Paluu sielun maisemiin

Mies paiski kesän töitä joten pieni irtiotto oli pakko keksiä yhdessä. Varasin miehelle ylläriksi meille kahden päivän minireissun Eski Foçaan, joka on meille molemmille rakas rentoutumispaikka. Tyttö suuntasi mummin ja ukin kanssa ulos aamiaiselle ja itse pakkasin reput valmiiksi, mies hieroi unisia silmiään ja taisi tajuta olevansa matkalla Foçaan vasta metrossa. Hyrisin onnellisena jo matkalla, olisi ehdittävä uimaan keskustan rantaan, syömään kalaleivät kulmabaariin, kalatorille, illaksi tuttuun kuppilaan ja kävelylle linnoituksen kupeeseen auringonlaskun aikaan. Seuraavana aamuna kuuntelisin kalastajaveneiden putputusta ja väistelisin kalaverkkojen selvittelyä.

Alkumatka metrossa sujui väljästi kunnes vaihtoasemalla jouduimme keskelle satoja muita, jotka olivat  menossa viikonlopun viettoon Foçaan. Paikka on lähin izmiriläisille erityisesti Karşıyakan puolelta tuleville, joten metroasema oli tupaten täynnä rantamekkoja, uimaleluja ja muita lomalaisia. Seisoimme viimeisen metrovälin kuin sillit suolassa ja valmistauduimme juoksemaan. Kun ovet avautuivat rynnimme kohti bussia reput heiluen, kuten muutkin saman reissun aiemmin tehneet. Aiemmasta poiketen busseja olikin yhden sijasta neljä, jotka täyttyivät nopeasti. Olisiko Foça pullolaan turisteja, rauhan tyyssija? Ikkunassa vilisevät maalaismaisemat rauhoittivat, tuttuja kurveja ja viimeinen nousu huipulle ennen laskeutumista turkoosiin lahdelmaan.

Pienen Eski Foçan mukulakivikujat, kahvilat, ravintolat ja kaupat ovat tulleet tutuiksi. Oli ihana lampsia pitkän tauon jälkeen kylässä. Tuolta saa maailman parasta lokanta ruokaa, ehditäänkö tuonne syömään mustekalarenkaita, melonijäätelö ennen vai jälkeen lounaan, kalahallin tarjonta on tarkastettava, niin ja ostettava Taşköyn oliiviöljyä. Foça ähky yllätti jo kävellessä bussiasemalta hotellille.



Ja sitten rauhoituin. Sama mummo istui kioskin kulmalla kun aina ennenkin, sama kalastaja joi rakıa purkkinsa kannella ja toinen selvitteli aukiolla verkkoja. Kissat ja koirat makoilivat kalastajien verkkokasoissa ja veneiss ä. Söin lautasellisen simpukoita suoraan kojusta samassa paikassa kuin ennenkin. Sama kylähullu hyppi, meditoi ja joi kaljaa kahvimukista kuin niin monta kertaa aiemminkin. Olin päässyt siihen moodiin, jota tulin hakemaan. Kun ei ole kiire mihinkään, tietokone ei tuijota olohuoneen nurkassa odottavasti, pesukone ei pyöri eikä kukaan kaipaa mitään.



Juoksimme hotellilta suoraan edessä kimmeltävään kaupungin lahteen, todistimme parvekkeelta boheemiin pensionaattiin vaeltavaa hääkulkuetta ja ehdin syödä melkein kaikkea mitä haaveilin jo matkalla. Kalaleipä oli parempaa kuin muistin ja tutussa ravintolassa oli huomattu meidät ja varattu pöytä kalastajapurkkien vierestä varmuuden vuoksi. Maailman parhaita mustekaloja, mezejä ja rakıa. Purppuranpunaan tummuva ilta ja lahden ympärillä käyvä kuhina. Foçassa kaikki tuntuu olevan aina hieman paremmin. Nukahdin taas öiseen putputukseen ja heräsin mereltä tuivertavaan tuuleen ja tuttuihin ääniin. Foça, nähdään taas pian.

Foçan kuluja:

Athena hotellin kahden hengen huone 150 tl/yö

Metro-bussimatka Izmiristä Foçaan 7 tl

Kalaleipä 6 tl

Olut rantakuppilassa 13 tl

Illallinen kahdelle 120 tl

Eşki Foça on pieni alue, jossa majoituspalveluita on niukasti keskustan alueella. Pieniä pensionaatteja, joten sesongin aikaan varaus on ehdoton ja hinnat pysyttelevät melko korkealla. Todella laadukkaasta butiikkihotellista joutuu pulittamaan elokuun viikonloppuna jopa 600 tl/yö! Hieman kauempana, lyhyen dolmusmatkan päässä on muutama isompi hotelli omine rantoineen ja palveluineen. Ravintolahinnoissa vaihtelua on paljon, pienissä turkkilaissa illallisravintoloissa hinnat ovat edulliset ja laadusta ei ole tingitty. Kala, äyriäiset ja mezet kuuluvat parhaimpiin, mitä olen Turkissa syönyt. Foçaan voi tehdä Izmiristä päiväreissun mutta silloin jää paitsi samettisista illoista ja ihanista aamuista ja ne ovat kylän parhautta.