Kalastajat ja kalasoppa
Jos jotain, niin rakastan kalastajien kuvaamista. Kuva-arkistoja tutkiessa huomasin kalastajista kertyneitä kuvia aikamoisen potin. Siirtyessäni vanhempiin otoksiin ennen digiaikaa huomasin omistavani hyvän lajitelman kuvia kalastajista ja kalapaateista myös monista muista maista. Kalastajat ovat siis tehneet minuun syvän vaikutuksen. Tästä syystä olen varmasti menettänyt sydämeni osittain Foçan kalastajakylällekin.
Kalan tai kalasatamien villit tuoksut eivät ole häirinneet hurjimmissakaan paikoissa. Kalastamisessa ja kalastajissa on jotain niin rauhallista ja ajatonta. Eri maiden omintakeiset kalastajapurkit ja kalastustyylit sekä saalis. Kissat odottamassa osaansa ja loputon työ selvitellä ja paikkailla verkkoja.
Rakastan aamuja Izmirissä ja erityinen osa aamuja ovat lahden ympärillä päivystävät kalastajat. Auringonnousun aikaan on taianomainen hetki. On yksinäisiä mietiskelijöitä, kaveriporukoita, hitaat eläkeläismiehet ja pariskunnat, isät ja pojat sekä muutama tomera rouva. Aamu 06 saapuu ensimmäinen rinkelikauppias ja perässä tee-kahvikärry, kalastajille purtavaa. Termariteet ja muut piristeet on juotu siihen mennessä. Lauttaliikenne käynnistyy, ulapan pienet kalastajapaatit lipuvat pois. Moni kokoaa taitettavan tuolinsa ja virvelit. Taika katoaa.
Mieheni liittyy toisinaan kalastajien joukkoon työpäivän päätyttyä. Työpaikka on rantaviivan tuntumassa joten virveli olalle ja muiden sekaan. Tärkeintä ei ole saalis vaan itse kalastuksen parissa touhuaminen, muiden kanssa lörpöttely ja toisinaan onni saaliista. Itse pyydetty maistuu aina paremmalla kuin ostettu, jopa Izmirin ei niin puhtaasta lahdesta.
Kesäkaudella ammatimainen kalastus on Turkissa kielletty jotta vähenevä kalakanta saataisiin elpymään. Hinnat nousevat ja suurin osa kalatarjonnasta on kasvatettua. Syyskuun 1. kielto loppuu ja kalatoreille alkaa virrata merenantimia. Sardaa, sardiineja, mulloa, sinikalaa, meriahventa ja makrillia. Television ykkösuutisissa näytetään alkaneen kalakauden tohinaa, kerrotaan hintoja ja tietoja saaliista. Nyt syödään merikalaa, jihuu ja edulliseen hintaan!
Kalastajat ovat olennainen osa rannikkokaupungin arkea. Pieniä kalasatamia on omassa kaupunginosassakin pari. Niissä päivystävät kalamiehet pienien purkkien kanssa, kalaa saa ostaa suoraan veneistä ja muutamassa paikassa on kuppila, joissa tarjotaan tuoretta kalaa autenttisissa kalasataman oloissa.
Kalastuskauden avajaisten kunniaksi etsin käsiini paikallisen kalakeiton ohjeen. Olen syönyt kyseisen tyylisiä keittoja alkukeittoina ravintoloissa mutten ollut aiemmin itse valmistanut. Ei ollut viimeinen kerta sillä kattilallinen keittoa upposi tälle perheelle. Väriltään kaunis ja ihanan sitruunainen keitto jäi perheemme vakkarilistalle. Suosittelen kokeilemaan. Käytin Sardaa, turkiksi kala on Palamut. Turkki on Sardan suurin kalastajamaa ja kyseinen kala päätyy myös usein tonnikalapurkkiin. Sarda on helppo käsiteltävä keitossa, sillä siinä on vain yksi keskiruoto. Kalaksi sopii mikä tahansa kalakeittoon sopiva mieleisesi kala. Kas näin:
Sardakeitto
2. Kun perunat, porkkana ja sipulit ovat puolikypsiä, lisää kalanpalaset. Anna kiehua alhaisella lämmöllä ettei kala hajoa täysin osiin. Kun kalat ja muut ainekset ovat kypsiä, erottele kalat liemestä. Poista kalasta viimeistään tässä vaiheessa mahdolliset ruodot. Ota laakerinlehdet pois liemest ä.
