Kakkukielto ja kolestroli

Keväällä juhlitut pyöreät 40-vuotiset toivat mukanaan muistutuksen terveydestä. Rutiinikontrollissa valitin perhelääkärillemme väsymystä joten verikokeisssa tutkittiin myös muutamia muita arvoja. Kolestroli oli kohonnut hälyttävästi ja huonon ja hyvän suhdekin oli kääntymässä ei toivottuun suuntaan. Verenpainetta mittaillessa Herra Erhan pudisteli päätään. Niitä kolestrolilääkkeitä en söisi itsekään mutta jotain on nyt tehtävä, sanoi lääkäri ja ohjasi vielä kardiologin juttusille. Sain ohjeet ruokavaliosta, jota olin jotenkin kuvitellut noudattavani ellei oteta huomioon arjen kiireessä riman alitusta liian usein ruokarytmin ja ruuan suhteen sekä lisääntyneitä piipahtamisia kahvilan herkkuvitriinin äärellä. Jotain oli siis todellakin tehtävä.


Turkkilaisessa terveyhdenhuollossa on paljon huonoa mutta paljon hyvääkin. Ainakin itse tykkään valtavasti perhelääkäri-systeemistä. Aikaa ei tarvitse varata mutta jonottaakaan ei yleensä tarvitse, tutun lääkärin luo on helppo mennä ja oma hoitaja Perihan pitää huolen tytön rokotuksista ja hoitaa minut verikokeissa eturiviin sillä tietää minun kiiruhtavan töihin. Johtuneeko siitä kakkuhampaasta mutta viime viikolla vietin unettoman yön särkevän hampaan kanssa. Olin aamulla kello 08 valtion hammassairaalassa ja pyysin päästä mahdollisimman nopeasti omalle lääkärilleni rouva Tibetille. Olin ennen puoli 09 käynyt röntgenissä ja juurihoito oli aloitettu. Tyttö istui lääkärihuoneen nurkassa hammashoitajien pitäessä huolta karkituksesta ja jutustelusta. Juurihoito oli suureksi hämmästyksekseni maksuton ja Tibet rouva neuvoi saapumaan mahdollisiman pian takaisin jotta vaurioitunut vanha paikka saadaan korjattua. Hammashommat jatkuvat vielä tälläkin viikolla mutta kolestroli hommat on saatu tällä erää maaliin.

Kardiologi oli antanut puolen vuoden aikajanan, jonka aikana tutkittiin miten ruokavalio vaikuttaa kolestroliini sillä sukurasitetta löytyy. Viimeisen puolen vuoden ajan olen kiertänyt kakkupalat kaukaa, poistanut ruuanlaitosta oliiviöljyn lisäksi muut rasvat ja vähentänyt höttöruuat minimiin. Viikolla aamiainen on puuro ja työpaikalla syön lounaaksi yleensä vain keiton ja jätän iltapäivän jauhoiset välipalat syömättä. Huurteinen olut, keksit ja pasteijat saivat unohtua. Viime viikolla jännitti sillä oli totuuden hetki. Onneksi ruokavalio tepsi sillä kolestroli oli laskenut rutkasti ja pyörähtänyt oikeille suhteilleen, samalla monet muutkin tärkeät arvot olivat parantuneet ja kiloja tippunut melkein 10. Kiitos lääkärin palopuheelle, sain ruokailut oikeaan tasapainoon. Turkissa kakkuvitriinien, markkinoiden hillotarjonnan ja kylässä tarjottujen pasteijoiden välttely kysyy itsekuria.

Elämäntaparemonttini huomattiin myös lähipiirissä ja työpaikalla. Työpaikan keittäjä oppi olemaan tarjoamatta herkkuja ja latomatta lounasta valmiiksi lautaselleni. Kaikki Turkkiin saapuvat tuttavani ovat saaneet tuoda tuliaisiksi puurohiutaleita niin paljon kun laukkuun mahtuu sillä turkkilaiset hiutaleet eivät vedä vertoja suomalaisille. Ystäväni eivät enää tilailleet juustokakkupaloja koko porukalle kahvilassa sillä useimmiten kahvi tai tee riittää. Ja koska Turkissa ollaan, on luonnonlääkintä vinkkejä kovalevy täynnä. Liota saksanpähkinöitä vedessä yön yli ja juo liemi aamulla tyhjään vatsaan, popsi pähkinät. Syö kyssäkaalia. Keitä persiljateetä kahden viikon kuureina. Muista kurkuma ja kaneli, ne auttavat kaikkeen. Niinpä lisäilin kanelia puuroon ja join persiljateetä. Mistä lienee ollut eniten hyötyä on arvoitus mutta tuloksena on ainakin energisempi olo ja tyytyväinen mieli.

Oletko joutunut puntaroimaan elämäntapoja?