayttaja itse haluaa niin itseaan ilmaista.
PoistaEiköhän naisen vapauden kannalta pääasia ole se, että on mahdollisuus valita, pitääkö huivia vai ei? Suomessa lestadiolaisissa piireissä päähuivia pidettiin merkkinä uskosta, samoin nuorilla tytöillä lettejä ja vanhemmilla nutturaa. Minusta sen pitäisi olla ihmisen oma valinta, eikä minua haittaa pään ja kaulankin peittävä huivi yhtään, mutta kokonaan mustan säkin alla kulkeva nainen on minusta pelottava. Meillä pienellä paikkakunnalla Irlannissa on yksi ainoa muslimityttö, joka koulu-univormun alla pitää mustia lepattavia housuja ja päähuivia - siis pitkän kilttihameen, paitapuseron ja villapaidan lisäksi. Haluaisin ajatella, että hän on asun itse valinnut, mutta en oikein usko. Yleensä en pidä siitä, että naisten ulkoasua määräillään kenenkään taholta, kasvojen peittämisessä vetäisin rajan, en käsitä miksi niin pitää tehdä.
VastaaPoistaMustaan koko asuun itsensa katkeva herattaa esimerkiksi Izmirissa monissa pelkoa, hyvin moni tuttuni siirtyy metroasemalla kauemmas ja miettii yhta sun toista. Niin itsekin. Jos on itse asun valinnut niin siihen pitaa olla mielestani oikeus, naisen ulkonaköa maaritellaan ajattelematta myös niin paljon lansimaissa monenlaisten asioiden pohjalta.
PoistaLähinnä sen vuoksi,että se on uskonnollisuuden merkki,ja olen itse hyvin kaukana nykyään mistään uskonnosta....
PoistaNiin minakin tavallani mutta ei kai sen ilmaisemista voi kieltaa?
PoistaMinusta syvin huoli oli molemmin puolin se, että hyväksytäänkö minut. Saanko olla tällainen. Huivittomat olivat varmoja, että saavat tietyltä porukalta paheksuntaa. Huivilliset varmoja siitä, että eivät saa olla mitä ovat. Kerran päädyin huivinaisten ja partamiehen kyytiin Istanbulin uskonnollisilla kujilla. Selvähän se oli, että olin uskoton ja huono. Juovan olemassaolo on tiedostettava. ja jokaisen OMALTA OSALTAAN viestitettävä, että olen tällainen ja minun mielestäni sinä saat olla mikä olet.
VastaaPoistaTurkki on sen verran monikulttuurinen maa etta on ihme etta nainkin hyvin on tultu keskenaan toimeen. Ongelma on ainakin se, etta aina joku katkeroituu vallalla olevien kaytantöjen ja arvojen takia, kun taas ajat muuttuvat kostetaan ja kierre on loputon. Kaikenlaiset kiellot ja toisaalta myös edut liittyen pukeutumiseen jne. tulevat tulevaisuudessa vastaan kasautuneina ongelmina mutta ihminen ei kai koskaan opi hyvaksymaan toisia sellaisena kuin ovat jos ovat erilaisia.
PoistaMielenkiintoista pohdintaa taas. Itse en jotenkin osaa ajatella huivia “uskonnollisena kappaleena”, vaan lähinnä vain päähineenä. Mutta asia näyttääkin varmasti kovin erilaiselta täältä Suomesta katsottuna, jossa ei joudu tekemisiin huiviin liittyvien ajatusten ja asenteiden kanssa.
VastaaPoistaHuivinkayttö on mietityttanyt minua vuosikausia ja samoin siihen suhtautuminen. Monimutkainen asia ja niin se on taallakin monille. Tassa on hyva juttu egyptilaisesta nakökulmasta asiasta:https://nervana1.org/2016/08/21/the-right-not-to-wear-a-burkini/
PoistaTosi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tästä aiheesta. Mullahan ei periaatteessa pitäisi olla mitään sanomista asiasta, kun niin pintapuolisesti olen huivikulttuuriin mitään kosketusta saanut ja niin pintapuolisesti mitään aiheesta ymmärrän. Muutenkin tietysti Egypti on eri asia ja eri historia kuin Turkki. Luin jo aiemmin tuon ^ Nervana1 kirjoittaman jutun ja se oli mielenkiintoinen. Muutama paikallinen on kertonut äideistään minihameissa Kairossa, joka nyt kuulostaa kaukaiselta kun katukuva näyttää niin erilaiselta (valokuvat n.60 -luvun Kairosta näyttää kuin mistä tahansa Välimeren maasta minihameineen ja uikkareineen). Nykyisinkin toki Kairossa näkee ihan kaikenlaista tyyliä niqabista huivittomaan pillifarkkutyyliin - laaja kirjo ja jokaisella oma tarinansa.