3. Soseuta vihannesliemi sauvasekoittimella tai blenderissä. Lämmitä toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen nopeasti jauhot, lisää soseutettu vihannesliemi. Lisää suola. Kun liemi alkaa kiehua, lisää kupissa kevyesti vatkattu kanamuna ja sitruunaseos siihen. Lisää kalanpalat ja omenaviinietikka. Anna kiehua 10 minuuttia. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
4. Tarjoa tuoreen leiv än kanssa, päälle voi ripotella minttua ja chilirouhetta.
Kalaisia talviaikoja itse kullekin! Jaa oma kalakeitto reseptisi!
Kalan tai kalasatamien villit tuoksut eivät ole häirinneet hurjimmissakaan paikoissa. Kalastamisessa ja kalastajissa on jotain niin rauhallista ja ajatonta. Eri maiden omintakeiset kalastajapurkit ja kalastustyylit sekä saalis. Kissat odottamassa osaansa ja loputon työ selvitellä ja paikkailla verkkoja.
Rakastan aamuja Izmirissä ja erityinen osa aamuja ovat lahden ympärillä päivystävät kalastajat. Auringonnousun aikaan on taianomainen hetki. On yksinäisiä mietiskelijöitä, kaveriporukoita, hitaat eläkeläismiehet ja pariskunnat, isät ja pojat sekä muutama tomera rouva. Aamu 06 saapuu ensimmäinen rinkelikauppias ja perässä tee-kahvikärry, kalastajille purtavaa. Termariteet ja muut piristeet on juotu siihen mennessä. Lauttaliikenne käynnistyy, ulapan pienet kalastajapaatit lipuvat pois. Moni kokoaa taitettavan tuolinsa ja virvelit. Taika katoaa.
Mieheni liittyy toisinaan kalastajien joukkoon työpäivän päätyttyä. Työpaikka on rantaviivan tuntumassa joten virveli olalle ja muiden sekaan. Tärkeintä ei ole saalis vaan itse kalastuksen parissa touhuaminen, muiden kanssa lörpöttely ja toisinaan onni saaliista. Itse pyydetty maistuu aina paremmalla kuin ostettu, jopa Izmirin ei niin puhtaasta lahdesta.
Kesäkaudella ammatimainen kalastus on Turkissa kielletty jotta vähenevä kalakanta saataisiin elpymään. Hinnat nousevat ja suurin osa kalatarjonnasta on kasvatettua. Syyskuun 1. kielto loppuu ja kalatoreille alkaa virrata merenantimia. Sardaa, sardiineja, mulloa, sinikalaa, meriahventa ja makrillia. Television ykkösuutisissa näytetään alkaneen kalakauden tohinaa, kerrotaan hintoja ja tietoja saaliista. Nyt syödään merikalaa, jihuu ja edulliseen hintaan!
Kalastajat ovat olennainen osa rannikkokaupungin arkea. Pieniä kalasatamia on omassa kaupunginosassakin pari. Niissä päivystävät kalamiehet pienien purkkien kanssa, kalaa saa ostaa suoraan veneistä ja muutamassa paikassa on kuppila, joissa tarjotaan tuoretta kalaa autenttisissa kalasataman oloissa.
