Miten valitaan koulu?

Tytöllä alkoi tänään jo toinen viikko uudessa koulussa ja kouluun valmistavan esikoulun luokalla. Kaksi aiempaa vuotta neitimme on käynyt erillisessä esikoulussa, joka oli tarhan ja esikoulun sekoitus. Nyt siirryttiin tulevan alakoulun yhteydessä olevaan esikouluun, joka on astetta koulumaisempi vaikka iso osa päivää kuluukin edelleen leikin kautta oppiessa. Pitkän kesän jälkeen paluu arkeen tuntui kivalta, ihan kaikista. Aamuherätys, aamutoimet, koulumatka, yhteiset aamupalat miehen kanssa ja oma rauha töille ja lenkeille toivotettiin iloisesti tervetulleiksi.

Ensimmäinen aamu aloitettiin koulun johtajan puheella, lasten Atatürk-aiheisilla runoilla ja lauluilla. Toivotettiin tulleeksi alkava kouluvuosi ja vilkuiltiin uusia koulukavereita ja heidän vanhempia. En tiedä kiinnitetäänkö muualla niin paljon huomiota koulukavereiden vanhempien pukeutumiseen, puhetyyliin ja asenteisiin kuin täällä. Huokasimme helpotuksesta monen asian suhteen. Monet muut vanhemmat tuntuivat samantyylisiltä ja ilmapiiri oli mukavan rento. Illalla juttelin ystäväni kanssa, jonka poika aloitti myös esikoulun uudessa koulussa, hän tuhersi itkua koska ei kokenut sopivansa muiden vanhempien joukkoon. Miten poikanikaan voi sinne sopeutua?

Tytön uudessa esikouluryhmässä on 12 lasta joten ryhmä tuntuu uskomattoman pieneltä, ihanaa! Tyttö on tottunut kahtena aiempana vuotena isoihin noin 25 henkilön ryhmiin, joissa on ollut lapsia eri puolilta kaupunkia ja myös niihin sopeutettuja lieviä käytöshäiriöitä tai muita ongelmia omaavia lapsia. Aiemmassa koulussa aamupäiväryhmiä oli muistaakseni 7, nyt ryhmiä on 2. Kouluun viemiset ja haut sujuvat rauhallisessa ympäristössä kun lapsia on vähän. Koulun vartija, esikoululaisten avustaja ja oma opettaja ovat tulleet tutuiksi jo ensimmäisen viikon aikana.

Joka vuotinen esikoulun urakka eli askartelumateriaalien hankkiminen tuli hoidettua loppuun viikonloppuna, nykyiseen kouluun hankittiin myös siivoustarvikkeet vessapapereista lähtien, aamulla raahasimme miehen ja tytön kanssa koululle kirjakauppa ja muuta tavaraa reilun 200 turkin liiran arvosta. Jokainen kynä ja askartelupaketti oli merkitty nimietiketillä. Onneksi kyseinen urakka kutistuu ensi vuonna kun tyttö siirtyy alakoulun ensimmäiselle luokalle.

Aiemmassa koulussa maksoimme kuukausimaksun 135 turkin liiraa, nykyisessä koulussa vuosimaksu on 400 turkin liiraa mutta koululla ei ole ruokalaa kuten aiemmassa koulussa. Koululta saadaan joka toinen viikko ruokalista, jonka mukaan pakataan aamupalapaketti. Entiseen kouluun verrattuna ruokailu tuntuu yksitoikkoiselta ja toivoisin voivani korvata osan pillimehuista maidolla ja leivänmussutuksen jollain muulla. Tänään boxiin pakattiin pillimaito, voileipä, oliiveja ja juustoa. Hedelmien hankinta joka päivälle osuu aina joka toinen viikko yhden perheen kohdalle. Tänään tytön luokkakaverin pappa toi mukanaan aamulla kaikille viinirypäleitä. Huomenna listalla lukee kanamuna, oliiveja, leipää, juustoa, ayrania eli jogurttipiimää ja hedelmä. Listalla killuva suklaaleipä ja hunajaleipä saavat suomalaisen sisälläni mutisemaan.

Miten päädyimme kyseiseen kouluun? Kouluvalinta on Turkissa stressaavaa puuhaa. Aloitin koulun kartoituksen jo aikaisin keväällä. Valitsimme valtion koulun, sillä yksityisten hinnat tuntuvat päättömiltä ja omalla alueellamme on hyviä valtion paikkoja. Olin valinnut jo erään koulun kehujen ja sijainnin takia mutta vierailu koululle ja tapaaminen koulun johtajan kanssa sai muuttamaan mielen. Epäasiallinen ja röyhkeä johtaja sai karvani pystyyn ja suuntasin juttelemaan toiselle koululle, onneksi.

Oman koulupiirimme alueella sijaitseva koulu vakuutti fiksun oloisella johtajalla ja koulun pienellä koolla, pienen soittokierroksen jälkeen tutuille, valinta oli selvä. Hyvän opettajan löytäminen on onnea tai suunniteltua taktikointia, jos oma asuinalue on mieluinen, on yleensä myös koulupiirin alueella oleva koulukin sellainen. Kouluun viemiset ovat helpottuneet viime vuoden fillarireissuista, kotoa koululle kävelee kymmenen minuuttia, jonka aikana ehdimme paijata tienoon kissat ja ostaa puuttuvat eväät laukkuun. Toinen viikko on pyörähtänyt käyntiin, uusia kaveruussuhteita on luotu ja alku on sujunut seesteisesti. Pidän teidät ajantasalla esikouluvuoden kulusta vuoden aikana.