VastaaPoistaTuo Nervanan kirjoitus oli mielenkiintoinen. Vaikka Turkissa ja Egyptissa historia ja tilanne ovat erilaisia niin kaikissa lahivaltioissa on nahty viime vuosikymmenien aikana uskonnollinen heraaminen ja sen rinnalla myös feministisen islamin tuleminen. Mun miehelle ja hanen perheelle huivia kayttavat ovat Turkissa kuitenkin kummallisia silla heidan lapsuudessaan ja nuoruudessaan huivia ei juuri nakynyt kaduilla vaan muotia oli pukeutua mahdollisimman eurooppalaisesti.
PoistaMielenkiintoista luettavaa. Mun isomummo Länsi-Suomessa ei koskaan poistunut kotoaan ilman huivia. Toisaalta nää on niin aikakauden tyylistä, toisinaan sen vastustamista, toisinaan politiikkaa. Pääasiahan ois se, että itse saa päättää, mutta en ole oikein varma, että kovin moni nykymaailmassa saa itse päättää pukeutumisestaan. Aamuisin katselen, kun mies armas pukee päälleen puvun ja illalla se tulee kotiin ja repii sen ekana päältään pois. Suukkoakaan en saa ennen kuin on farkut ja t-paita päällä. Ymmärrän, että Turkissa on uskonnon puolesta aivan eri meno, onhan nää meidän kulmien valtauskonnot syntyneet sillä niemimaalla, jokin siellä varmasti on erilailla kuin täällä meillä päin.
VastaaPoistaMyös omalla isoaidillani oli usein pieni huivi paassa, samanlainen kuin anopillani on usein taalla. Naisten pukeutumista, liikkumista ja olemista hallitsevat monissa maissa saannöt, joko ne ovat suoria ja selkeita tai sitten moraalisia. Ja eivat tietysti miehetkaan ole niista vapaita kuten miehesi, mielenkiintoinen pointtti!
PoistaHuiviasia on aina sellainen jota jaksaa ihmetellä suuntaan ja toiseen, hiljattain eräs lapsuudenystäväni joka on aina ollut huiviton päättikin alkaa pitää huivia enkä ole hänen päätöstään koskaan kyseenalaistanut, niin kauan kun se on oma päätös niin omasta puolestani se on täysin ok. Enemmänkin Turkissa on jännitteitä juurikin molemminpuolisen hyväksynnän suhteen, huivittoman pelkäävät että huivilliset eivät hyväksy ja huivilliset taas että huivittomat eivät hyväksy. Tästä taisi juuri olla pieni lehtijuttukin jossa huivillinen nainen oli bongannut kaupasta julkkiksen ja mennyt pyytämään häneltä halia koska "ei kuitenkaan voi ottaa yhteiskuvaa", tämä julkkis oli ymmärtänyt sen niin että hän ei halua ottaa kuvaa siksi että käyttää paljastavampia vaatteita eikä sitä olisi soveliasta jakaa, tämä huivipäinen taas oli ajatellut että julkkis ei halua hänen kanssaan kuvaa ottaa koska hän käyttää huivia. Lopulta asia oli jotenkin selvinnyt kun myymälän omistaja (jossa he siis törmäsivät) oli jutellut tämän naisen kanssa ja julkkis oli kuullut, jolloin molemmat olivat nauraneet toistensa ennakkoluuloille ja ottaneet yhteiskuvansa. :)
VastaaPoistaToi oli muuten loistava esimerkki, luin siita itsekin, se taisi olla Hürriyetissa Ayşe Armanin juttu, jos oikein muistan? Huiviasia on myös sen takia mielenkiintoinen etta se herattaa monissa turkkilaisissa samanlaisia ajatuksia/pelkoja kuin Euroopassakin. Se on osalle vaestöa yhta outo juttu kuin maahanmuuttajan tuoma uusi tuulahdus jossain Euroopan maassa.