Kalastuskauden avajaisten kunniaksi etsin käsiini paikallisen kalakeiton ohjeen. Olen syönyt kyseisen tyylisiä keittoja alkukeittoina ravintoloissa mutten ollut aiemmin itse valmistanut. Ei ollut viimeinen kerta sillä kattilallinen keittoa upposi tälle perheelle. Väriltään kaunis ja ihanan sitruunainen keitto jäi perheemme vakkarilistalle. Suosittelen kokeilemaan. Käytin Sardaa, turkiksi kala on Palamut. Turkki on Sardan suurin kalastajamaa ja kyseinen kala päätyy myös usein tonnikalapurkkiin. Sarda on helppo käsiteltävä keitossa, sillä siinä on vain yksi keskiruoto. Kalaksi sopii mikä tahansa kalakeittoon sopiva mieleisesi kala. Kas näin:
Sardakeitto
- 1 sarda ( noin 400 g kalanlihaa)
- 1 porkkana
- 2 perunaa
- 1 iso sipuli
- 2 laakerinlehteä
- kourallinen tuoretta persiljaa
- 1 litra vettä
- 2 rkl voita
- 2 rkl jauhoja
- 1 kanamuna
- 1 sitruunanliemi
- 1 dl omenaviinietikkaa
- suolaa maun mukaan
2. Kun perunat, porkkana ja sipulit ovat puolikypsiä, lisää kalanpalaset. Anna kiehua alhaisella lämmöllä ettei kala hajoa täysin osiin. Kun kalat ja muut ainekset ovat kypsiä, erottele kalat liemestä. Poista kalasta viimeistään tässä vaiheessa mahdolliset ruodot. Ota laakerinlehdet pois liemest ä.
3. Soseuta vihannesliemi sauvasekoittimella tai blenderissä. Lämmitä toisessa kattilassa voi ja sekoita siihen nopeasti jauhot, lisää soseutettu vihannesliemi. Lisää suola. Kun liemi alkaa kiehua, lisää kupissa kevyesti vatkattu kanamuna ja sitruunaseos siihen. Lisää kalanpalat ja omenaviinietikka. Anna kiehua 10 minuuttia. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
4. Tarjoa tuoreen leiv än kanssa, päälle voi ripotella minttua ja chilirouhetta.
Kalaisia talviaikoja itse kullekin! Jaa oma kalakeitto reseptisi!
Nam,herkullinen kalakeitto.Lapsena tykkäsin kalastaa,se oli lempparipuuhiani kesällä,ja joskus tekee niin mieli ottaa onki mukaansa (no sellaista ei kyllä löydy kotoa;D)
VastaaPoistaEnnen Jaffan satamaa täällä näkee myös aina kalastajia.Ja kalastajia on tosiaankin mukava tarkkailla.
Kalastajien tarkkailusta tulee itsellekin niin rauhallinen olo. Kalastaminen on kivaa puuhaa, siina saa rauhassa touhuilla omiaan. Minakin tykkasin lapsena kalastaa mökilla, taidan lahtea miehen seuraksi joku aamuyö kokeilemaan itsekin.
PoistaMielenkiintoinen kalakeitto. Vähän erilainen kun suomalainen perinteinen.
VastaaPoistaOlin muutaman kerran syönyt taman tyylista mutta piti ihan etsimalla etsia tietoa miten se liemi valmistetaan, poikkeaa niin suomalaisesta kalakeitosta. Suomalaistyyppista keittoa ei ole taalla tullut vastaan.
PoistaMinäkin niin rakastan varhaisia aamuja, mutta en vain saa itseän koskaan liikkeelle sinä maagisena hetkenä. Nyt syksylläkin aamut ennen auringonnousua olisivat ihania, mutta kun ei.
VastaaPoistaMielenkiintoinen keitto-ohje, pitää kokeilla. Ärsyttää, kun (valkoinen) kala on Suomessa niin kallista, ettei viitsi ihan hirveän usein syödä.
Voi olla etta jaisin itsekin usein sangynpohjalle mutta kun tuo meidan Alex ei anna mahdollisuutta, ihan hyva niin. Aamuhetki on kylla niin maagisen ihana. Keitto oli tosi hyva, meilla on nyt onneksi kalakausi niin hinnat on alhaalla, tata sardaa myytiin jo alle 4 liiran kappale eli reilu euro kappale.