PoistaMielenkiintoista pohdintaa. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi saada itse päättää miten pukeutuu enkä oikein aina ymmärrä, että niinkin pieni vaatekappale kuin huivi herättää niinkin suuria tunteita :). On jotenkin surullista, että osa Euroopan maista on alkanut määritellä, miten naiset saavat pukeutua, koska eivätkös ne näin tekemällä syyllisty juuri samaan, mistä toisinaan muslimimaita syyttävät?
VastaaPoistaMinunkin isoäitini käytti muuten usein huivia enkä muista nähneeni hänellä koskaan pitkiä housuja. Algeriassa arvioisin, että selkeästi suurempi osa naisista käyttää huivia kuin Turkissa, mutta tästä huolimatta etenkin suurimmissa kaupungeissa myös huivittomuus tuntuu olevan ihan ok.
Turkissa huivin kayttö on lisaantynyt, osittain poliittisista syista, osin muista. Huivin kayttö on kaupungeissa alueellista eli alueella jossa asun voi menna paivia etten tapaa ketaan huivia kayttavaa kun taas tietylle alueelle siirtyessa lahes kaikilla on huivi.
PoistaKylla tassa mennaan vaaraan suuntaan kun pelko ajaa typeriin tekoihin ja joudutaan vastakkain sen kanssa, mita eurooppalaiset arvot ovatkaan. Islamilaisen maailman naisten pitaa itse kayda ne omat kipuilut ja taistelut feminismin puolesta, ei muiden.
Hyvä kirjoitus taas. Tämä toki on asia johon törmää jatkuvasti täällä asuessa. Kielikoulussa käytiin monet mielenkiinoiset keskustelut tästä. SIellä kun oli useista eri maista tulleita niin huivia käyttäviä kuin käyttämättömiä ja vieläpä eri uskontojen edustajia. Siellä sain kuulla tarinaa nin siitä kun mies haluaa että käyttää huivia sekä siitä, että on mahtavaa olla Turkissa, jossa voi huivia käyttää toisin kuin kotimaassaan.
VastaaPoistaTata huiviasian monimutkaisuutta avaa aina parhaiten se, kun tutustuu sita kayttaviin ihmisiin. Asialla kun on niin monta puolta.
PoistaKoulussa, jossa työskentelen on muutamia huivipäisiä tyttöjä. He ovat pukeutuneet niin, että ainoastaan kädet ja kasvot näkyvät. Useita vaatekerroksia, vaikka nytkin on ollut lämmintä +22 C. On pitkähihaiset paidat, mekot ja mustat housut. Popliinitakki vielä kaiken päällä. Tuskin on ollut oma valinta tuo pukeutuminen. Mitä he ajattelevat kun luokkakaverit ovat pukeutuneet t-paitoihin ja tiukkoihin legginseihin?!? Uskonnon ei minusta pitäisi määrittää enää nykypäivänä pukeutumista. Lasten nyt ainakin pitäisi voida pukeutua säähän sopivasti.
VastaaPoistaTaallakin on naisia, jotka pitavat pitkahihaisia palttoita ympari vuoden huivin kanssa, kyseessa on varmaan osan kohdalla tottumus. En tieda mita he ajattelevat, riippuu varmaan siita mitka ovat syyt pukeutumiseen. Meidan pukeutumista maarittavat niin monet asiat huomaamatta tai huomaamattomasti, olisi varmaan parasta etta jokainen saisi itse paattaa miten pukeutuu.
PoistaTunisiassa muistan kun ihailin mitä taidokkaimpia huivipäähineitä, joissa oli koruja ja ruusukkeita. Tunisialais-suomalaisen perheen äiti sanoi, että oman perheen teinitytöt kiertävät pukeutumisssääntöjä pukeutumalla sääntöjen mukaan, mutta samalla hurjan seksikkäästi.
VastaaPoistaÄskeisellä Marmariksen lomalla huomasin valtavan kirjon turkkilaisten naisten pukeutumisessa. Uimarannalla näki ihan tavallisten uima-asujen ohella (nämä enemmistönä) sisävaatteissa ja päällysvaatteen näköisissä vaatteissa uimista ja myös burkineita. Osa peittävästi pukeutuneista saattoi olla kyllä myös turisteja arabimaista.
Panin myös merkille, että esim. uutistoimittajilla oli avarammat kaula-aukot kuin suomalaisilla naistoimittajilla.
Muutama vuosi sitten Istanbulin lomalla vietimme miehen kanssa aikaa kaikissa kaupunginosissa, niin moderneissa kuin vanhoillisissakin. Kokemukseni mukaan pukeutumkinen ei vaikuttanut mitään muuhun käyttäytymiseen. Mies otti laajan sarjan kuvia verhotusti pukeutuneista, jotka tulivat mielellään kuviin. Eräänkin kaupan suloinen myyjätyttö poseerasi hymyillen ja kaupan miespuoliset perheensäsenet olivat vain mielissään, kun pidimme tyttöä kuvauksellisena. He antoivat myös luvan kuvien käyttämiseen näyttelyissä.
Haluan vain sanoa, ettei pukeutumisen tarvitse aina merkitä sen enempää.
Hieno kooste erilaisista kokemuksista pukeutumisen ja eri kulttuurien keskelta Marjatta. Turkissa vastaan tulee pukeutumisen suhteen todella laaja kirjo, on hyvin paljastavaa asua ja sitten taas tiukasti verhottua, varikkaita ja tummia vaatteita. Tama pukeutumissaantöjen kiertaminen tulee taalla myös vastaan koulupuvuissa, tytöt modifoivat ne usein oman mielen mukaan. Arabituristit ovat lisaantyneet Turkissa joten heita on nakynyt viime kesina aiempaa enemmin myös rantakohteissa, burkineita nain muutamilla turkkilaisillakin tana kesana. Pukeutuminen ei tosiaan aina viesti sita mita me haluamme ymmartaa, ellei tunne henkilöa on parempi olla luomatta turhan vahvoja mielipiteita pukeutumisen perimmaisista syista.
PoistaTurkissa, muualla kuin suurkaupungeissa, herätin usein huomioita ulkomaalaisena muslimina. Hassua että täällä Suomessa ei kukaan tuijota tai kommentoi millään tavalla, täällä saa muslimina olla rauhassa toisin kuin Turkissa. Turkissa en naisena voinut myöskään osallistua bayramina rukoukseen, kun taas Suomessa kuten monissa muissakin maissa osallistuvat naiset ja lapset yhtälailla. Turkissa monesti tuntui painostavalta sekä tiukasti uskoaan seuraavien kuin sitä suorastaan vastustavien osalta, joihin Turkki tuntuu jossain määrin jakautuneen. Kulttuuri on vahvasti sekoittunut uskomuksiin ja kurjinta on kun naisten asemaa yritetään huonontaa muka uskontoon liittyvin perustein. Henkilökohtaisesti koen että Suomessa on parempi uskonvapaus ja saan olla tässäkin asiassa vapaammin oma itseni :)
VastaaPoistaViivi
Islam on Suomessa melko pieni osa yhteiskuntaa. Niissa maissa, joissa se on maan uskontona, se myös rajaa monesti melkoisesti naisten tekemisia, pukeutumista ja asemaa. Turkki on rajatapaus, jossa uskonnollinen pukeutuminen ja liikkeet haluttiin tasavallan perustamisen aikana kieltaa ja ottaa katse kohti Eurooppaa ja eurooppalaisia arvoja, tasta syysta ristiriita nykyaikana. Myös monissa muissa maissa, joissa islam on valtauskontona (Malesia, Indonesia...) uskonto sekoittuu vahvasti kulttuuriin ja uskomuksiin. Tasta syysta uskovaisilla ja uskontoa harjoittavilla on aika erilaiset lahtökohdat eri maissa.
PoistaMielenkiintoinen kirjoitus. Itse kun joudun aina sairaala-alueen ulkopuolelle lähtiessä käyttää "kaapua", eli abayaa, se ei mua paljon hetkauta, kuten ei myöskään huivin käyttö. Itse en huivia käytä paitsi kun uskontopoliisi käskee, mikä on nykyään onneksi todella harvinaista. Täällä en niinkään paljon ajattele näitä kokonaan peitettyjä naisia, mitä nyt tuhahtelen kun näen jonkun juovan tai syövän läppää nostamalla... Mutta aina kun palaan tänne lomalta, ja lentokentällä näen ensimmäiset kasvonsa niqabilla peittäneet naiset, niin se aina hetken ahdistaa jostain syystä.
VastaaPoistaSulla on asiasta sisapiiritietoa koska joudut itse mukautumaan siella pukeutumisessa yhteiskunnan saantöihin. Se on kylla musta liiallista jos vaatetus hairitsee normaalia elamaa kuten syömista ja juomista, silloin luulisi etta asia ei ole mitenkaan kaikkien etujen mukaista. Kaikkeen tottuu ja se oma ymparistö alkaa tuntua normaalilta. Mukavaa viikonloppua sulle!
Poista