PoistaNäyttää tosi hyvälle. Minä en keitä kalakeittoa, kun en osaa. Syön kyllä mielelläni muiden keittämiä. Pitäisi varmaan opetella. Minun isäni oli aikanaan Kotkan kalamiesten puheenjohtaja. isän kanssa on kalasteltu ympäri vuoden lapsuudessa. Kalamies on yleensä hyvä mies. Viihtyy itsekseen eikä hötkyile. Ainakaan kalastaessa:).
VastaaPoistaOlen tehnyt aiemmin vain suomalaistyylista lohikeittoa, kalakeiton valmistuksen olen usein jattanyt valiin kun se ruotojen erottelu tuntuu niin työlaalta. Taman kalan kanssa se olikin tosi helppoa kun ei ollut kun keskiruoto. Hyvaa oli! Kalamiehissa tosiaan on sita jotain.
PoistaNoita aamukalastajia istuskelee täälläkin rantabulevardilla, tuovat kivan tunnelman katukuvaan.
VastaaPoistaMeillä on omat kalastuspaatit lähinnä ravustusta varten, mutta kyllä sieltä nousee kalaakin mitä vaan. Harvoin kuitenkaan itse valmistan, sillä mies ja anoppi ovat allergisia. Tämän reseptin otan kuitekin talteen itseäni varten, maiskis.
Suomessa syntyy kalasoppa helpoiten pakasteseistä kolmen juuston kermalla tai muulla valmisliemellä höystettynä :)
Kala-allergiaa ou no! Meillakin on pari ruokaa tai sellaista herkkua, mita ei muut tykkaa ja sita teen joskus kun jaksan ihan vaan itselleni. Yksi on keitetty kukkakaali voisulalla nautittuna, mun hapankorppu apajoille ei mies tule mutta tyttö kyllakin :) Tama oli tosi hyva keitto, hieman erilainen mutta meilla maistui kaikille. Taalla pakastekala on kalliimpaa kun tuore kala, aivan alytönta!
PoistaMielenkiintoinen resepti. Minulla kajastelee mielessä aina vaan Teneriffalla nautittu baskilainen kalapata, joka oli ihanaa. Olen yrittänyt sitä jäljitellä, milloin paremmin, milloin huonommin onnistuen. Siinä oli ihanan makuinen liemi. Paprikaa, tomaattia, valkoista kalaa, simpukoita, herneitä, vähän tulisuutta... Reseptiä ei ole.
VastaaPoistaEnkunkielisena löytyy muuten aika maukkaan oloisia resepteja kun googlaa Basque fish soup tai fish stew, nam! Toisinaan kay kylla niin etta vaikka yrittaa jonkun ihanan ruuan tehda itse niin se ei vaan maistu samalta, olisiko kyseessa myös se tilanne, tunnelma ja paikalliset raaka-aineet. Nain minulle on kaynyt muutaman kerran ainakin aasialaisten ruokien kanssa.
PoistaValtavan kauniit ja elävät kuvat. Kalakeitto on namia syksyn ja kalastuskauden tullessa. Kokeilen jotain melkein ruodotonta kalaa. Silli nousee nyt syksyllä ja se on maukasta myös keitossa, eikä siinä ole paljon ruotoja. Meillä ovat kalat ja vihannekset ykkössijalla ruokana.
VastaaPoistaKiitos Paivi! Mekin tykataan kalasta ja vihanneksista onneksi kaikki. Meilla ei taalla nouse silia mutta muutaman kuukauden paasta alkaa hamsi-kausi, eli sardelli-kausi. Sita paistetaan muikun tyyliin pannulla ja sitruunaa runsaasti paalle.
PoistaSarda on ostettu, huomenna teen tätä keittoa! :) Täällä Aydınissa ei ollut ihan noin edullista, mutta 7,90tl ei ollut kyllä paha hinta. Ihan uusi kala mulle, kiitos vinkistä sekä reseptistä!
VastaaPoistaMari
Hienoa ja toivottavasti tykkaat! Terkut Aydiniin!
Poista